Tanskan eläkejärjestelmä (2018)

Tanskassa lakisääteiseen eläketurvaan kuuluu asumisperusteinen kansaneläkejärjestelmä ja työmarkkinoiden lisäeläkejärjestelmä (ATP, Arbejdsmarkedets Tillægspension). Kansaneläkkeen merkitys on keskeinen kokonaiseläketurvassa ja sen taso on korkea. Kansaneläkejärjestelmästä maksetaan vanhuuseläkkeitä ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Varsinaisia perhe-eläkkeitä ei järjestelmästä myönnetä, mutta tietyin ehdoin voi saada leskeneläkettä kolmen kuukauden ajan. Kansaneläkkeet rahoitetaan verovaroin. Viimeisin kansaneläkkeen lakimuutos on vuodelta 2015.

ATP-työeläkejärjestelmään kuuluminen on pakollista kaikille palkansaajille. ATP-järjestelmästä maksetaan vanhuus- ja perhe-eläkkeitä, mutta ei työkyvyttömyyseläkkeitä. ATP-järjestelmästä maksettavien eläkkeiden osuus kokonaiseläketurvasta on pieni. Järjestelmän rahoittavat työnantaja ja työntekijä yhdessä. ATP:n viimeisin lakimuutos on vuodelta 2009.

Työttömyyskassan pitkäaikaisilla jäsenillä on mahdollisuus siirtyä varhaiseläkkeelle työttömyysvakuutusjärjestelmän kautta. Tämä varhaiseläke (efterløn) on ollut yleinen työstäpoistumiskanava, mutta sen ehtoja on kiristetty viime vuosina.

Osa-aikaeläkettä on voitu myöntää erillisen osa-aikaeläkelain perusteella palkansaajille ja yrittäjille. Osa-aikaeläkkeeseen (delpension) ei enää ole mahdollisuutta vuoden 1958 jälkeen syntyneillä. Osa-aikaeläke poistuu vuonna 2025. Eläkkeen merkitys on vähäinen, ja siihen on oikeus vain niillä, joilla ei ole oikeutta työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeeseen.

Ansiosidonnainen työeläke on järjestetty erillisin työmarkkinasopimuksin. Työmarkkinaeläkkeet ovat pääsääntöisesti maksuperusteisia. Virkamiehillä on oma etuusperusteinen eläkejärjestelmänsä (tjenestemandspension).

Tanskan eläkejärjestelmä

Taustalukuja

 Väkiluku  5,79 miljoonaa  4/2018
Odotettavissa oleva elinikä
       Miehet  79,0 vuotta  2017
       Naiset  82,9 vuotta  2017
 Huoltosuhde (65+/15–64 v.)  29,7  2017
 BKT  287,57 Mrd. €  2017
 BKT:n reaalikasvu  2,24 %  2017
 Vuosi-inflaatio  1,15 %  2017
 Keskipalkka  4 622 €/kk  2017
 Keskimääräinen lakisääteinen vanhuuseläke  1 450 €/kk  2016
 Kansaneläkemenot BKT:sta (arvio)  10,3 %  2015
 Eläkkeensaajien lukumäärä  1,14 miljoonaa  1/2018
 Lähteet: Danmarks Statistik, Eurostat, OECD

Hallinto

Eläkkeistä, ulkomaisista eläkeasioista ja monista muista sosiaaliturva-asioista vastaa ATP-järjestelmän alainen viranomainen (Udbetaling Danmark). Vastuu siirtyi kunnilta ja Pensionsstyrelsen-virastolta Utbetaling Danmark -viranomaiselle vuonna 2013.

Lakisääteisen työeläkkeen (ATP) hallinnosta vastaa itsenäinen ATP-eläkelaitos, jonka hallinnossa on työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen yhtäläinen edustus. Järjestelmän ylin valvonta kuuluu työministeriölle. ATP-eläkelaitos hallinnoi myös nykyään suljettuja SP-säästöeläkkeitä.

Koko järjestelmää valvoo Tanskan finanssivalvontaviranomainen (Finanstilsynet).

Rahoitus

Kansaneläke rahoitetaan verovaroin. Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeen kustannuksia katetaan myös työmarkkinamaksulla (arbejdsmarkedsbidrag).

ATP-eläke

Palkansaajat kattava työeläke eli työmarkkinoiden lisäeläke (Arbejdsmarkedets Tillægspension, ATP) on rahastoiva ja maksuperusteinen järjestelmä. Maksut eivät määräydy suhteessa ansioihin vaan työaikaan. ATP-eläkkeet rahoitetaan työntekijä- ja työnantajamaksuilla. Työnantaja maksaa 2/3 ja työntekijä 1/3 maksusta. Yrittäjät maksavat koko vakuutusmaksun itse.

Vakuutusmaksujen muutoksista päättävät työmarkkinajärjestöt työehtosopimusneuvotteluissa. ATP-vakuutusmaksu säilyi pitkään (1996–2005) muuttumattomana ja sen suhteellinen määrä suhteessa ansioihin on alentunut. Vuoden 2005 jälkeen on kuitenkin päätetty maksutason tarkistamisesta siten, että se vastaa noin prosenttia keskipalkasta.

Maksut on jaettu neljään luokkaan sen perusteella, onko työntekijällä kuukausi-, 14-päiväinen, viikko- vai tuntityöaika. Kun viikoittainen työaika on vähintään 27 tuntia tai kuukausityöaika vähintään 117 tuntia, maksetaan täysi vakuutusmaksu.

Yleinen ATP-eläkemaksu eli ns. A-vakuutusmaksu on esitetty seuraavassa taulukossa. A-maksu koskee yksityistä sektoria sekä julkisella sektorilla niitä, jotka vuoden 1987 työehtosopimusneuvotteluissa eivät valinneet vakuutusmaksun jäädyttämistä.

ATP-eläkemaksut vuonna 2018 (DKK)      
TYÖAIKA TYÖNTEKIJÄ TYÖNANTAJA YHTEENSÄ
 Kuukausi, maksu/kk
 117 h– 94,65 189,35 284
 78–117 h 63,10 126,25 189,35
 39–78 h 31,55 63,10 94,65
 –39 h  0 0 0
 14 pv, maksu/14 pv
 54h– 49,80 99,60 149,40
 36–54 h 33,20 66,40 99,60
 18–36 h 16,60 33,20 49,80
–18 h 0 0 0
Viikko, maksu/vk
–27 h 24,90 49,80 74,70
18–27 h 16,60 33,20 49,80
9–18 h 8,30 16,60 24,90
–9 h 0 0 0
Tunti, maksu/tunti 0,67 1,34 2,01

Osa julkisen sektorin työntekijöistä, jotka kuuluvat pakolliseen toimialakohtaiseen lisäeläkejärjestelmään, on vuodesta 1988 maksanut matalampaa ATP-eläkemaksua ns. B-, C-, D-, E- tai F-maksuluokkien mukaan. Vastaavasti karttuvan vuosittaisen eläkkeen määrä on matalampi. Työntekijäryhmät voivat kuitenkin siirtyä maksamaan korkeampaa vakuutusmaksua, jolloin tuleva eläke on korkeampi. Näistä siirtoliikkeistä johtuen myös maksuluokkia on useita.

Työnantaja, valtio ja yrittäjä maksavat eläkemaksuja neljännesvuosittain. Työntekijä voi päättää maksaako hän maksut neljä kertaa vuodessa vai kuukausittain.

Vakuutusmaksuja maksetaan työskentelyajan lisäksi myös työttömyys-, sairaus- ja äitiyspäivärahakausilta, työkyvyttömyyseläkkeestä sekä mm. kuntoutus-, aktivointi- ja erilaisista koulutusetuuksista. Vakuutettu maksaa vakuutusmaksuista pääsääntöisesti yhden kolmasosan ja työnantaja, valtio, kunta tai työttömyyskassa kaksi kolmasosaa. Maksu määräytyy eri tavoin etuudesta riippuen.

Muiden eläkkeiden rahoitus

Osa-aikaeläkkeet (delpension) rahoitetaan verovaroin.

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeet (efterløn) rahoitetaan vakuutettujen maksuilla sekä valtion varoin. Valtion kustannuksia tosin katetaan työmarkkinamaksulla.

Varhaiseläkkeen saamisen edellytyksenä on vapaaehtoisen varhaiseläkemaksun maksaminen työttömyyskassalle. Maksu on kokoaikavakuutetulle 502 kruunua (67 €) ja osa-aikavakuutetulle 334 kruunua (45 €) kuukaudessa vuonna 2018.

Vapaaehtoisesti ATP-järjestelmän vakuutusmaksuja voivat maksaa työttömyysvakuutuksen varhaiseläkettä, osa-aikaeläkettä sekä ennen 1.1.2003 myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä saavat. Vapaaehtoinen maksu työkyvyttömyyseläkkeestä on saman suuruinen kuin pakollinen, eli 94,65 kruunua (Udbetaling Danmark maksaa 284 kruunua). Varhaiseläkkeestä ja osa-aikaeläkkeestä vapaaehtoinen maksu on tuntiperusteisesti 1,78 kruunua vuonna 2018. Vuoden 2012 alusta lähtien vakuutettu on maksanut itse kokonaan varhaiseläkkeestä perittävän maksun. Tätä ennen valtio on maksanut maksusta puolet, samoin kuin edelleen osa-aikaeläkkeestä.

Työkyvyttömyyseläkkeen saajat ovat vuoden 2003 alusta lähtien voineet maksaa vapaaehtoista maksua vanhuuseläkeiässä maksettavaan täydentävään ATP:n tai muun yhtiön tai kassan hallinnoimaan työmarkkinaeläkkeeseen (Supplerende arbejdsmarkedspension, SUPP). Vakuutetun maksu on 174 kruunua ja kunta maksaa 348 kruunua kuukaudessa vuonna 2018.

Työntekijät ja yrittäjät maksavat pakollista työmarkkinamaksua (Arbejdsmarkedsbidrag) jolla katetaan valtion sosiaalimenoja. Maksulla kustannetaan esimerkiksi kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeitä, työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeitä, työttömyys- ja sairauspäivärahoja, tukityöllistämistä sekä koulutusetuuksia.

Eläkeikä

Nykyinen kansaneläkeikä alennettiin 67:stä 65:een vuoteen vuonna 2004. Nyt kansaneläkeikä nostetaan ensin takaisin 67 vuoteen vuosien 2019 ja 2022 välisenä aikana. Vuodesta 2030 alkaen eläkeikä seuraa elinajanodotteen kehitystä ja sen odotetaan siihen mennessä nousevan 68 vuoteen. Kansaneläkejärjestelmässä ei ole mahdollista varhentaa eläkettä, mutta sitä pystyy lykkäämään enintään kymmenen vuotta.

ATP-työeläkeikä seuraa kansaneläkeiän muutosta.

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkeikä nostettiin 60 vuodesta 62 vuoteen vuosien 2014 ja 2017 välisenä aikana ja edelleen 64:ään vuoteen 2023 mennessä. Samalla varhaiseläkkeen myöntämisaikaa lyhennetään viidestä vuodesta kolmeen vuoteen ennen vanhuuseläkeikää. Tulevaisuudessa varhaiseläkeikä nousee elinajanodotteen mukaan. Alla olevassa haitarivalikossa olevassa taulukossa on esitetty eläkeikämuutokset ikäluokittain. 1.1.1963 ja tämän jälkeen syntyneillä eläkeikä määräytyy elinajanodotteen mukaan. Taulukon alla olevasta linkistä löytyy tiedote vuonna 2011 tehdystä sopimuksesta, jossa on päätetty eläkeiän nostamisesta.

Eläkeikämuutokset Tanskassa

 SYNTYMÄAIKA KANSANELÄKEIKÄ, VUOTTA  VARHAISELÄKEIKÄ
31.12.1953 tai aiemmin 65 60
1.1.1954 – 30.6.1954 65½ 60½
1.7.1954 – 31.12.1954 66 61
1.1.1955 – 30.6.1955 66½ 61½
1.7.1955 – 31.12.1955 67 62
1.1.1956 – 30.6.1956 67 62½
1.7.1956 – 31.12.1958 67 63
1.1.1959 – 30.6.1959 67 63½
1.7.1959 – 31.12.1962 67 64
1.1.1963 tai myöhemmin 68 65

Aiheesta muualla:

Eläkeikä on sidottu 60-vuotiaan elinajanodotteen kehitykseen. Ensimmäisen kerran elinajanodote on laskettu kansaneläke- ja varhaiseläkeikään vuonna 2015 ja sen jälkeen se lasketaan joka viides vuosi. Mahdollinen lisäys kansaneläkeikään tulee voimaan kuitenkin vasta 15 vuoden siirtymäajan jälkeen, vuonna 2030. Seuraava tarkistus on vuonna 2020 ja koskee vuotta 2035. Eläkeikää nostetaan joko puolella vuodella tai vuodella elinajanodotteen kehityksestä riippuen.

Elinajanodote määräytyy kahden tarkistusajankohtaa edeltävän vuoden keskiarvon perusteella eli vuonna 2018 vuosien 2016–2017 tietojen perusteella. Tilastokeskus laskee elinajanodotteen erikseen molemmille sukupuolille, mutta eläkeiän määrittelyssä käytetään näiden keskiarvoa. Viiden vuoden välein laskettavaa elinajanodotetta verrataan vuosien 2004–2005 tilanteeseen, jolloin 60 vuotiaan jäljellä oleva elinajanodote oli 21,4 vuotta. Lakiin tämä on kirjattu elinvuosien kokonaismääränä 81,4 vuotta.

Eläkeiän määrittelyssä olennaisessa asemassa on eläkkeelläoloaika, jonka tavoitteelliseksi pituudeksi eläkeikäuudistuksessa on asetettu 19,5 vuotta. Tämä on sama kuin vuosien 1979 (varhaiseläkkeen voimaantulovuosi) ja 1995 välisenä aikana suhteellisen muuttumattomana pysynyt 60-vuotiaiden elinajanodote. Tämän jälkeen elinajanodote on kasvanut voimakkaasti vaikuttaen samalla eläkkeelläoloajan pidentymiseen.

Varhaiseläkeikä määräytyy samoin kuin kansaneläkkeen vanhuuseläkeikä, mutta eläkeiän tarkistus on kolme vuotta aikaisemmin. Varhaiseläkkeessä siirtymäaika on siis 12 vuotta ja ensimmäinen tarkistus tapahtuu 2027.

Eläkkeensaajat Tanskassa 2010-2017

Vanhuuseläke

Kansaneläke

Kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeeseen on oikeus kaikilla Tanskan kansalaisilla, jotka ovat asuneet Tanskassa vähintään kolme vuotta 15 ja 65 ikävuoden välillä. Muilla kuin Tanskan kansalaisilla on oikeus kansaneläkkeeseen, kun asumisaikaa on 15 ja 65 ikävuoden välillä vähintään kymmenen vuotta, joista viisi vuotta juuri ennen eläkkeen alkamista. Täyteen eläkkeeseen vaaditaan 40 vuoden asumisaika 15 ja 65 ikävuoden välillä. Kansaneläkettä haetaan kunnalta.

Vanhuuseläke muodostuu perusosasta (grundbeløb) ja eläkelisästä (pensionstillæg), jotka ovat molemmat tuloharkintaisia. Eläkkeen enimmäismäärät näkyvät alla olevasta taulukosta.

Vanhuuseläkkeen enimmäismäärät vuonna 2018

DKK (€)/VUOSI DKK (€)/KK
 Perusosa 74 844 (10 062) 6 237 (838)
 Eläkelisä
 – yksin elävä 80 736 (10 854) 6 728 (904)
 – naimisissa/avoliitossa 39 996 (5 377) 3 333 (448)
 Yhteensä
 – yksin elävä 155 580 (20 915) 12 965 (1 743)
 – naimisissa/avoliitossa 114 840 (15 438) 9 570 (1 287)

Kansaneläkkeen perusosaa vähentävinä otetaan huomioon ainoastaan omat työtulot, eivätkä eläketulot, korkotulot tai puolison tulot vaikuta perusosan määrään. Kun työtulot vuonna 2018 ovat yli 322 500 kruunua (43 355 €) vuodessa, pienenee eläkkeen perusosa 30 kruunua jokaista rajan ylittävää 100 kruunua kohti. Kun tulot ylittävät 565 800 kruunua (76 063 €), ei perusosaa makseta lainkaan. Tulorajat ovat samat yksin elävällä ja naimisissa olevalla.

