Palapeli eläkemaksutasoista meillä ja muualla

Eläketurvakeskus julkaisee Työeläkepäivässä (15.11.2016) raportin, jossa vertaillaan mitä eläketurva meillä ja muualla maksaa ja kuka sen rahoittaa.  Vähimmäis- ja työeläkkeiden rahoittamiseksi perittäviä maksuja sekä niiden rahoittamiseen käytettäviä verotuloja vertaillaan yhdeksän Euroopan maan kesken. Suomen ja muiden Pohjoismaiden (Ruotsin, Norjan ja Tanskan) lisäksi vertailussa ovat mukana Keski-Euroopan maista Hollanti, Itävalta, Ranska, Saksa ja Sveitsi.

Haasteena järjestelmien erilaisuus

Eläkejärjestelmien erilaisuus eri maissa asettaa omat haasteensa vertailulle. Vertailua voi hyvin verrata palapelin kokoamiseen. Keskeisin ero Suomen ja muiden maiden välillä on se, että Suomessa eläketurva rakentuu miltei yksinomaan lakisääteiseen turvaan. Muualla työmarkkinaeläkkeet eli työmarkkinoilla sovitut ammatilliset lisäeläkkeet, ns. II-pilarin eläkkeet, vastaavat merkittävästä osasta työeläketurvaa. Tämä palanen vain usein puuttuu muodostettaessa kokonaiskuvaa eri maiden kustannustasosta.

Suomen ja muiden maiden eläkemaksujen yhteismitallistamiseksi vertailun onkin lakisääteisten eläkkeiden lisäksi katettava myös työmarkkinaeläkkeet. Esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa lakisääteinen turva kattaa vain Suomen kansaneläkettä vastaavan turvan. Suomen työeläkettä vastaava ansiosidonnainen eläketurva on järjestetty alakohtaisin sopimuksin. Lisäksi yhteismitallistaminen tarkoittaa esimerkiksi Suomen työkyvyttömyyseläkkeitä vastaavien etujen, kuten Ruotsin ja Ranskan sairausvakuutuksesta myöntämien eläke-etuuksien sisällyttämistä vertailuun.

Suomi sijoittuu keskitasolle

Vertailun alustavia tuloksia esiteltiin lokakuun Työeläke-lehdessä (4:2016). Raportti osoittaa, että Suomen eläkemaksutaso on eurooppalaista keskitasoa. Kalleinta eläketurva on Tanskassa ja Itävallassa. Edullisinta se on puolestaan Ruotsissa ja Saksassa.

Tulos ei sellaisenaan yllätä. Tanskassa ja Itävallassa eläketurvan taso on korkea. Lisäksi molempia maita rasittavat myös aiempina vuosina varsin suosituiksi osoittautuneet erinäiset varhaiseläkereitit. Ruotsi ja Saksa ovat puolestaan vakauttaneet maksutasoaan eläkkeiden kustannuksella. Molemmissa maissa on muun muassa talouden yleiseen kehitykseen reagoiva indeksijärjestelmä.

Kuka maksaa

Työntekijän maksuosuus on vertailun perusteella Suomessa vertailujoukon pienimpiä. Vastaavasti työnantajan osuus on suurin Ruotsin jälkeen. Työntekijä- ja työnantajaosuudet jakautuvat tasaisimmin Keski-Euroopan maissa. Esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä työnantaja- ja työntekijämaksu jakautuu lähtökohtaisesti puoliksi. Suomessa sovittuun kilpailukykysopimuksen sisältyy työnantajan maksun aleneminen ja vastaavasti työntekijän maksun korottaminen vuosina 2017–2020, joka muuttaa maksajien suhteellista osuutta.

Verorahoituksen osuus on suurin Tanskassa, missä käytännössä koko lakisääteinen eläkejärjestelmä rahoitetaan verovaroin. Työmarkkinaeläkkeet rahoitetaan työnantaja- ja työntekijämaksuin, maksutason vaihdellessa alakohtaisista sopimuksista riippuen.

Työntekijä- ja työnantajamaksuja pyritään vakauttamaan

Useat maat ovat pyrkineet vakauttamaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittäviä maksuja. Tätä on tavoiteltu eläkeuudistuksilla, mutta myös jakamalla maksupainetta yhteiskunnassa laajemmin. Maksutulon paloja kootessa oli mielenkiintoista havaita kuinka esimerkiksi Sveitsin lakisääteisen peruseläkejärjestelmän rahoittamiseksi perittävä vanhuuseläkemaksu on säilynyt muuttumattomana vuodesta 1975 lähtien ja työkyvyttömyyseläkemaksukin vuodesta 1995 lähtien. Menokehitystä tämä ei ole jarruttanut etenkään työkyvyttömyyseläkkeiden suhteen ja verotulojen yhteenlaskettu osuus näissä järjestelmissä on noin 30 prosenttia kokonaismaksutulosta. Valtiolla on vastaavansuuruinen osuus myös Itävallassa, missä työeläkemaksuihin ei ole tehty muutoksia vuoden 1988 jälkeen. Hollannissa on toteutettu samaa mallia vuoden 1997 kansaneläkevakuutusmaksun kiinnittämisen jälkeen.

Vertailu aiempiin vuosiin ja Euroopan maiden tulevaisuutta koskevat suunnitelmat osoittavat, että kuva kokonaismaksutasosta ei ole stabiili. Tuorein esimerkki on Saksan hallituksen esitys lisäeläkejärjestelmien kattavuuden parantamiseksi. Maksuperusteisia eläkkeitä koskeva lain on tarkoitus tulla voimaan 2018. Sveitsissä on tulossa 2020 uudistus, jolla tavoitellaan sekä peruseläkejärjestelmän että pakollisen työmarkkinaeläkejärjestelmän  rahoituspohjan vahvistamista. Tanskassa ollaan puolestaan lanseeraamassa pakollista yksilöllistä lisäeläkettä vuoteen 2025 tähtäävässä uudistuksessa. Eri palojen liike tarkoittaa, että palapeli on syytä aika ajoin koota uudelleen.

Raportti julkaistaan englanninkielisenä:

Mika Vidlund, Marja Kiviniemi, Antti Mielonen ja Niko Väänänen. What is the cost of total pension provision and who pays the bill? – Cross-national comparison of pension contributions (Finnish Centre for Pensions, Reports 9/2016)