Haastateltavien kokemuksissa oli paljon vaihtelua, mutta suurin osa oli tyytyväisiä kuntoutussuunnitelmaansa ja piti työkokeilua merkittävänä mahdollisuutena saada tukea työssä jatkamiseen. Työeläkekuntoutus on kuitenkin varsin tuntematonta työntekijöille ja monille työnantajille. Siten tietoa ja tukea kuntoutukseen hakeutumisessa ja sen suunnittelussa tarvittaisiin lisää.

Yksilöllisen tuen merkitys korostui

Haastateltavat toivoivat lisää yksilöllistä tukea, etenkin tilanteissa, joissa ei ole käytettävissä eläkelaitoksen tai työterveyshuollon järjestämää työvalmentajaa tai muuta ammattilaista. 

 –  Olennaista olisi pohtia, millä tavalla työeläkekuntoutuksen suunnittelua voidaan kehittää erilaiset yksilölliset elämäntilanteet huomioivaan suuntaan, sanoo erikoistutkija Jyri Liukko Eläketurvakeskuksesta.  

Kuntoutuksen oikea ajoitus on haaste 

Toiseksi työkokeilun ajoitukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Valtaosa haastateltavista oli motivoituneita ja halusi palata työelämään, mutta joukossa oli myös poikkeuksia. Motivaatioon vaikutti muun muassa kokemus siitä, onko kuntoutuksen ajoitus oikea. 

  – Nyt kuntoutujissa oli henkilöitä, joiden mukaan työkokeilu alkoi liian myöhään, ja toisaalta niitä, joilla se tuntui olevan liian aikaista. Noin puolet kertoi, että työkokeilu alkoi sopivaan aikaan.  

Keskustelu työllistymismahdollisuuksista tärkeää 

Kolmanneksi haastatteluista ilmenee, että työllistymismahdollisuuksista työkokeilun jälkeen on tärkeää käydä yksityiskohtaista keskustelua osana kuntoutuksen suunnittelua.  

–  Työllistymiseen ja työkokeilun jälkeiseen aikaan liittyi paljon epävarmuutta. Kuntoutujien näkökulmasta pelkkä yleisten työllistymismahdollisuuksien parantaminen työkokeilun avulla ei aina tunnu riittävältä, vaan he toivoisivat jatkotyöllistymistä työkokeilupaikassa. Haastattelujen perusteella työkokeilun jälkeisestä ajasta ei aina puhuta tarpeeksi.  

Varhaisen tuen keinoja voitaisiin hyödyntää laajemmin 

Valtaosalla haastateltavista työkykyongelmat olivat alkaneet vuosia ennen työeläkekuntoutukseen hakeutumista. Monilla heistä oli jonkinlaista kokemusta niin sanotuista varhaisen tuen keinoista kuten työajan, työvälineiden ja työtehtävien muokkauksista. Varhaisen puuttumisen keinoja voitaisiin kuitenkin hyödyntää työpaikoilla entistä laajemmin.  

 – Yhdelläkään kuntoutujalla ei esimerkiksi ollut kokemusta työterveyshuollon päätöksellä toteutetusta varhaisemman vaiheen työkokeilusta, joka olisi saattanut soveltua ainakin osalle ja tukea heidän työkykyään, Liukko pohtii. 

Tutkimusjulkaisu on ensimmäinen osa laajempaa tutkimushanketta, jossa seurataan työeläkekuntoutujia prosessin eri vaiheissa ja sen päätyttyä. 

Tutkimusjulkaisu: Kuntoutujien näkökulma työeläkekuntoutuksen suunnitteluun