Eläkelisää vähentävinä otetaan huomioon eläkkeensaajan ja hänen avio- tai avopuolisonsa yhteenlasketut tulot. Huomioon otetaan kaikki työ-, eläke- ja omaisuustulot kansaneläkettä lukuun ottamatta. Kun tulot vuonna 2018 ylittävät yksin elävällä 71 200 kruunua (9 572 €) vähennetään eläkelisän määrää 30,9 kruunua jokaista rajan ylittävää 100 kruunua kohden. Eläkelisää ei makseta, kun yksin elävän eläkeläisen muut tulot ylittävät 332 500 kruunua (44 700 €) vuodessa.

Eläkkeensaajan kanssa avio- tai avoliitossa olevalla alatuloraja on 142 800 kruunua (19 197 €). Eläkelisän määrää vähennetään 16 kruunua jokaista rajan ylittävää 100 kruunua kohden. Eläkelisää ei makseta, kun muut tulot ylittävät 392 900 kruunua (52 819 €) vuodessa. Kun puoliso ei ole eläkkeensaaja, hänen tuloistaan vähennetään 50 prosenttia 142 800–267 800 kruunun (19 197–36 001 €) tulojen välillä.

Kansaneläkejärjestelmästä myönnettävät lisät

Kansaneläkkeensaajalla on lisäksi oikeus henkilökohtaisesta työtulosta tehtävään erityiseen vähennykseen (særligt bundfradrag) eläkelisän määrään vaikuttavia työtuloja laskettaessa. Vuonna 2018 vähennys on 43 800 kruunua (5 888 €) vuodessa tulotasosta riippumatta.

Lisäksi kansaneläkkeensaajalla voi olla oikeus omasta ja puolison tuloista ja omaisuudesta riippuvaan lisään (supplerende pensionsydelse, ældrecheck), jonka enimmäismäärä on 17 200 kruunua vuonna 2018. Lisä on veronalaista tuloa.

Kansaneläkkeensaaja voi saada kunnalta terveydenhuoltolisää (helbredstillæg), jos hänen likvidit varansa eivät ylitä 86 000 kruunua (11 561 €) vuonna 2018. Lisän perusteena voivat olla esimerkiksi lääkkeet, fyysiset apuvälineet, fysioterapia tai psykologikäynnit. Lämmityslisä (varmetillæg) on tarkoitettu lämmityskuluja varten, joita henkilö ei muuten pystyisi maksamaan.

Kansaneläkkeeseen voidaan maksaa myös henkilökohtaista lisää (personlig tillæg), jos taloudellinen tilanne on erityisen vaikea sekä tulojen että varallisuuden osalta. Kunta arvioi yksilöllisesti hakijan taloudellisen tilanteen ja menot. Henkilökohtainen lisä voidaan maksaa kertasuorituksena tai jatkuvana etuutena, ja sen käyttökohteena ovat sellaiset kulut, joihin muita lisiä ei pysty käyttämään. Lisä on verotonta tuloa.

Kansaneläkkeen saajille voidaan maksaa myös eläkkeensaajan asumistukea (boligydelse). Yleinen asumistuki on nimeltään boligsikring.

Kansaneläkkeen lykkääminen

Kansaneläkkeen lykkääminen (udskudt/opsat pension) 65 ikävuoden jälkeen on korottanut eläkettä vuodesta 2004 alkaen. Eläkettä voi lykätä korkeintaan kymmenellä vuodella. Lykätäkseen eläkettä henkilöllä tulee olla oikeus Tanskan kansaneläkkeeseen, hänen pitää työskennellä vähintään 750 tuntia vuodessa ja pystyä todistamaan työskentelynsä dokumentein.

Lykkäyskorotusprosentti määräytyy vakuutusmatemaattisesti lykätyn ajan ja eläkkeen alkamisiän elinajanodotteen suhteen perusteella (6–7 prosenttia vuodessa). Lykkäyskorotuksen saa sekä kansaneläkkeen perusosaan että eläkelisään. Lykkäyskorotus on veronalaista tuloa.

Lykkäyskorotuksen saa käyttöönsä kolmella tavalla 1.7.2018 alkaen. Henkilö voi ottaa:

  • Elinikäisen lisän koko eläkkeeseensä
  • 10-vuotisen korotuslisän koko eläkkeeseensä
  • kertamaksuna lisän perusosaan ja 10-vuotisen korotuksen eläkelisäänsä.

Lakisääteinen ATP-lisäeläke (työeläke)

Laki työmarkkinoiden lisäeläkejärjestelmästä (ATP) tuli voimaan vuonna 1964. ATP-työeläkejärjestelmään kuuluvat kaikki 16 vuotta täyttäneet yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajat, jotka työskentelevät vähintään yhdeksän tuntia viikossa. Lisäksi järjestelmä kattaa päivärahansaajat sekä erinäisiä muita etuuksia, kuten koulutusetuuksia saavat henkilöt. Yrittäjillä on mahdollisuus kuulua järjestelmään vapaaehtoisesti, jos he ovat aikaisemmin kuuluneet siihen palkkatyön perusteella vähintään kolmen vuoden ajan.

ATP-eläkettä voi lykätä 75-vuotiaaksi, jolloin eläkkeeseen maksetaan lykkäyskorotus jokaiselta lykätyltä kuukaudelta. Lykkäyskorotus on ATP-eläkelaitoksen esittämän ja työministeriön vuosittain vahvistaman tariffin mukainen. Tariffi määräytyy elinajanodotteen ja markkinakoron kehityksen perusteella.

Eläke määräytyy maksuperusteisesti vuonna 2008 uusittujen sääntöjen mukaan. Eläke muodostuu takuuosasta ja bonusosasta. Eläkemaksusta 80 prosenttia kartuttaa takuuosan mukaista henkilökohtaisesti määräytyvää eläkettä ja 20 prosenttia kollektiivisesti määräytyvää bonusosaa. Takuuosan muodostavalle pääomalle maksetaan vuosittain vaihtuvaa markkinakorkoa aiemmin käytössä olleen kiinteän koron sijasta. Bonusosa kasvattaa pääomaa ja kartuttaa lisää eläkettä riippuen ATP:n eläkevarojen ja -vastuiden välisestä suhteesta. ATP:n sääntöjen mukaan bonusta voidaan maksaa, kun varat suhteessa vastuisiin ylittävät 120 prosenttia.

Tätä ennen (2002–2007) yksittäisen vakuutetun ansaitsemaan eläkeoikeuteen oli laskettu mukaan vähimmäistuottovaatimuksen mukainen kiinteä kahden prosentin vuosittainen korko. Lisäksi lopullinen eläke muodostui ikään perustuvista tariffeista. Uudistuksen myötä ikään perustuvasta eläkkeen määräytymisestä luovuttiin. Aiemmin (1992–2001) ATP-eläkettä kertyi jokaisesta vakuutusmaksuina maksetusta 396 kruunusta 100 kruunua/vuosi. Yksittäisen henkilön eläkeoikeutta ei tarkistettu vuosittain, ja eläkeoikeuden arvo vastasi maksettuja maksuja vain uraa kokonaisuutena tarkasteltaessa.

Alle 2 500 kruunun (336 €) eläkkeet maksetaan kertakorvauksena.

Vuonna 2017 järjestelmän piiriin kuului yli viisi miljoonaa henkilöä, ja ATP-eläkettä maksettiin 1,03 miljoonalle henkilölle yhteensä 16,1 miljardia kruunua. Vuonna 2017 keskimääräinen ATP-eläke oli noin DKK 15 630 (n. 2 100 e) vuodessa. Vuonna 2017 ATP-järjestelmän varallisuus oli 786,5 miljardia kruunua (103,3 Mrd. €), mikä on noin 40 prosenttia BKT:sta.

Työkyvyttömyyseläke

Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkettä (førtidspension) koskeva lakiuudistus tuli voimaan vuoden 2003 alusta. Uudistuksessa neljä erisuuruista ja eri perustein myönnettävää eläkettä yhdistettiin yhdeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Ennen vuotta 2003 myönnettyjä työkyvyttömyyseläkkeitä koskevat vanhat säännöt, joita ei tässä yhteydessä käsitellä.

ATP-järjestelmästä ei myönnetä työkyvyttömyyseläkkeitä.

Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen

Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeen asumisaikaedellytykset ovat samat kuin vanhuuseläkkeessä. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi asumisaikaa on oltava vähintään 4/5 ajasta 15 vuoden täyttämisen ja eläkkeen alkamisen välillä.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää yli 40-vuotiaalle henkilölle, jonka työkyky on pysyvästi alentunut. Työkyvyn alenemisen tulee olla niin vakavaa, ettei henkilö kykene hankkimaan toimeentuloaan edes erilaisten tukimuotojen tai osa-aikatyöjärjestelyjen avulla. Alle 40-vuotiaille työkyvyttömyyseläke on mahdollinen vain erikoistapauksissa.

Lain mukaan työkyky tarkoittaa kykyä suorittaa työmarkkinoiden vaatimusten mukaisia konkreettisesti eriteltyjä työtehtäviä ja pystyä elättämään itsensä kokonaan tai osittain. Pääasia on jäljellä oleva työkyky ja mahdollisuudet parantaa sitä niin, että toimeentulon hankkiminen on mahdollista. Henkilön työkykyä ja mahdollisuuksia arvioidaan suhteessa työmarkkinoihin.

Itsensä elättäminen tarkoittaa, että henkilö pystyy joko tavallisessa työsuhteessa tai osa-aikatyöjärjestelyjen tai muiden tukimuotojen avulla hankkimaan vähintään alan kokoaikatyön vähimmäispalkkaa vastaavat tulot. Ennen päätöstä eläkkeen myöntämisestä hakija voi itse esittää päätöksentekijöille näkemyksensä mahdollisuuksistaan elättää itsensä.

Työkyvyttömyyseläke muutetaan automaattisesti vanhuuseläkkeeksi vanhuuseläkeiässä.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä

Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeen enimmäismäärä yksin elävälle on 18 642 kruunua (2 506 €) ja avio- tai avoliitossa olevalle 15 846 kruunua (2 130 €) kuukaudessa vuonna 2018. Eläkettä vähennetään, kun tulot ylittävät yksin elävällä 75 800 kruunua (10 190 €) vuodessa. Vähennys on 30 kruunua jokaista rajan ylittävää sataa kruunua kohti.

