Eläketasojen kansainvälinen vertailu

OECD ja Euroopan unioni tuottavat säännöllisesti selvityksiä ja vertailuja eläketasoista eri maissa. Viimeisin selvitys on huhtikuussa 2018 julkistettu Euroopan komission Pensions Adequacy Report (ns. PAR-raportti). PAR-raportti julkaistaan kolmen vuoden välein. OECD puolestaan tuottaa kahden vuoden välein Pensions at a Glance –raportin, jossa vertaillaan eläkkeiden tasoa sekä eläketurvan rakennetta ja rahoitusta OECD-maissa. Viimeisin  raportti on julkaistu vuoden 2019 marraskuussa.

Eläketurvassa merkittäviä eroja EU-maiden välillä

The Pension Adequacy Report (PAR) tehdään komission ja jäsenmaiden yhteistyönä. Se vertailee laajasti eurooppalaisia eläkejärjestelmiä erityisesti eläkkeiden riittävyyden näkökulmasta sekä nykytilanteen (2016) että tulevaisuuden eläketurvan kannalta (2056).

Raportissa on lukuisa määrä erilaisia indikaattoreita ja vaihtoehtolaskelmia vanhuuseläkkeiden tasojen mittaamiselle. Laskelmien eläketurva koostuu yleisesti lakisääteisten eläkejärjestelmien vanhuuseläkkeistä, mutta maasta riippuen myös työnantaja- tai alakohtaiset ns. työmarkkinaeläkkeet (ns. toinen pilari) voivat olla mukana jos ne edustavat merkittävää roolia maan eläketurvassa. Vapaaehtoinen yksilöllinen eläketurva eli ns. kolmannen pilarin eläketurva ei sen sijaan ole yleensä laskennassa mukana.

Raportissa tarkastellaan erilaisten työurien tuottamia eläketasoja ns. teoreettisten korvausasteiden (TRR) kautta. Eläketaso ilmoitetaan laskennallisen uran tehneen henkilön brutto- että nettokorvausasteena, toisin sanoen bruttoeläkkeen suhteena bruttoansioihin ja nettoeläkkeen suhteena nettoansioihin. Erilaisten työurien tarkastelun kautta saadaan selville myös esimerkiksi lastenhoidon tai osittaisen työskentelyn vaikutus eläketurvaan. Lisäksi voidaan tarkastella eri tuloluokkiin kuuluvien henkilöiden eroja eläkkeiden korvausasteissa.

Oheisessa kuviossa on esitetty PAR-raportin tietojen perusteella ns. uuden perustapauksen (new base case) korvausasteet eri EU-maissa. Kyseessä on keskipalkkaisen henkilön brutto- ja nettokorvausaste, kun henkilö jää eläkkeellä vuonna 2016 maan kansallisessa eläkeiässä (Suomessa 65 vuotta) ja on siihen mennessä tehnyt 40 vuoden työuran. Joissain maissa miesten ja naisten eläkeiät eroavat ja näissä tapauksissa kyseessä on miespuolisen henkilön korvausaste. Vastaavat laskelmat on tehty myös tulevaisuuden osalta niin, että henkilö aloittaa työuransa vuonna 2016 ja jää eläkkeelle 40 vuoden kuluttua vuonna 2056 kansallisessa eläkeiässä (Suomen osalta 66 v. 10kk).

EU-maissa korvausasteet vaihtelevat noin 40 (Viro) ja 100 (Hollanti) prosentin välillä. Suomen eläkkeen laskennallinen korvausaste on EU:n keskitasoa. Yleisesti nettokorvausasteet ovat bruttokorvausasteita korkeampia johtuen mm. verotuksen rakenteesta. Suurempien tulojen veroaste on yleensä matalia korkeampi ja siten myös nettomääräinen eläke ja palkka ovat yleensä toisiaan lähempänä.Korvausasteet EU-maissa 2016Lue lisää:

OECD-maiden eläketurva

OECD julkisti marraskuussa 2019 selvityksen eri jäsenmaidensa ja G20-maiden eläketurvasta. Pensions at a Glance -raportti tuotetaan kahden vuoden välein. Raportin mittarivalikoima kattaa mm. eläketurvan tasoon, rakenteeseen ja rahoitukseen liittyviä vertailuja.

Viimeisimmässä raportissa on tarkasteltu lähemmin erityisesti ns. ei-tyypillisissä työsuhteissa työskentelevien eläketurvaa. OECD:n mukaan ei-tyypilliset työsuhteet kattavat nykyisellään jo noin kolmanneksen kaikesta työskentelystä OECD-maissa. Raportin mukaan ei-tyypilliset työsuhteet ovat usein ongelmallisia eläketurvan suhteen, koska useissa maissa eläketurva on rakennettu perinteisen, täysipäiväisen työskentelyn ja yhtäjaksoisen työuran näkökulmasta. Myös yrittäjien eläketurva on OECD:n mukaan usein työntekijöitä heikommalla pohjalla, koska vakuuttaminen voi olla  vapaaehtoista ja eläkemaksut voivat jäädä mataliksi mm. erilaisen tulomäärittelyn ansiosta. Näin eläke voi jäädä yrittäjällä huomattavasti vastaavan tuloista palkansaajaa matalammaksi. OECD-maissa yrittäjien eläke on keskimäärin noin viidenneksen palkansaajia pienempi.

OECD mittaa eläketurvan tulevan korvaustason olettaen työuran ulottuvan 22-vuotiaasta kansalliseen eläkeikään saakka, Suomen osalta 68-vuotiaaksi. Eläkkeiden korvausastevertailussa suomalaisen keskituloisen palkansaajan tuleva eläke on hieman OECD:n keskitason yläpuolella, kun mukaan on otettu sekä lakisääteinen että pakollinen lisäeläketurva. OECD:n keskiarvo on tällöin 49 prosenttia ja Suomen 56,5 prosenttia eläkettä edeltävästä palkasta. Pienituloisen palkansaajan kohdalla korvausaste on OECD:n keskiarvoa matalampi (56,5 % vs. 60 %) ja suurituloisen kohdalla korkeampi (56,5 % vs. 44,7 %). Suomen osalta korvausasteet ovat pysyneet ennallaan edelliseen vertailuun nähden.

Korvausastelaskelmissa tarkastellaan myös eläkkeen tason säilymistä eläkeaikana. Mittarina käytetään tällöin korvausastetta 80-vuotiaana. OECD-maissa korvausaste laskee keskimäärin 43 prosenttiin. Suomessa kehitys on samansuuntainen korvausasteen pudotessa noin 50 prosenttiin, kun eläkkeellä on oltu 12 vuotta. Pudotukset johtuvat maksussa olevien eläkkeiden indeksoinnista, jotka harvemmin seuraavat suoraan palkkojen kehitystä.

Bruttokorvausasteet OECD- ja G20-maissa kansallisessa eläkeiässä ja 80 vuotiaana. Eläkkeen korvausasteiden keskiarvo on 49 prosenttia ansioista. Suomen korvausaste on 56,5 prosenttia.

Aiheesta muualla: