Suomen tapaan eläkkeiden indeksitarkistukset muissa maissa perustuvat usein kuluttajahintojen kehitystä mittaavan hintaindeksin ja palkansaajien keskimääräisen ansiotason muutoksia mittaavan palkkaindeksin muutoksiin. Usein eläkeindeksit seuraavat määrätyssä suhteessa kummankin indeksin muutoksia.

Tyypillistä myös on, että työuran aikana karttuneiden eläkeoikeuksien tarkistamiseen käytetään eläkkeen alkumäärää laskettaessa eri indeksiä kuin maksussa olevien eläkkeiden tarkistamiseen.

Indeksitarkistuksiin saattavat hintojen ja palkkojen kehityksen lisäksi vaikuttaa myös muut tekijät, kuten talouden kehitys tai väestön ikääntyminen. Tähän ryhmään kuuluvat maat, joissa on käytössä erilaisia sopeutusindeksejä (esim. Ruotsi ja Saksa).

Eläketurvakeskus julkaisi vuonna 2020 raportin, missä esitellään käytössä olevia eläkejärjestelmän rahoituksellista vakautta vahvistavia sopeutusindeksejä tai niin sanottujen automaattisten vakauttajien malleja Alankomaissa, Japanissa, Kanadas­sa, Ruotsissa ja Saksassa.

Raportti osoittaa, että vaikka eläkejärjestelmien tavoitteet sekä väestö­ ja talouske­hityksen luomat paineet ovat tarkasteltavissa maissa monilta osin yhteneviä, sopeut­tamismekanismit poikkeavat toisistaan merkittävästi.

Automaattiset vakautusmeka­nismit eivät sinällään takaa, että järjestelmä olisi rahoituksellisesti kestävässä tilassa tai että se pääsisi siihen pidemmälläkään aikavälillä mekanismin aktivoiduttua. Me­kanismit kuitenkin mahdollistavat tasaisemman riskinjaon, ja tekevät siitä ennakoita­vamman, mutta kuten maaesimerkit osoittavat, on poliittisella päätöksenteolla edel­leen keskeinen rooli lopullisessa riskinjaossa.

Ruotsissa riskin siirto eläkkeensaajien kannettavaksi on viety luultavasti pisimmäl­le. Periaatteessa kaikki lakisääteisen ansioeläkkeen taloudelliset ja väestölliset ris­kit heijastuvat nykyisten tai tulevien eläkkeiden tasoon. Mekanismi mahdollistaa ja on myös leikannut maksussa olevia eläkkeitä. Tosiasiallinen riskinjako Ruotsissakin voi poiketa lainsäädännön periaatteista. Esimerkiksi leikkauksien kompensointi verotuk­sen kautta on tarkoittanut, että kaikki veronmaksajat ovat kantaneet jonkin osan ris­keistä.

Saksassa mekanismi ottaa huomioon väestörakenteen ja eläkemaksujen tason. Näin riskejä on siirretty eläkkeisiin. Silti riskinjako rahoittajien ja eläkkeensaajien välillä on jokseenkin epäselvä. Tämä johtuu siitä, että etuuksille ja maksuille on määritelty tietyt reunaehdot. Määrittelemättä on kuitenkin se, miten toimitaan, jos nämä reunaehdot eivät toteudu. Suojamekanismi estää eläkkeiden nimellisen leikkaamisen.

Japanissa tilanne on hyvin samankaltainen kuin Saksassa. Eläkemaksu on kiinnitet­ty ja suojamekanismi estää eläkkeiden nimellisen leikkaamisen. Maassa on lisäksi poliittisilla päätöksillä poikettu useaan otteeseen eläkkeiden indeksointia koskevis­ta normisäännöistä, mikä on johtanut siihen, että vuonna 2004 automaattiseksi tar­koitettua makrotaloudellista indeksointimekanismia sovellettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2015.

Kanadan työeläkkeet ovat tarkastelluista maista lähinnä perinteistä etuusperusteis­ta järjestelyä. Esimerkiksi elinajan kasvuun liittyvää elinaikakerrointa, eläkeiän so­peutusta tai maksussa olevien eläkkeiden sopeutusta ei ole. Eläke­-eduille ja eläke­maksuille on tavoitetasot, kuten Saksassa. Oleellinen ero näiden kahden maan välil­lä on se, että Kanadassa on selkeät säännökset, kuinka riskejä jaetaan, mikäli tavoit­teet eivät näyttäisi toteutuvan. Tässä tilanteessa eläkkeiden indeksoinnista tingittäi­siin ja maksuja korotettaisiin. Riskinjaon kannalta on kuitenkin oleellista huomata, et­tä Kanadan työeläkkeet ovat eurooppalaisittain vaatimattomia. Tavoitteena keskituloi­sille on 25 prosentin korvausaste uran keskiansioista. Matalasta etuustasosta johtuen vakautusmekanismin vaikutus eläkeläisten kokonaiseläketurvassa on pienempi kuin maassa, jossa työeläke on keskeisemmässä asemassa.

