Viron eläkejärjestelmä (2016)

Sivustoa päivitetään.

Väkiluku: 1,32 milj. (1.1.2014)
Odotettavissa oleva elinikä:
– Miehet: 71,4 vuotta (2012)
– Naiset: 81,5 vuotta (2012)
Vanhuushuoltosuhde (65+/15-64 v.): 27,2 (2013)
BKT:n reaalikasvu: 0,8 % (2013)
Vuosi-inflaatio:s 2,8 % (2013)
Keskipalkka: 949 €/kk (2013)
Keskimääräinen lakisääteinen vanhuuseläke: 353 €/kk (1.4.2014)
Lakisääteiset eläkemenot BKT:sta: 9 % (2010)
BKT, mrds. 18,4 mrd. € (2013)
Lähteet: Eurostat, Sotsiaalkindlustusamet, Stat.ee, EPC/AWG

Yleistä

Viron nykyinen kolmipilarinen eläkejärjestelmä tuli voimaan vuosien 1998–2002 aikana. Lakisääteinen eläketurva koostuu Virossa asumisperusteisesta kansaneläkkeestä ja ansioperusteisesta työeläkkeestä. Kansaneläkkeeseen ovat oikeutettuja vain ne, jotka eivät saa muuta eläkettä. Työeläke jakaantuu ansaintaeläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi eläketurvaa voi täydentää vapaaehtoisilla lisäeläkkeillä. Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden merkitys on kuitenkin pieni.

Kansaneläkkeistä ja ansaintaeläkkeistä säädetään valtion eläkevakuutuslaissa (riikliku pensionikindlustuse seadus). Työeläkkeitä koskevia erillislakeja ovat myös palvelusvuosien perusteella maksettavia eläkkeitä koskeva laki (väljateenitud aastate pensionide seadus), joka koskee tiettyjä ammatiryhmiä ja laki, joka määrittelee oikeuden siirtyä aikaisemmin vanhuuseläkkeelle raskaan työn perusteella (soodustingimustel vanaduspensionide seadus). Rahastoeläkkeistä ja vapaaehtoisesta lisäeläketurvasta säädetään omassa laissaan (kogumispensionide seadus).

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmää ollaan uudistamassa ja työkyvyttömyyseläkkeen tilalle tulee uusi “työkykyisyysetuus” 1.7.2016 alkaen (töövõimetoetuse/work ability allowance).

Hallinto

Kaikki sosiaaliturvaetuudet lukuun ottamatta rahastoeläkkeitä kuuluvat sosiaaliministeriön (Sotsiaalministeerium) hallinnonalaan. Sosiaaliministeriö on myös ylin valvova viranomainen.

Kansaneläkkeiden ja ansaintaeläkkeiden hallinto on sosiaalivakuutusvirastolla (Sotsiaalkindlustusamet). Alueelliset eläketoimistot paikallistoimistoineen käsittelevät eläkehakemukset sekä myöntävät ja maksavat eläkkeet.

Veroviranomainen (Eesti Maksu- ja Tolliamet) kerää sosiaalivakuutus- ja eläkemaksut ja siirtää ne edelleen vastaaville hallintoviranomaisille. Rahastoeläkemaksut tilitetään Viron arvopaperien keskusrekisterille (Eesti väärtpaberite keskregister) ja edelleen vakuutetun valitsemaan rahastoyhtiöön.  Viron arvopaperikeskus ylläpitää rekisteriä rahastoeläkemaksuista ja sijoitusrahastojen toiminnasta ylipäänsä. Rahastoeläkkeiden markkinatorina ja vakuutettujen palvelukeskuksena toimii Nasdaq OMX:n/Tallinnan pörssin Pensionikeskus.

Rahastoeläkkeet kuuluvat valtiovarainministeriön hallinnonalaan. Rahastoeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkerahastot, joita ovat perustaneet Virossa toimivat rahoitusryhmittymät kuten pankit, rahasto- ja vakuutusyhtiöt. Vuonna 2014 kuudella yhtiöllä on yhteensä 23 rahastoa. Kukin yhtiö tarjoaa vähintään kolme eri riskitason rahastoa. Rahastojen toimintaa valvoo valtion rahoitusvalvontaviranomainen (Finantsinspektsioon).

Rahoitus (2016)

Lakisääteiset eläkkeet rahoitetaan työnantajamaksuin ja verovaroin. Kansaneläkkeet ja eläkelisät rahoitetaan yleisin verovaroin. Työeläkejärjestelmän ansaintaeläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään ja rahastoeläkkeet ovat täysin rahastoituja. Pakollisen rahastoeläkejärjestelmän varat olivat noin 1,8 mrd. euroa (noin 10 % suhteessa BKT:hen) vuonna 2013.

Seuraavassa on esitetty työnantajalta ja palkansaajalta perittävät sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2016. Vakuutusmaksua tulee maksaa talousarviossa määritellyistä tuloista, jotka vastaavat vähintään edellisen vuoden vähimmäispalkkaa (390 €/kk v. 2015). Palkansaajalta peritään rahastoeläkemaksua (2 %) ja työttömyysvakuutusmaksua (1,6 %).

Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2016, % bruttopalkasta.

 Työnantaja  Palkansaaja
Eläkevakuutus 20 % / 16 %
Rahastoeläke –   /    4 % 2 %
Sairausvakuutus 13 %
Työttömyysvakuutus 0,8 % 1,6 %
Yhteensä 33,8 % 3,6 %

Työnantajilta peritään 33 % bruttopalkasta eläke- ja sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseksi. Maksusta 20 prosenttiyksikköä käytetään lakisääteisten vanhuus- työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden rahoitukseen ja 13 prosenttiyksikköä sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseen. Lisäksi vuodesta 2002 lähtien on työnantajalta ja palkansaajalta alettu periä työttömyysvakuutusmaksua.

Yrittäjät maksavat koko vakuutusmaksun (33 %) itse ja se maksetaan etukäteen neljännesvuosittain. Maksulla on ylä- ja alaraja. Maksua peritään enintään 15-kertaisesta (edellisen vuoden) vähimmäispalkasta. Yrittäjältä vuonna 2016 perittävä sosiaalivakuutusmaksu on enintään 1 931 €/kk (15 x 390 € = 5 850 € x 33 %).

Rahastoeläkemaksuun on tehty muutoksia vuoden 2009 finanssikriisin seurauksena. Seuraavassa taulukossa on esitetty maksutason vaihtelut vuosina 2009–2017.

 1942-1954 1954 jälkeen syntyneet
Vakuutetun päätös maksujen maksamisesta Jatkaa vapaaehtoisesti Lykkää Jatkaa vapaaehtoisesti Lykkää
-31.5.2009                                            2+4 2+4 2+4
1.6.-31.12.2009                                            0+0 0+0 0+0 0+0
2010 2+4 0+0 2+0 0+0
2011 2+4 1+2 2+2 1+2
2012-2013 2+4 2+4 2+4 2+4
2014-2017 2+4 2+4 2+6 2+4
2014-2017 3+6 3+6 3+6

Valtion 4 %:n ja vakuutetun 2 %:n osuus jätettiin oletusarvoisesti tilittämättä rahastoeläkejärjestelmään 1.6.2009–31.12.2010.  Niillä jäsenillä, jotka olivat 10 vuoden sisällä eläkkeelle siirtymisestä, 1954 tai aiemmin syntyneet, oli kuitenkin hakemuksella mahdollista jatkaa maksujen maksamista valtion tukemana normaalin käytännön mukaisesti. Muut saivat 1.1.2010 alkaen mahdollisuuden maksaa vapaaehtoisesti 2 %:n maksua, mutta ilman valtion osuutta.

Maksuja alettiin 1.6.2011 alkaen periä kaikilta jäseniltä puolet normaalista tasosta eli 1 % ja valtiolta 2 %. Vuosina 2012–2013 maksuja perittiin normaalikäytännön mukaisesti jäseniltä 2 % ja valtiolta 4 %. Vuosina 2014–2017 maksetaan korotettua valtion osuutta (6 % + 2 %) niille, jotka jatkoivat maksujen maksamista vapaaehtoisesti. Lisäksi kaikilla on mahdollisuus korkeampaan valtion osuuteen ja valita maksutasoksi 6 % + 3 %, mikäli BKT:n kasvu ylittää 5 %.

Valtio maksaa sosiaalivakuutusmaksun seuraavilta palkattomilta ajanjaksoilta:

  • alle kolmevuotiaan lapsen hoitoaika, hoitaja saa käydä töissä
  • vähintään kolmen alle 19-vuotiaan lapsen hoitoaika (yhden lapsista on oltava alle 8-vuotias), kun hoitaja ei ole työssäkäyvä
  •  varusmiespalvelusaika
  • vammaisen lapsen tai muun omaisen hoitoaika
  • diplomaatin puolison vakuutusmaksut ulkomaankomennuksen ajalta
  • vammaisen työntekijän vakuutusmaksut hänen työskennellessään valtion tukemassa työpaikassa
  • työttömyyskorvauksella oloaika
  • työmarkkinakoulutuksessa tai -harjoittelussa oleva henkilö
  • alle kolmevuotiaan (tai seitsemän alle 19-vuotiaan) lapsen hoitoaika kun hoidosta on tehty kirjallinen sopimus
  • työkyvyttömyyseläkkeellä olon aika.

Vakuutusmaksun perusteena palkattomilta ajoilta on laskennallinen tulo, joka vastaa vähimmäispalkkaa.

Eläkeikä

Miesten ja naisten eläkeikä on 63 vuotta vuonna 2016. Yleistä eläkeikää nostetaan asteittain 65 ikävuoteen vuosien 2017 ja 2026 välisenä aikana siten, että vuosina 1954–1960 syntyneiden eläkeikä nousee 3 kk/syntymävuosi. Parlamentti hyväksyi eläkeiän noston huhtikuussa 2010.

Vanhuuseläke

Työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeen myöntäminen edellyttää, että vakuutusaikaa on vähintään 15 vuotta.

Ansaintaeläke koostuu tasasuuruisesta osasta (perusosa), työvuosien määrän mukaan laskettavasta osasta (ennen vuotta 1999) ja maksettujen vakuutusmaksujen mukaan määräytyvästä osasta.

Vuonna 2016 työvuoden arvo on 5,514 € ja tasasuuruisen osan suuruus 153,3035 €. Vuoden 1998 loppuun asti eläkkeen kertyminen riippui työvuosista ja vuodesta 1999 lähtien maksetuista vakuutusmaksuista. Maksetut vakuutusmaksut kirjataan yksilöllisille, nimellisille eläketileille vaikka varojen siirtoa ei todellisuudessa tapahdu.

Ansioeläke määräytyy seuraavan kaavan mukaan:

P = B + S x s + a x I, jossa

  • B = perusmäärä 153,3035 € (1.4.2016-)
  • S = voimassa olevan työvuoden arvo, määrätään vuosittain: 5,514 € (1.4.2016-)
  • s = työvuosien määrä vuoteen 1998 asti
  • a = vakuutetun vakuutusmaksut/keskimääräiset vakuutusmaksut. Keskituloisella (969,05 € vuonna 2015) kerroin on 1.
  • I = eläkearvo, määrätään vuosittain: 5,514 € (1.4.2016-).

Työvuoden arvoa (S) ja eläkearvoa (I) ei ole määritelty pysyvästi yhtä suuriksi

Eläkkeen vähimmäismäärä on kansaneläkkeen määrä eli 167,40€ vuonna 2016.

Kaavassa on huomioitu siirtymäkauden säännökset. Siirtymäkauden loputtua laskukaavaksi jää vain B + a x I

Esimerkki eläkkeen määräytymisestä:

Henkilöillä A ja B on 37 vuoden työura josta 20 vuotta ennen vuotta 1999 ja vuodesta 1999 alkaen 17 vuotta.

Henkilön A palkasta maksettu sosiaalivakuutusmaksu oli 75 % keskimääräisestä vuosina 1999–2001 ja 1,5-kertaiset keskimääräiseen nähden vuosina 2002–2015. Hänen kertoimiensa summa on siis (3 x 0,75) + (14 x 1,5) = 23,25

Henkilön B tuloista maksetut sosiaalivakuutusmaksut olivat yhtä suuret kuin keskimääräiset sosiaalivakuutusmaksut. Hänen yhteenlasketut kertoimensa vuosilta 1999–2015 ovat 17.

Perusosa Työvuoden arvo x vuosien määrä Yhteenlasketut kertoimet x eläkearvo Eläkkeen määrä
Henkilö A 153,3035 5,514 x 20 = 110,28 23,25 x 5,514= 128,20 391,78  €/kk
Henkilö B 153,3035 5,514x 20 = 110,28 17 x 5,514= 93,74 357,32 €/kk

Varhennettu vanhuuseläke (ennetähtaegne vanaduspension)

Varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi siirtyä 3 vuotta ennen varsinaista eläkeikää, mikäli vaadittava 15 vuoden vakuutusaika täyttyy. Eläkkeeseen tehdään pysyvä 0,4 prosentin varhennusvähennys jokaiselta varhennuskuukaudelta (4,8 % /vuosi). Eläke edellyttää työnteon lopettamista.

Mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 1-5 vuotta aikaisemmin ilman eläkkeeseen tehtävää varhennusvähennystä (soodustingimustel vanaduspension) myönnetään tietyin edellytyksin valtion eläkelain (riikliku pensionikindlustuse seadus) perusteella. Eläke myönnetään esimerkiksi lastenhoitoaikojen perusteella 1-5 vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Henkilöllä, jolla on vähintään 15 vuoden työura, ja joka on vähintään kahdeksan vuotta kasvattanut vammaista lasta tai vähintään viisi lasta, on oikeus vanhuuseläkkeeseen 5 vuotta aikaisemmin. Neljän lapsen kasvattamisesta voi jäädä eläkkeelle 3 vuotta aikaisemmin ja kolmen lapsen kasvattamisesta 1 vuoden aikaisemmin. Vain toinen vanhemmista voi siirtyä aiemmin eläkkeelle, ja vanhemmat sopivat siitä keskenään.

Raskaan työn perusteella (soodustingimustel vanaduspensionide seadus) on määrätyillä ammattiryhmillä (esimerkiksi kaivostyöntekijät, metalli-, lasi- tai kemianteollisuuden työntekijät) mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 5-10 vuotta aikaisemmin, mikäli vakuutusaikaa on 20–25 vuotta (ammatista riippuen). Puolet työurasta tulee olla tehty erittäin vaarallisissa tai vaikeissa työolosuhteissa ja eläkkeeseen maksetaan joillakin ammattiryhmillä korotuksia niiden vuosien perusteella, jotka henkilö on tehnyt vaarallista työtä.

Lisäksi on voimassa laki, jonka mukaan tietyille ammattiryhmille maksetaan palvelusvuosiin perustuvaa eläkettä (väljateenitud aastate pension).  Oikeus alempaan eläkeikään syntyy ammatista johtuvan työkyvyn alenemisen tai työkyvyttömyyden perusteella. Vähintään 15 vuotta työskennelleet ovat oikeutettuja siirtymään vanhuuseläkkeelle enintään 10 vuotta aikaisemmin. Eläke lasketaan kaavan mukaan niin, että viideltätoista vuodelta työvuoden arvoksi lasketaan 90,6 % täydestä arvosta ja loppujen työvuosien arvoksi lasketaan 100 %. Poliisit, vankiloiden työntekijät, pelastustyöntekijät ja osa lentäjistä saa lisäksi 20 % eläkkeen perusosasta.

Ammatit, joiden perusteella myönnetään palvelusvuosiin perustuva eläke:

  • poliisit, palomiehet ja vankiloiden työntekijät
  • osa lentäjistä
  • maanalaisissa töissä tai avolouhoksissa työskennelleet
  • osa merimiehistä
  • tekstiiliteollisuuden työntekijät
  • lastenkodeissa ja vammaisten ja sairaiden lasten hoitolaitoksissa työskennelleet opettajat
  • artistit (tietty kategoria)
  • HI-viruksen saaneet hoitohenkilökunnan jäsenet
  • kaupunkiliikenteen kuljettajat.

Henkilöt, jotka saavat varhennettua vanhuuseläkettä esimerkiksi lastenhoitoaikojen tai vaarallisissa olosuhteissa tehdyn työn perusteella voivat työskennellä eläkeaikana. He eivät kuitenkaan voi tehdä sitä työtä, jonka perusteella heille on myönnetty varhennettu eläke.

Palvelusvuosiin perustuvan eläkkeen perusteella maksettavan eläkkeen saaja voi työskennellä eläkkeellä ollessaan, mutta työ ei saa olla samaa työtä, jonka perusteella heille maksetaan eläkettä. Eläkkeellä ollessa tehdystä työstä maksetuista sosiaalimaksuista karttuneen eläkkeen maksuun ottaminen ei kuitenkaan useimmiten kannata, sillä silloin eläkkeensaajan koko eläke lasketaan normaalien karttumien mukaan.

Lykätty vanhuuseläke

Eläkkeen ottamista voi myös lykätä (edasilükatud vanaduspension), jolloin eläkkeeseen maksetaan korotusta 0,9 % jokaista lykkäyskuukautta kohti. Eläkkeen lykkäämisellä ei ole yläikärajaa. Viro ei maksa lykkäyskorotusta henkilölle, jolla on Suomen (tai jonkun muun maan) eläke maksussa ennen Viron vanhuuseläkkeen alkamisajankohtaa. Perhe-eläke ei estä lykkäyskorotusta.

Rahastoeläke

Rahastoeläkejärjestelmään liittyminen on pakollista 1.1.1983 jälkeen syntyneille. 1942–1982 syntyneillä oli mahdollista liittyä rahastoeläkejärjestelmään vapaaehtoisesti. Rahastoeläkejärjestelmään liittyminen on ollut suosittua ja se kattaa noin 75 % 18–63-vuotiaista. Järjestelmässä oli 654 942 vakuutettua 13.5.2014.

Rahastoeläkemaksut kirjataan vakuutetun yksilölliselle tilille. Vakuutettu valitsee itse rahaston, johon maksu sijoitetaan, ja myös sijoituksensa riskitason. Eläkerahastot on jaettu kolmeen luokkaan sijoitusriskin mukaan: alhaisen riskin rahastot, joissa varat sijoitetaan obligaatioihin ja pankkitalletuksiin, kohtuullisen riskin rahastot, joissa varoista korkeintaan 25 % voidaan sijoittaa osakkeisiin sekä korkean riskin rahastot, joissa 50 % tai 75 % varoista voidaan sijoittaa osakkeisiin. Lain mukaan kaikkien rahastojen on tarjottava sekä alhaisen että korkean riskin sijoitusvaihtoehtoja. Parlamentti muutti lokakuussa 2008 rahastoeläkkeiden sijoitustoimintaa säätelevää laki siten, että rahastojen sijoituksista 75 % voi olla osakkeissa.

Rahastoja voi halutessaan vaihtaa. Elokuun 2011 lakimuutoksen jälkeen rahastoa voi vaihtaa 3 kertaa vuodessa (tammi-, touko- ja syyskuussa) aiemman kerran vuodessa tapahtuneen siirtomahdollisuuden sijaan. Varojen siirto on mahdollista joko kokonaan tai osittain (esim. 25 %, 50 %, 75 %). Sijoittaminen korkeamman riskin rahastoihin on ollut suosituinta. Yli 70 prosenttia varoista oli sijoitettu rahastoihin, joissa osakepaino on 50 %. Rahastoeläkevarat olivat lähes 1,8 mrd. € (noin 10 % BKT:hen verrattuna) vuonna 2013.

Eläkkeen määräytyminen

Rahastoeläkettä myönnetään vain vanhuuseläkkeinä. Kuolemantapauksessa omaiset perivät tilille karttuneen eläkepääoman. Tällöin pääoma voidaan maksaa kokonaan kertakorvauksena tai pääoman voi siirtää esim. lesken omaan rahastoeläkkeeseen.

Rahastoeläke määräytyy sen mukaan, kuinka paljon eläkemaksuja vakuutetun palkasta on työuran aikana maksettu ja kuinka suuri tuotto sijoitukselle on kertynyt. Eläkkeelle siirryttäessä koko vakuutusaikana kertynyt eläkepääoma ja sille saatu tuotto muutetaan eläkkeeksi ostamalla vakuutusyhtiöstä vakuutus tai purkamalla varoja suoraan rahastosta. Eläkkeen myöntäminen edellyttää vakuutusmaksujen maksamista vähintään viideltä vuodelta.

Rahastoeläkettä voidaan maksaa vanhuuseläkeikäiselle henkilölle, mikäli hän on oikeutettu työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeeseen. Rahastoeläkkeen maksaminen voidaan aloittaa eläkeiän saavuttamisen jälkeen, vaikka henkilö lykkäisi ansaintaeläkkeen maksuun ottoa. Mikäli kertynyt pääoma on pienempi kuin 10-kertainen kansaneläke, se voidaan nostaa kerralla. Jos kertynyt pääoma oikeuttaa eläkkeeseen, joka on 10–50 kertaa kansaneläkkeen suuruinen, voidaan varat nostaa suoraan rahastosta määräajoin tapahtuvina suorituksina. Yli 50 kertaa kansaneläkkeen suuruinen pääoma edellyttää vakuutusyhtiön kanssa tehtävää sopimusta.

Työkyvyttömyyseläke (töövõimetuspension)

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmää ollaan uudistamassa ja työkyvyttömyyseläkkeen tilalle tulee uusi “työkykyisyysetuus” 1.7.2016 alkaen (töövõimetoetuse/work ability allowance).  Seuraava koskee lainsäädäntöä ennen uudistusta.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää työeläkejärjestelmästä 16 vuotta täyttäneelle. Eläke voidaan myöntää ilman vakuutusaikavaatimusta aina 24 vuoden ikään asti. Ikävuosien 25 ja 26 välillä edellytetään, että vakuutusaikaa on vähintään yksi vuosi. Vakuutusaikavaatimus kasvaa iän myötä yhdellä vuodella aina kahta ikävuotta kohti, jolloin 60–62 -vuotiaalta vaaditaan 14 vuoden vakuutusaika. Mikäli työkyvyttömyyden syy on työtapaturma tai ammattitauti, ei työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiselle ole vakuutusaikavaatimuksia.

Eläkkeen myöntäminen pohjautuu lääketieteelliseen arvioon vakuutetun terveydentilasta. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 40–100 prosenttisesti pysyvästi työkyvyttömälle henkilölle määräajaksi enintään 5 vuodeksi. Työkyvyttömyyseläke muutetaan automaattisesti vanhuuseläkkeeksi, kun vanhuuseläkeikä täyttyy.

Eläkkeen määräytyminen

Eläke määräytyy työkyvyttömyysastetta vastaavana prosenttiosuutena eläkeperusteesta. Eläkkeen perusteena käytetään joko:

  • eläketapahtumaan mennessä karttunutta vanhuuseläkettä
  • laskennallista vanhuuseläkettä 30 vakuutusvuoden mukaan.

Eläkkeen perusteena käytetään saaduista määristä suurempaa. Mikäli eläke on matalampi kuin täysi kansaneläke, se korotetaan täyden kansaneläkkeen tasoon. Osatyökyvyttömyyseläke lasketaan työkyvyttömyyttä vastaavana prosenttiosuutena täydestä kansaneläkkeestä.

Täyden työkyvyttömyyseläkkeen tai osatyökyvyttömyyseläkkeen saajan työssäkäyntiä ei ole rajoitettu. Mikäli työkyvyttömyyseläkkeen saaja haluaa eläkkeellä ollessa tehdystä työstä maksetuista vakuutusmaksuista karttuneen eläkkeen, hänen koko eläkkeensä lasketaan todellisen vakuutusajan perusteella.

Perhe-eläke (toitjakaotuspension)

Perhe-eläke myönnetään tavallisesti vain edunjättäjän lapsille. Lapseneläkkeeseen ovat oikeutettuja alle 18-vuotiaat lapset, ja opiskeleville lapsille eläke voidaan maksaa aina 24 vuoden ikään asti.

Leski on oikeutettu perhe-eläkkeeseen vain, jos hän hoitaa edunjättäjän alle kolmevuotiasta lasta, on raskaana (12. raskausviikon jälkeen) eikä käy töissä, tai on pysyvästi työkyvytön/vanhuuseläkeiässä (ja avioliitto oli kestänyt vähintään vuoden). Perhe-eläke voidaan myöntää myös entiselle puolisolle, mikäli hän saavutti eläkeiän tai tuli pysyvästi työkyvyttömäksi ennen avioeroa tai kolmen vuoden sisällä avioerosta ja avioliitto oli kestänyt vähintään 25 vuotta. Mikäli leski tai entinen puoliso avioituu uudelleen, hänelle maksetaan perhe-eläkettä vielä 12 kuukauden ajan. Koska henkilö voi saada vain yhtä eläkettä kerrallaan, leskeneläkettä ei makseta jos leski saa omaa vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä.

Eläke voidaan myöntää myös työkyvyttömille tai vanhuuseläkeikäisille vanhemmille sekä henkilöille, jotka olivat taloudellisesti riippuvaisia edunjättäjästä (esim. sisarukset, lapsenlapset).

Eläkkeen määräytyminen

Eläkkeen myöntäminen edellyttää, että edunjättäjällä oli vakuutusaikaa samoin kuin työeläkejärjestelmästä myönnettävässä työkyvyttömyyseläkkeessä. Mikäli vakuutetun kuolema johtui työtapaturmasta, ammattitaudista tai tapahtui armeijan palveluksessa ollessa, maksetaan perhe-eläke ilman vakuutusaikavaatimusta.

Eläkkeen perusteena olevat tulot määräytyvät samoin kuin työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeessä. Perhe-eläkkeen määrä on 100 % eläkeperusteesta kolmelle tai useammalle edunsaajalle, 80 % kahdelle edunsaajalle ja 50 % yhdelle edunsaajalle. Eläkkeen määrä jakautuu tasan edunsaajien kesken.

Kansaneläke

Vähimmäiseläkkeenä myönnettävää asumisperusteista kansaneläkettä (rahvapension) maksetaan niille, joilla ei ole oikeutta muuhun eläkkeeseen. Myös ulkomailta maksettava eläke on kansaneläkkeen estävä etuus. Kansaneläkettä voidaan maksaa vanhuuden, työkyvyttömyyden tai edunjättäjän kuoleman perusteella. Kansaneläkkeen määrä on 167,40 €/kk vuonna 2016.

Vanhuuden perusteella myönnettävää eläkettä maksetaan henkilölle, joka on asunut Virossa vähintään viisi vuotta välittömästi ennen eläkkeen hakemista tai henkilölle, jolle on maksettu kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkettä.

Työkyvyttömyyseläke myönnetään samoin perustein kuin työeläkejärjestelmässä, mikäli henkilö on asunut Virossa vähintään vuoden välittömästi ennen eläkkeen hakemista.

Edunjättäjän kuoleman perusteella eläke myönnetään, mikäli edunjättäjä ei ollut oikeutettu työeläkejärjestelmästä maksettavaan tai ulkomaiseen eläkkeeseen. Edunjättäjän oli tullut asua Virossa vähintään vuosi välittömästi ennen kuolemaa.

Vapaaehtoinen lisäeläke (Vabatahtlik kogumispension)

Vapaaehtoista lisäeläketurvaa on voinut järjestää vuodesta 1998 lähtien. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa tarjoavat vakuutusyhtiöt sekä eläkerahastot. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa järjestää viisi vakuutusyhtiötä ja kuusi rahastoyhtiötä, joilla on yhteensä kolmetoista eläkerahastoa.

Vapaaehtoiset eläkkeet kattavat alle 10 % työvoimasta. Valtiovarainministeriön tilastojen mukaan eläkerahastoihin säästi noin 45 000 henkilöä ja lisäksi noin 61 000 henkilöä oli tehnyt henkivakuutussopimuksen. Eläkerahastoihin varoja oli kertynyt noin 103 miljoonaa euroa ja henkivakuutusyhtiöihin lähes 190 miljoonaa euroa vuonna 2013 . Kokonaisvarallisuus on alle 2 % BKT:hen verrattuna. Vapaaehtoinen lisäeläkesäästäminen on ollut jonkin hienoisessa laskussa aiempiin vuosiin verrattuna. Vertailun vuoksi pakollinen rahastoeläke kattaa yli 90 % työvoimasta ja kertyneet varat ovat noin 1,8 mrd. euroa.

Vapaaehtoisen eläkkeen voi nostaa aikaisintaan 55 vuoden iästä alkaen tai siitä alkaen kun henkilö jää pysyvästi työkyvyttömäksi. Palkansaajan ja työnantajan maksut ovat verovähennyskelpoisia määrättyyn rajaan asti.  Maksussa olevista eläkkeistä peritään veroa 10 % normaalin 21 %:n sijaan, mikäli säästämissopimuksen pituus ja henkilön ikä takaisinostohetkellä täyttävät verotuksessa näille asetetut vähimmäisvaatimukset. Annuiteettimuotoinen eläke voidaan maksaa myös verottomana.

Indeksiturva

Lakisääteisiä maksussa olevia eläkkeitä indeksoidaan joka vuosi 1. huhtikuuta. Vuodesta 2008 lähtien eläkkeiden laskennassa käytettävän indeksin arvo määräytyy 20-prosenttisesti kuluttajahintojen muutoksen ja 80-prosenttisesti sosiaalivakuutusmaksutulojen vuosittaisen kasvun perusteella. Indeksin ollessa negatiivinen eli jäädessä alle 1,000:n eläkkeitä ei tarkisteta.

Eläkkeen määräytymisessä eläkkeen perusosaa, työvuoden arvoa sekä eläkearvoa tarkistetaan em. indeksillä, mutta perusosaa painotetaan kertoimella 1,1 ja työvuoden arvoa sekä eläkearvoa kertoimella 0,9.

Verotus

Virossa on tasaverojärjestelmä. Veroprosentti laski 20:een vuonna 2015. Tätä ennen se oli 21. Mikäli henkilö työskentelee eläkeaikana, ovat eläkkeet veronalaista tuloa, jos ne ylittävät 225 euroa kuukaudessa (2016). Jos eläkkeensaajalla ei ole muita tuloja eläkkeen lisäksi, on eläkeläisen verovapaan tulon määrä 395 euroa kuukaudessa. Tällöin eläkkeensaajan tulee ilmoittaa sosiaalivakuutuslaitokselle, että eläkkeeseen sovelletaan myös kaikille myönnettävän verovapaan ansiotulon määrää, joka on 170 euroa kuukaudessa.

Hallinto

Kansaneläkkeiden ja lakisääteisen työeläkejärjestelmän vanhuus- ja perhe-eläkkeiden  hallinto on Sosiaalivakuutusvirastolla (Sotsiaalkindlustusamet).

Työkyvyttömyyseläkkeitä hallinnoi 1.7.2016 alkaen työttömyyskassa Töötukassa

Rahastoeläkkeitä hallinnoivat rahastoyhtiöt. Pensionikeskus tarjoaa lisätietoa rahastoeläkkeistä.

Sosiaaliministeriö (Sotsiaalministeerium) vastaa kansaeläkkeiden ja ansaintaeläkkeiden valvonnasta.

Valtiovarainministeriö (Rahandusministeerium) vastaa rahastoeläkkeiden valvonnasta.

Eläkevakuutusmaksujen keräämisestä huolehtii verovirasto (Maksu- ja tolliamet).

Aiheesta muualla: 

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: MIKA VIDLUND