Tanskan eläkejärjestelmä (2012)

Eläkejärjestelmän rakenne

Tanskassa lakisääteiseen eläketurvaan kuuluu asumisperusteinen kansaneläkejärjestelmä ja työmarkkinoiden lisäeläkejärjestelmä (ATP, Arbejdsmarkedets Tillægspension). Kansaneläkkeen merkitys on keskeinen kokonaiseläketurvassa ja sen taso on korkea. Kansaneläkejärjestelmästä maksetaan vanhuuseläkkeitä ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Varsinaisia perhe-eläkkeitä ei makseta, mutta jos molemmat puolisot saavat jotain kansaneläkejärjestelmän etuutta, maksetaan molempien yhteenlaskettuja eläkkeitä puolison kuoleman jälkeen leskeneläkkeenä kolmen kuukauden ajan. Kansaneläkkeet rahoitetaan verovaroin.

ATP-työeläkejärjestelmään kuuluvat pakollisesti kaikki palkansaajat. ATP-järjestelmästä maksetaan vanhuus- ja perhe-eläkkeitä, mutta ei työkyvyttömyyseläkkeitä. ATP-järjestelmästä maksettavien eläkkeiden osuus kokonaiseläketurvasta on pieni. Järjestelmän rahoittavat työnantaja ja työntekijä yhdessä.

Työttömyyskassan pitkäaikaisilla jäsenillä on mahdollisuus siirtyä varhaiseläkkeelle työttömyysvakuutusjärjestelmän kautta. Tämä varhaiseläke (efterløn) on ollut yleinen työstäpoistumiskanava ja sen ehtoja on kiristetty viime vuosina.

Osa-aikaeläkkeeseen (delpension) ei enää ole mahdollisuutta 31.12.1958 jälkeen syntyneillä.  Osa-aikaeläkkeen merkitys oli vähäinen ja siihen oli oikeus vain niillä, joilla ei ollut oikeutta työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeeseen. Vuoden 1999 alusta voimaan tullut pakollinen säästöeläkejärjestelmä (SP, Særlige Pensionsopsparing) on suljettu 30.4.2010. SP-säästöeläkkeisiin kerättiin henkilökohtaisille eläketileille maksua 1 % palkasta, ja sitä hallinnoi ATP-työeläkelaitos.

Ansiosidonnainen työeläke on järjestetty erillisin työmarkkinasopimuksin. Työmarkkinaperusteiset lisäeläkejärjestelmät kattavat yli 80 % palkansaajista. Ne ovat pääsääntöisesti maksuperusteisia. Virkamiehillä on oma etuusperusteinen eläkejärjestelmänsä (tjenestemandspension).

Hallinto

Kansaneläkejärjestelmän hallinto on hajautettu kunnille, jotka hoitavat eläkkeiden myöntämisen ja maksamisen. Kansaneläkejärjestelmän yleisestä valvonnasta ja hallinnosta vastaa sosiaaliministeriö (Social- og integrationsministeriet). Ulkomaille maksettavista eläkkeistä ja sosiaaliturvasopimusasioista vastaa sosiaaliministeriön alainen Eläkevirasto (Pensionsstyrelsen). Työttömyysvakuutuksen varhaiseläke kuuluu Eläkeviraston ja työttömyyskassojen hallintoon.

Lakisääteisen työmarkkinoiden lisäeläkejärjestelmän (ATP) hallinnosta vastaa itsenäinen ATP-eläkelaitos, jonka hallinnossa on työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen yhtäläinen edustus. Järjestelmän ylin valvonta kuuluu työministeriölle. ATP-eläkelaitos hallinnoi myös nykyään suljettuja SP-säästöeläkkeitä.

Rahoitus

Kansaneläke rahoitetaan verovaroin. Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeen kustannuksia katetaan myös työmarkkinamaksulla (Arbejdsmarkedsbidrag), josta tarkemmin alla.

Palkansaajat kattava työmarkkinoiden lisäeläke (Arbejdsmarkedets Tillægspension, ATP) on rahastoiva ja maksuperusteinen järjestelmä, mutta maksut eivät määräydy suhteessa ansioihin vaan työaikaan. ATP-eläkkeet rahoitetaan työntekijä- ja työnantajamaksuin. Työnantaja maksaa 2/3 ja työntekijä 1/3 maksusta. Yrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka jatkavat ATP-vakuutusta kuuluttuaan siihen palkkatyön perusteella kolme vuotta, maksavat koko vakuutusmaksun itse.

Vakuutusmaksujen muutoksista päättävät työmarkkinajärjestöt työehtosopimusneuvotteluissa. ATP-vakuutusmaksu säilyi pitkään (1996–2005) muuttumattomana ja sen suhteellinen määrä suhteessa ansioihin on alentunut. Vuoden 2005 jälkeen on kuitenkin päätetty maksutason tarkistamisesta siten, että se vastaa noin prosenttia keskipalkasta.

Maksut on jaettu neljään luokkaan sen perusteella, onko työntekijällä kuukausi-, 14-päiväinen, viikko- vai tuntityöaika. Kun viikoittainen työaika on vähintään 27 tuntia tai kuukausityöaika vähintään 117 tuntia, maksetaan täysi vakuutusmaksu. Yleinen ATP-eläkemaksu eli ns. A-vakuutusmaksut on esitetty seuraavassa taulukossa. A-maksu koskee yksityistä sektoria sekä julkisella sektorilla niitä, jotka vuoden 1987 työehtosopimusneuvotteluissa eivät valinneet vakuutusmaksun jäädyttämistä. Osa julkisen sektorin työntekijöistä, jotka kuuluvat pakolliseen toimialakohtaiseen lisäeläkejärjestelmään, on vuodesta 1988 maksanut matalampaa ATP-eläkemaksua ns. B-, C-, D-, E- tai F-maksuluokkien mukaan (ks. tarkemmin ATP.dk). Vastaavasti karttuvan vuo-sittaisen eläkkeen määrä on matalampi. Työntekijäryhmät ovat kuitenkin halutessaan voineet siirtyä maksamaan korkeampaa vakuutusmaksua, jolloin tuleva eläke on korkeampi. Näistä siirtoliikkeistä johtuen myös maksuluokkia on useita.

