Eläkkeiden suhde palkkoihin
Eläkkeitä voidaan verrata palkkoihin monin eri tavoin. Usein käytetään korvaussuhde- tai korvaustasokäsitteitä, joissa verrataan alkavaa eläkettä ennen eläkettä saatuihin ansiotuloihin. Eläkkeitä voidaan tarkastella myös vertaamalla keskimääräisiä eläkkeitä keskimääräisiin ansiotuloihin.
Eläkkeen suhde omaan viimeiseen palkkaan tai talouden keskipalkkaan muuttuu eläkkeellä ollessa. Tämä johtuu työeläkeindeksistä, jolla maksettavia työeläkkeitä tarkistetaan. Indeksi ottaa huomioon hintojen muutoksen lisäksi 20 prosenttia reaaliansioiden muutoksista, joten aikaa myöten maksettavan eläkkeen suhde samasta työstä maksettavaan palkkaan todennäköisesti laskee.
Korvaussuhteista käytetään kahta eri määritelmää. Bruttokorvaussuhteella tarkoitetaan alkavan eläkkeen määrää suhteessa viimeiseen ansaittuun palkkaan. Saatu suhdeluku on tällöin laskettu eläkkeestä ja palkasta, joista ei ole vähennetty veroja ja maksuja. Nettokorvaussuhteella tarkoitetaan puolestaan käteen jäävän eläkkeen suhdetta viimeiseen palkkaan, josta verot ja maksut on jo vähennetty.
Brutto- ja nettokorvaussuhteet ovat erisuuruiset johtuen verojärjestelmän progressiosta sekä eläkkeiden ja palkkojen erilaisista verovähennyksistä ja sosiaalivakuutusmaksuista. Nettokorvaussuhde muodostuukin lähes aina korkeammaksi kuin bruttokorvaussuhde.
Eläkkeellä ei ole kattoa
Suomessa ei ole koskaan ollut eläkkeen perusteena olevan palkan tai eläkkeen määrän kattoa. Vuoden 2005 uudistuksen jälkeen ei ole myöskään eläkkeen korvaustason kattoa kuten aikaisemmin.
Ennen vuotta 2005 voimassa olleiden eläkkeen määräytymissääntöjen mukaan yksityisen sektorin työeläkkeet rajoitettiin maksimissaan 60 prosenttiin (julkisella puolella 66 prosenttiin) työuran korkeimmasta eläkkeen perusteena olevasta ansiosta. 60 prosentin karttumaa pidettiin samalla eläkejärjestelmän tavoitetasona ja se oli mahdollista saavuttaa hieman alle 40 vuoden työuralla.
Jokainen ansaittu euro kartuttaa eläkettä pääsääntöisesti 1,5 prosentin mukaan. Aikaisemmin karttumisprosenttiin vaikutti vakuutetun ikä, mutta vuoden 2025 jälkeen 1,5 prosentista poikkeavat karttumisprosentit koskevat vain menneitä ansioita. Eläkkeen määrää ja sen korvaustasoa on mahdollista nostaa huomattavastikin jatkamalla työskentelyä ohi alimman eläkeiän. Jos eläkkeen ottamista lykätään yli alimman vanhuuseläkeiän, eläkkeeseen lasketaan 0,4 prosentin lykkäyskorotus jokaiselta lykätyltä kuukaudelta.
Korvaussuhteet tutkimusaineistojen valossa
Korvaussuhteita voidaan tarkastella teoreettisten uraesimerkkien kautta tai empiirisesti tutkimusaineistojen pohjalta. Tutkimusaineistoista lasketut korvaussuhteet kuvaavat parhaiten eläkkeiden tutkimusajankohdanaikaista tilannetta ja ne antavat tietoa toteutuneista eläketasoista monien erilaisten työurien todellisuudessa.
Tutkimusaineistoihin perustuvia korvaussuhdelaskelmia on tehty viimeksi vuonna 2020. Miten nettotulot muuttuvat eläkkeelle siirryttäessä? Tarkastelu nettotulosuhteen muutoksesta vuosina 2002–2017 -tutkimuksessa aineistona oli koko Manner-Suomen väestön kattava yksilötason paneeliaineisto vuosilta 1998–2018, ja analyysin kohteena olivat vuosina 2002, 2007, 2012 ja 2017 eläkkeelle siirtyneet.
Tulosten mukaan vuonna 2017 työstä eläkkeelle siirtyneiden omaeläkesuhde oli noin 58 prosenttia palkansaajan muutaman vuoden takaisesta ansiotulosta. Edellä mainitussa tutkimuksessa tulot lasketaan kolmen vuoden keskiarvona. Tulonsiirrot huomioidaan osaksi eläkettä edeltävää tuloa eikä pääomatuloja lasketa mukaan.
Oikopolut:
- Rantala, Pyy-Martikainen & Riihelä (2023) Tulojen muuttuminen eläkkeelle siirryttäessä (Julkari)
- Miten nettotulot muuttuvat eläkkeelle siirryttäessä? Tarkastelu nettotulosuhteen muutoksesta vuosina 2002–2017 (Julkari)
- Työeläkeindikaattorit 2023 (Julkari)
Kansainvälisiä teoreettisen korvaussuhteen vertailuja
Eläkkeen korvaustasolaskelmat perustuvat yleensä teoreettisiin laskelmiin, joissa oletetaan usein katkeamaton työura ja keskipalkan mukainen työura. Laskelmilla pyritään kuvaamaan kuinka anteliaita maiden eläkejärjestelmät ovat tietyillä laskentaoletuksilla.
EU ja OECD tekevät säännöllisin väliajoin vertailevia tutkimuksia korvausasteiden tasoista eri maiden kesken. Laskelmat on tehty hieman erilaisilla oletuksilla, joten niiden antamat korvaustasot eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
OECD:n säännöllisin väliajoin julkaisemassa Pensions at a Glance -raportissa keskituloisen palkansaajan työeläkkeiden bruttokorvaustaso asettuu viimeisimmässä (2021) julkaisussa Suomen kohdalla 56,6 prosenttiin. OECD:n laskelmissa työnteko aloitetaan 22-vuotiaana ja työskennellään keskeytyksettä kansalliseen eläkeikään saakka, Suomessa 68-vuotiaaksi.
EU:n Sosiaalisen suojelun komitean (Social Protection Committee, SPC) eläkkeiden riittävyyttä käsittelevässä raportissa (Pensions Adequacy Report, PAR) kuvataan teoreettisten laskelmien avulla eläkkeiden riittävyyttä. Esimerkkilaskelmien avulla esitetään, minkä tasoisen eläketurvan nykylainsäädäntö takaa ihmisille 40 vuoden työuran jälkeen. Suomen bruttokorvausaste on laskelmissa vuonna 2059 eläkkeelle jäävälle henkilölle noin 51,4 prosenttia edeltävästä palkasta.
Korvaussuhteiden valossa Suomen eläkejärjestelmä sijoittuu useimmissa tarkasteluissa joukon keskivaiheille. Järjestelmän antamat korvaussuhteet ovat laskemaan päin, kuten myös monissa muissa vertailluissa maissa.
Jos haluat tietää tarkemmin vertailuista, katso Kansainvälinen seuranta ja vertailu -osio. Myös Eläketurvakeskuksen julkaisuissa käsitellään eläkkeen suhdetta palkkoihin.
Lue lisää: