Viron nykyinen kolmipilarinen eläkejärjestelmä tuli voimaan vuosien 1998–2002 aikana. Lakisääteinen eläketurva koostuu Virossa asumisperusteisesta kansaneläkkeestä ja ansioperusteisesta työeläkkeestä. Kansaneläkkeeseen ovat oikeutettuja vain ne, jotka eivät saa muuta eläkettä. Työeläke jakaantuu ansaintaeläkkeeseen ja rahastoeläkkeeseen. Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi eläketurvaa voi täydentää vapaaehtoisilla lisäeläkkeillä. Vapaaehtoisten lisäeläkkeiden merkitys on kuitenkin pieni.

Kansaneläkkeistä ja ansaintaeläkkeistä säädetään valtion eläkevakuutuslaissa (riikliku pensionikindlustuse seadus). Työeläkkeitä koskevia erillislakeja ovat myös palvelusvuosien perusteella maksettavia eläkkeitä koskeva laki (väljateenitud aastate pensionide seadus), joka koskee tiettyjä ammattiryhmiä, ja laki, joka määrittelee oikeuden siirtyä aikaisemmin vanhuuseläkkeelle raskaan työn perusteella (soodustingimustel vanaduspensionide seadus). Rahastoeläkkeistä ja vapaaehtoisesta lisäeläketurvasta säädetään omassa laissaan (kogumispensionide seadus).

Viimeisten kymmenen vuoden aikana Viron eläkejärjestelmään on tehty lukuisia muutoksia. Vanhuuseläkeikää on nostettu ja eläkeikä sidotaan elinajanodotteeseen vuodesta 2027 alkaen. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeestä tuli työttömyyskassasta myönnettävä työkykyisyysetuus. Vuonna 2021 voimaan tulleet uudistukset muuttivat vanhuuseläkkeen laskentasääntöä. Nykyään eläkkeen määräytymiseen vaikuttaa niin sanottu solidaarisuusosa. Myös rahastoeläkkeestä tuli vapaaehtoinen. Rahastoeläkkeen maksun voi keskeyttää tai pyytää nostettavaksi kertyneet varat.

Rahoitus

Lakisääteiset eläkkeet rahoitetaan työnantajamaksuin ja verovaroin. Kansaneläkkeet ja eläkelisät rahoitetaan yleisin verovaroin. Työeläkejärjestelmän ansaintaeläkkeiden rahoitus perustuu jakojärjestelmään, ja rahastoeläkkeet ovat täysin rahastoituja. Rahastoeläkejärjestelmän varat olivat noin 6 mrd. euroa. Tileillä oli runsas 6 000 euroa vuonna 2020.

Seuraavassa on esitetty työnantajalta ja palkansaajalta perittävät sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2025. Vakuutusmaksua tulee maksaa 820 euron kuukausituloista.

Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2025, % bruttopalkasta

Sosiaalivakuutusmaksut 2025	Työnantaja	Työntekijä
Eläkevakuutus	20 % / 16 %	–
Rahastoeläke	– / 4 %	2–6 %
Sairausvakuutus	13 %	–
Työttömyysvakuutus	0,8 %	1,6 %
Yhteensä	33,8 %	3,6–7,6 %

Työnantajilta peritään reilut 33 prosenttia bruttopalkasta eläke- ja sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseksi. Maksusta 20 prosenttiyksikköä käytetään lakisääteisten vanhuus- työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden rahoitukseen ja 13 prosenttiyksikköä sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseen. Lisäksi vuodesta 2002 lähtien on työnantajalta ja palkansaajalta alettu periä työttömyysvakuutusmaksua.

Yrittäjät maksavat koko vakuutusmaksun (33 %) itse ja se maksetaan etukäteen neljännesvuosittain. Maksulla on ylä- ja alaraja. Maksua peritään enintään 15-kertaisesta (edellisen vuoden) vähimmäispalkasta.

Palkansaajalta peritään rahastoeläkemaksua (2–6 %) ja työttömyysvakuutusmaksua (1,6 %).

Rahastoeläkemaksua voi halutessaan maksaa 2, 4 tai 6 prosenttia, tai sen voi keskeyttää. Järjestelmä muuttui vapaaehtoiseksi vuonna 2021.

Eläkeikä

Vanhuuseläkeikä vuonna 2025 on 64 vuotta ja 9 kuukautta. Vuonna 2026 eläkeikä on 65 vuotta.

Vuodesta 2027 alkaen eläkeikä sidotaan yli 65-vuotiaiden elinajanodotteeseen (päätös vahvistetaan 2 vuotta ennen voimaantuloa, nousu enintään 3 kk kerrallaan).

Joustava vanhuuseläke on mahdollista ottaa maksuun enintään viisi vuotta ennen vanhuuseläkeikää. Vuoden varhennus edellyttää 20 vuoden työhistoriaa (2/25, 3/30, 4/35 ja 5/40 vuoden).

Vanhuuseläke

Vuodesta 2021 vanhuuseläke on ollut joustava: eläkkeen määräksi voi valita 50 % tai 100 %, ja eläkkeen maksun voi myös keskeyttää kokonaan. Muutoksia voi tehdä kerran kalenterikuukaudessa, ja päätös tulee voimaan hakemusta seuraavan kuukauden alusta. Maksamatta jätettyyn osaan sovelletaan korotuskerrointa.

Työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeen myöntäminen edellyttää, että vakuutusaikaa on vähintään 20 vuotta.

Vanhuuseläkkeen määräytyminen muuttuu vuodesta 2021 alkaen. Siihen asti ansaintaeläke koostuu tasasuuruisesta osasta (perusosa), työvuosien määrän mukaan laskettavasta osasta (ennen vuotta 1999) ja maksettujen vakuutusmaksujen mukaan määräytyvästä niin sanotusta vakuutusosasta.

Vuoden 1998 loppuun asti eläkkeen kertyminen riippui työvuosista ja vuodesta 1999 lähtien maksetuista vakuutusmaksuista (vakuutusosa). Maksetut vakuutusmaksut kirjataan yksilöllisille, nimellisille eläketileille vaikka eläkevarojen siirtoa ei todellisuudessa tapahdu.

Vuonna 2021 laskentasäännöt muuttuivat. Vakuutusosan (kindlustusosa) merkitys pieneni, kun se yhdessä uuden solidaarisuusosan (solidaarosa) kanssa muodosti uuden niin sanotun yhdistelmäosan (ühendosak) 50/50-periaatteella.

Varhennettu vanhuuseläke (ennetähtaegne vanaduspension)

Vähimmäisvakuutusaikavaatimus varhennetulle vanhuuseläkkeelle on 20 vuotta. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi siirtyä 1-5 vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Vähimmäisvakuutusaikavaatimus kasvaa vastaavasti 5 vuotta kutakin varhennettua vuotta kohti. Vanhuuseläkkeen saamiseksi 5 vuotta ennen vanhuuseläkeikää vaaditaan vähintään 40 vuotta vakuutusaikaa.

Lisäksi vuodesta 2021 alkaen vanhuuseläkkeestä on voinut varsinaisessa vanhuuseläkeiässä halutessaan ottaa vain puolet tai keskeyttää eläkkeen maksamisen. Maksamatta jääneelle osalle maksetaan aktuaarisesti määräytyvä lykkäyskorotus.

Mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 1–5 vuotta aikaisemmin ilman eläkkeeseen tehtävää varhennusvähennystä (soodustingimustel vanaduspension) myönnetään tietyin edellytyksin valtion eläkelain (riikliku pensionikindlustuse seadus) perusteella. Eläke myönnetään esimerkiksi lastenhoitoaikojen perusteella 1–5 vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Henkilöllä, jolla on vähintään 15 vuoden työura, ja joka on vähintään kahdeksan vuotta kasvattanut vammaista lasta tai vähintään viisi lasta, on oikeus vanhuuseläkkeeseen viisi vuotta aikaisemmin. Neljän lapsen kasvattamisesta voi jäädä eläkkeelle kolme vuotta aikaisemmin ja kolmen lapsen kasvattamisesta yhden vuoden aikaisemmin. Vain toinen vanhemmista voi siirtyä aiemmin eläkkeelle, ja vanhemmat sopivat siitä keskenään.

Raskaan työn perusteella (soodustingimustel vanaduspensionide seadus) on määrätyillä ammattiryhmillä (esimerkiksi kaivostyöntekijät, metalli-, lasi- tai kemianteollisuuden työntekijät) mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 5–10 vuotta aikaisemmin, mikäli vakuutusaikaa on 20–25 vuotta (ammatista riippuen). Puolet työurasta tulee olla tehty erittäin vaarallisissa tai vaikeissa työolosuhteissa ja eläkkeeseen maksetaan joillakin ammattiryhmillä korotuksia niiden vuosien perusteella, jotka henkilö on tehnyt vaarallista työtä.

Lisäksi on voimassa laki, jonka mukaan tietyille ammattiryhmille maksetaan palvelusvuosiin perustuvaa eläkettä (väljateenitud aastate pension, VAPS).  Oikeus alempaan eläkeikään syntyy ammatista johtuvan työkyvyn alenemisen tai työkyvyttömyyden perusteella. Vähintään 15 vuotta työskennelleet ovat oikeutettuja siirtymään vanhuuseläkkeelle enintään 10 vuotta aikaisemmin. Eläke lasketaan kaavan mukaan niin, että viideltätoista vuodelta työvuoden arvoksi lasketaan 90,6 prosenttia täydestä arvosta ja loppujen työvuosien arvoksi lasketaan sata prosenttia. Poliisit, vankiloiden työntekijät, pelastustyöntekijät ja osa lentäjistä saa lisäksi 20 prosenttia eläkkeen perusosasta.

Ammatit, joiden perusteella myönnetään palvelusvuosiin perustuva eläke:

• poliisit, palomiehet ja vankiloiden työntekijät
• osa lentäjistä
• maanalaisissa töissä tai avolouhoksissa työskennelleet
• osa merimiehistä
• tekstiiliteollisuuden työntekijät
• lastenkodeissa ja vammaisten ja sairaiden lasten hoitolaitoksissa työskennelleet opettajat
• artistit (tietty kategoria)
• HI-viruksen saaneet hoitohenkilökunnan jäsenet
• kaupunkiliikenteen kuljettajat.

Henkilöt, jotka saavat varhennettua vanhuuseläkettä esimerkiksi lastenhoitoaikojen tai vaarallisissa olosuhteissa tehdyn työn perusteella voivat työskennellä eläkeaikana. He eivät kuitenkaan voi tehdä sitä työtä, jonka perusteella heille on myönnetty varhennettu eläke.

Palvelusvuosiin perustuvan eläkkeen perusteella maksettavan eläkkeen saaja voi työskennellä eläkkeellä ollessaan, mutta työ ei saa olla samaa työtä, jonka perusteella heille maksetaan eläkettä. Eläkkeellä ollessa tehdystä työstä maksetuista sosiaalimaksuista karttuneen eläkkeen maksuun ottaminen ei kuitenkaan useimmiten kannata, sillä silloin eläkkeensaajan koko eläke lasketaan normaalien karttumien mukaan.

Lykätty vanhuuseläke

Eläkkeen ottamista voi myös lykätä (edasilükatud vanaduspension), jolloin eläkkeeseen maksetaan lykkäyskorotusta. Vanhuuseläkkeestä voi varsinaisessa vanhuuseläkeiässä halutessaan ottaa vain puolet tai keskeyttää eläkkeen maksamisen. Maksamatta jääneelle osalle maksetaan aktuaarisesti määräytyvä lykkäyskorotus. 

Eläkkeen lykkäämisellä ei ole yläikärajaa. Viro ei maksa lykkäyskorotusta henkilölle, jolla on Suomen (tai jonkun muun maan) eläke maksussa ennen Viron vanhuuseläkkeen alkamisajankohtaa. Perhe-eläke ei estä lykkäyskorotusta.

Rahastoeläke

Rahastoeläkejärjestelmään liittyminen on pakollista 1.1.1983 jälkeen syntyneille mutta he voivat hakemuksella lopettaa maksujen maksamisen. Eläkepääoman voi nostaa haluttaessaan ennen vanhuuseläkeikää, jolloin siitä peritään 22 prosentin vero.

Rahastoeläkemaksut kirjataan vakuutetun yksilölliselle tilille. Vakuutettu valitsee itse rahaston, johon maksu sijoitetaan ja myös sijoituksensa riskitason. Eläkerahastot on jaettu kolmeen luokkaan sijoitusriskin mukaan: alhaisen riskin, kohtuullisen riskin ja korkean riskin rahastoihin. Korkean riskin rahastoissa on vuoden 2019 lakimuutoksen jälkeen voinut sijoittaa 100 prosenttia varoista osakkeisiin.

Rahastoja voi halutessaan vaihtaa kolme kertaa vuodessa. Varojen siirto on mahdollista joko kokonaan tai osittain (esim. 25 %, 50 %, 75 %). Sijoittaminen korkeamman riskin rahastoihin on ollut suosituinta.

Rahastoeläkkeen voi nostaa viisi vuotta ennen vanhuuseläkeikää. Pääoman voi nostaa kertasuorituksena, säännöllisinä nostoina tai annuiteettina tai näiden yhdistelmänä. Annuiteetti on verovapaa mutta muista peritään 10 prosentin vero. Täysin työkyvytön voi nostaa rahastoeläkkeen missä iässä tahansa ja eläke on verovapaata.

Työkyvyttömyyseläke (töövõimetuspension)

Työkyvyttömyyseläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2016. Silloin työkyvyttömyyseläkkeen tilalle tuli uusi “työkykyisyysetuus” (töövõimetoetuse/working ability allowance).  Työkykyisyysetuus on aina määräaikainen etuus, ja se myönnetään tyypillisesti kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen.

Perhe-eläke (toitjakaotuspension)

Perhe-eläke myönnetään ensisijaisesti edunjättäjän lapsille, mutta sitä voidaan myöntää myös muille läheisille. Lapseneläkkeeseen ovat oikeutettuja alle 18‑vuotiaat lapset, ja opiskeleville lapsille eläke voidaan maksaa aina 24 vuoden ikään asti. Lisäksi sisarukset ja lapsenlapset voivat olla oikeutettuja, jos he ovat alaikäisiä/opiskelijoita eikä heillä ole työkykyisiä vanhempia.

Leski tai rekisteröity kumppani on oikeutettu perhe‑eläkkeeseen, jos hän hoitaa edunjättäjän alle kolmevuotiasta lasta eikä käy töissä, on raskaana (12. raskausviikon jälkeen) eikä käy töissä, tai on osittain tai kokonaan työkyvytön tai vanhuuseläkeiässä (ja avioliitto/rekisteröity yhdessäolo oli kestänyt vähintään vuoden). Perhe‑eläke voidaan myöntää myös entiselle puolisolle, mikäli hän saavutti eläkeiän tai tuli osittain tai kokonaan työkyvyttömäksi ennen avioeroa tai kolmen vuoden sisällä avioerosta ja avioliitto oli kestänyt vähintään 25 vuotta (vastaava sääntö koskee rekisteröidyn kumppanin entistä kumppania). Mikäli leski, rekisteröity kumppani tai entinen puoliso avioituu uudelleen tai solmii rekisteröidyn parisuhteen, perhe‑eläkettä maksetaan vielä 12 kuukauden ajan. Koska henkilö voi saada vain yhtä valtion eläkettä kerrallaan, leski valitsee oman vanhuus‑ tai työkyvyttömyyseläkkeensä ja perhe‑eläkkeen välillä.

Eläke voidaan myöntää myös työkyvyttömille tai vanhuuseläkeiässä oleville vanhemmille sekä tietyin edellytyksin muille läheisille, kuten sisaruksille ja lapsenlapsille (alaikäisinä/opiskelijoina ja ilman työkykyisiä vanhempia).

Kansaneläke

Vähimmäiseläkkeenä myönnettävää asumisperusteista kansaneläkettä (rahvapension) maksetaan niille, joilla ei ole oikeutta muuhun eläkkeeseen. Myös ulkomailta maksettava eläke on kansaneläkkeen estävä etuus. Kansaneläkettä voidaan maksaa vanhuuden, työkyvyttömyyden tai edunjättäjän kuoleman perusteella. Kansaneläkkeen määrä on 393,26 €/kk vuonna 2025.

Vanhuuden perusteella myönnettävää eläkettä maksetaan henkilölle, joka on asunut Virossa vähintään viisi vuotta välittömästi ennen eläkkeen hakemista tai henkilölle, jolle on maksettu kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkettä.

Työkyvyttömyyseläke myönnetään samoin perustein kuin työeläkejärjestelmässä, mikäli henkilö on asunut Virossa vähintään vuoden välittömästi ennen eläkkeen hakemista.

Edunjättäjän kuoleman perusteella eläke myönnetään, mikäli edunjättäjä ei ollut oikeutettu työeläkejärjestelmästä maksettavaan tai ulkomaiseen eläkkeeseen. Edunjättäjän oli tullut asua Virossa vähintään vuosi välittömästi ennen kuolemaa.

Vapaaehtoinen lisäeläke (Vabatahtlik kogumispension)

Vapaaehtoista lisäeläketurvaa on voinut järjestää vuodesta 1998 lähtien. Vapaaehtoista lisäeläketurvaa tarjoavat vakuutusyhtiöt sekä eläkerahastot.

Vapaaehtoisen eläkkeen voi nostaa aikaisintaan 55 vuoden iästä alkaen tai siitä alkaen kun henkilö jää pysyvästi työkyvyttömäksi. Palkansaajan ja työnantajan maksut ovat verovähennyskelpoisia määrättyyn rajaan asti.  Maksussa olevista eläkkeistä peritään veroa kymmenen prosenttia normaalin 22 prosentin sijaan, mikäli säästämissopimuksen pituus ja henkilön ikä takaisinostohetkellä täyttävät verotuksessa näille asetetut vähimmäisvaatimukset. Annuiteettimuotoinen eläke voidaan maksaa myös verottomana.

Indeksiturva

Lakisääteisiä maksussa olevia eläkkeitä indeksoidaan joka vuosi 1. huhtikuuta. Vuodesta 2008 lähtien eläkkeiden laskennassa käytettävän indeksin arvo määräytyy 20-prosenttisesti kuluttajahintojen muutoksen ja 80-prosenttisesti sosiaalivakuutusmaksutulojen vuosittaisen kasvun perusteella. Indeksin ollessa negatiivinen eli jäädessä alle 1,000:n eläkkeitä ei tarkisteta.

Eläkkeen määräytymisessä eläkkeen perusosaa, työvuoden arvoa sekä eläkearvoa tarkistetaan em. indeksillä, mutta perusosaa painotetaan kertoimella 1,1 ja työvuoden arvoa sekä eläkearvoa kertoimella 0,9.

Verotus

Virossa on 22 prosentin tasavero. Eläkeiän saavuttaneilla on erillinen perusvähennys 776 €/kk asti (9312 €/v). Yleinen perusvähennys on 654 €/kk (7848 €/v) vuonna 2025.

Rahastoeläkkeiden verotussäännöt muuttuivat vuonna 2021. Perusvähennystä ei huomioida, ja mikäli eläkepääoman lunastaa yli viisi vuotta ennen eläkeikää, peritään siitä 22 prosentin tulovero. Täysin työkyvyttömältä tuloveroa ei peritä. Mikäli eläkkeen lunastaa eläkeiässä tai alle viisi vuotta ennen eläkeikää on tulovero annuitettimuotoisella vakuutuksella nolla prosenttia ja määräaikaisella tai kertasuoritteisella eläkkeellä kymmenen prosenttia.

Hallinto

• Kansaneläkkeiden ja lakisääteisen työeläkejärjestelmän vanhuus- ja perhe-eläkkeiden hallinto Sosiaalivakuutusvirastolla (Sotsiaalkindlustusamet)
• Työkyvyttömyyseläkkeitä hallinnoi työttömyyskassa Töötukassa
• Rahastoeläkkeitä hallinnoivat rahastoyhtiöt. Lisätietoa rahastoeläkkeistä tarjoaa Pensionikeskus
• Kansaeläkkeiden ja ansaintaeläkkeiden valvonnasta vastaa sosiaaliministeriö (Sotsiaalministeerium)
• Rahastoeläkkeiden valvonnasta vastaa valtiovarainministeriö (Rahandusministeerium)
• Eläkevakuutusmaksujen keräämisestä huolehtii verovirasto (Maksu- ja tolliamet)

Lue lisää Etk.fi:ssä:

• Virossa työkyvyttömyyseläkkeet jatkossa työttömyysvakuutuskassasta (blogi 1.7.2016)

Aiheesta muualla: 

• Kansainvälisen sosiaaliturvajärjestön maakuvaukset (ISSA)
• Viron eläkejärjestelmän ja sosiaaliturvan kuvaus (Euroopan komissio)