Työeläkeindikaattorit

Eläketurvakeskuksen raportteja 03/2018

Raportti kokoaa yhteen eläkepolitiikan arvioinnin kannalta tärkeimmät indikaattorit. Se antaa tiiviin ja havainnollisen kuvan työurien pituuden, eläkkeiden tason ja niiden rahoituksen toteutuneesta kehityksestä ja tulevan kehityksen arvioidusta kulusta.

Tälle sivulle on koottu kolmen pääotsikon alle eri aihealueiden ydinindikaattorit. Voit selata indikaattoreita klikkaamalla palloja.

Työuran pituus

Eläkkeellesiirtymisiän odote

Eläkkeellesiirtymisiän odote vuosina 2003–2017, kaikki työeläkkeelle siirtyneet

Eläkkeellesiirtymisiän odote vuosina 2003–2017, kaikki työeläkkeelle siirtyneet

Eläkkeellesiirtymisiän odote kuvaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää, joka muodostuu tietynikäisille vakuutetuille, kun oletetaan, että ikäluokittainen eläkealkavuus ja kuolevuus säilyvät tarkasteluvuoden tasolla. Osa-aikaeläkkeelle tai osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtyneitä ei oteta mukaan odotetta laskettaessa.

Eläkkeellesiirtymisiän odote voidaan laskea minkä ikäiselle henkilölle tahansa. Perusindikaattoriksi on valittu 25-vuotiaan odote.

25-vuotiaan odote on noussut 2,3 vuotta eläkeuudistuksia edeltävästä tasosta (2003). Vuonna 2017 odotteen arvo 25-vuotiaalle oli 61,2 vuotta. Odote nousi 0,1 vuodella edellisestä vuodesta. Jos henkilö vuonna 2017 oli vielä 50-vuotiaana työeläkevakuutettuna eikä ollut eläkkeellä, niin hänen eläkkeellesiirtymisiän odotteensa oli 1,6 vuotta korkeampi kuin 25-vuotiaan odote eli 62,8 vuotta. Tämä 50-vuotiaan odote on pysynyt samana vuodesta 2014 lähtien.

Lisätietoa: Eläkkeellesiirtymisikä Suomen työeläkejärjestelmässä. Eläketurvakeskuksen tilastoja 03/2018.

Eläkkeellesiirtymisiän odote vuosina 1996–2050: toteuma, tavoite ja ennuste

Eläkkeellesiirtymisiän odote vuosina 1996–2050: toteuma, tavoite ja ennuste

Vuonna 2009 hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt asettivat tavoitteeksi, että 25-vuotiaan eläkkeellesiirtymisiän odotteen tulisi nousta vuoteen 2025 mennessä 62,4 vuoteen. Eläkkeelle siirtymisikää koskevan tavoitteen toteuttamiseksi vahvistettiin tammikuussa 2016 hallituksen esitykset työeläkelakien muuttamiseksi. Uudet työeläkelait tulivat voimaan 1.1.2017.

Eläkkeellesiirtymisiän odote oli vielä 2000-luvun alussa 59 vuoden tuntumassa. Odote nousi 1996–2004 välisenä aikana maltillisesti. Vuosina 2005–2014 odote nousi selvästi. Nopeaan muutokseen erityisesti vuoden 2009 jälkeen vaikutti vahvasti työttömyyseläkkeen poistuminen. Sen vaikutuksen poistuttua keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä ei juuri ole viime vuosina muuttunut. Asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että odote jatkaa nousuaan vuoden 2017 tasolta 1,2 vuotta vuoteen 2025 mennessä. Eläketurvakeskuksen tekemässä vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutusarviossa arvioitiin, että vanhuuseläkeikärajojen vähittäisen noston seurauksena eläkkeellesiirtymisiän odote nousisi tavoitellulle tasolle vuoden 2025 tietämissä

Lisätietoa: Laskelmia vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutuksista – Hallituksen esitykseen perustuvat arviot. Eläketurvakeskuksen raportteja 05/2015

Työvoimaan kuulumisajan ja työllisen ajan odote

15-vuotiaan työvoimaan kuulumisajan ja työllisen ajan odote vuosina 2008–2017

15-vuotiaan työvoimaan kuulumisajan ja työllisen ajan odote vuosina 2008–2017

Työvoimaan kuulumisajan odote kuvaa niiden vuosien keskimäärää, joina 15-vuotiaan henkilön voidaan odottaa lukeutuvan työvoimaan jäljellä olevana elinaikanaan, jos kyseisen vuoden työvoimaosuudet muodostuisivat pysyviksi.

Työllisen ajan odote kuvaa niiden vuosien keskimäärää, joina 15-vuotiaan henkilön voidaan odottaa olevan työsuhteessa tai yrittäjänä jäljellä olevana elinaikanaan, jos kyseisen vuoden työssäoloasteet muodostuisivat pysyviksi. Sen vuosittaiset arvot ovat samalla tavalla suhdanneherkkiä kuin työllisyysaste.

Laskelmat perustuvat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen aineistoon. Käytetyt suureet ovat työvoimaosuus ja työllisyysaste. Laskelmat on tehty Eläketurvakeskuksessa.

Työvoimaan kuulumisajan odote on kasvanut tarkastelujaksolla hieman alle prosenttiyksikön. Työllisen ajan odote on vuoden 2008 finanssikriisin aiheuttamaa heilahtelua lukuun ottamatta pysynyt noin 34 vuodessa.

Työvoimaan kuulumisajan ja työllisen ajan odotteen välinen noin kolmen vuoden ero johtuu työttömyydestä.

Työllisyysaste

Työllisyysaste ikäryhmittäin vuosina 2008–2017

Työllisyysaste ikäryhmittäin vuosina 2008–2017

Työllisyysaste on työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Tarkastelu perustuu Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuosikeskiarvoihin. Tavallisesti työllisyysaste lasketaan 15–64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Näin ollen 65–69-vuotiaat eivät vaikuta koko väestön työllisyysasteeseen.

Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä. Tarkemmat määritelmät, katso Tilastokeskuksen Työvoimatutkimus.

2000-luvulla työllisyysaste nousi finanssikriisiin 2008 saakka. Erityisen suotuisaa kehitys on ollut 55 vuotta täyttäneiden ikäryhmissä. 55–59-vuotiaiden työllisyysaste on ollut koko työikäisen väestön työllisyysastetta korkeammalla vuodesta 2008. Ikäryhmän työllisyysaste on noussut trendinomaisesti ja oli vuonna 2017 korkeammalla kuin kertaakaan 2000-luvulla (76,0 %). Edellisvuodesta työllisyysaste nousi 0,4 prosenttiyksikköä.

Myös 60–64-vuotiaiden työllisyys on parantunut merkittävästi. Ikäryhmän työllisyysaste on noussut finanssikriisin jälkeen 2000-luvun ennätystasolle ja oli viime vuonna 49,2 prosenttia. Viime vuonna se nousi 1,8 prosenttiyksikköä vuodesta 2016.

65–69-vuotiaiden työllisyys on parantunut erityisesti vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen. Pääsyy muutokseen lienee vanhuuseläkkeen yläikärajan muutos 65 vuodesta 68 vuoteen. Ennen uudistusta tämän ikäryhmän työllisyysaste oli viiden prosentin suuruusluokkaa. Vuonna 2015 ikäryhmän työllisyysaste oli korkeimmillaan lähes kolminkertainen vuosituhannen vaihteeseen verrattuna eli 14,2 prosenttia. Sen jälkeen se on laskenut kahden viime vuoden aikana 0,7 prosenttiyksikköä eli 13,5 prosenttiin.

55 vuotta täyttäneiden työllisyyden myönteisestä kehityksestä huolimatta koko väestön työllisyys on pysynyt sitkeästi alle 70 prosentin tasolla ja paluu vuoden 2008 työllisyystasoon on näyttänyt saavuttamattomalta. Vuonna 2017 työllisyysaste nousi kuitenkin 0,9 prosenttiyksikköä ja samalla jo vuoden 2007 tason yläpuolelle. Koska hyvä talouskehitys on jatkunut edelleen, saattaa työllisyysasteen vuosikeskiarvo nousta vuonna 2018 ohi finanssikriisiä edeltävän vuoden 2008 tason (70,3 %).

Eläkkeelle siirtyneiden työuran pituus

Vuonna 2017 eläkkeelle siirtyneiden työuran pituus, vuotta

Vuonna 2017 eläkkeelle siirtyneiden työuran pituus, vuotta

Työuran pituudella tarkoitetaan tässä työssäoloajan pituutta kuukausina tai vuosina siten kuin se on työeläkerekistereistä saatavissa. Tällöin työurassa otetaan huomioon vain työeläkevakuutettu työ tai yrittäjätoiminta. Tässä tarkastelussa henkilön katsotaan olleen työssä tietyn kuukauden, mikäli hän on rekisteritietojen mukaan ollut kyseisen kuukauden aikana työeläkevakuutettuna työsuhteessa tai yrittäjänä.

Työuran katsotaan alkavan aikaisintaan 17 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, koska siitä alkaa nykyisin eläkkeen karttuminen. Vuoden 2016 loppuun saakka alaikäraja oli 18 vuotta. Koska tarkastelu päätetään eläkkeelle siirtymiseen, työura ei sisällä eläkkeen rinnalla tehtyä työtä, ellei kysymyksessä ole osa-aikaeläke. Tiedot perustuvat Eläketurvakeskuksen tilastorekistereihin.

Viime vuosina työuran pituus on vakiintunut vajaan 33 vuoden tasolle keskiarvolla mitattuna. Työuran mediaanipituus on noin neljä vuotta korkeampi. Muutokset viime vuosina ovat olleet pieniä, mutta työurien keskipituus näyttäisi olevan lievässä laskussa. Samaan aikaan kun yhä suurempi osa jää työelämästä suoraan vanhuuseläkkeelle, vanhuuseläkkeelle siirtyvien työura näyttää keskimäärin lyhenevän. Muutaman viime vuoden kehitys viittaa siihen, että myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään keskimäärin entistä lyhyemmän työuran perusteella. Toistaiseksi muutokset ovat kuitenkin niin pieniä, ettei varsinaisesta käänteestä voi vielä puhua. Koska työuran pituuden jakauma on voimakkaasti vino, keskiarvoa paremmin työssäoloajan pituutta kuvaa mediaani. Sen mukaan vuonna 2017 työeläkkeelle siirtyneistä puolet oli työskennellyt vähintään 37,0 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään.

Koska osa eläkkeelle siirtyneistä on jättänyt työelämän työkyvyttömyyden perusteella, mikä lyhentää työuraa, on luontevaa tarkastella erikseen vanhuuseläkkeelle siirtyneitä ja heidän työuraansa. Vuonna 2017 vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työura oli keskimäärin 35,4 vuotta ja mediaani 38,8 vuotta. Toisin sanoen puolet vanhuuseläkkeelle siirtyneistä teki töitä vähintään 38,8 vuotta ennen eläkeaikaa.

Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden miesten työura oli 1,4 vuotta pitempi kuin naisten. Ero miesten ja naisten välillä on hieman suurempi, kun tarkastellaan kaikkia eläkkeelle siirtyneitä (1,6 vuotta). Perhevapaat ja lastenhoitoon liittyvät vapaat lienevät keskeisiä syitä miesten ja naisten väliseen eroon. Myös miesten eläkkeellesiirtymisikä on hieman korkeampi kuin naisten: vuonna 2017 eläkkeellesiirtymisiän keskiarvo oli miehillä 60,9 vuotta ja naisilla 60,7 vuotta. Sen sijaan mediaani-ikä oli sekä miehillä että naisilla 63,1 vuotta.

Eläkkeiden taso

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke vuosina 2008–2017 eläkelajin mukaan vuoden 2017 rahassa

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke vuosina 2008–2017 eläkelajin mukaan vuoden 2017 rahassa

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke kuvaa Suomessa asuvien työ- ja/tai kansaneläkejärjestelmästä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä saavien keskimääräistä kokonaiseläkettä. Eläke sisältää henkilön oman työ- ja kansaneläkkeen sekä leskeneläkkeen. Kokonaiseläke sisältää myös erityisturvan lakien mukaiset eläkkeet (Liikennevakuutuslaki, työtapaturma- ja ammattitautilaki, laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta, laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä) ja Kelan maksamat takuueläkkeet, rintamalisät ja lapsikorotukset.

Vanhuuseläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke on kasvanut tarkastelujaksolla reaalisesti 17 prosenttia.

Täyttä työkyvyttömyyseläkettä saaneiden keskimääräinen kokonaiseläke on pysynyt tasoltaan lähes saman suuruisena koko tarkastelujakson. Myös osatyökyvyttömyyseläkettä saaneiden keskimääräinen kokonaiseläke on ollut tasoltaan ajanjaksolla sangen vakaa. Määritelmän mukaan osatyökyvyttömyyseläke on puolet täyden eläkkeen suuruudesta. Osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat kuitenkin suhteellisesti parempia kuin täydet eläkkeet. Vuonna 2017 osatyökyvyttömyyseläkettä saaneiden keskimääräinen kokonaiseläke oli 69 prosenttia täyttä työkyvyttömyyseläkettä saaneiden kokonaiseläkkeestä.

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke suhteessa keskiansioon

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke vuosina 2008–2017 prosentteina kyseisen vuoden keskiansiosta eläkelajin mukaan

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke vuosina 2008–2017 prosentteina kyseisen vuoden keskiansiosta eläkelajin mukaan

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke on Suomessa asuvien työ- ja/tai kansaneläkejärjestelmästä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke. Eläke sisältää henkilön oman työ- ja kansaneläkkeen sekä leskeneläkkeen. Kokonaiseläke sisältää myös erityisturvan lakien mukaiset eläkkeet (Liikennevakuutuslaki, työtapaturma- ja ammattitautilaki, laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta, laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä) ja Kelan maksamat takuueläkkeet, rintamalisät ja lapsikorotukset.

Keskiansio perustuu Tilastokeskuksen tulonjakotilaston tietoon ammatissa toimivien keskimääräisistä palkka- ja yrittäjätuloista.

Kaikkien eläkkeensaajien ja työssäkäyvien tulosuhde on pysynyt koko tarkasteluajanjakson 50 prosentin vaiheilla. Vähäistä laskua oli 2000-luvun puolivälin jälkeen, mutta loppuvuosina taso nousi tarkastelujakson alun tasolle. Tulosuhteen pysyminen lähes samana johtuu vanhuuseläkkeiden kehityksestä. Keskimääräinen vanhuuseläke suhteessa työssäkäyvien keskiansioihin on pysynyt 50 prosentin tuntumassa, loppuvuosina jopa ylittänyt sen. Viime vuosien suhdeluvun kehitykseen on vaikuttanut myös maltilliset muutokset keskiansioissa.

Täyttä työkyvyttömyyseläkettä saaneiden asema suhteessa työssäkäyviin on vähän heikentynyt tarkastelujaksolla. Työkyvyttömyyseläkkeensaajilla tulosuhde työssäkäyviin pieneni 38 prosentista 36 prosenttiin.

Osatyökyvyttömyyseläkettä saaneiden ja työssäkäyvien tulosuhde on ollut koko tarkastelujakson noin 25 prosenttia.

Keskimääräinen kokonaiseläke suhteessa keskiansioon vuosina 2015–2080

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke vuoden 2015 rahassa ja prosentteina kunkin vuoden keskiansiosta vuosina 2015–2085

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke vuoden 2015 rahassa ja prosentteina kunkin vuoden keskiansiosta vuosina 2015–2085

Arvio keskimääräisen kokonaiseläkkeen tulevasta kehityksestä perustuu Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmaan vuodelta 2016.

Omaeläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke on Suomessa asuvien työ- ja/tai kansaneläkejärjestelmästä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke. Eläke sisältää henkilön oman työ- ja kansaneläkkeen sekä leskeneläkkeen. Kokonaiseläke sisältää myös erityisturvan lakien mukaiset eläkkeet (Liikennevakuutuslaki, työtapaturma- ja ammattitautilaki, laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta, laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä) ja Kelan maksamat takuueläkkeet, rintamalisät ja lapsikorotukset

Keskimääräisen eläkkeen ostovoima kasvaa vuosina 2015–2085 yli kaksinkertaiseksi eli vuoden 2015 hintatasossa eläke nousee runsaasta 1 600 eurosta noin 3 700 euroon kuukaudessa. Eläkkeiden ostovoiman kasvu on pääosin seurausta yleisen ansiotason noususta.

Keskimääräinen eläke oli hieman yli puolet vakuutettujen keskiansiosta vuonna 2015. Työeläkkeiden suhde ansiotasoon kasvaa vielä hieman keskiansioiden hitaan kasvun ja työeläkejärjestelmän voimaantulon vuoksi. 2020-luvulta lähtien eläkkeiden tason kasvu jää kuitenkin jälkeen ansiotason kasvusta. Pääosin tämä johtuu elinaikakertoimesta. Lisäksi loppupalkkaperiaatteesta luopuminen vuonna 2005 sekä julkisen sektorin yksityistä korkeampien karttumien poistaminen 1990-luvulla alentavat keskieläkkeen suhdetta keskiansioon. Kelan eläkkeiden indeksointi seuraa laskelmassa puoliksi hintatasoa ja puoliksi ansiotasoa. Tämän vuoksi Kelan eläkkeet kasvavat ansiotasoa hitaammin. Keskieläkkeen suhde keskiansioon asettuu vuoteen 2085 mennessä 44 prosentin tasolle.

Eläkkeen korvausaste

Vuonna 2017 työstä työeläkkeelle siirtyneiden eläkkeiden korvausasteet

Vuonna 2017 työstä työeläkkeelle siirtyneiden eläkkeiden korvausasteet

Eläkkeen korvausaste kuvaa työstä työeläkkeelle siirtyneen henkilön työeläkkeen prosenttiosuutta eläkettä edeltävästä ansiotasosta. Työeläkkeeseen on laskettu mukaan kaikki työeläkkeenä maksetut omaeläkkeet. Ansiotaso on määritelty kaksi ja kolme vuotta ennen eläkkeen alkamisvuotta saatujen ansioiden perusteella.

Tarkastelussa ovat mukana vuonna 2017 työeläkkeelle siirtyneet henkilöt, jotka ovat työskennelleet vuodet 2014 ja 2015 eläkettä kartuttavassa työssä. Tarkastelusta on siten rajattu pois ne eläkkeelle siirtyneet, joilla ei ole ollut ansioita tarkasteltujen kahden kalenterivuoden aikana. Lisäksi tuona aikana osa-aikaeläkettä saaneet on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Rajaukset karsivat eläkkeelle siirtyneistä pois noin puolet. Tarkastelun ulkopuolelle rajatuista moni jäi eläkkeelle työkyvyttömyyden tai työttömyyden jälkeen. Ansiot on indeksoitu tilastovuodelle elinkustannusindeksillä.

Tarkastelussa mukana olleiden vuonna 2017 työeläkkeelle siirtyneiden eläkkeen korvausaste oli keskimäärin 60 prosenttia. Korvausasteen vaihtelu on suurta. Jos viimeisten työvuosien ansiot poikkeavat merkittävästi työuran keskiansioista, korvausaste voi olla hyvin korkea tai se voi jäädä hyvin matalaksi.  Korvausasteen mediaani oli 58 prosenttia, ja se kuvaa melko hyvin eläkkeen keskimääräistä korvaustasoa. Joka toisella korvausaste oli välillä 47–67 prosenttia. Miehillä korvausaste oli hieman korkeampi kuin naisilla.

Palkansaajien korvausaste oli hieman matalampi kuin yrittäjien. Myös hajonta oli pienempi kuin yrittäjillä. Vuonna 2017 palkansaajien korvausasteen keskiarvo oli 58 prosenttia ja mediaani 57 prosenttia.

Esitetyt korvausasteiden perusluvut ovat luonteeltaan melko stabiileja ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Keskiarvoluvuissa onkin havaittavissa hitaasti laskeva kehitys: ne ovat laskeneet prosenttiyksikön vuosivauhtia. Vuonna 2012 eläkkeelle siirtyneiden korvausaste oli keskimäärin 66 prosenttia. Sen sijaan mediaaniluvuissa tai kvartiileissa muutokset ovat olleet vähäisiä.

Esimerkkilaskelma eläkkeiden korvausasteiden kehityksestä

Vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen mukaiset eläkkeiden korvausasteet vuosina 1955, 1962 ja 1985 syntyneille henkilöille

Vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen mukaiset eläkkeiden korvausasteet vuosina 1955, 1962 ja 1985 syntyneille henkilöille

Eläkkeen korvausasteella tarkoitetaan tässä alkavan eläkkeen määrää suhteessa viimeiseen ansaittuun palkkaan. Esimerkkilaskelmien avulla voidaan nähdä, miten eläkejärjestelmän laskentasäännöt vaikuttavat alkavan eläkkeen tasoon.

Korvausaste on laskettu olettaen työuran alkaneen 25-vuotiaana ja jatkuneen keskeytyksettä eläkkeelle siirtymiseen saakka. Ansioiden oletetaan laskelmassa kehittyvän kumpumaisen ansioprofiilin mukaisesti, jossa ansio on työuran alkaessa 75 prosenttia ja lopussa 105 prosenttia keskiansiosta. Samaa ansioprofiilia käytetään EU:ssa korvausasteindikaattoria laskettaessa.

Laskelmassa käytetyt oletukset perustuvat Eläketurvakeskuksen uusimpiin ennustelaskelmiin. Alla kuvataan kolmen eri kohortin, vuosina 1955, 1962 ja 1985 syntyneiden henkilöiden korvausastetta esimerkkilaskelmien avulla. Laskelmassa esitetään korvausaste samalle kohortille eläkkeelle siirtymisiän mukaan. Työuran oletetaan olevan yhtä pitkä eri kohorteilla.

Esimerkkilaskelmien mukaan eläkkeiden korvausasteet alenevat vanhimmasta kohortista nuorempiin siirryttäessä. Väestöennusteen mukaan elinajanodote pidentyy, jolloin elinaikakerroin alentaa eläkkeiden tasoa ja korvausastetta. Pitempään työssä jatkaminen parantaa kussakin kohortissa korvausasteita.

Eläkemenot ja rahoitus

Lakisääteiset eläkemenot suhteessa bruttokansantuotteeseen

Lakisääteiset eläkemenot suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosina 2005–2085, %

Lakisääteiset eläkemenot suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosina 2005–2085, %

Arvio lakisääteisten eläkemenojen suhteesta bruttokansatuotteeseen perustuu Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmaan vuodelta 2016.

Lakisääteiset eläkemenot olivat noin 10 prosenttia BKT:sta ennen syksyllä 2008 alkanutta taantumaa. Vuoden 2009 jälkeen eläkemenot ovat nousseet, ja eläkemenojen suhde bruttokansantuotteeseen on kasvanut voimakkaasti. Menojen suhteellisen määrän ennakoidaan kasvavan 2020-luvun alkuun asti, jolloin eläkemenot ovat noin 14 prosenttia BKT:sta.

Lähivuosina menojen kasvu on pääosin seurausta keskieläkkeen noususta ja eläkeläisten lukumäärän kasvusta BKT:n kasvun jäädessä hitaaksi. Tämän jälkeen seuraavan 30 vuoden aikana eläkemenojen suhde bruttokansantuotteeseen laskee noin 12 prosenttiin. Tämä johtuu lähinnä eläkkeellesiirtymisen myöhentymisestä ja keskieläkkeen pienenemisestä suhteessa keskiansioon.

Vuosisadan loppupuoliskolla eläkkeellesiirtymisen myöhentyminen hidastuu ja kasvava eläkeläisten väestöosuus kääntää eläkemenon lievään kasvuun suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Työeläkemeno suhteessa työtulosummaan

Työeläkemeno suhteessa työtulosummaan vuosina 2005–2085, %

Työeläkemeno suhteessa työtulosummaan vuosina 2005–2085, %

Arvio työeläkemenojen kehityksestä suhteessa omiin rahoituspohjiinsa eli talouden sektorikohtaisiin työtulosummiin perustuu Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmaan vuodelta 2016.

Eläkemenojen kehitys suhteessa työtuloihin on erilaista julkisella ja yksityisellä sektorilla. Yksityisellä sektorilla menosuhde oli 26,9 prosenttia vuonna 2015. Menosuhde vaihtelee 27 ja 29 prosentin välillä vuoteen 2060 asti kääntyen vuosisadan loppupuolella lievään kasvuun. Vuonna 2015 julkisen sektorin työeläkemenot olivat 39,2 prosenttia suhteessa julkisen sektorin palkkasummaan, ja menot nousevat vielä vuoteen 2024 asti, jolloin suhde on 45 prosenttia. Tämän jälkeen menosuhde laskee hitaasti 33 prosentin tasolle.

Vuosikymmeniä korkeana pysyvä julkisen sektorin menosuhde on seurausta aiemmista yksityistä sektoria paremmista eläke-eduista sekä yksityistämisistä, joiden seurauksena työntekijöitä on siirtynyt yksityiselle sektorille. Pitkällä aikavälillä julkisen ja yksityisen sektorin menosuhteet asettuvat lähelle toisiaan, koska eläke-etuuksien määräytyminen on pääsääntöisesti yhtenäistynyt.

Työeläkemenon yhteismäärä sisältää opintojen ja kotihoidontukijaksoilta karttuvan eläkemenon (VEKL). Tämä eläkemeno ei kuitenkaan sisälly sektorikohtaisiin menoihin.

TyEL:n meno- ja maksuprosentti

TyEL:n meno- ja maksuprosentti suhteessa palkkasummaan vuosina 1962–2085

TyEL:n meno- ja maksuprosentti suhteessa palkkasummaan vuosina 1962–2085

Yksityisen sektorin palkansaajien eläkemenojen ja -maksujen toteutunut ja arvioitu kehitys suhteutettuna vastaavaan palkkasummaan perustuu Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmaan vuodelta 2016.

TEL:n säätämisestä lähtien yksityisen sektorin työntekijöiden eläkemenot ovat kasvaneet lähes jatkuvasti palkkasummaa nopeammin etuuksien asteittaisesta voimaantulosta ja väestön vanhenemisesta johtuen. Tämä kehityskulku taittuu lähivuosina ja vuosina 2020–2050 eläkemenojen suhde palkkasummaan pienenee noin prosenttiyksikön verran. Muutos johtuu eläkkeelle siirtymisen myöhentymisestä ja keskieläkkeen pienenemisestä suhteessa keskiansioon. Vuosisadan loppupuoliskolla eläkkeellesiirtymisen myöhentyminen hidastuu, ja kasvava eläkeläisten väestöosuus kääntää eläkemenon kasvuun suhteessa palkkasummaan.

Piikki menoprosentissa 1990-luvulla aiheutui palkkasumman supistumisesta lama-aikana. Vastaavasti vuoden 2009 jälkeen heikon talouskehityksen oloissa ja eläkemenon kasvaessa menosuhde on noussut nopeasti.

Yksityisen sektorin palkansaajien työeläkkeet rahastoidaan osittain etukäteen. Tämä näkyy siten, että eläkemaksu ylitti eläkemenon vuoteen 2012 asti. Vuodesta 2013 alkaen maksu on pidetty menoa matalampana kertyneille eläkevaroille saatavan tuoton avulla. Arvio maksun kehityksestä pitkällä aikavälillä ei perustu eläkevarojen purkamiseen, vaan laskentajakson lopussa eläkevarojen määrä suhteessa palkkasummaan on korkeampi kuin ennustelaskelman lähtötilanteessa.

Karttuneet eläkeoikeudet ja rahastointiaste

Eläkevarat, karttuneet eläkeoikeudet ja rahastointiaste vuosina 2014 ja 2015 2,5 prosentin reaalisella dis-konttokorolla. Rahamäärät ovat käyvin hinnoin

Eläkevarat, karttuneet eläkeoikeudet ja rahastointiaste vuosina 2014 ja 2015 2,5 prosentin reaalisella dis-konttokorolla. Rahamäärät ovat käyvin hinnoin

Tiettyyn hetkeen mennessä karttuneiden eläkkeiden pääoma-arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka tuottoineen riittäisi kyseiseen hetkeen mennessä karttuneiden eläkkeiden kustantamiseen.

Arviot karttuneiden eläkeoikeuksien määristä perustuvat Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmaan vuodelta 2016.

Työeläkevarojen määrällä tarkoitetaan työeläkelaitosten sijoitusvarallisuuden käypähintaista arvoa kunkin vuoden lopussa. Sijoitustuottojen vuotuinen vaihtelu vaikuttaa voimakkaasti työeläkevarojen määrään. Eläkevarojen kasvu vuonna 2015 selittyy hyvillä sijoitustuotoilla.

Karttuneiden eläkkeiden arvo on laskettu käyttäen 2,5 prosentin reaalista diskonttokorkoa. Vuoden 2015 loppuun mennessä karttuneiden työeläkkeiden arvo oli yhteensä 721,9 miljardia euroa, mikä on noin kolme ja puoli kertaa vuoden 2015 bruttokansantuote.

Rahastointiaste saadaan jakamalla työeläkevarojen määrä karttuneiden eläkkeiden pääoma-arvolla. Tämä tunnusluku kuvastaa sitä, missä määrin jo karttuneet eläkkeet voidaan rahoittaa jo kerätyillä eläkevaroilla ja näille varoille vastaisuudessa saatavilla tuotoilla. Koko työeläkejärjestelmän rahastointiaste oli vuoden 2015 lopussa 25,0 prosenttia ja TyEL:n rahoitusaste 27,0 prosenttia.