ATP-eläkemaksut vuosina 2009-2012, DKK

Työaika Työntekijä Työnantaja Yhteensä
 Kuukausi, maksu/kk
 117h- 90 180 270
 78-117h 60 120 180
 39-78h 30 60 90
 -39h  0 0 0
 14pv, maksu/14pv
 54h- 47,40 94,80 142,20
 36-54h 31,60 63,20 94,80
 18-36h 15,80 31,60 47,40
-18h 0 0 0
Viikko, maksu/vk
-27h 23,70 47,40 71,10
18-27h 15,80 31,60 47,40
9-18h 7,90 15,80 23,70
-9h 0 0 0
Tunti, maksu/tunti 0,64 1,28 1,91

Vakuutusmaksuja maksetaan työskentelyajan lisäksi myös työttömyys-, sairaus- ja äitiyspäivärahakausilta, työkyvyttömyyseläkkeestä sekä mm. kuntoutus-, aktivointi- ja erilaisista koulutusetuuksista. Vakuutettu maksaa vakuutusmaksuista pääsääntöisesti yhden kolmasosan ja työnantaja, valtio, kunta tai työttömyyskassa etuuden maksa-jasta riippuen kaksi kolmasosaa. Maksu määräytyy eri tavoin etuudesta riippuen. Etuuksista peritään palkansaajan maksuja vastaavia kaksinkertaiseen tuntityöaikaan tai kuukausityöaikaan perustuvia vakuutusmaksuja. Työkyvyttömyyseläkkeen saantiajalta maksetaan vakuutusmaksuja, jos eläke on myönnetty tai sitä on haettu 1.1.2003 jälkeen ja eläke on yli 1 000 kruunua kuukaudessa. Vakuutusmaksu on kuukausityöajan mukainen.

Vapaaehtoisesti vakuutusmaksuja voivat maksaa työttömyysvakuutuksen varhaiseläkettä, osa-aikaeläkettä sekä ennen 1.1.2003 myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä saavat. Vapaaehtoinen maksu työkyvyttömyyseläkkeestä on sama kuin pakollinen.  Varhaiseläkkeestä ja osa-aikaeläkkeestä maksu on tuntiperusteisesti 1,68 kruunua. Vuoden 2012 alusta lähtien vakuutettu maksaa itse kokonaan varhaiseläkkeestä perittävän maksun. Tätä ennen valtio on maksanut maksusta puolet, samoin kuin edelleen osa-aikaeläkkeestä.

Osa-aikaeläkkeet (delpension) rahoitetaan verovaroin.

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeet (efterløn) rahoitetaan vakuutettujen maksuilla sekä valtion varoin. Valtion kustannuksia tosin katetaan työmarkkinamaksulla. Varhaiseläkkeen saamisen edellytyksenä on vapaaehtoisen varhaiseläkemaksun maksaminen työttömyyskassalle. Maksu on kokoaikavakuutetulle 460 kruunua ja osa-aikavakuutetulle 306 kruunua kuukaudessa vuonna 2012.

SP-säästöeläkejärjestelmä (Den Særlige Pensionsopsparing) on suljettu 30.4.2010. Vuoden 1998 alusta palkansaajat, yrittäjät ja useimmat sosiaalivakuutusetuuksien saajat maksoivat bruttotuloista 1 %:n vakuutusmaksua ensin väliaikaiseen DMP-järjestelmään (Den Midlertidige Pensionsopsparing) ja tämän jälkeen vuosina 1999–2003 pysyvään SP-järjestelmään.

Työkyvyttömyyseläkkeen saajat ovat vuoden 2003 alusta lähtien voineet maksaa vapaaehtoista maksua vanhuuseläkeiässä maksettavaan täydentävään ATP:n tai muun yhtiön tai kassan hallinnoimaan työmarkkinaeläkkeeseen (Supplerende arbejdsmarkedspension, SUPP). Vakuutetun maksu on 157 kruunua ja kunta maksaa 314 kruunua kuukaudessa.

Työntekijät ja yrittäjät maksavat pakollista työmarkkinamaksua (Arbejdsmarkedsbidrag) jolla katetaan valtion sosiaalimenoja. Maksulla kustannetaan esimerkiksi kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeitä (førtidspension), työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeitä (efterløn), työttömyys- ja sairauspäivärahoja, tukityöllistämistä sekä koulutusetuuksia. Työmarkkinamaksu on 8 % palkasta. Maksu on veroluonteinen eikä anna automaattisesti oikeutta etuuksiin.

Eläkeikä

Kansaneläke: 65 (67) vuotta; ei varhennusmahdollisuutta; mahdollisuus lykätä eläkettä 10 vuotta.

ATP-työeläke: 67 vuotta; varhennettu eläkeikä 65 vuotta; lykätty eläkeikä 75 vuotta.

Nykyinen kansaneläkeikä alennettiin 67:stä 65:een vuonna 2004. Nyt kansaneläkeikä nostetaan ensin takaisin 67 vuoteen vuosien 2019 ja 2022 välisenä aikana. Vuodesta 2030 alkaen eläkeikä seuraa elinajanodotteen kehitystä ja sen odotetaan siihen mennessä nousevan vuodella. ATP-työeläke seuraa kansaneläkkeen muutosta. Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkeikä nostetaan 60:stä 62 vuoteen vuosien 2014 ja 2017 välisenä aikana ja edelleen 64:ään, kun varhaiseläkkeen myöntämisaikaa lyhennetään 5 vuodesta 3 vuoteen ennen vanhuuseläkeikää vuoteen 2023 mennessä. Tulevaisuudessa (2027-) varhaiseläkeikä nousee elinajanodotteen mukaan. Alla olevassa taulukossa on esitetty eläkeikämuutokset ikäluokittain. 1.1.1963 ja tämän jälkeen syntyneillä eläkeikä määräytyy elinajanodotteen mukaan.

Eläkeikämuutokset Tanskassa

 Syntymäaika Kansaneläkeikä, vuotta  Varhaiseläkeikä
31.12.1953 tai aiemmin 65 60
1.1.1954 – 30.6.1954 65½ 60½
1.7.1954 – 31.12.1954 66 61
1.1.1955 – 30.6.1955 66½ 61½
1.7.1955 – 31.12.1955 67 62
1.1.1956 – 30.6.1956 67 62½

1.7.1956 – 31.12.1956

67 63
1.1.1959 – 30.6.1959 67 63½

1.7.1959 – 31.12.1959

67 64
1.1.1963 tai myöhemmin yli 67 yli 64

Aiheesta muualla:

Eläkeikä sidotaan 60-vuotiaan elinajanodotteen kehitykseen. Ensimmäisen kerran elinajanodote lasketaan kansaneläke- ja varhaiseläkeikään vuonna 2015 ja sen jälkeen joka viides vuosi. Mahdollinen lisäys kansaneläkeikään tulee voimaan kuitenkin vasta 15 vuoden siirtymäajan jälkeen, vuonna 2030. Varhaiseläkkeessä siirtymäaika on 12 vuotta ja ensimmäinen tarkistus tapahtuu 2027. Eläkeikää nostetaan joko puolella vuodella tai vuodella elinajanodotteen kehityksestä riippuen.

Elinajanodote määräytyy kahden tarkistusajankohtaa edeltävän vuoden keskiarvon perusteella eli vuonna 2015 vuosien 2013–2014 tietojen perusteella. Tilastokeskus laskee elinajanodotteen erikseen molemmille sukupuolille, mutta eläkeiän määrittelyssä käytetään näiden keskiarvoa. Viiden vuoden välein laskettavaa elinajanodotetta verrataan vuosien 2004–2005 tilanteeseen, jolloin 60 vuotiaan jäljellä oleva elinajanodote oli 21,4 vuotta. Lakiin tämä on kirjattu elinvuosien kokonaismääränä 81,4 vuotta.

Eläkeiän määrittelyssä olennaisessa asemassa on eläkkeelläoloaika, jonka tavoitteelliseksi pituudeksi eläkeikäuudistuksessa on asetettu 19 ½ vuotta. Tämä on sama kuin vuosien 1979 (varhaiseläkkeen voimaantulovuosi) ja 1995 välisenä aikana suhteellisen muuttumattomana pysynyt 60-vuotiaiden elinajanodote. Tämän jälkeen elinajanodote on kasvanut voimakkaasti vaikuttaen samalla eläkkeelläoloajan pidentymiseen. Kansaneläkettä maksettiin kyseisenä aikana keskimäärin 14 ½ vuotta ja tätä edeltävää varhaiseläkettä 5 vuotta.

Varhaiseläkeikä määräytyy samoin kuin kansaneläkkeen vanhuuseläkeikä eli ilman erillistä indeksiä, mutta eläkeiän tarkistus on kolme vuotta aikaisemmin. Vanhuuseläkeikä määräytyy seuraavasti:

60-vuotiaan elinajanodote vuonna 2015 = Elinaika vuosina 2013–2014 + vuosien 2013/2014 ja 2025 väliselle ajalle oletettu kasvutrendi 0,6 vuotta.

Esim. 81,8 + 0,6 = 82,4 vuotta

Eläkeikä 2030 = Elinajanodote – 14 ½ vuotta.

Esim. 82,4–14,5 = (67,9) ~ 68 vuotta (pyöristys lähimpään ½ vuoteen)

Vanhuuseläke

Kansaneläke

Kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeeseen on oikeus kaikilla Tanskan kansalaisilla, jotka ovat asuneet Tanskassa vähintään kolme vuotta 15 ja 65 ikävuoden välillä. Muilla kuin Tanskan kansalaisilla on oikeus kansaneläkkeeseen, kun asumisaikaa on 15 ja 65 ikävuoden välillä vähintään 10 vuotta, joista viisi vuotta juuri ennen eläkkeen alkamista. Täyteen eläkkeeseen vaaditaan 40 vuoden asumisaika 15 ja 65 ikävuoden välillä.

Vanhuuseläke muodostuu perusosasta (grundbeløb) ja eläkelisästä (pensionstillæg), jotka ovat molemmat tuloharkintaisia. Eläkkeen enimmäismäärät näkyvät alla olevasta taulukosta.