Kun puoliso ei ole eläkkeensaaja, on tuloraja, jonka alittavalta osalta hänen tulojaan ei oteta huomioon, sama kuin jos puoliso olisi eläkkeellä. Eläkettä kuitenkin vähennetään 30 kruunua kutakin tätä rajaa ylittävää sataa kruunua kohti.

Eläkkeeseen voidaan maksaa henkilökohtaisen tarpeen mukaan erityistä lisää (esim. lääkkeitä varten), mikäli vammasta tai sairaudesta johtuvat kulut ylittävät 524 kruunua kuukaudessa tai 6 288 kruunua vuodessa. Työkyvyttömyyseläkkeen saajalle voidaan maksaa myös asumistukea.

Ikääntyneiden työkyvyttömyyseläke

Vuodesta 2014 alkaen on mahdollisuus ikääntyneiden työkyvyttömyyseläkkeeseen (seniorførtidspension), kun vakuutetulla on alle viisi vuotta vanhuuseläkeikään, ja työkyky on pitkän työuran seurauksena alentunut. Työuran pituus tulee olla vähintään 20-25 vuotta kokoaikatyössä (yli 27 tuntia viikossa).

Ikääntyneiden työkyvyttömyyseläkkeeseen sovelletaan tavallista työkyvyttömyyseläkettä nopeampaa ja yksinkertaisempaa myöntämisprosessia. Työkyvyn arvioimiseksi ja etuuden myöntämiseksi ei tarvitse käydä läpi koulutusta, työkokeilua ja kuntoutusta. Työkyvyn tulee kuitenkin olla pysyvästi alentunut niin, ettei vakuutettu pysty elättämään itseään työssä, myöskään tuettuna. Kunta arvioi ja myöntää työkyvyttömyyseläkkeen kuuden kuukauden sisällä hakemuksesta. Kun eläke on myönnetty, samat säännöt koskevat niin tavallista työkyvyttömyyseläkettä kuin ikääntyneiden eläkettäkin.

Perhe-eläke

Kansaneläkejärjestelmästä ei makseta varsinaista leskeneläkettä, mutta leskelle maksetaan edunjättäjälle myönnetty eläke kolmen kuukauden ajan puolison kuolemasta leskeneläkkeenä (efterlevelsespension), jos molemmat avio- tai avopuolisot ovat eläkkeensaajia. Niille, jotka eivät saa edellä mainittua leskeneläkettä, voidaan myöntää tuloharkintainen kertakorvaus (efterlevelseshjælp). Saadakseen kertakorvauksen tulee vuositulojen alittaa 377 554 kruunua (50 756 €) vuonna 2018.

Lakisääteinen ATP-lisäeläke (työeläke)

ATP-järjestelmän perhe-eläke myönnetään puolisolle ja lapsille tasasuuruisina kertakorvauksina. Ennen vuotta 2002 etuudet määräytyivät suhteessa edunjättäjän karttuneeseen eläkkeeseen. Perhe-eläkkeiden myöntämiseksi vaaditaan, että edunjättäjä on ollut kokopäiväisesti vakuutettuna vähintään kaksi vuotta vuoden 2002 alusta lukien.

Edellinen ATP-järjestelmän perhe-eläkkeitä koskeva muutos tapahtui 1992, jolloin lakia muutettiin siten, että leskeneläke maksetaan kertakorvauksena välittömästi puolison kuoleman jälkeen, kun se aiemmin maksettiin jatkuvana eläkkeenä lesken täytettyä 62 vuotta. Samalla luovuttiin avioliiton ja edunjättäjän vakuutuksen kestoa koskevista vähimmäisajoista. Myöskään edunsaajan mahdollinen oma eläke ei estä leskenetuuden maksamista.

Leskelle maksettavaan kertakorvaukseen ovat oikeutettuja sekä mies- että naisleski, joka oli edunjättäjän kanssa avioliitossa, rekisteröidyssä parisuhteessa tai avoliitossa tämän kuollessa. Myös edunjättäjästä eronnut naisleski voi saada leskenetuuden määrätyin edellytyksin. Edellytyksenä on, että mies on ollut velvollinen maksamaan elatusapua entiselle vaimolleen ja avioliitto oli kestänyt vähintään viisi vuotta. Avoliitossa olevilta edellytetään kahden vuoden yhteistä asumisaikaa sekä ilmoitusta yhdessä asumisesta työmarkkinoiden lisäeläkelaitokseen ennen edunjättäjän kuolemaa.

Yleensä jokainen etuuksiin oikeutettu perheenjäsen saa kertakorvauksena 50 000 kruunua (n. 6 730 €). Lapsi saa korvauksen, mikäli on alle 21-vuotias edunjättäjän kuollessa. Maksettavat etuudet riippuvat siitä, minkä ikäinen edunjättäjä on ollut kuollessaan. Korvauksen määrä pienenee asteittain 66 vuoden iästä lähtien niin, että etuuksia ei makseta lainkaan, jos vakuutettu on kuollut vähintään 70-vuotiaana. Korvauksesta maksetaan 40 prosenttia veroa.

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläke

Työttömyyskassaan kuuluvat palkansaajat ja yrittäjät voivat saada varhaiseläkkeen (efterløn) työttömyysvakuutusjärjestelmästä. Työttömyyskassaan kuuluminen ja varhaiseläkemaksun maksaminen on vapaaehtoista. Varhaiseläkejärjestelmään kuuluminen on automatisoitu, ja mikäli vakuutettu haluaa siitä erota, on hänen tehtävä siitä erillinen ilmoitus työttömyyskassalle.

Oikeus varhaiseläkkeeseen

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkettä voidaan maksaa 62–64-vuotiaalle Tanskassa, EU:ssa tai Sveitsissä asuvalle, joka on ollut työttömyyskassan (a-kasse) jäsen. Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkeikä nousee vuoteen 2023 mennessä 64:ään. Jatkossa eläkeikää nostetaan edelleen elinajanodotteen mukaan. Samalla varhaiseläkkeen myöntämisaika lyhenee viidestä vuodesta kolmeen vuoteen.

Edellytyksenä varhaiseläkkeen saamiselle on, että vakuutettu on kuulunut työttömyyskassaan viimeistään 30 ikävuotta täytettyään. Lisäksi vuoden 1977 jälkeen syntyneen tulee olla maksanut vapaaehtoista varhaiseläkemaksua vähintään 30 vuotta. Ikäraja- ja vähimmäisvakuutusaikavaatimukset ovat lievempiä vuosina 1959–1977 syntyneille.

Lisäksi vaadituista ajoista voidaan tietyin ehdoin poiketa ja voi syntyä oikeus vähennettyyn varhaiseläkkeeseen (ns. fortrydelsesordning). Ehtona on, että vakuutettu täyttää työttömyysetuuksien saamisen ehdot ja että kaikkien lisäeläkevarojen arvosta on tehty selvitys.

Varhaiseläkkeen määrä

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeen määrä riippuu siitä, milloin eläkkeelle siirrytään. Varhaiseläkettä vähennetään suhteessa eläke- ja työtuloihin. Eläke pysyy samana koko varhaiseläkeajan. Mikäli varhaiseläke alkaa kahden vuoden sisällä varhaiseläkeoikeuden saamisesta, on eläke korkeintaan 90 prosenttia aikaisemmista tuloista, mutta kuitenkin enintään 91 prosenttia työttömyyspäivärahan enimmäismäärästä.

Jos varhaiseläkkeen ottamista lykätään kahdella vuodella, on varhaiseläkkeen määrä enintään työttömyyspäivärahan suuruinen. Vuonna 2018 varhaiseläkkeen enimmäismäärä on 18 633 kruunua (2 505 €) kuukaudessa kokoaikatyöstä ja 12 422 kruunua (1 670 €) kuukaudessa osa-aikatyöstä.

Eläke määräytyy tehtyjen viikkotyötuntien mukaan. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen eläkettä vähennetään tehtyjen viikkotyötuntien perusteella siten, että viikoittainen eläke alenee 1/37 jokaiselta tunnilta, jolla työtä tehdään. Mikäli viikoittaiset työtunnit ylittävät 29,6 tuntia, ei eläkettä makseta.

Eläkkeelle siirtymisen lykkääminen vähintään kahdella vuodella oikeuttaa verottomaan kertakorvaukseen kansaneläkkeelle siirtymisen jälkeen. Korvaus määräytyy tehtyjen työtuntien mukaan. Jokainen vuosineljännes, jonka aikana työntekijä on kokopäivätyössä (viikoittainen työaika 37 tuntia; yhteensä 481 tuntia), oikeuttaa 13 416 kruunun (1 804 €) verottomaan kertakorvaukseen ja osa-aikatyöstä 8 944 kruunun (1 202 €) korvaukseen vuonna 2018. Enimmillään korvausta saa 12 vuosineljännekseltä.

Työmarkkinaeläkkeet

Työmarkkinoilla sovittu lisäeläketurva (arbejdsmarkedspension) on yleistä. Nykyiset kattavat työmarkkinaeläkejärjestelmät ovat kehittyneet kuitenkin melko myöhäisessä vaiheessa, vasta 1980- ja 1990-luvulla. Nykyään noin 90 prosenttia työntekijöistä on vakuutettuna työmarkkinaeläkejärjestelmässä. Yrittäjät eivät ole työmarkkinaeläkkeiden piirissä.

Tanskassa voidaan erotella kolmenlaisia työmarkkinaeläkejärjestelmiä: yrityskohtaisia eläkejärjestelyitä (firmapensioner), toimialakohtaisia työmarkkinoilla sovittuja eläkekassoja (overenskomstbaserade ordninger) ja vakuutusyhtiöiden (livsforsikringsselskaber) hoitamia työmarkkinaeläkkeitä.

Virkamiehillä on oma lisäeläkejärjestelmänsä (tjenestemandspensioner). Virkamiesten eläkejärjestelmää lukuun ottamatta lisäeläkejärjestelmät ovat täysin rahastoivia ja maksuperusteisia järjestelmiä, joten eläke on riippuvainen eläkemaksujen määrästä ja niille saadusta tuotosta. Virkamiesten eläkejärjestelmä rahoitetaan kunnallisista tai alueellisista budjeteista. Suurin osa julkisen sektorin työntekijöistä on siirtynyt maksuperusteisiin eläkejärjestelmiin.

Hallinto

Tanskan työmarkkinaeläkkeet on hajautettu eri aloille ja ne ovat täysin rahastoivia. Ne ovat vakuutusyhtiöiden, eläkekassojen ja yritysten hoidossa. Uudet työmarkkinaeläkejärjestelmät ovat vakuutusyhtiöiden hoidossa, vanhemmat eläkekassojen. Näiden lisäksi osalla vakuutetuista eläke on järjestetty lisäeläkesäästämisenä pankissa.

Virkamiesten järjestelmää hallinnoi valtiovarainministeriön yhteydessä erillinen Moderniseringsstyrelsen, joka hoitaa keskitettyjä valtion henkilöstö- ja työmarkkinapoliittisia tehtäviä.

Rahoitus

Työntekijä maksaa 1/3 työmarkkinaeläkemaksusta ja työnantaja 2/3. Maksuissa on sektorikohtaista ja ammattiryhmittäistä vaihtelua.

Maksut ovat järjestelmien kehittymisen myötä viime vuosikymmenien aikana olleet tasaisessa nousussa. Lisäeläkejärjestelmien eläkemaksut olivat 0,9 prosenttia palkoista niiden alkuvaiheessa 1990-luvun alkupuolella. Nykyisin maksu on 12–18 prosenttia palkoista, mutta 12 prosenttia on yleisin.

Vuonna 2017 vakuutetut maksoivat eläkemaksuja 9,7 miljardia kruunua ja eläke-etuuksia maksettiin 16,1 miljardia kruunua. Työmarkkinaeläkerahastojen suuruus oli noin 150 prosenttia BKT:sta.

Eläkeikä

Eläke voidaan maksaa aikaisintaan 60 vuoden iässä. Alaikäraja nousee asteittain 62 vuoteen (samoin kuin lakisääteisen työttömyysvakuutuksen varhaiseläke, efterløn). Yleisesti eläkeikä on sama kuin lakisääteinen eläkeikä.

Eläkkeen määräytyminen

Tanskassa on useita toimiala- ja työnantajakohtaisia työmarkkinaeläkkeitä, joten etuudet vaihtelevat järjestelystä riippuen. Tavallisesti eläkkeet myönnetään elinikäisenä annuiteettina (livrente/alderspension). Määräaikaiset, tavallisesti 10–25 vuoden aikana maksettavat annuiteetit (ratepension) ovat lisänneet suosiotaan.

Kertasuorituksena maksettava lisäeläke (kapitalpension) on myös vaihtoehto. Lisäksi voidaan ottaa toisenlainen kertasuorituksena maksettava eläke (aldersopsparing). Näiden kahden ero on, että ensimmäisenä mainitussa verot maksetaan saatavasta tulosta ja maksetut maksut voi vähentää verotuksessa, kun taas viimeksi mainitussa maksut eivät ole vähennyskelpoisia, mutta itse etuus on verovapaa. Eläke voidaan maksaa kertakorvauksena myös, mikäli eläke jää matalaksi.

Järjestelmistä maksetaan myös työkyvyttömyyseläkkeitä tai kertasummana työkyvyttömyyskorvauksia ja kuolemantapauskorvauksia.

Perhe-eläkkeistä ei ole lainsäädäntöä, mutta useimmat järjestelmät maksavat myös niitä. Vakuutettu voi valita perhe-eläkkeen edunsaajaksi lähiomaisen. Etuus voidaan maksaa kertasuorituksena tai esimerkiksi kymmenen vuoden määräajan. Suoritukset muodostuvat vakuutetulle kertyneestä eläkepääomasta ja tasasuuruisesta edunjättäjän valintaan perustuvasta kuolemanvaravakuutuksesta.

Indeksiturva

Kansaneläkejärjestelmän eläkkeitä ja muita tulonsiirtoja tarkistetaan kerran vuodessa palkkakehityksen mukaan.

ATP-eläkkeitä tarkistetaan ainoastaan rahastojen riittävyyden mukaan. Tavoitteena on, että indeksimuutokset seuraavat kuluttajahintojen muutosta. ATP-eläkelaitos päättää kustakin korotuksesta erikseen. Työmarkkinaeläkkeitä tarkistetaan rahastojen tuottojen mukaan.

Verotus

Kaikki lakisääteiset ja lisäeläketurvan eläketulot ovat palkkatulojen tavoin verotettavaa ansiotuloa, lukuun ottamatta kansaneläkkeeseen maksettavia verovapaita henkilökohtaisia lisiä. Myös asumistuki on verovapaa. Eläkkeiden verotus eroaa hieman palkkatulon verotuksesta. Taulukossa on esitetty eläkkeiden verotuksen tulorajat ja veroprosentit:

Eläkkeiden verotus Tanskassa
Eläketulot DKK (€) Veroprosentti
0–45 000 (0–6 050) 0
45 000–479 600 (6 050–64 474) 36
>479 600 (>64 474) 51

Kertasuorituksena maksettavista lisäeläkkeistä peritään veroa 40 prosenttia, tai 60 prosenttia jos eläkkeen ottaa ennen verolainsäädännössä määriteltyä 60 vuoden eläkeikää.

Työnantaja ja työntekijä voivat vähentää lakisääteiset eläkemaksut, kuten myös lisäeläketurvan maksut verotuksessa. Kertasummana (kapitalpension) maksettavan vapaaehtoisen lisäeläketurvan maksuja voi vähentää korkeintaan 45 000 kruunua (6 050 €) vuodessa vuonna 2017. Lisäeläkejärjestelmien tuotosta peritään 15,3 prosentin vero. Lisäeläkemaksuista peritään kahdeksan prosentin työmarkkinamaksu (arbejdsmarkedsbidrag).

Lue lisää:

Aiheesta muualla: