Suomessa elinaikakerroin ja elinajanodotteeseen sidottu vanhuuseläkeikä sopeuttavat työeläketurvan rahoitustasapainoa elinajanodotteen muutoksiin. Nykyinen automatiikka ei kuitenkaan reagoi niihin muutoksiin, jotka ilmenevät syntyvyydessä ja kansantaloudessa. Sukupolvinäkökulmasta Suomen järjestelmän riskit kohdistuvat nykytilanteessa voimakkaimmin nuoriin.

Muista maista löytyy esimerkkejä keinoista, jotka Suomen mallia laajemmin tunnistavat väestöllisiä ja taloudellisia muutoksia. Nämä niin sanotut automaattiset vakautusmekanismit tekevät kustannuksista ennakoitavan. Samalla mekanismit mahdollistavat tasaisemman riskinjaon työikäisten ja eläkeläisten välillä.

– Käytännössä nämä vakautusmekanismit siirtävät riskejä nykyisiin ja tuleviin eläkkeisiin. Ne tarkoittavat, että etuustaso reagoi muuttuviin olosuhteisiin, ETK:n yhteyspäällikkö Mika Vidlund tiivistää.

Suomella samat haasteet kuin muilla mailla

ETK:n uusi raportti esittelee rahoituksellista vakautta vahvistavia automaattisia mekanismeja Alankomaissa, Japanissa, Kanadassa, Ruotsissa ja Saksassa.

– Näillä mailla on samansuuntaiset haasteet eläketurvan rahoittamisessa kuin meillä. Kaikissa näissä maissa väestö vanhenee elinajan pidentyessä, ja syntyvyys on väestön uusiutumistason alapuolella. Vertailumaissa on käytössä myös työllisyyteen ja eläkevarojen tuottoon sidottuja vakautusmekanismeja, ETK:n erityisasiantuntija Antti Mielonen kuvailee.

Kuvion data Excel-tiedostona: Kokonaishedelmällisyyden kehitys, 1972-2017, lasten lukumäärä naista kohden

Kokonaishedelmällisyys on nyt kaikissa verrokkimaissa alle 1,8 lasta naista kohden. Suomessa kokonaishedelmällisyysluku on laskenut poikkeuksellisen jyrkästi vuoden 2010 jälkeen. Samalla vanhushuoltosuhde on jatkanut nousuaan.

Kuvion data Excel-tiedostona: Vanhushuoltosuhde (65+/20-64), 1950-2060, eläkeikäisten lukumäärän suhde työikäiseen väestöön

Antti Mielosen mukaan eri maiden vakautusmekanismit poikkeavat toisistaan merkittävästi, mutta niiden tarpeet ja tavoitteet ovat kussakin maassa saman suuntaisia.

– Automaattisten vakauttajien tavoitteena on pitää eläkemaksujen taso vakaana.

Ruotsilla pitkä kokemus vakauttamismekanismien käytöstä

Naapurimaa Ruotsi on onnistunut pitämään eläkemaksujen tason vakaana niin sanotun tasapainoindeksin avulla. Indeksiä on käytetty sekä laskennalliseen eläkepääoman että maksussa olevien vanhuuseläkkeiden tarkistuksiin vuodesta 2002 lähtien.

Indeksitarkistus voi olla myös negatiivinen. Kun Ruotsin eläkevarallisuudesta suli runsaat 20 prosenttia finanssikriisissä vuonna 2008, maan eläkejärjestelmästä tuli alijäämäinen. Tästä seurasi tasapainoindeksin laukeaminen: koska vanhuuseläkemaksu ei jousta, eläkkeiden indeksointia heikennettiin vuonna 2010.

Ruotsin tasapainoindeksi on pienentänyt eläkkeitä myös vuonna 2011 ja 2014. Leikkauksia on kuitenkin kompensoitu verotuksessa.

– Ruotsin veronmaksajat ovat siis osaltaan kantaneet järjestelmän riskejä, Mika Vidlund sanoo.

Julkaisu ”Eläkkeiden rahoituksen automaattisista vakautusmekanismeista Alankomaissa, Japanissa, Kanadassa, Ruotsissa ja Saksassa. Eläketurvakeskuksen raportteja 10/2020” on saatavilla Julkarissa.

Kuva: iStock