Vanhuuseläkkeen enimmäismäärät vuonna 2012

DKK (€)/vuosi DKK (€)/kk
 Perusosa 68 556 (9 190) 5 713 (766)
 Eläkelisä
 – yksinäinen 71 196 (9 540) 5 933 (795)
 – naimisissa/avoliitossa 34 416 (4 610) 2 858 (384)
 Yhteensä
 – yksinäinen 139 752 (18 730) 11 646 (1 560)
 – naimisissa/avoliitossa 102 972 (13 800) 8 581 (1 150)

Kansaneläkkeen perusosaa vähentävinä otetaan huomioon ainoastaan omat työtulot, eivätkä eläketulot, korkotulot tai puolison tulot vaikuta perusosan määrään. Kun työtulot vuonna 2012 ovat yli 291 200 kruunua (39 020 e) vuodessa, pienenee eläkkeen perusosa 30 kruunua jokaista rajan ylittävää 100 kruunua kohti. Kun tulot ylittävät 514 000 kruunua (68 876 e), ei perusosaa makseta lainkaan. Tulorajat ovat samat yksinäisellä ja naimisissa olevalla.

Eläkelisää vähentävinä otetaan huomioon eläkkeensaajan ja hänen avio- tai avopuolisonsa yhteenlasketut tulot. Kansaneläkettä lukuun ottamatta otetaan huomioon kaikki työ-, eläke- ja omaisuustulot. Kun tulot vuonna 2012 ylittävät yksinäisellä 64 300 kruunua (8 616 e) vähennetään eläkelisän määrää 30,9 kruunua ylittävää 100 kruunua kohden. Eläkelisää ei makseta, kun yksinäisen eläkeläisen muut tulot ylittävät 294 600 kruunua (39 476 e) vuodessa.

Eläkkeensaajan kanssa avio- tai avoliitossa olevalla alatuloraja on 128 900 kruunua (17 273 e). Eläkelisän määrää vähennetään 16 kruunua jokaista rajan ylittävää 100 kruunua kohden. Eläkelisää ei makseta, kun muut tulot ylittävät 343 900 kruunua (46 083 e) vuodessa.  Kun puoliso ei ole eläkkeensaaja, hänen tuloistaan vähennetään 50 %. Vähennykseen oikeuttavien tulojen yläraja on 201 100 kruunua vuonna 2012. Vähennys voi olla enintään 100 550 kruunua vuodessa. Mikäli yhteenlasketut tulot tämän jälkeen ylittävät 128 900 kruunua (17 273 e) vuodessa, vähennetään eläkelisän määrää 32 kruunua ylittävää 100 kruunua kohden.

Kansaneläkkeensaajalla on lisäksi oikeus henkilökohtaisesta työtulosta tehtävään erityiseen vähennykseen (særligt bundfradrag) eläkelisän määrään vaikuttavia työtuloja laskettaessa. Vähennys on 30 000 kruunua vuodessa (2012) tulotasosta riippumatta.

Lisäksi kansaneläkkeensaajalla voi olla oikeus oman ja puolison tuloista ja omaisuudesta riippuvaan lisään (supplerende pensionsydelse, ældrecheck), jonka enimmäismäärä on 11 200 kruunua vuonna 2012 ja se on veronalaista tuloa.

Kansaneläkkeeseen voidaan maksaa myös henkilökohtaisia lisiä (personlig tillæge) esimerkiksi terveydenhoito- ja lämmitysmenojen perusteella, jos taloudellinen tilanne on erityisen vaikea. Kunta arvioi yksilöllisesti hakijan taloudellisen tilanteen ja menot. Henkilökohtainen lisä voidaan maksaa kertasuorituksena tai jatkuvana etuutena. Lisät ovat verotonta tuloa. Kansaneläkkeen saajille voidaan maksaa myös asumistukea (boligydelse).

Lykkäyskorotus

Kansaneläkkeen lykkääminen 65 ikävuoden jälkeen on korottanut eläkettä 1.7.2004 alkaen. Eläkettä voi lykätä korkeintaan 10 vuodella. Lykkäyskorotusprosentti määräytyy vakuutusmatemaattisesti lykätyn ajan ja eläkkeen alkamisiän elinajanodotteen suhteen perusteella (6-7 % vuodessa). Lykkäyskorotuksen saa sekä kansaneläkkeen perusosaan että eläkelisään.

Lakisääteinen ATP-lisäeläke (työeläke)

Laki työmarkkinoiden lisäeläkejärjestelmästä (ATP) tuli voimaan vuonna 1964. ATP-työeläkejärjestelmään kuuluvat kaikki 16 vuotta täyttäneet yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajat, jotka työskentelevät vähintään 9 tuntia viikossa. Lisäksi järjestelmä kattaa rahoitusosiossa mainitut päivärahansaajat sekä erinäisiä muita etuuksia, kuten koulutusetuuksia saavat henkilöt. Yrittäjillä on mahdollisuus kuulua järjestelmään vapaaehtoisesti, jos he ovat aikaisemmin kuuluneet siihen palkkatyön perusteella vähintään kolmen vuoden ajan.

Eläke määräytyy maksuperusteisesti vuonna 2008 uusittujen sääntöjen mukaan. Eläke muodostuu takuuosasta ja bonusosasta. Eläkemaksusta 80 % kartuttaa takuuosan mukaista henkilökohtaisesti määräytyvää eläkettä ja 20 % kollektiivisesti määräytyvää bonusosaa. Takuuosan muodostavalle pääomalle maksetaan vuosittain vaihtuvaa markkinakorkoa (marked-to-market) aiemmin käytössä olleen kiinteän koron sijasta. Bonusosa kasvattaa pääomaa ja kartuttaa lisää eläkettä riippuen ATP:n eläkevarojen ja -vastuiden välisestä suhteesta. ATP:n sääntöjen mukaan bonusta voidaan maksaa, kun varat suhteessa vastuisiin ylittävät 120 %.

Tätä ennen (2002–2007) yksittäisen vakuutetun ansaitsemaan eläkeoikeuteen oli laskettu mukaan vähimmäistuottovaatimuksen mukainen kiinteä 2 %:n vuosittainen korko. Lisäksi lopullinen eläke muodostui ikään perustuvista tariffeista. Esimerkiksi 20-vuotias ansaitsi tariffien mukaan 100 kruunun eläkemaksua kohti 17,21 kruunua, 40-vuotias 12,58 kruunua ja 60-vuotias 8,58 kruunua vuotuista eläkettä. Uudistuksen myötä tästä ikään perustuvasta eläkkeen määräytymisestä luovuttiin.

Aiemmin (1.7.1992–31.12.2001) ATP-eläkettä kertyi jokaisesta vakuutusmaksuina maksetusta 396 kruunusta 100 kruunua/vuosi. Eläkettä kertyi joka vuosi nimellisesti saman verran, joten nuorempana ansaitun eläkkeen reaaliarvo laski eläkeikään mennessä, mutta vastaavasti vanhempana ansaitun eläkkeen reaaliarvo oli ”liian” suuri. Yksittäisen henkilön eläkeoikeutta ei siis tarkistettu vuosittain, ja eläkeoikeuden arvo vastasi maksettuja maksuja vain koko uraa kokonaisuutena tarkasteltaessa ja silloinkin yleisellä tasolla. Järjestelmän eläkevaroille oli asetettu 4,5 %:n vähimmäistuottovaatimus, ja tämän ylittävä tuotto voitiin ATP-laitoksen harkinnan mukaan maksaa bonuksina eläkeoikeuksiin ja eläkkeisiin.

ATP-järjestelmästä maksettavien eläkkeiden osuus kokonaiseläketurvasta on pieni. Vuonna 2011 eläkkeelle 65-vuotiaana siirtyneiden keskimääräinen ATP-eläke oli noin DKK 15 600 (n. 2 100 e). Keskimääräinen vuosieläke oli noin DKK 12 700 (1 700 e).

Lykkäyskorotus

ATP-eläkettä voi lykätä 75-vuotiaaksi, jolloin eläkkeeseen maksetaan lykkäyskorotus jokaiselta lykätyltä kuukaudelta. Lykkäyskorotus on ATP-eläkelaitoksen esittämän ja työministeriön vuosittain vahvistaman tariffin mukainen. Tariffi määräytyy elinajanodotteen ja markkinakoron kehityksen perusteella.

Työkyvyttömyyseläke

ATP-järjestelmästä ei myönnetä työkyvyttömyyseläkkeitä.

Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkettä koskeva lakiuudistus tuli voimaan vuoden 2003 alusta. Uudistuksessa neljä erisuuruista ja eri perustein myönnettävää eläkettä yhdistettiin yhdeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Ennen vuotta 2003 myönnettyjä työkyvyttömyyseläkkeitä – korkein (højeste førtidspension), keskimmäinen (mellemste førtidspension), korotettu yleinen (forhøjet almindelig førtidspension) ja yleinen ennenaikaiseläke (almindelig førtidspension) – koskevat vanhat säännöt, joita ei tässä yhteydessä käsitellä.

Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen

Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeen asumisaikaedellytykset ovat samat kuin vanhuuseläkkeessä. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi asumisaikaa on oltava vähintään 4/5 ajasta 15 vuoden täyttämisen ja eläkkeen alkamisen välillä.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 18–65-vuotiaalle henkilölle, jonka työkyky on pysyvästi alentunut, ja aleneminen on niin vakavaa, ettei henkilö kykene hankkimaan toimeentuloaan edes erilaisten tukimuotojen tai osa-aikatyöjärjestelyjen avulla.

Lain mukaan työkyky tarkoittaa kykyä suorittaa työmarkkinoiden vaatimusten mukaisia konkreettisesti eriteltyjä työtehtäviä tarkoituksena pystyä elättämään itsensä kokonaan tai osittain. Pääasia on jäljellä oleva työkyky ja mahdollisuudet parantaa sitä niin, että toimeentulon hankkiminen on mahdollista. Henkilön työkykyä ja mahdollisuuksia arvioidaan suhteessa työmarkkinoihin. Itsensä elättäminen tarkoittaa, että henkilö pystyy joko normaalissa työsuhteessa tai osa-aikatyöjärjestelyjen tai muiden tukimuotojen avulla hankkimaan vähintään alan kokoaikatyön vähimmäispalkkaa vastaavat tulot. Ennen päätöstä eläkkeen myöntämisestä hakija voi itse esittää päätöksentekijöille oman näkemyksensä asiasta.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä

Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeen enimmäismäärä yksinäiselle on 17 075 kruunua (2 290 e) ja avio- tai avoliitossa olevalle 14 514 kruunua (1 945 e) kuukaudessa vuonna 2012. Eläkettä vähennetään, kun tulot ylittävät yksinäisellä 69 800 kruunua (9 350 e) vuodessa. Vähennys on 30 kruunua jokaista rajan ylittävää 100 kruunua kohti. Avio- tai avoliitossa olevilla yhteenlaskettu raja on 110 600 kruunua vuodessa, mikäli puoliso on eläkkeensaaja. Eläkettä vähennetään 15 kruunua kutakin rajan ylittävää 100 kruunua kohti. Puolison tuloja huomioidaan enintään 343 000 kruunua vuodessa.

Kun puoliso ei ole eläkkeensaaja, on tuloraja, jonka alittavalta osalta hänen tulojaan ei oteta huomioon 174 168 kruunua vuodessa. Tämän jälkeen yhteiseksi laskettavat tulot voivat olla enintään 110 600 kruunua vuodessa ennen kuin ne vaikuttavat eläkkeen määrään. Eläkettä vähennetään 30 kruunua kutakin tätä rajaa ylittävää 100 kruunua kohti. Puolison tuloja huomioidaan enintään 226 900 kruunua vuodessa.

Eläkkeeseen voidaan maksaa henkilökohtaisen tarpeen mukaan erityistä lisää (esim. lääkkeitä varten). Työkyvyttömyyseläkkeen saajalle voidaan maksaa myös asumistukea.

Työkyvyttömyyseläke muutetaan automaattisesti vanhuuseläkkeeksi vanhuuseläkeiässä.

Ikääntyneiden työkyvyttömyyseläke (seniorførtidspension)

Vuodesta 2014 alkaen on mahdollisuus ikääntyneiden työkyvyttömyyseläkkeeseen, kun vakuutetulla on vanhuuseläkeikään alle 5 vuotta ja työkyky on pitkän työuran seurauksena alentunut. Työuran pituus tulee olla vähintään 20-25 vuotta kokoaikatyössä. Seniorieläkkeeseen sovelletaan tavallista työkyvyttömyyseläkettä nopeampaa ja yksinkertaisempaa myöntämisprosessia. Työkyvyn arvioimiseksi ja etuuden myöntämiseksi ei ole tarpeen käydä läpi koulutusta, työkokeilua ja kuntoutusta, vaan työkyvyn arvioinnissa otetaan huomioon myös sosiaaliset tekijät. Työkyvyn tulee kuitenkin olla pysyvästi ja huomattavasti alentunut, niin ettei vakuutettu pysty elättämään itseään työssä mukaan lukien ”fleksjobit”. Kunta arvioi ja myöntää työkyvyttömyyseläkeen viimeistään 6 kuukauden sisällä hakemuksesta.

Perhe-eläke

Kansaneläkejärjestelmästä ei makseta varsinaista leskeneläkettä, mutta leskelle maksetaan edunjättäjälle myönnetty eläke kolmen kuukauden ajan puolison kuolemasta leskeneläkkeenä (efterlevelsespension), jos molemmat avio- tai avopuolisot ovat eläkkeensaajia. Niille, jotka eivät saa em. leskeneläkettä voidaan myöntää tuloharkintainen kertakorvaus (efterlevelseshjælp).

Lakisääteinen ATP-lisäeläke (työeläke)

ATP-lisäeläkejärjestelmän perhe-eläkkeitä koskeva lakimuutos tuli voimaan vuoden 2002 alusta. Perhe-eläke myönnetään puolisolle ja lapsille tasasuuruisina kertakorvauksina, kun etuudet aiemmin määräytyivät suhteessa edunjättäjän karttuneeseen eläkkeeseen. Perhe-eläkkeiden myöntämiseksi vaaditaan, että edunjättäjä on ollut kokopäiväisesti vakuutettuna vähintään kaksi vuotta vuoden 2002 alusta lukien.

Edellinen ATP-järjestelmän perhe-eläkkeitä koskeva lakimuutos tuli voimaan 1.7.1992, jolloin lakia muutettiin siten, että leskeneläke maksetaan kertakorvauksena välittömästi puolison kuoleman jälkeen, kun se aiemmin maksettiin jatkuvana eläkkeenä lesken täytettyä 62 vuotta. Samalla luovuttiin avioliiton ja edunjättäjän vakuutuksen kestoa koskevista vähimmäisajoista. Myöskään edunsaajan mahdollinen oma eläke ei estä leskenetuuden maksamista.

Leskelle maksettavaan kertakorvaukseen ovat oikeutettuja sekä mies- että naisleski, joka oli edunjättäjän kanssa avioliitossa (tai rekisteröidyssä parisuhteessa) tämän kuollessa. Myös edunjättäjästä eronnut naisleski voi saada leskenetuuden määrätyin edellytyksin. Edellytyksenä on, että mies on ollut velvollinen maksamaan elatusapua entiselle vaimolleen ja avioliitto oli kestänyt vähintään 5 vuotta. Etuuden saadakseen vaimon tulee vahvistaa oikeutensa siihen mahdollisimman pian avioeron jälkeen toimittamalla avioeroasiakirjat ATP-laitokselle. Avioliittoon rinnastetaan myös avoliitossa asuvat. Avoliitossa olevilta edellytetään 2 vuoden yhteistä asumisaikaa sekä ilmoitusta yhdessä asumisesta Työmarkkinoiden lisäeläkelaitokseen ennen edunjättäjän kuolemaa.

Yleisesti jokainen etuuksiin oikeutettu perheenjäsen saa kertakorvauksena 50 000 kruunua (n. 6 730 €). Leskelle maksettavat etuudet riippuvat siitä, minkä ikäinen edunjättäjä on ollut kuollessaan. Korvauksen määrä pienenee asteittain 66 vuoden iästä lähtien, niin että etuuksia ei makseta lainkaan, jos vakuutettu on kuollut 70-vuotiaana.

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläke (efterløn)

Työttömyyskassaan kuuluvat palkansaajat ja yrittäjät voivat saada varhaiseläkkeen työttömyysvakuutusjärjestelmästä. Työttömyyskassaan kuuluminen ja varhaiseläkemaksun maksaminen on vapaaehtoista. Varhaiseläkejärjestelmään kuuluminen on automatisoitu ja mikäli vakuutettu haluaa siitä erota, on hänen tehtävä siitä erillinen ilmoitus työttömyyskassalle. Työttömyyskassa toimittaa jäsenilleen tarkemman tiedotteen.

Oikeus varhaiseläkkeeseen

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkettä voidaan maksaa 60–64-vuotiaalle Tanskassa tai EU:ssa asuvalle, joka on ollut työttömyyskassan (a-kasse) jäsen. Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkeikä nousee 60:stä 62 vuoteen vuosien 2014 ja 2017 välisenä aikana ja vuoteen 2023 mennessä 64:ään. Jatkossa eläkeikää nostetaan edelleen elinajanodotteen mukaan (ks. tarkemmin: eläkeikä). Samalla varhaiseläkkeen myöntämisaika lyhenee 5 vuodesta 3 vuoteen.

Vakuutettu, joka täyttää varhaiseläkkeen saamisen ehdot, voi hakea työttömyyskassalta varhaiseläketodistusta (efterlønsbevis). Todistus antaa oikeuden siirtyä varhaiseläkkeelle, mutta myös muita oikeuksia, jos eläkettä lykätään.

Edellytyksenä varhaiseläkkeen saamiselle on, että vakuutettu on kuulunut työttömyyskassaan viimeistään 30 ikävuotta täytettyään ja maksanut vapaaehtoista varhaiseläkemaksua vähintään 30 vuotta (s. 1978-). Ikäraja- ja vähimmäisvakuutusaikavaatimuksissa on olemassa lukuisia poikkeuksia (lievennyksiä) syntymävuodesta riippuen (s. 1959–1978). Lisäksi vaadituista ajoista voidaan tietyin ehdoin poiketa ja voi syntyä oikeus vähennettyyn varhaiseläkkeeseen (ns. fortrydelsesordning).

vakuutettu täyttää työttömyysetuuksien saamisen ehdot

kaikkien lisäeläkevarojen arvosta on tehty selvitys.

Varhaiseläkkeen määrä

Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeen määrä riippuu siitä, milloin eläkkeelle siirrytään. Varhaiseläkettä vähennetään suhteessa eläke- ja työtuloihin. Eläke pysyy samana koko varhaiseläkeajan.

Mikäli ennen vuotta 1959 syntyneillä varhaiseläke alkaa kahden vuoden sisällä varhaiseläkeoikeuden saamisesta, on eläke korkeintaan 90 % aikaisemmista tuloista, kuitenkin enintään 91 prosenttia työttömyyspäivärahan enimmäismäärästä.

Jos varhaiseläkkeen ottamista lykätään kahdella vuodella, on varhaiseläkkeen määrä enintään työttömyyspäivärahan suuruinen. Määrä on sama kuin mitä se on vuon-na 1959 ja sen jälkeen syntyneillä. Vuonna 2012 varhaiseläkkeen enimmäismäärä on 788 kruunua (105 e) päivässä eli 3 940 kruunua (528 e) viikossa kokoaikatyöstä ja 525 kruunua (70 e) päivässä eli 2 625 kruunua (350 e) viikossa osa-aikatyöstä.

Eläke määräytyy tehtyjen viikkotyötuntien mukaan. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen eläkettä vähennetään tehtyjen viikkotyötuntien perusteella siten, että viikoittainen eläke alenee 1/37 jokaiselta tunnilta, jolla työtä tehdään. Mikäli viikoittaiset työtunnit ylittävät 29,6 tuntia, ei eläkettä makseta.

Eläkkeelle siirtymisen lykkääminen vähintään 2 vuodella oikeuttaa verottomaan kertakorvaukseen kansaneläkkeelle siirtymisen jälkeen. Korvaus määräytyy tehtyjen työtuntien mukaan. Jokainen vuosineljännes, jonka aikana työntekijä on kokopäivätyössä (viikoittainen työaika 37 tuntia; yhteensä 481 tuntia), oikeuttaa 12 293 kruunun (1 647 e) verottomaan kertakorvaukseen (osa-aikatyöstä DKK 8 190) vuonna 2012. Enimmillään korvausta saa 12 vuosineljännekseltä.

Suoritetut varhaiseläkemaksut voi myös saada takaisin. Tällöin takaisinmaksettavaksi kertynyt maksutulo tarkistetaan hintaindeksillä.

Työmarkkinaeläkkeet

Työmarkkinoilla sovittu lisäeläketurva (arbejdsmarkedspension) on yleistä. Eri arvioiden mukaan 80–90 % palkansaajista kuuluu työmarkkinoilla sovittuihin lisäeläkejärjestelmiin. Nykyiset kattavat työmarkkinaeläkejärjestelmät ovat kehittyneet kuitenkin melko myöhäisessä vaiheessa vasta 1980- ja 1990-luvulla. Tanskassa voidaan periaatteessa erotella kolmenlaisia työmarkkinaeläkejärjestelmiä: yrityskohtaisia eläkekassoja (firmapensionskassor), toimialakohtaisia eläkekassoja (tvaergående pensionskasser) ja vakuutusyhtiöiden (livsforsikringsselskaber) hoitamia työmarkkinaeläkkeitä. Virkamiehillä on oma lisäeläkejärjestelmänsä (tjenestemandspension). Virkamiesten eläkejärjestelmää lukuun ottamatta lisäeläkejärjestelmät ovat täysin rahastoivia ja maksuperusteisia järjestelmiä, joten eläke on riippuvainen eläkemaksujen määrästä ja niille saadusta tuotosta. Suurin osa julkisen sektorin työntekijöistä ja virkamiesten eläkejärjestelmään aiemmin kuuluvista on siirtynyt maksuperusteisiin eläkejärjestelmiin.

Hallinto

Tanskaan on syntynyt työmarkkinaeläkkeiden malli, jossa eläkkeet on hajautettu eri aloille ja ne ovat täysin rahastoivia sekä vakuutusyhtiöiden, eläkekassojen ja yritysten hoidossa. Uudet työmarkkinaeläkejärjestelmät ovat vakuutusyhtiöiden hoidossa, erona vanhempiin eläkekassoihin. Suurin osa lisäeläkejärjestelmistä on järjestetty vakuutusyhtiöissä. Näiden lisäksi osalla vakuutetuista eläke on järjestetty lisäeläkesäästämisenä pankissa.

Virkamiesten järjestelmää hallinnoi valtiovarainministeriön yhteydessä erillinen Personalestyrelsen (henkilöstöhallitus), johon on organisoitu keskitettyjä valtion henkilöstö- ja työmarkkinapoliittisia tehtäviä.

Rahoitus

Työntekijän maksu on yleensä 1/3 ja työnantajan 2/3 kokonaismaksusta. Maksuissa on sektorikohtaista ja ammattiryhmittäistä vaihtelua.

Maksut ovat järjestelmien kehittymisen myötä viime vuosikymmenien aikana olleet tasaisessa nousussa. Lisäeläkejärjestelmien eläkemaksut olivat 0,9 prosenttia palkoista niiden alkuvaiheessa 1990-luvun alkupuolella. Työmarkkinasopimuksissa ja esimerkiksi työmarkkinajärjestö LO:n piiriin kuuluvilla oli sovittu maksujen korotuksista 9 prosentin tasolle vuoden 2000 alkuun mennessä. Uudeksi tavoitetasoksi asetettu 10,8 prosenttia saavutettiin vuonna 2004 ja edelleen 12 prosenttia vuonna 2009. Maksu on nykyisin 12–18 prosenttia palkoista.

Eläkeikä

Eläke voidaan maksaa aikaisintaan 60 vuoden iässä. Alaikäraja nousee asteittain 62 vuoteen (samoin kuin lakisääteisen työttömyysvakuutuksen varhaiseläke, efterløn). Yleisesti eläkeikä on sama kuin lakisääteinen eläkeikä.

Eläkkeen määräytyminen

Tanskassa on useita toimiala- ja työnantajakohtaisia työmarkkinaeläkkeitä, joten etuudet vaihtelevat järjestelystä riippuen. Tavallisesti eläkkeet myönnetään annuiteettina. Viime vuosina määräaikaiset, tavallisesti 10–25 vuoden aikana maksettavat annuiteetit ovat lisänneet suosiotaan. Valittavana on myös kertasuorituksena maksettava lisäeläke (kapitalpension). Eläke voidaan maksaa kertakorvauksena myös, mikäli eläke jää matalaksi. Esimerkiksi suhteellisen kattavan (n. 400 000 vakuutettua) ja koko lisäeläkejärjestelmien kehityksen kannalta ratkaisevassa neuvotteluasemassa olleen ja edelleen vaikuttavan Metalliliiton Industriens Pension -eläkejärjestelmässä kertakorvaus maksetaan, mikäli vuosieläke jää alle 9 700 kruunun (2011). Järjestelmistä maksetaan myös työkyvyttömyyseläkkeitä tai kertasummana työkyvyttömyyskorvauksia ja kuolemantapauskorvauksia. Perhe-eläkkeistä ei ole lainsäädäntöä, mutta useimmat järjestelmät maksavat perhe-eläkettä. Rekisteröityyn parisuhteeseen on sovellettava samoja sääntöjä kuin avioliittoon.  Vakuutettu voi myös valita edunsaajaksi jonkun lähiomaisen. Etuus voidaan maksaa kertasuorituksena tai esimerkiksi 10 vuoden määräajan. Suoritukset muodostuvat vakuutetulle kertyneestä eläkepääomasta ja tasasuuruisesta edunjättäjän valintaan perustuvasta kuolemanvaravakuutuksesta.

Indeksiturva

Kansaneläkejärjestelmän eläkkeitä ja muita tulonsiirtoja (overførselsindkomster) tarkistetaan kerran vuodessa palkkakehityksen  mukaan .

ATP-eläkkeitä tarkistetaan ainoastaan rahastojen riittävyyden mukaan. Eläkkeisiin on tehty bonuskorotuksia samoin kuin karttuneisiin eläkeoikeuksiin eläkerahastojen tuoton mukaan. Työmarkkinoiden lisäeläkelaitos (ATP) päättää kustakin korotuksesta erikseen.

Verotus

Kaikki lakisääteiset ja lisäeläketurvan eläketulot ovat palkkatulojen tavoin verotettavaa ansiotuloa, lukuun ottamatta kansaneläkkeeseen maksettavia verovapaita henkilökohtaisia lisiä. Myös asumistuki on verovapaa. Kertasuorituksena maksettavista lisäeläkkeistä peritään veroa 40 % (60 % jos eläkkeen ottaa ennen verolainsäädännössä määriteltyä 60 vuoden eläkeikää).

Työnantaja ja työntekijä voivat vähentää lakisääteiset eläkemaksut, kuten myös li-säeläketurvan maksut verotuksessa. Kertasummana (kapitalpension) maksettavan vapaaehtoisen lisäeläketurvan maksuja voi vähentää korkeintaan 46 000 kruunua vuodessa (v. 2012). Annuiteeteille (livrente/livsvarig pension) ja määräaikaisille an-nuiteeteille (ratepension, ophørende livrenter) maksettavan lisäeläketurvan maksuilla ylärajana on 50 000 kruunua vuodessa (2011: DKK 100 000). Lisäeläkejärjestelmien tuotosta peritään 15,3 %:n vero. Lisäeläkemaksuista peritään 8 %:n työmarkkinamaksu (Arbejdsmarkedsbidrag).

Oikopolut:

Aiheesta muualla:

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: MIKA VIDLUND