Ruotsin eläkejärjestelmä (2014)

Väkiluku: 9,68 miljoonaa 5/2014
Odotettavissa oleva elinikä:
– Miehet: 80,09 v. 2013
– Naiset: 83,71 v. 2013
Vanhuushuoltosuhde (65+ /15-64 v.): 29,9 % 2013
BKT:n reaalikasvu: 1,6 % 2013
Vuosi-inflaatio: -0,2 % 5/2014
Keskipalkka: 3 370 € (30 600 SEK) 2013
Keskimääräinen eläke: 1 695 € (15 417 SEK) 2011
Eläkemenot BKT:sta: 11,5 % 2011
Valuuttakurssi: 1 SEK = 0,11 € 7/2014
Statistiska cebtralbyrån, Eurostat, OECD, EKP

Yleistä

Asumisperusteinen takuueläke turvaa jokaiselle Ruotsissa asuvalle perustoimeentulon eläketapahtuman jälkeen. Työeläke kattaa palkansaajat ja yrittäjät. Se jakaantuu kahteen osaan: ansaintaeläkkeeseen (inkomstpension) ja rahastoeläkkeeseen (premiepension). Työeläke määräytyy maksuperusteisesti.

Vanhan eläkejärjestelmän etuusperusteinen lisäeläke (ent. ATP) on osittain voimassa vielä siirtymäkauden ajan vuoteen 2018 asti. Eläke määräytyy osittain vanhojen ja osittain uusien sääntöjen mukaan vuosina 1938–1953 syntyneille. Vuonna 1954 ja sen jälkeen syntyneiden eläke määräytyy kokonaan uuden lainsäädännön mukaan eli ansainta- ja rahastoeläkkeenä.

Asumisperusteinen takuueläke turvaa jokaiselle Ruotsissa asuvalle perustoimeentulon eläkkeellä.

Lakisääteisestä eläkejärjestelmästä maksetaan lisäksi perhe-eläkkeitä. Työkyvyttömyyseläkkeet maksetaan sairausvakuutusjärjestelmästä.

Lakisääteisten eläkkeiden lisäksi Ruotsissa on erittäin kattavat työmarkkinasopimuksiin perustuvat lisäeläkejärjestelmät sekä julkisen että yksityisen sektorin palkansaajille. Sopimuseläkejärjestelmään kuuluminen on pakollista kaikille, jotka työskentelevät alalla, jota sopimus koskee. Työmarkkinaeläkkeet kattavat noin 90 % palkansaajista.
kuva4_se

Hallinto

Sosiaalivakuutuksen ylin valvontavastuu on sosiaaliministeriöllä (Socialdepartementet). Vakuutuskassa (Försäkringskassa) hallinnoi lakisääteisiä työkyvyttömyyseläkkeitä, sairausvakuutusetuuksia ja muita sosiaalivakuutusetuuksia. Vakuutuskassa käsittelee ja myöntää työkyvyttömyyseläkkeet, joten sen tehtävänä on varmistaa yhtenäinen kansallisen lainsäädännön toimeenpano koko maan alueella.

Eläkeviranomainen (Pensionsmyndigheten, PM) hallinnoi lakisääteisiä vanhuus- ja perhe-eläkkeitä, joiden maksamisen se myös hoitaa.

Eläkeviranomainen (PM) hallinnoi myös rahastoeläkkeitä ja välittää maksut vakuutetun valitsemiin rahastoihin. Vakuutetulla on valittavanaan noin 90 rahastoyhtiötä ja lähes 800 rahastoa. Vakuutettu voi valita korkeintaan viisi eri rahastoa. Rahastoja voi vaihtaa maksutta. Mikäli vakuutettu ei tee valintaa, rahastoeläkevarat sijoitetaan valtiollisen Sjunde AP-fondenin hoitamaan AP7 Såfaan eli niin sanottuun icke-valsfondeniin.

Eläkeviranomainen hoitaa vakuutusmaksuja niin kauan (noin 18 kuukautta), kunnes kunkin vuoden ansiotulot on Verovirastossa määritelty, ja varat voidaan edelleen sijoittaa vakuutettujen valitsemille rahastoeläketileille. Valtio maksaa varoille korkoa kyseiseltä ajalta.

Verovirasto (Skatteverket) kerää eläke- ja muut sosiaalivakuutusmaksut verotuksen yhteydessä. Vanhuuseläkemaksut ohjataan Ruotsin eläkepuskurirahastoon, ns. yleiseen eläkerahastoon (AP-fonden), jonka varat on varattu ainoastaan vanhuuseläkejärjestelmän ansaintaeläkkeen rahoittamiseen.

Puskurirahaston muodostaa viisi erillistä rahastoa: 1. – 4. ja 6. AP-rahasto. Neljä ensimmäistä rahastoa saa neljänneksen vanhuuseläkemaksutulosta ja osallistuu vastaavasti vanhuuseläkemenojen rahoittamiseen. AP6-rahasto on suljettu rahasto, joten sen pääoma muodostuu sille annetusta alkupääomasta ja sen tuotosta. Kun eläkemenot ylittävät eläkemaksutulot, käytetään puskurirahastoa eläkkeiden rahoittamiseen.

Valtiollinen Sjunde AP-rahasto, joka koostuu kahdesta erillisestä osake- ja korkorahastosta, ei ole osa puskurirahastoa.

Rahoitus

Vanhuuseläkejärjestelmän ansaintaeläke perustuu jakojärjestelmärahoitukseen. Rahastoeläke perustuu täyteen rahastointiin. Vanhuuseläke on maksuperusteinen, ja maksu on kiinteä 18,5 %.

Sosiaalivakuutus rahoitetaan pääasiallisesti työnantajan ja työntekijän maksamilla sosiaalivakuutusmaksuilla. Pääosa rahoitusvastuusta on työnantajalla, sillä työntekijä maksaa ainoastaan yleistä eläkevakuutusmaksua (allmän pensionsavgift). Työntekijän yleinen eläkevakuutusmaksu on 7 % palkasta, ja se peritään ansiokaton alittavasta palkan osasta. Työnantajan maksu peritään koko palkasta.

Vuosittain ansiotuloista 16 % ohjataan yksilöllisille eläketileille ansaintaeläkkeeseen, jossa niiden arvo kehittyy sosiaaliturvaetuuksien ja yleisen palkkakehityksen (tuloindeksi) mukaan. Jos eläkejärjestelmän rahoitus on epätasapainossa, voi eläkepääoman arvo kehittyä tuloindeksistä poikkeavasti. Vuosituloista 2,5 % taas ohjataan rahastoeläkettä hoitaviin eläkerahastoihin, jossa niiden arvo kehittyy rahaston tuoton mukaisesti.

Takuueläke rahoitetaan verovaroin. Lisäksi valtio maksaa eläkkeet sellaisilta ajoilta, joilta eläkettä karttuu laskennallisten tulojen mukaan (esim. lastenhoitoaika).

 Sosiaalivakuutusmaksut  Työnantaja, %  Yrittäjä, %

Vanhuuseläkemaksu

Perhe-eläkemaksu

Sairausvakuutusmaksu

Vanhempainvakuutusmaksu

Työtapaturmamaksu

Työmarkkinamaksu

Yleinen palkkamaksu**

10,21 %

1,17 %

4,35 %

2,60 %

0,30 %

2,91 %

9,88 %

10,21 %

1,17 %

4,61 %*

2,60 %

0,30 %

0,37 %

9,88 %

 Yhteensä  31,42 %  29,14 %

* Karenssipäiviä 1. Jos karenssipäiviä 14, maksu on 4,35 %, 30 (pv) 4,18 %, 60 (pv) 3,96 % sekä 90 (pv) 3,81 %
** Ulkomainen työnantaja ilman liiketoimintapaikkaa Ruotsissa on vapautettu maksusta

Järjestelmässä on ansiokatto, joka on laskettu suhteessa tuloperusmäärään (inkomstbasbelopp, IBB). Vuonna 2014 tuloperusmäärä on 56 600 SEK  (n. 6 250 €), ja ansiokatto on 8,07 kertaa tuloperusmäärä eli 459 183 SEK  (n. 50 500 €). Ansiokatto on noin 1,25 kertaa keskipalkka.

Eläkkeen perusteena olevia tuloja (pensionsgrundande inkomst, PGI) määrättäessä bruttotuloista vähennetään työntekijän eläkemaksu (7 %). Eläkkeen perusteena olevien tulojen yläraja on vähennyksen jälkeen 7,5 kertaa tuloperusmäärä eli 424 500 SEK (n. 47 000 €).  Ylärajan alittavalta tulon osalta vanhuuseläkettä kertyy 18,5 %.

Työnantaja maksaa maksua koko palkasta, jos palkkatulot ylittävät 1 000 SEK (110  €) vuodessa. Ansiokaton ylittävästä palkan osasta perittävä työnantajamaksu siirretään valtion varoihin. Työntekijän vuodessa maksamien vakuutusmaksujen kokonaismäärä ei voi ylittää 32 100 SEK.

Nuorten ja iäkkäiden henkilöiden työllistämisen edistämiseksi työnantaja maksaa heistä vähennettyä vakuutusmaksua. Ennen vuotta 1937 syntyneistä työntekijöistä ei makseta vakuutusmaksua lainkaan. Vuosien 1938 – 1948 välisenä aikana syntyneistä työntekijöistä työnantajan sosiaalivakuutusmaksu on pelkkä vanhuuseläkemaksu eli 10,21 %. Vuoden 1987 jälkeen syntyneistä maksetaan sosiaalivakuutusmaksua 15,49 %.

Aiheesta muualla:

Perusmäärät (Basbelopp)

Sosiaalivakuutusmaksut ja -etuudet määräytyvät suhteessa perusmääriin. Käytössä on kolme perusmäärää.  Hintaperusmäärää (prisbasbeloppet, PBB) tarkistetaan vuosittain yleensä kuluttajahintojen kehityksen mukaan.

Vuosina 1991–98 ei koko kuluttajahintojen muutosta kuitenkaan otettu huomioon maksussa olevien eläkkeiden tarkistuksessa. Tämän vuoksi otettiin käyttöön myös korotettu hintaperusmäärä (det förhöjda prisbasbeloppet). Sitä tarkistettiin koko kuluttajahintojen muutoksella myös vuosina 1991–98. Vuonna 2014 hintaperusmäärä on 44 400 kruunua ja korotettu hintaperusmäärä 45 300 kruunua.

Vuonna 2001 otettiin käyttöön tuloperusmäärä (inkomstbasbeloppet, IBB), jota käytetään tuloperusteisen vanhuuseläkkeen perusteena olevien tulojen määräytymisessä. Tuloperusmäärää tarkistetaan palkkojen kehitystä seuraavalla tuloindeksillä (inkomstindex). Tuloiksi lasketaan myös veronalaiset sosiaalivakuutusetuudet, kuten sairausajan päiväraha, vanhempainraha ja työttömyyspäiväraha.

Aiheesta muualla:

Vanhuuseläke (ålderspension)

Ruotsissa lakisääteinen vanhuuseläke on maksuperusteinen ja maksu on kiinteä 18,5 %. Maksuperusteisuudesta johtuen etuudet joustavat työeläkejärjestelmän ja yleisen taloudellisen tilanteen kehityksen mukaan.

Ruotsissa eläkejärjestelmää uudistettiin vuonna  1999, ja ensimmäiset uuden järjestelmän mukaiset eläkkeet myönnettiin 2001. Vanha järjestelmä (ATP) on kuitenkin vuoteen 2018 asti toiminnassa rinnakkain uuden järjestelmän kanssa.

Siirtymäsäännösten takia vuosien 1938–1953 välisenä aikana syntyneet henkilöt saavat eläkkeensä osittain vanhan (ATP) ja osittain uuden järjestelmän mukaan. Vuonna 1938 syntynyt henkilö saa 4/20 eläkkeestään uuden järjestelmän mukaan, kun taas 1953 syntynyt henkilö saa 19/20 eläkkeestään uuden järjestelmän mukaan.

Ennen vuotta 1938 syntyneet saavat eläkkeensä täysin vanhan järjestelmän mukaan. Heidän eläkkeensä koostuu lisäeläkkeestä (tilläggspension) sekä mahdollisesti takuueläkkeestä. Vuoden 1953 jälkeen syntyneiden henkilöiden koko eläketurva määräytyy uuden järjestelmän mukaan.

Eläkeikä (pensionsålder)

Työeläkkeessä vanhuuseläkeikä on joustava 61 ikävuodesta alkaen. Sekä ansainta- että rahastoeläkkeen voi ottaa maksuun osissa. Eläkkeet voi ottaa maksuun eri aikaan. Takuueläkkeen ikäraja on 65 vuotta, eikä siihen ole mahdollista saada varhennusta. Täyteen takuueläkkeeseen vaaditaan 40 vuoden asumishistoria Ruotsissa.

Eläkkeen määräytyminen

Eläkettä karttuu ensimmäisestä kruunusta lähtien vuositulojen ylittäessä 42,3 % tuloperusmäärästä (44 400 SEK) eli 18 859 kruunua. Ansaintakatto on 8,07 tuloperusmäärää) eli 459 183 SEK (n. 50 500 €) vuonna 2014. Eläkkeen perusteena olevia tuloja (pensionsgrundande inkomst, PGI) määrättäessä bruttotuloista vähennetään työntekijän eläkemaksu (7 %). Eläkkeen perusteena olevien tulojen yläraja onkin vähennyksen jälkeen 7,5 kertaa tuloperusmäärä eli 424 500 SEK (n. 47 000 €).  Ylärajan alittavalta tulon osalta vanhuuseläkettä kertyy 18,5 %.

Varsinaisten ansiotulojen lisäksi sosiaalivakuutuksesta maksettavista veronalaisista etuuksista (esim. sairauspäiväraha, vanhempainraha, työttömyyskorvaus) kertyy työeläkettä.

Eläkettä kertyy myös joiltakin sellaisilta ajoilta, joilta vakuutetulla ei ole edellä mainittuja tuloja. Eläkkeen perusteena ovat tällöin laskennalliset tulot (ns. pensionsgrundande belopp, PGB). Tällaista eläkettä kerryttävää aikaa ovat sairaus- ja aktivointikorvauksen maksuaika, opiskeluaika, asevelvollisuusaika ja lastenhoitoaika neljältä ensimmäiseltä vuodelta. Edellytyksenä on, että tulot ovat olleet vähintään kaksi tuloperusmäärää vuodessa viiden vuoden ajalta ennen kuin vakuutettu täyttää 70 vuotta (ns. latent belopp, förvärvsvillkoret).

Ansainteläke (inkomstpension)

Eläke voidaan myöntää 61 ikävuodesta alkaen, ja se voidaan maksaa joko osaeläkkeenä (25 %, 50 % tai 75 %) tai täytenä. Eläkkeellä ei ole yläikärajaa, mutta lakisääteinen eroamisikä on 67 vuotta. Tämän jälkeen työsopimuksen jatkosta tulee erikseen sopia työnantajan kanssa. Eläkettä karttuu työstä eläkkeen rinnalla.

Eläkepääoman kehitykseen vaikuttaa kolme eri tekijää:

  • uloindeksi, jolla eläkepääoma tarkistetaan
  • Pääomasta perittävät hallintokulut
  • Ikäluokan kuolleisuudesta määräytyvä periytynyt tuotto (ns. arvsvinst)

Eläkepääoma muutetaan eläkkeeksi eläketapahtuman yhteydessä. Tällöin eläkkeen määrään vaikuttaa neljä eri tekijää:

  • Karttunut eläkepääoma
  • Eläkkeellejäämisikä
  • Ikäluokan odotettavissa oleva elinikä
  • Eläkejärjestelmän taloudellinen tilanne

Eläke saadaan jakamalla työuran aikana karttunut pääoma jakoluvulla, joka huomioi ikäluokan odotettavissa olevan elinajan sillä hetkellä. Jakoluku koskee koko ikäryhmää. 65-vuotiaille laskettu jakoluku jää voimaan pysyvästi, eikä sitä enää sen jälkeen lasketa uudelleen. Jos eläke otetaan ennen 65 vuoden ikää, eläke määrätään alustavalla jakoluvulla. Jakolukua muodostettaessa käytetään 1,6 %:n diskonttokorkoa, joka on eläkkeelläoloajan oletettu kiinteä reaalitulokehitys.

Vuosien 1938–1953 välisenä aikana syntyneiden henkilöiden osalta tätä eläkettä voi täydentää lakisääteinen lisäeläke (ent. ATP), jos heillä on muodostunut siihen oikeus.

Rahastoeläke (premiepension)

Rahastoeläke karttuu työuran aikana yksilöllisille eläketileille, ja se on täysin rahastoitu. Ansiokaton alittavista ansiotuloista 2,5 % ohjataan rahastoeläkkeeseen. Vakuutettu voi valita korkeintaan viisi eri rahastoa, ja rahastoja voi vaihtaa niin usein kuin haluaa. Jos vakuutettu ei itse valitse mitään rahastoa, sijoitetaan se oletusarvoisesti 7. AP-rahastoon. Rahastoeläkettä voidaan ryhtyä maksamaan 61 ikävuodesta alkaen.

Rahastoeläke määräytyy kertyneiden vakuutusmaksujen ja niille saadun tuoton mukaan. Ennen eläköitymistä kuolleiden rahastoeläkepääoma jaetaan muiden samana vuonna syntyneiden eläkesäästäjien kesken (ns. periytynyt tuotto, arvsvinst).

Eläkeviranomainen perii jokaisen vakuutetun eläkerahaston pääomasta hallintomaksua vuosittain 0,14 %, kuitenkin korkeintaan 120 kruunua vuodessa. Eläkeviranomaisen hallintokustannusten lisäksi rahastoyhtiöt perivät asiakkailtaan hoitokuluja. Nämä vaihtelevat rahastoittain ja rahastotyypeittäin.

Osittaista rahastoeläkemaksua on peritty jo vuodesta 1995 alkaen, mutta vuodesta 1999 eläkettä on kertynyt 2,5 prosentin maksun mukaan. Vuonna 2000 sijoitustoiminnan alettua, yksilöt pääsivät sijoittamaan tuosta lähtien kertyneet varat itse.

Pääoma muutetaan eläkkeeksi vakuutusperiaatteiden mukaisesti, miehille ja naisille kuitenkin samoilla ehdoilla. Rahat voidaan pitää rahastoissa myös eläkeaikana. Kuukausittain nostettavan eläkkeen määrä vaihtelee silloin sijoitusten tuoton mukaan. Pääomaa myydään joka kuukausi eläkkeen rahoittamiseksi. Vuoden lopulla oleva pääoma määrittää eläkkeen tason tulevalle vuodelle.

Toinen vaihtoehto on vaihtaa kertynyt pääoma PM:n tarjoamaan ja takaamaan perinteiseen elinkorkovakuutukseen, jolloin rahaston osuudet myydään kerralla ja kuukausittain maksettava määrä on kiinteä. Eläkkeeseen tosin voi tulla korotuksia (tilläggsbelopp), jos PM tuottaa hallinnoimallaan eläkepääomalla voittoa.

Perhe-eläke voidaan valita vain, kun rahastoeläkkeen nostamista haetaan ensimmäistä kertaa. Vakuutettu voi kuitenkin siirtää kertyneen rahastoeläkemaksun vuosittain puolisolle. Puolisolle siirrettävää kertynyttä eläkeoikeutta vähennetään 8 %. Tämän sen takia, että eläkeoikeutta siirretään yleensä sille puolisolle, jonka ajatellaan elävän pidempään.

Takuueläke (garantipension)

Työeläkevähenteinen  takuueläke myönnetään niille henkilöille, joiden työeläke on jäänyt pieneksi. Takuueläkkeen voi saada 65 ikävuodesta alkaen ja vähimmäisedellytyksenä on kolmen vuoden asumishistoria Ruotsissa.

Vuonna 2014 takuueläkkeen täysi määrä on 7 881 SEK (n. 865 € eli 2,13 hintaperusmäärä) yksinäisellä ja 7 030 SEK (n. 775 € eli 1,9 kertaa hintaperusmäärä) naimisissa olevalla. Jos vakuutetulla on alle 40 vuoden asumishistoria Ruotsissa, niin takuueläkkeen määrä vähenee 1/40 verran jokaista puuttuvaa vuotta kohti. Vakuutusaika lasketaan pääsääntöisesti 25 ikävuoden täyttämisestä.

Takuueläkettä ei jää maksettavaksi, kun henkilön kuukausittaiset työeläketulot ovat yli 11 368 SEK (n. 1250 € eli 3,1 kertaa hintaperusmäärä) tai 10 076 SEK  (1 110 € eli 2,7 kertaa hintaperusmäärä), jos hän on naimisissa. Rahastoeläkkeestä johtuvia yksilöllisiä eroja eläkkeen määrässä ei oteta huomioon. Työmarkkinasopimuksiin perustuvat ja muut yksityiset eläkkeet eivät vähennä takuueläkettä.

Eläke määräytyy vuosittain hintaperusmäärän (prisbasbeloppet, PBB) arvoa seuraten. Hintaperusmäärä seuraa kuluttajahintojen kehitystä. Vuonna 2014 hintaperusmäärä on 44 400 SEK (4 885  €).

Lisäeläke (tilläggspension)

Lisäeläkettä (tilläggspension) maksetaan vuosina 1938–1953 syntyneille, jotka saavat eläkkeensä osittain vanhojen (ATP-)sääntöjen mukaan. Vuonna 1954 ja sen jälkeen syntyneiden eläke määräytyy kokonaan maksuperusteisesti edellä kuvatun mukaisesti.

Lisäeläke on etuusperusteinen ja eläke karttuu eläkepisteinä. Oikeus lisäeläkkeeseen edellyttää, että vakuutetulle on karttunut eläkepisteitä vähintään kolmelta vuodelta. Täyden eläkkeen saamiseksi eläkepistevuosia tulee olla 30. Jokainen puuttuva vuosi pienentää eläkettä 1/30. Eläkepiste (pensionspoäng) määräytyy seuraavasti:
kuvatestipng

Vanhuuseläke on 60 prosenttia 15 parhaan työvuoden keskimääräisestä eläkkeen perusteena olevasta tulosta. Eläkkeen perusteena oleva tulo on eläketapahtumavuoden hintaperusmäärä kerrottuna 15 parhaan vuoden eläkepisteiden keskiarvolla. Jos eläkepisteitä on lyhyemmältä ajalta kuin 15 vuodelta, lasketaan eläke kaikkien näiden vuosien eläkepisteiden keskiarvon mukaan. Eläke voidaan 61 vuoden iästä alkaen ottaa osittaisena samoin kuin edellä.

Eläkkeen voi ottaa maksuun 61-vuotiaasta, mutta siihen tulee 0,5 %:n varhennusvähennys jokaiselta kuulta ennen 65 ikävuotta. Lykkäyskorotus on taas 0,7 %.

Lisäeläkkeeseen maksettava täysi ns. kansaneläkeosa on naimattomalle 96 % hintaperusmäärästä (PBB) ja naimisissa olevalle 78,5 % hintaperusmäärästä. Naimisissa olevan lisäeläke määräytyy seuraavasti:
atp_laskenta3

Työkyvyttömyyseläke (sjuk- och aktivitetsersättning)

Jos henkilön työkyky on alentunut pysyvästi, voidaan hänelle maksaa sairauspäivärahan jälkeen joko aktivointi- tai sairauskorvausta riippuen hänen iästään.

Aktivointikorvaus (aktivitetsersättning)

Aktivointikorvausta maksetaan 19–29-vuotiaalle, jonka työkyky on sairauden tai muun ruumiillisen tai henkisen suorituskyvyn heikkenemisen vuoksi alentunut ja työkyvyttömyyden arvioidaan kestävän vähintään vuoden ajan.

Aktivointikorvaus myönnetään aina määräajaksi, joka voi olla enintään kolme vuotta. Aktivointikorvaus maksetaan henkilölle, joka on iältään 19–29-vuotias, ja jonka työkyky on alentunut vähintään vuoden ajaksi. Työkyvyn aleneman tulee olla vähintään ¼ kaikkeen työmarkkinoilla tarjottavaan työhön, myös tuettuun työhön.

Aktivointikorvaukseen vaaditaan vähintään yhden vuoden vakuutushistoria. Korvauksen määrä riippuu työkyvyttömyysasteesta ja ansaintakyvystä. Täysi korvaus on 64 % vakiintuneesta ansiotasosta. Vakiintunut ansiotaso (antagande inkomst) voidaan laskea kolmella tapaa:

  1. Kolmen vuoden keskiarvo viimeisen kahdeksan vuoden ajalta ennen työkyvyttömäksi tuloa
  2. Kahden vuoden keskiarvo eläketapahtumaa välittömästi edeltävältä kolmen vuoden ajalta
  3. Työkyvyttömyyttä edeltävän sairauspäivärahan perusteena ollut tulo

Näistä kolmesta valitaan vakuutetun kannalta korkein. Korvaus voidaan myöntää täytenä tai osittaisena (25 %, 50 % tai 75 %).

Korvaus maksetaan kuukausittain.

Sairauskorvaus (sjukersättning)

Sairauskorvaus voidaan myöntää 30–64-vuotiaalle henkilölle, joiden työkyky on alentunut täysin tai osittain. Korvaus myönnetään toistaiseksi, mutta siinä otetaan huomioon vakuutetun ikä ja terveydentilanne. 65 vuoden iässä sairauskorvaus muuttuu vanhuuseläkkeeksi.

Korvaus voidaan myöntää, jos henkilön työkyky on alentunut pysyvästi vähintään ¼. Vakuutetulta vaaditaan vähintään vuoden vakuutushistoria. Jos työkyvyn alenema on osittainen, korvauksen määrä vähenee suhteessa työkyvyttömyysasteeseen.

Korvauksen määrä lasketaan huomioiden vakiintunut ansiotaso eli kolmen vuoden keskiarvon perusteella. Vuosissa huomioidaan parhaimmat ansaintavuodet ennen työkyvyttömyystapahtumaa. Parhaiden kolmen vuoden valitsemiseen käytettyjen viitevuosien (ramtid) lukumäärä määräytyy vakuutetun iän mukaan seuraavasti:

  • 46 vuoteen asti: 8 vuotta
  • 47–49 vuotta: 7 vuotta
  • 50–52 vuotta: 6 vuotta
  • 53 vuodesta alkaen: 4 vuotta.

Korvauksella on 17 800 SEK:in (n. 1 960 €) kuukausittainen katto riippumatta vakiintuneesta ansiotasosta. Korvaus maksetaan joka kuukausi. Oikeus korvaukseen tarkastetaan joka kolmas vuosi.

Takuukorvaus (garantiersättning)

Jos sairaus- tai aktivointikorvauksen määrä jää alhaiseksi, voidaan vakuutetulle myöntää täydentävää takuukorvausta.  Korvaus voidaan myöntää joko osittaisena tai täytenä. Määrään vaikuttaa vakuutetun ikä ja asumishistoria Ruotsissa.

Vähimmäisasumisaika on 3 vuotta, ja täyden takuukorvauksen saa, ns. tuleva aika mukaan lukien, 40 vuoden asumishistorialla. Täysi takuukorvaus on 8 900 SEK (980 €) (n. 2,4 hintaperusmäärää) kuukaudessa.

Muut etuudet

Sairaus- ja aktivointikorvauksen saajalle voidaan maksaa eläkeläisten asumislisää. Sairaus- ja aktivointikorvauksen saajalla voi olla oikeus myös vammaiskorvaukseen (handikappersättning).

Lepäävä aktivointikorvaus (vilande aktivitetersättning)

Sairaus- tai aktivointikorvausta saavalla henkilöllä on mahdollisuus tehdä työtä menettämättä oikeuttaan korvaukseen enintään 24 kuukauden ajan tai myönnetyn korvausajan loppuun asti.

Perhe-eläke (efterlevandepension)

Leskelle eläkettä voidaan maksaa alkueläkkeenä (omställningspension) ja tämän jälkeen jatkettuna alkueläkkeenä (förlängd omställningspension). Vanhan eläkelain mukaista leskeneläkettä (änkepension) voidaan myöntää tietyin ehdoin naiselle, joka oli naimisissa edunjättäjän kanssa 31.12.1989. Lapselle maksetaan lapseneläkettä (barnpension). Lapselle voidaan maksaa vähimmäisturvana erityistä perhe-eläketukea (efterlevandestöd till barn). Perhe-eläketuki on verovapaata tuloa.

Perhe-eläke maksetaan riippumatta siitä, kuinka kauan avioliitto oli kestänyt, jos leskellä on huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi. Muussa tapauksessa avioliiton edellytetään jatkuneen vähintään viisi vuotta.

Lesken alkueläke (omställningspension)

Lesken alkueläkettä maksetaan alle 65-vuotiaalle leskelle, joka asui yhdessä edunjättäjän kanssa tämän kuollessa. Eläke on 55 % edunjättäjän laskennallisesta vanhuuseläkkeestä, johon sisältyy tuleva aika. Ehtona on, että leski ja edunjättäjä asuivat yhdessä vähintään viiden vuoden ajan ennen kuolemaa tai että leskellä ja edunjättäjällä oli yhteinen alle 18-vuotias lapsi.

Avioliittoon rinnastetaan myös rekisteröity parisuhde. Avoliitossa olleelta edellytetään, että hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa, tai että hän odotti lasta edunjättäjän kuollessa. Eläke voidaan myöntää myös, jos avopuoliso on aikaisemmin ollut naimisissa edunjättäjän kanssa. Alkueläkettä maksetaan vuosi.

Jatkettu alkueläke (förlängd omställningspension)

Jos alle leski on alle 18-vuotiaan lapsen huoltaja, voidaan hänelle myöntää jatkettu alkueläke. Lasten tulee asua lesken kanssa. Eläkettä maksetaan kaksitoista kuukautta tai niin kauan kunnes nuorin lapsista täyttää 12 vuotta. Jatkoeläkkeen maksaminen loppuu myös heti, jos leski täyttää 65 vuotta tai nuorin lapsista 18 vuotta.

Takuueläke (garantipension)

Ansiosidonnaista alkueläkettä voidaan täydentää takuueläkkeellä, jos eläke on alle 7 881 kruunua kuukaudessa. Takuueläkkeen täyden määrän voi saada, jos edunjättäjä asui koko elämänsä (40 vuotta) Ruotsissa.

Alkueläkkeen takuueläke lasketaan seuraavasti:

2,13 x PBB x (asumishistoria Ruotsissa/40 vuotta) – ansiosidonnainen alkueläke

= Takuueläkkeen alkueläke vuodessa

Hintaperusmäärä (PBB) on 44 400 SEK (4 885 €).

Lapseneläke (barnpension)

Lapseneläkettä maksetaan alle 18-vuotiaalle lapselle, jonka vanhempi on menehtynyt. Yli 18-vuotiaalle lapselle voidaan myöntää lapseneläke, jos hän opiskelee perus- tai toisen asteen oppilaitoksessa. Eläkettä ei kuitenkaan makseta sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 20 vuotta.

Lapseneläke määräytyy edunjättäjän eläkkeen määrän mukaan, johon usein lasketaan mukaan tuleva aika 65 vuoteen asti. Lapsi saa edunjättäjän eläkkeestä 35 %, jos hän on alle 12-vuotias, ja 30 % jos hän on yli 12-vuotias. Jos lapsia on useampia, myönnetään kaikille samansuuruinen eläke iästä riippumatta. Lapseneläkkeiden yhteismäärä ei voi ylittää 100 % tai 80 %, jos mukana on myös leski.

Perhe-eläketuki (efterlevandestöd till barnen)

Perhe-eläketuki on lapseneläkkeen takuukorvaus. Jokaiselle vanhempansa menettäneelle lapselle taataan vähintään 1 480 (162 €) kruunun tasoinen korvaus. Tuki vastaa vuositasolla 40 % vuoden hintaperusmäärästä.

Perhe-eläketuki täydentää lapseneläkettä 1 480 kruunuun asti, jos se muuten jäisi tämän alle. Tuen maksaminen loppuu samoilla säännöillä kuin lapseneläkkeen.

Työmarkkinaeläkkeet (avtals- och tjänstepensioner)

Työmarkkinaeläkkeet kattavat noin 90 % palkansaajista. Ne eivät kuitenkaan kata yrittäjiä eivätkä freelancereita. Työmarkkinaeläkettä ei kartu opiskelu- tai työttömyysajoilta. Työmarkkinajärjestelmistä maksetaan lakisääteisiä eläkkeitä täydentäviä työmarkkinaeläkkeitä sekä muuta täydentävää sosiaaliturvaa. Työmarkkinaeläkkeet kattavat lakisääteisen järjestelmän palkkakaton ylittävien tulojen lisäksi myös katon alittavat tulot.

Ruotsin neljä suurinta työmarkkinaeläkejärjestelmää ovat yksityisen sektorin toimihenkilöiden työmarkkinaeläkejärjestelmä ITP (industrins och handelns tillägspension för tjänstemän) ja työmarkkinaeläkejärjestelmä SAF-LO (Avtalspension SAF-LO) sekä julkisen sektorin PA-03 tjänstepension ja kuntien KAP-KL -työmarkkinaeläkejärjestelmä, jotka kattavat noin 80 % palkansaajista.

Työmarkkinaeläkkeet voivat olla joko etuus- tai maksuperusteisia. Viime vuosina eläkejärjestelmiä on muutettu entistä enemmän maksuperusteisiksi. Yksityisen puolen eläkejärjestelyt ovat maksuperusteisia. Valtion ja kuntien työmarkkinaeläkejärjestelmissä eläke määräytyy osittain etuusperusteisesti ja osittain maksuperusteisesti.

Hallinto

Pakollisten lisäeläkkeiden hallinto on hajautettu yksityisille yhtiöille. Julkisella sektorilla valtion palkka- ja eläkelaitos (SPV, Statens Pensionsverk) sekä kunnallinen eläkelaitos (KPA) ovat keskeisiä hallintoviranomaisia.

SAF-LO eläkejärjestelmässä työnantaja maksaa vakuutusmaksut Fora-yhtiölle, joka siirtää maksut edelleen kunkin työntekijän valitsemalle rahastonhoitajalle. Fora tekee sopimukset kunkin eläkevaroja hoitavan yhtiön kanssa ja lähettää vakuutetuille vuosittain tiedot kertyneestä eläkepääomasta. Mikäli vakuutettu ei tee valintaa, järjestetään eläkevakuutus AMF Pensionissa.

ITP-eläkevakuutuksissa järjestelmän yleishallinto, järjestelmään liittyminen, neuvontapalvelut ja maksujen periminen kuuluu hallintoyhtiö Collectumille. Collectum hallinnoi myös ITPK:ta välittämällä maksut edelleen vakuutetun valitsemaan yhtiöön. Työnantaja voi järjestää ITP-eläkevakuutuksen myös eläkesäätiössä tai kirjanpidollisin varauksin FPG/PRI -järjestelmässä. Mikäli vakuutettu ei tee valintaa, järjestetään eläkevakuutus Alectassa.

Jos ITP-eläke rahoitetaan kirjanpidollisiin varauksiin perustuen, tulee yrityksen ottaa eläkevastuilleen luottovakuutus vakuutusyhtiö FPG:stä (Försäkringsbolaget Pensionsgaranti). Koska FPG edellyttää yrityksiltä riittävää luottokelpoisuutta, on kirjanpidollisiin varauksiin perustuvia järjestelyjä lähinnä suurilla ja keskisuurilla yrityksillä.

PRI (Pensionsregistreringsinstitutet) on hallinnollinen yksikkö, joka hoitaa kirjanpidollisiin varauksiin perustuvien eläkejärjestelyjen eläkevastuiden laskennan ja rekisteröinnin sekä eläkkeiden maksamisen. Työnantaja korvaa maksetut eläkkeet PRI:lle.

Rahoitus

Työmarkkinaeläkkeet ovat kokonaan työnantajan rahoittamia.

SAF-LO -eläke on maksuperusteinen. Vanhuuseläkemaksu on 4,5 % ansiokaton alittavasta palkan osasta ja 30 % katon ylittävästä (35 560 SEK/kk eli 3 912 €) osasta vuonna 2014.

SAF-LO -eläkemaksun lisäksi työnantajalta peritään seuraavia maksuja:

 SAF-LO  – 7,5 IBB  > 7,5 IBB

– vanhuuseläkemaksu

– maksuvapautusmaksu

TFA-työtapaturmavakuutus

TGL-ryhmähenkivakuutus

Työttömyysvakuutus

AGS-sairausvakuutus

4,50 %

0,01 %

0,10 %

0,30 %

30,00 %

0,01 %

Tilapäinen maksuvähennys

Yhteensä

-0,75 %

4,16 %

 

30,01 %

ITP-lisäeläkejärjestelmä muuttui kokonaan maksuperusteiseksi vuonna 2007. Uudistus koskee vuonna 1979 ja sen jälkeen syntyneitä. Tätä ennen syntyneillä ITP-eläke määräytyy joitakin poikkeussääntöjä lukuun ottamatta etuusperusteisesti, ja sitä täydentää maksuperusteinen ITPK-eläke (ITP-Komplettering).

Uudessa järjestelmässä (ITP1) vanhuuseläkemaksu on 4,5 % palkasta 7,5 tuloperusmäärään asti ja 30 % palkasta tämän ylittävältä osalta (35 560 SEK/kk).

Uuden ITP-järjestelmän maksut vuonna 2014

 ITP1  – 7,5 IBB  >7,5 IBB

– vanhuuseläkemaksu

– maksuvapautusmaksu

– sairausvakuutus

TFA-työtapaturmavakuutus

TGL-ryhmähenkivakuutus

TRR-työttömyysvakuutus

4,5 %

0,088 %

0,05 %

0,01 %

0,20 %

0,30 %

 

30,0 %

0,528 %

0,275 %

0,01 %

0,00 %

0,30 %

 Yhteensä  5,148 %  31,113 %

Vanhassa järjestelmässä (ITP2) eläkemaksu määrätään yksilöllisesti vakuutusmatemaattisten periaatteiden mukaan, ja se vaihtelee vakuutetun tuloista, iästä ja vakuutushistoriasta riippuen. Maksu nousee 28 vuotta täyttäneillä, jolloin syntyy oikeus vanhuus- ja perhe-eläkkeeseen ja niillä, joiden tulot ylittävät lakisääteisen ansiokaton. Maksu on tavallisesti 5–20 % palkasta. ITPK-maksu on 2 % palkasta.

Vanhan ITP-järjestelmän maksut vuonna 2014

 ITP2  Maksuprosentti

ITP

TGL-ryhmähenkivakuutus

TFA-työtapaturmavakuutus

TRR-työttömyysvakuutus

n. 12,20 %

n. 0,20 %

0,01 %

0,30 %

 Yhteensä  n. 12,7 %

Sopimuseläkejärjestelmien vanhuuseläkeikä on 65 vuotta. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi siirtyä 55 vuoden iästä. PA03-järjestelmässä ja osassa KAP-KL-järjestelmää voi eläkkeen ottaa maksuun 61 vuodesta alkaen. Eläkkeen voi ottaa vähintään viiden vuoden määräajaksi.

SAF-LO- ja ITP-järjestelmissä vanhuuseläke karttuu 25 ikävuodesta alkaen, KAP-KL-järjestelmässä 21 ikävuodesta ja PA03-järjestelmässä 23 ikävuodesta alkaen. Vanhassa ITP-järjestelmässä alaikäraja oli 28 vuotta.

Eläkkeen määräytyminen

SAF-LO-, ITP1- ja ITPK-järjestelmässä eläke määräytyy kertyneiden vakuutusmaksujen ja niille saadun tuoton mukaan. Tästä on vähennettävä vielä rahaston hallintokustannukset. Työntekijä voi itse valita vakuutusmaksujen sijoituskohteen. Eläkkeen karttuminen loppuu yleensä 65 vuoden iässä. Tämän jälkeen eläkkeen karttumisesta on sovittava erikseen työnantajan ja –tekijän kesken. Poikkeuksena on KAP-KL-sopimuseläke, jota karttuu 65 ikävuoden jälkeenkin.

Vanhassa ITP-järjestelmässä eläke määräytyy etuusperusteisesti ansiotasosta riippuen ja täyden vanhuuseläkkeen saaminen edellyttää 30  vakuutusvuotta.

 Sopimus  Kattavuus  DB*/DC*  Etuus / maksu
 SAF-LO Yksityisen sektorin työntekijät 25-vuotiaasta

DC

DC

4,5 % palkasta < 7,5 IBB**

30 % palkasta > 7,5 IBB

ITP2

 

+

ITPK

Yksityisen sektorin toimihenkilöt (ennen vuotta 1979 syntyneet)

DB

 

DB

 

DB

 

DC

10 % perusteesta < 7,5 IBB

65 % perusteesta 7,5-20 IBB

32,5 % perusteesta 20-30 IBB

2 % palkasta

ITP1 (uusi) Yksityisen sektorin toimihenkilöt 25-vuotiaasta (vuonna 1979 ja jälkeen syntyneet)

DC

DC

4,5 % palkasta > 7,5 IBB

30 % palkasta > 7,5 IBB

KAP-KL

Kuntatyöntekijät 28-vuotiaasta

 

Kuntatyöntekijät 21-vuotiaasta

DB

 

DB

 

DC

 55 % perusteesta 7,5-20 IBB

27,5 % perusteesta 20-30 IBB

4,5 % palkasta

PA 03

 Valtion työntekijät 28-vuotiaasta

 

 

Valtion työntekijät 23-vuotiaasta

DB

 

DB

 

DC

DC

 60 % perusteesta 7,5-20 IBB

30 % perusteesta 20-30 IBB

2,5 % palkasta

2 % palkasta

 *DB=etuusperusteinen; DC = maksuperusteinen
**IBB = inkomstbasbelopp, tuloperusmäärä

Järjestelmistä maksetaan lakisääteistä sairauspäivärahaa, sairaus- ja aktivointikorvausta  täydentäviä etuuksia (sjukpension). SAF-LO-järjestelmässä työkyvyttömyyseläke on osa AGS-sairausvakuutusta.

Lisämaksusta työmarkkinaeläkkeisiin on saatavissa takaisinmaksuturva (återbetalningsskydd), joka takaa sen, että jäljellä oleva eläkeoikeus hyvitetään edunsaajille vakuutetun kuoleman yhteydessä. Perheturva (familjeskydd) taas takaa edunsaajille etuuden, jos edunjättäjä menehtyy ennen 65 ikävuotta. Perheturvaa voidaan maksaa 5-20 vuotta, mutta ei sen jälkeen kun edunjättäjä olisi täyttänyt 70 vuotta.

Indeksiturva sopimuseläkkeissä

Pääsääntöisesti sopimuseläkkeitä korjataan hintaperusmäärän kehityksen mukaisesti, joka seuraa yleistä kuluttajahintakehitystä.

Vanhassa ITP -sopimuseläkejärjestelmässä ei ole sitouduttu eläkkeiden tarkistuksiin. Käytännössä indeksikorotukset on kuitenkin tehty vuosittain sekä vapaakirjoihin että maksussa oleviin eläkkeisiin, ja ne ovat vastanneet inflaation kehitystä.

Indeksiturva

Takuueläke

Takuueläkkeitä sekä sairaus- ja aktivointikorvauksia tarkistetaan hintaperusmäärän kehityksen mukaisesti, joten ne seuraavat yleistä kuluttajahintakehitystä.

Hintaindeksin muutos lasketaan kahden tarkistusvuotta edeltävän vuoden kesäkuun pistelukujen perusteella. Hintaindeksissä huomioidaan vain yhden vuoden hintakehitys.

Työeläke

Maksussa olevia ansioeläkkeitä ja vanhan järjestelmän lisäeläkkeitä (ATP) tarkistetaan ns. sopeutusindeksillä (fölsamhetsindex). Sopeutusindeksi lasketaan tuloindeksin (inkomstindex) vuosimuutoksen perusteella niin, että muutoksesta vähennetään oletettu 1,6 %:n reaalipalkkakehitys, ns. sopeutustaso. Sopeutustasoa käytetään eläkkeitä määrättäessä käytettävää jakolukua laskettaessa.

Sopeutustasoa eli 1,6 % vastaava osuus on annettu koko eläkeajan osalta etukäteen korottamaan lähtöeläkkeen tasoa. Sen jälkeen eläkettä tarkistetaan vuosittain sopeutusindeksillä.

Tuloindeksi lasketaan niin, että hintaindeksin muutokseen lisätään kolmen tarkistusvuotta edeltävän vuoden reaalitulojen muutoksen keskiarvo. Indeksi lasketaan alle 65-vuotiaiden vakuutettujen eläkkeen perusteena olevien keskitulojen muutoksen perusteella. Tuloista on vähennetty työntekijän eläkemaksu. Myös ansaintakaton ylittävät tulot otetaan indeksiä laskettaessa huomioon. Tuloihin sisältyvät myös eläkettä kerryttävät sosiaalivakuutusetuudet.

Hintaindeksin muutos lasketaan kahden tarkistusvuotta edeltävän vuoden kesäkuun pistelukujen perusteella.

Sopeutusindeksi lasketaan seuraavalla tavalla:

Eläke vuonna 1 x (tuloindeksi vuonna 2 : tuloindeksi vuonna 1 * 1,016) = Eläke vuonna 2

Tasapainoindeksi (balansindex), ns. jarru, korvaa tuloindeksin, mikäli ansaintaeläkejärjestelmä ei ole taloudellisesti tasapainossa. Tasapainoindeksin määrittämiseksi lasketaan kunakin vuonna ansaintaeläkejärjestelmän tulojen ja menojen suhteen osoittava tasapainoluku (balanstal). Järjestelmän tulot muodostuvat eläkemaksutuloista ja puskurirahastoista. Menot muodostuvat puolestaan karttuneista eläkeoikeuksista ja maksussa olevista eläkkeistä (vastuuvelka).

Ansaintaeläkejärjestelmän tasapainoluku 2007-2012, mrd. SEK

 2012  2011  2010  2009  2008  2007
AP-rahastot, 3 vuoden keskiarvo  908  865  810  811  821  –
AP-rahastot, vuosiarvo  958  873  895  827  707  898
Maksutulo  6 915  6 828  6 575  6 362  6 477  6 116
Tulot yht.  7 873  7 700  7 469  7 189  7 184  7 014
Vastuuvelka  7 952  7 543  7 367  7 512  7 428  6 996
ylijäämä  -80  157  103  -323  -243  18
Tasapainoluku  0,9837  1,0198  1,0024  0,9549  0,9826  1,0026

Jos tasapainoluku on alle yksi, ei eläkkeiden tarkistuksessa käytetä tuloindeksiä vaan tasapainoindeksiä. Vuonna 2012 järjestelmän menot ylittivät tulot 1,63 %. Vuoden 2012 laskelmat vaikuttavat vuoden 2014 eläkkeiden tarkistuksiin. Kun järjestelmän rahoitus palautuu tasapainoon, eli tasapainoluvun ollessa yli yksi, tehdään indeksikorotuksia yli laskennallisen tason (ns. kaasu), jotta saadaan hyvitettyä ”jarrusta” aiheutuneita menetyksiä.

Verotus

Lakisääteiset eläkkeet ovat muiden tulojen tavoin veronalaista tuloa. Työnantaja ja työntekijä voivat vähentää sosiaalivakuutusmaksut verotuksessa. Perhe-eläketuki (efterlevandestöd till barn) on ainoa verovapaa lakisääteinen eläke-etuus.

Työmarkkinaeläkkeiden vakuutusmaksut ovat määrätyin rajoituksin verovähennyskelpoisia työnantajalle. Vuonna 2014 työmarkkinaeläkkeen vakuutusmaksut olivat työnantajalle verovähenteisiä 444 000 SEK (n. 48 000 €) kattoon asti. Vakuutusmaksuja ei lueta työntekijän verotettavaksi tuloksi. Maksussa olevat eläkkeet ovat veronalaista tuloa. Kuoleman tapauksen yhteydessä maksettavista TGL-henkivakuutuksista ei sen sijaan peritä veroa.

Aiheesta muualla:

Oikopolut:

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: MIKA VIDLUND