Alankomaiden työeläkkeissä riskit kohdistuvat eläkkeisiin. Täysin rahastoivassa jär­jestelmässä eläkevakuuttajien diskonttokorko on keskeinen parametri. Korkeampi diskonttokorko mahdollistaisi nykyisten eläkkeiden korottamisen, mutta vastaavasti tuleviin eläkkeisiin kohdistuisi suurempi epävarmuus. Vakavaraisuuden heikkenemi­nen johtaa indeksijäädytyksiin ja erittäin heikko vakavaraisuus voi pakottaa eläkeva­kuuttajan leikkaamaan eläkekarttumia ja maksussa olevia eläkkeitä. Alentuneiden va­kavaraisuuksien takia työeläkkeisiin ei ole tehty indeksitarkistuksia käytännössä vuo­den 2008 jälkeen. Kansaneläkkeet muodostavat kuitenkin karkeasti ottaen puolet elä­keturvasta ja vähentävät vakautusmekanismin vaikutusta kokonaiseläketurvassa.

Ruotsin ja Alankomaiden asiantuntijat kommentoivat sopeutusindeksejään Eläketurvakeskuksen asiantuntijaseminaarissa (22.11.2019) seuraavasti:

Maksussa olevien eläkkeiden tarkistukset

Maksussa olevien eläkkeiden tarkistuksiin sovelletaan usein erilaisia hintojen- ja palkkojen yhdistelmäindeksejä tai hintojen kehitykseen liittyviä indeksejä. Puhtaasti palkkojen kehitykseen perustuvien indeksien käyttö on sen sijaan harvinaista. Useassa maassa on myös käytössä erilaisia taulukossa esitettyjä muita menettelyjä, jossa tarkistukset ovat yhteydessä myös eläkejärjestelmän taloudelliseen tasapainoon tai koko maan talouden kehitykseen.

Esimerkiksi Saksassa tarkistuksessa otetaan huomioon palkkojen kehityksen lisäksi myös eläkemaksun ja eläkkeensaajien määrän muutokset. Ruotsissa työeläkkeiden tarkistukset perustuvat palkkakehitykseen, josta vähennetään kiinteä 1,6 prosenttiyksikköä. Jos eläkejärjestelmä on taloudellisesti epätasapainossa, vähennetään tästä sopeutusindeksistä vielä alijäämän osoittama osuus, eli ns. jarru. Ylijäämätilanteessa sopeutusindeksiä parannetaan (ns. kaasu). Ruotsissa tarkistus voi olla negatiivinen. Sen sijaan Saksassa sopeutusmekanismia on lievennetty suojalausekkeella, jonka mukaan eläkkeiden tarkistukset eivät voi olla negatiivisia.

Ansaittujen eläkeoikeuksien eli eläkekarttuman tarkistamisessa palkkojen muutoksella on tyypillisesti suurempi paino. Näin on myös Suomessa.

Alla olevassa taulukossa on esitetty maksussa olevien eläkkeiden indeksisäännöt eri maissa. Eri eläkelajeja voidaan kuitenkin tarkistaa taulukosta poikkeavalla tavalla.

Työeläkkeen tarkistaminen eri maissa

HintaindeksiPalkkaindeksiYhdistelmäindeksi (H/P, %)SopeutusindeksiMuu menettely
BelgiaIrlanti*Bulgaria (50/50)Espanja*Iso-Britannia
ItaliaNorja*Kroatia (70/30;50/50;30/70)* Japani*
Itävalta Kypros* Kreikka*
Islanti Latvia (75/25) Liettua*
Kanada Puola (80/20) Luxemburg*
Malta Romania (50/50)* Ruotsi*
Portugali* Slovakia (80/20) Saksa*
Ranska Slovenia (40/60)
Tanska* Suomi (80/20)
Unkari Sveitsi (50/50)
Venäjä Tšekki (67/33)
Yhdysvallat Viro (20/80)

* ES: Eläkejärjestelmän tulojen ja menojen tasapainosta riippuen: min. 0,25% – max.  H + 0,5%.
* DK: Rahastojen tuoton rajoitteissa
* IE: Erillinen päätös. Tavoite: eläkkeen taso kiinteä (35 %) suhteessa keskipalkkaan. Eläkkeitä ei korotettu v.2009–2015.
* UK: H tai P tai 2,5 % riippuen mikä korkein.
* JP: 65–68-vuotiailla P – elinajanodotteen ja vakuutettujen määrän muutokset, yli 68-vuotiailla H – elinajanodotteen ja vakuutettujen määrän muutokset.
* HR: Mikä eläkeläiselle edullisin.
* CY: Perusosa: P, lisäosa: H.; EL: H(50) / BKT(50)
* LT: Palkkasumman kehitykseen sidottu indeksi.
* LU: H automaattinen; lisäksi P, eläkejärjestelmän tulojen ja menojen tasapainosta riippuen.
* NO: Työeläke: P – 0,75 %.
* PT: kun BKT:n kasvu <2%, mikäli BKT >2% maksetaan lisäkorotus.
* RO: Asteittain hintaindeksiin v. 2030 mennessä.
* SE: P-1,6%. Lisäksi tarkistukseen vaikuttaa eläkejärjestelmän menojen ja tulojen välinen tasapaino.
* DE: P ja eläkemaksutason muutos + vakuutettujen ja eläkkeensaajien lkm. suhteessa tapahtunut

Kansaneläkkeiden ja työmarkkinaeläkkeiden indeksitarkistukset

Joissain maissa lakisääteisellä työeläkkeellä on pieni rooli kokonaiseläketurvassa tai se voi puuttua jopa kokonaan. Tällöin eläketurva rakentuu pääasiassa kansaneläkkeen ja työmarkkinaeläkkeiden varaan. Esimerkiksi Tanskassa työeläkkeen (ATP) merkitys on pieni, ja kansaneläke muodostaa pääosan eläketurvasta. Työmarkkinaeläkkeet vastaavat pääasiassa työeläketurvasta samoin kuin Alankomaissa. Tanskassa ja Alankomaissa kansaneläkkeen indeksitarkistus perustuu palkkojen kehitykseen. Alla olevassa taulukossa on eritelty kansaneläkkeiden ja työmarkkinaeläkkeiden indeksitarkistukset.

HintaindeksiPalkkaindeksiMuu menettely
Islanti, työmarkkinaeläkeAlankomaat, kansaneläke*
Ranska, työmarkkinaeläke Tanska, kansaneläke Tanska, työmarkkinaeläke*
Ruotsi, kansan- ja työmarkkinaeläke Norja, kansaneläke*
Sveitsi, työmarkkinaeläke
Suomi, kansaneläke
* NL: Kansaneläke sidottu minimipalkkaan. Työmarkkinaeläkkeissä H tai P sekä rahastojen kehitys.
* NO: Kansaneläke:  P – 0,5 %
* DK: Rahastojen kehitys

Maksussa olevien työeläkeindeksien kehitys esimerkkimaissa

Alla olevassa kuviossa on esitetty Suomen, Saksan (vanhat osavaltiot) ja Ruotsin maksussa olevien työeläkkeiden kumulatiivinen kehitys vuosituhannen vaihteesta lähtien.

Seuraavassa taulukossa on esitetty maksussa olevien eläkkeiden vuosittaiset indeksitarkistukset Suomen, Ruotsin ja Saksan lisäksi myös Viron osalta.

Suomen, Ruotsin, Viron ja Saksan maksussa olevien työeläkkeiden indeksitarkistukset (nimellinen), %

 Suomi Ruotsi Viro Saksa (vanhat osavaltiot) Saksa (uudet osavaltiot)
 20180,61,57,63,223,37
 20170,62,85,1 1,9 3,59
 20160,04,25,7 4,25 5,95
 20150,390,96,3 2,1 2,5
 20141,37-2,75,8 1,67 2,53
 20132,824,15,0 0,25 3,29
 20123,613,54,4 2,18 2,26
 20111,35-4,30,0 0,99 0,99
 20100,3-3,00,0 0,0 0,0
 20095,04,55,0 2,4 3,4
 20082,42,821,6 1,1 1,1
 20072,21,612,2 0,5 0,5
 20061,71,19,7 0,0 0,0
 20050,90,86,7 0,0 0,0
 20041,31,86,3 0,0 0,0

Aiheesta muualla: