Espanja (2014)

Väkiluku 46,6 miljoonaa (7/2013)
Odotettavissa oleva elinikä
– Miehet: 79,5 vuotta (2012)
– Naiset: 85,5 vuotta (2012)
Vanhuushuoltousuhde (65+/15-64 v.): 26,3 % (2013)
BKT:n reaalikasvu: -1,2 % (2013)
Vuosi-inflaatio: 1,5 % (2013)
Keskipalkka: 2 243 €/kk (2012)
Keskimääräinen lakisääteinen vanhuuseläke: 972 €/kk (2013)
Lakisääteiset eläkemenot BKT:sta: 11,4 % (2011, arvio)
Lähteet: INE, Eurostat, OECD

Eläkejärjestelmän rakenne

Espanjan eläketurva perustuu pääasiassa työntekoon. Lakisääteinen eläkejärjestelmä koostuu työeläkkeistä ja vähimmäiseläkejärjestelmästä. Työeläkkeistä maksetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä, vähimmäiseläkejärjestelmä kattaa vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet.

Vähimmäiseläkejärjestelmän kustannuksista ja etuuksista vastaavat valtio ja autonomiset alueet. Viimesijaisista toimeentulotukietuuksista vastaavat kunnat.

Yleistä

Espanjaan luotiin nykyistä sosiaaliturvaa vastaava rakenne vuonna 1967. Sosiaaliturva lähti tosiasiallisesti kehittymään kuitenkin vasta vuonna 1974, jolloin sosiaaliturvasta tuli jokaisen espanjalaisen subjektiivinen oikeus. Vuonna 1978 sosiaaliturvan hallinto siirtyi valtion valvonnassa olevien julkislaitosten tehtäväksi.

Vuonna 1995 eduskuntapuolueet ja työmarkkinaosapuolet sopivat Toledon sopimuksella (Pacto de Toledo) sosiaaliturvajärjestelmän tulevaisuutta koskevista laajoista suuntaviivoista. Sopimuksen myötä eduskuntapuolueet sitoutuivat pidättäytyvänsä politisoimasta eläkejärjestelmää koskevia uudistuksia. Samassa yhteydessä mm. luvattiin kehittää julkista eläkejärjestelmää, vahvistaa sen ansioperusteisuutta ja vähentää sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenjakavia elementtejä.

Eläkeuudistuksista on sopimuksen solmimisen jälkeen sovittu Toledon suuntaviivojen ja suositusten suuntaisesti. Sopimus uusittiin vuonna 2004.

Työeläkkeet rahoitetaan vakuutetuilta perittävillä vakuutusmaksuilla ja vähimmäiseläkkeet verovaroin. Julkinen eläkejärjestelmä toimii jakoperusteisesti. Työeläke määräytyy etuusperusteisesti. Finanssikriisin ja vanhuushuoltosuhteen heikkenemisen seurauksena vuodesta 2011 alkaen Espanjan sosiaaliturvajärjestelmässä on ollut kestävyysvaje, joka vuonna 2013 vastasi 1,4 % BKT:sta.

Espanjan eläkejärjestelmä on kokenut merkittäviä uudistuksia viime vuosina. Vuonna 2011 (ley 27/2011) tehtiin huomattava uudistus, jonka myötä muutoksia tuli eläkkeen määräytymiseen ja eläkeikään. Tämän lisäksi tuolloin päätettiin luoda eläkejärjestelmään kestävyysmuuttuja, joka toimisi elinaikakertoimen tavoin, sekä uudistaa indeksiturvaa niin, että se vahvistaisi järjestelmän taloudellista vakautta.

Uudenlainen indeksitarkistus otettiin käyttöön vuoden 2014 alusta. Samana vuonna päätettiin kestävyysmuuttujan rakenne, ja se otetaan käyttöön vuonna 2019.

Vuonna 2013 eläkejärjestelmää uudistettiin varhaiseläkkeen osalta, jolloin siihen liittyviä säännöksiä tiukennettiin. Samalla myös osa-aikaeläkkeeseen tehtiin muutoksia, sen ehtoja tiukennettiin, tasoa pienennettiin ja alaikärajan nostosta vuoteen 2027 mennessä sovittiin.

Hallinto

Valtaosa palkansaajista kuuluu yleiseen eläkejärjestelmään (Régimen General de la Seguridad Social). Sitä korvaavat tiettyjen erityisalojen ja virkamiesten eläkejärjestelmät. Työeläkejärjestelmä kattaa 16 vuotta täyttäneet palkansaajat.

Yrittäjien erityiseläkejärjestelmään kuuluvat 18 vuotta täyttäneet yrittäjät, maatalousyrittäjät ja heidän perheenjäsenensä, mikäli eivät ole vakuutettuina yhdessäkään toisessa järjestelmässä. Vakuutetut, jotka ovat maksaneet 1 800 päivää vakuutusmaksuja ennen vuotta 1967, kuuluvat aikaisemmin voimassa olleeseen työeläkejärjestelmään (Pensiones del Seguro Obligatorio de Vejez e Invalidez, SOVI).

Yleinen eläkejärjestelmä koostuu palkansaajien järjestelmästä, johon kuuluu yli 75 % työntekijöistä sekä erityisammattiryhmät kuten taiteilijat, rautatietyöläiset, kaupalliset edustajat, härkätaistelijat ja jalkapalloilijat. Myös maataloustyöntekijöiden ja kotitaloustyöntekijöiden järjestelmät tulivat osaksi palkansaajien yleistä järjestelmää vuonna 2012. Edellä mainituilla ammattiryhmillä on yleisestä järjestelmästä poikkeavia tiettyjä erityissääntöjä.

Erillisiä järjestelmiä on yrittäjillä, hiili-kaivostyöläisillä ja merenkulkijoilla (merimiehet ja kalastajat). Julkisella puolella kuntien, autonomisten alueiden ja tiettyjen laitosten työntekijät on vakuutettu yleisessä järjestelmässä ja muilla virkamiehillä on erillisiä julkisia eläkejärjestelmiä.

Lakisääteinen eläketurva kuuluu kokonaisuudessaan työ- ja sosiaaliministeriön (Ministerio de Empleo y Seguridad Social) valvontaan. Yleinen sosiaaliturvarahasto (Tesorería General de la Seguridad Social, TGSS) hallinnoi järjestelmän varoja, rekisteröi työnantajat ja vakuutetut sekä kerää vakuutusmaksut.

Vuonna 2014 otetaan käyttöön sosiaaliturvamaksujen suoraveloitus, jatkossa TGSS laskuttaa suoraan työnantajalta työntekijän ja –antajan sosiaaliturvamaksut sille ilmoitettuihin palkkatietoihin perustuen.

Työkyvyttömyyden määrittelystä vastaa lautakunta (Equipo de Valoración de Incapacidades, EVI), joka toimii kansallisen sosiaaliturvalaitoksen yhteydessä.

Kansallinen sosiaaliturvalaitos (Instituto Nacional de la Seguridad Social, INSS) hallinnoi yleistä järjestelmää ja maksaa sosiaalietuudet ja tapaturmakorvaukset. Merimiesten sosiaaliturvalaitos (Instituto Social de la Marina, ISM) hallinnoi merimiesten sosiaaliturvaa yhdessä yleisen sosiaaliturvarahaston kanssa. Vähimmäisetuuksien hallinnosta vastaa sosiaalipalvelulaitos (Instituto de Mayores y Servicios Sociales, IMSERSO).

Rahoitus

Eläkejärjestelmä toimii jakoperusteisesti, ja eläke-etuudet rahoitetaan työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuilla. Valtio kustantaa vakuutusmaksuista riippumattomat vähimmäiseläkkeet sekä vakuutusmaksuista riippumattomat eläkkeeseen tulevat korotukset.

Lakisääteisellä eläkejärjestelmällä on lisäksi vuonna 2002 perustettu puskurirahasto, jonka varat koostuvat maksutulojen ylijäämästä. Puskurirahaston varoja voidaan käyttää työeläkkeiden rahoittamiseen kun järjestelmä on alijäämäinen. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hallitus ryhtyi käyttämään varoja kymmenen vuotta suunniteltua aikaisemmin vuonna 2012. Puskurirahaston varat vastasivat 5,25 % BKT:sta eli noin 53,75 miljardia euroa vuonna 2013.

Erillistä eläkemaksua ei ole, vaan yleisen eläkejärjestelmän rahoitus perustuu vakuutetuilta ja työnantajilta perittävään yleiseen sosiaaliturvamaksuun, jolla rahoitetaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet. Näiden lisäksi sosiaaliturvamaksulla rahoitetaan myös sairausvakuutus- ja vanhempainetuudet. Seuraavassa taulukossa on esitetty sosiaaliturvamaksun jakautuminen työntekijän ja –antajan kesken.

 Työnantaja, %  Työntekijä, %  Ansiokatto
 Yleinen sosiaalivakuutusmaksu  23,6 %  4,7 %  43 164 € / v.

Palkansaajien yleisessä eläkejärjestelmässä työntekijät on jaettu 11 luokkaan ammattialojen mukaan. Vakuutusmaksujen perusteena olevien ansioiden ylä- ja alaraja määräytyvät ammattiluokan mukaan. Alaraja vastaa vähimmäispalkan (Salario Mínimo Interprofesional, SMI) mukaista ansiotuloa, ja yläraja on noin viisinkertaisesti vähimmäispalkka.

Sosiaalivakuutusmaksut peritään ansiokaton alittavista tuloista. Yleisen sosiaalivakuutusmaksun ja eläkepalkan perusteena oleva ansiotulojen enimmäismäärä vaihtelee ammattiluokittain, ja se on 3 597 €/kk luokissa 1-7 (mm. korkeakoulutetut ja toimistotyöntekijät) ja 119,90 €/pv luokissa 8-11 (mm. käsityöläisammatit). Taulukossa esitetty yläraja on korkein ammattikohtainen ansiokatto.

Ansiokatto on noin 1,6-kertainen suhteessa keskipalkkaan. Kaikkia ammattiluokkia koskeva vakuutettavan työtulon alaraja on 753 € / kk. Ansiokattoa tarkistetaan vuosittain kuluttajahintakehityksen mukaisesti. Jos palkka jää alle vakuutettavan työtulon alarajan, eläkeoikeus syntyy alarajan mukaisesti.

Yrittäjät päättävät itse vakuutettavasta työtulostaan. Vuonna 2014 yrittäjän vakuutettavan kuukausittaisen työtulon tuli olla 876 euron ja 3 597 euron välillä. Yrittäjien sosiaaliturvamaksu on 29,8 %.

Eläkeikä (edad ordinaria de jubilación)

Vanhuuseläkeikä on joustava. Eläkeiän alarajaa ryhdyttiin nostamaan vuonna 2013. Eläkeikä nousee asteittain 67 vuoteen. Eläkeikää nostetaan vuodessa kuukaudella vuosien 2013 – 2018 välisenä aikana.

Vuosina 2019–2027 eläkeikä nousee kaksi kuukautta vuodessa. Seuraavassa taulukossa on esitetty eläkeiän kehitys Espanjassa.

 Vuosi  Eläkeikä
 2014  65v2kk
 2015  65v3kk
 2016  65v4kk
 …  …
 2020  65v10kk
 2021  66v
 …  …
 2026  66v10kk
 2027  67v

Vuonna 2014 eläkeikä on 65 vuotta ja 2 kuukautta, ja yläikärajaa ei ole, lukuun ottamatta tiettyjä ammatillisia ylärajoja. Jotta henkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen, tulee hänellä olla vähintään 15 vuoden (tai 5 475 päivän) vakuutushistoria, joista vähintään kaksi vuotta tulee olla hakemusta edeltävän 15 vuoden aikana. Henkilö voi lykätä eläkkeelle jäämistään rajattomasti täytettyään lakisääteisen eläkeiän.

Eläkeiän nostosta huolimatta vakuutetuilla säilyy oikeus jäädä vakuutusaikaan perustuvalle seniorieläkkeelle 65-vuotiaasta alkaen. Vakuutusaikavaatimusta nostetaan vuosittain, ja se nousee 38,5 vuoteen vuonna 2027. Vuonna 2014 vakuutusaikavaatimus on 35 vuotta ja 6 kuukautta.

Vakuutusajaksi luetaan hyväksi myös työelämän ulkopuoliset ajat (situaciones asimiladas a la de alta) kuten työttömyys, lomautus, hoitovapaa, ulkomaan komennus, väliaikainen työkyvyttömyys sekä vanhempainvapaa.

Varhaiseläkkeet (pensión anticipada)

Vakuutettu, jolla on 35 vuoden vakuutushistoria ja jonka varhaiseläke muodostuu suuremmaksi kuin vähimmäiseläke, voi jäädä eläkkeelle kaksi vuotta ennen vanhuuseläkeikää. Eläkkeeseen tulee varhennusvähennys, joka on 6-8 % jokaiselta vanhuuseläkeikää edeltävältä vuodelta. Vähennys on sitä suurempi mitä lyhyempi työura vakuutetulla on takanaan.

Vuodesta 2002 alkaen Espanjassa on ollut käytössä työttömyysputki, joka on mahdollistanut työttömän jäämisen varhaiseläkkeelle 4 vuotta ennen eläkeiän täyttämistä. Ehtoina ovat vähintään kuuden kuukauden vakuutetusta riippumaton työttömyys ja 33 vuoden vakuutushistoria.

Ne henkilöt, jotka ovat olleet vakuutettuina vanhassa SOVI-järjestelmässä, joka lakkautettiin vuoden 1967 alussa, on oikeus lähteä varhaiseläkkeelle jo 60-vuotiaana.

Tämän lisäksi myös työkyvyttömillä henkilöillä on mahdollista jäädä varhaiseläkkeelle ilman varhennusvähennystä jo ennen varsinaista eläkeikää. Ne henkilöt, joiden työkyvyttömyysaste on vähintään 45 % ja elinajanodote on pienentynyt, voivat jäädä varhaiseläkkeelle 56-vuotiaasta alkaen. Ne henkilöt, joilla työkyvyttömyysaste on vähintään 65 %, voivat jäädä varhaiseläkkeelle 52-vuotiaasta alkaen. Eläkkeeseen lasketaan tällöin tuleva aika.

Tietyillä ammattiryhmillä, kuten palomiehillä, artisteilla, kaivostyöläisillä, lentohenkilökunnalla, härkätaistelijoilla ja Baskimaan poliisivoimilla, on alhaisempi eläkeikä.

Vanhuuseläke (pensión de jubilación)

Vanhuuseläkkeen määräytyminen

Kuukausieläke lasketaan kertomalla eläkepalkka (base reguladora) vakuutusajan pituuden mukaan määräytyvällä kertoimella eli eläkkeen tasoprosentilla.

Vanhuuseläkkeen laskennassa käytettävä eläkepalkka määräytyy jakamalla eläkkeelle jäämistä edeltäneiden 204 kuukauden (17 vuoden) vakuutusmaksun perusteena oleva palkka luvulla 238. Eläketapahtumaa välittömästi edeltäneiden 24 kuukauden ansioihin ei tehdä indeksitarkistusta, mutta aikaisemmat ansiot tarkistetaan kuluttajahintaindeksin mukaan.

Eläke = (204 edeltävän kk:n palkka / 238) * eläkkeen tasoprosentti

Eläkkeen perusteena olevassa eläkepalkassa huomioitiin vuonna 2014 uran 17 viimeisen vuoden palkka. Vuonna 2011 (27/2011) päätettiin, että loppupalkan määräytymisessä otettavien vuosien lukumäärä kasvatetaan vuoteen 2022 mennessä 25 vuoteen. Samanaikaisesti myös eläkepalkan laskennassa käytettävä jakoluku muuttuu niin, että se on 1,16667-kertainen kulloinkin huomioitavien palkkakuukausien lukumäärään.

 Vakuutushistorian pituus  Eläkkeen tasoprosentti, %
 Ensimmäiset 15 vuotta (180 kuukautta)  50 %
 …seuraavat 163 kuukautta  0,21 % / kk (yhteensä 34,23 %)
 …viimeiset 83 kuukautta  0,19 % / kk (yhteensä 15,77 %)
 Yhteensä 35,5 vuotta (426 kuukautta)  100 %

Vakuutusaika vaikuttaa eläkkeen tasoprosenttiin. 15 vakuutusvuoden jälkeen etuuden määrä on 50 % eläkepalkasta. Seuraavien vakuutusvuosien aikana eläkettä karttuu 0,21 % tai 0,19 % kuukautta kohti. Täysi eläke (100 % eläkepalkasta) karttuu 35,5 vuodessa. Nykyiset laskentasäännöt ovat voimassa vuoteen 2019.

Vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen maksetaan lykkäyskorotusta työuran pituudesta riippuen. Mikäli vakuutusaikaa on alle 25 vuotta, on korotus 2 % vuodessa; korotus on 2,75 %, mikäli vakuutusvuosia on 25–37 ja 4 %, mikäli vuosia on yli 37.

Vuonna 2014 eläkkeen enimmäismäärä eli eläkekatto on lykkäyskorotuksineen 2 555 € kuukaudessa (eli 35 760 € vuodessa, koska eläke maksetaan 14 kertaa). Ylimääräiset erät maksetaan heinäkuussa ja marraskuussa.

Kestävyyskerroin (factor de sostenibilidad)

Vuodesta 2019 eteenpäin eläkkeet sopeutetaan eläketapahtuman yhteydessä elinajanodotteen kasvuun kestävyyskertoimella, jonka tarkoituksena on vakauttaa eläkejärjestelmän rahoitusta.

Alun perin kestävyyskertoimen oli tarkoitus tulla käyttöön vasta vuonna 2027, jolloin lakisääteinen eläkeikä on noussut 67 vuoteen. Kestävyyskertoimen käyttöönottoa päätettiin nopeuttaa vuonna 2011. Kestävyyskerroin ottaa huomioon viiden vuoden aikana tapahtuneen 67-vuotiaan elinajanodotteen kehityksen.

FSt = FSt-1 * e’67

Missä:

  • FS = kestävyyskerroin (factor de sostenibilidad)
  • FS2018 = 1
  • t = laskentavuosi
  • e’67 = arvo, joka huomioi 67-vuotiaan elinajanodotteen kehityksen. Lasketaan uudelleen joka viides vuosi.

Vuosina 2019–2023 e’67 saa arvon [e67_2012/e67_2017] 1/5

Kestävyyskerrointa käytettäessä huomioidaan neljä ensimmäistä desimaalia.

Työeläkkeen vähimmäismäärä (pensión mínima)

Vanhuuseläkkeelle on määritelty vähimmäis- ja enimmäismäärät. Vähimmäismäärään vaikuttaa se, onko vakuutettu parisuhteessa ja onko hän elatusvelvollinen. Työeläkkeen vähimmäismäärään vaaditaan vähintään 15 vuoden vakuutushistoria. Seuraavassa taulukossa on esitelty eläkkeen vähimmäismäärät.

 Eläke vuodessa
 Yli 65-vuotias  Yksinasuva  8 860 €
 Parisuhteessa  8 400 €
 Puolisostaan elatusvelvollinen  10 930 €
 Alle 65-vuotias  Yksinasuva  8 290 €
 Parisuhteessa  7 830 €
 Puolisostaan elatusvelvollinen  10 250 €

Tuloharkintainen vähimmäiseläke (pensión no contributiva de jubilación)

Tuloharkintainen vähimmäiseläke myönnetään, jos vakuutetun tulot jäävät alle 5 120 euron (vuonna 2014). Vaatimuksena eläkkeen saamiselle on 65 vuoden ikä sekä vähintään kymmenen vuoden asumisaika Espanjassa. Hakijan tulee olla asunut Espanjassa yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan välittömästi eläkettä edeltävällä ajanjaksolla.

Osa-aikaeläke (pensión de jubilación parcial)

Osa-aikaeläkkeeseen liittyvät ikä- ja vakuutusaikavaatimukset nousevat vuosittain. Ikärajavaatimus nousee vuodessa kuukauden ja vakuutusaikavaatimus kolme kuukautta. Vuonna 2027 osa-aikaeläkkeeseen vaadittava ikä on 63 vuotta, ja vakuutusaikavaatimus 36 vuotta ja 6 kuukautta.

Vuonna 2014 osa-aikaeläkkeelle voi jäädä 61 vuoden ja 2 kuukauden iästä alkaen, jos vakuutetulla on vähintään 33 vuoden ja 6 kuukauden työhistoria. Jos työhistoriaa on 33 vuotta, voi osa-aikaeläkkeelle jäädä 61 vuoden ja 4 kuukauden iästä alkaen. Tämä ikärajavaatimus nousee kaksi kuukautta vuodessa.

Eläkkeen ehtona on, että työntekijä on ollut yhtiön täysipäiväisessä palveluksessa vähintään 6 vuotta ja hänellä on vähintään 30 vuoden vakuutushistoria. Vakuutetun pitää vähentää työtuntejaan vähintään 25 % ja korkeintaan 75 %. Vakuutetulle maksetaan karttuneesta eläkkeestä se määrä, joka vastaa työtuntien alenemaa.

Osa-aikaeläke lasketaan samoilla laskusäännöillä kuin vanhuuseläke. Osa-aikatyötä tekevän tilalle tulee palkata työtön työnhakija, jos osa-aikaeläkkeellä jäävä henkilö on alle vanhuuseläkeiän.

Myös eläkkeellä voi aloittaa osa-aikatyön, tällöin hänen työmääränsä voi olla 25–50 % täydestä työajasta. Maksussa olevaa eläkettä vähennetään suhteessa työmäärään.

Työkyvyttömyyseläke (pensión de invalidez)

Työkyvyttömyyseläkkeellä on neljä eri työkyvyttömyysastetta. Eläke myönnetään vain, jos vakuutetun työkyvyn aleneminen on pysyvää. Työkyvyttömyyseläkkeellä on vähimmäismääriä, jotka riippuvat työkyvyttömyyden asteesta ja vakuutetun iästä.

Työkyvyttömyys, riippumatta mikä sen aiheutti, luokitellaan seuraavin astein.

  • Ammatillinen osatyökyvyttömyys (incapacidad permanente parcial para la profesion habitual): vakuutetun työkyky on alentunut vähintään kolmanneksella suhteessa harjoittamansa ammatin vaatimuksiin.
  • Täysi ammatillinen työkyvyttömyys (incapacidad permanente para la profesion habitual): vakuutettu ei pysty harjoittamaan lainkaan nykyistä ammattiaan, mutta työkykyä on jäljellä toisenlaiseen työhön.
  • Vakava täysi työkyvyttömyys (incapacidad permanente absoluta): vakuutettu ei pysty harjoittamaan mitään ammattia.
  • Vaikea täysi työkyvyttömyys (gran invalidez): vakuutettu ei pysty harjoittamaan mitään ammattia ja tarvitsee avustajaa suoriutuakseen päivittäisistä rutiineista.

Vakuutetun tulee olla vakuutettuna sosiaaliturvajärjestelmässä. Eläkkeen myöntäminen edellyttää vaatimusta vakuutushistoriasta, joka riippuu vakuutetun iästä.

  • Alle 31-vuotiaan tulee olla ollut vakuutettuna vähintään kolmasosan ajasta 16 ikävuoden ja eläketapahtumapäivän välillä.
  • Yli 31-vuotiaan vakuutusaikavaatimus on neljännes ajasta 20 ikävuoden ja eläketapahtumapäivän välillä. Vaadittava aika on kuitenkin vähintään viisi vuotta. Viidennes vaaditusta vakuutusajasta tulee olla eläketapahtumaa välittömästi edeltävältä kymmeneltä vuodelta.

Osatyökyvyttömyyden ja täyden ammatillisen työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla voi tehdä työtä, jos se ei ole samantyyppinen kuin mitä vakuutettu teki ennen työkyvyttömäksi tuloaan ja työnteko ei heikennä vakuutetun työkykyä. Työnteon ilmoittamisesta tulee tehdä ilmoitus vakuutuslaitokselle, ja se voi vaikuttaa eläkkeeseen.

Määrä (cuantía)

Eläkkeen määrä riippuu eläkepalkasta ja työkyvyttömyyden asteesta. Jokaiselle työkyvyttömyyden asteelle on määritelty oma eläkkeen vähimmäismäärä.

 Työkyvyttömyysaste  Yksinasuva  Parisuhteessa  Huollettava aviopuoliso
 Vakava täysi työkyvyttömyys  13 290 €  12 610 €  16 400 €
 Vaikea täysi työkyvyttömyys  13 290 €  8 400 €  10 930 €
 Täysi ammatillinen työkyvyttömyys (alle 65-vuotias)  8 290 €  7 830 €  10 250 €
 Ei-ammattiperäinen sairaus (alle 65-vuotias)  55 % vähimmäisvakuutustulosta  5 510 €  5 510 €

Jos kyseessä on vakava tai vaikea täysi työkyvyttömyys, on eläkkeen määrä 55 % teoreettisesta eläkkeestä. Eläkkeeseen voi kuitenkin tulla 20 %:n korotus, joka myönnetään yli 55-vuotiaille, joilla voidaan olettaa olevan vaikeuksia työllistyä.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä ei voi ylittää enimmäiseläkkeen määrää.

Eläkkeen laskeminen

Työkyvyttömyyseläke lasketaan kahdessa vaiheessa. Ensin lasketaan eläkepalkka, joka määräytyy eri tavalla riippuen vakuutetun iästä ja työkyvyttömyyden syystä. Eläkepalkasta muodostetaan varsinainen eläke kertoimella, joka riippuu työkyvyttömyyden asteesta.

Eläkepalkka (base reguladora)

Eläkepalkka lasketaan eri tavalla riippuen vakuutetun iästä ja siitä, onko työsuhde täysi- tai osa-aikainen.

Jos eläke johtuu ei-ammattiperäisestä sairastumisesta, määräytyy eläkepalkka seuraavalla tavalla:

  • Alle 52-vuotiaalle eläkepalkka lasketaan jakamalla vaaditun vähimmäisvakuutusajan mukaiset työtulot niiden pohjana käytettävien kuukausien lukumäärä kerrottuna 1,1667:lla.
  • Jos vakuutettu on 52–65-vuotias, lasketaan hänen eläkepalkkansa huomioimalla edeltävän 96 kuukauden ansiot. Saatu eläkepalkka kerrotaan tasoprosentilla, joka määräytyy vakuutushistorian pituuden perusteella. Jos vakuutusvuosia on alle 15, myönnetään eläke pienimmän voimassaolevan tasoprosentin (50 %) mukaan.
  • Yli 65-vuotiaalle vakuutetulle jolla ei ole oikeutta jäädä vanhuuseläkkeelle, eläkepalkka lasketaan jakamalla 112 eläketapahtumaa edeltävän 96 kuukauden ansiotulot. Eläke myönnetään pienimmän voimassaolevan tasoprosentin (50 %) mukaan. Osa-aikatyötä tekevän kohdalla, jos työkyvyttömyys ei ole ammattiperäinen tai työtapaturma, eläkepalkka lasketaan samalla tavalla kuin vanhuuseläke.

Jos työkyvyttömyys johtuu tapaturmasta, joka ei ole työperusteinen, määräytyy eläkepalkka seuraavalla tavalla:

  • 24 kuukauden palkka jaetaan 28:lla. Eläkepalkassa huomioitava kahden vuoden ajanjakso valitaan eläketapahtumaa edeltävältä seitsemältä vuodelta.
  • Jos vakuutetulla ei tule täyteen 24 yhtäjaksoisesti vakuutettua kuukautta, eläkepalkka voidaan laskea joko edellä mainitulla tavalla niin, että siinä huomioidaan tuleva aika, tai laskemalla vakuutetulle edellisellä kaavalla eläkepalkka, jossa palkkana käytetään ammattiluokkakohtaista vähimmisvakuutustuloa.

Työkyvyttömyyden johtuessa työtapaturmasta tai ammattisairaudesta, eläkepalkka saadaan laskemalla yhteen kaikki vuoden aikana ansaitut palkkatulot ja luontoisedut, ja jakamalla saatu summa 12:lla. Laskennassa huomioidaan ansiokatto.

Eläkekerroin (porcentaje)

Kerroin, jolla muodostetaan eläkepalkasta varsinainen eläke, määritellään seuraavasti:

  • Jos vakuutetun työkyvyttömyysaste on täysi ammatillinen, kerroin on 55 %. Kertoimeen on mahdollista saada 20 % korotus, jos vakuutettu on yli 55-vuotias ja hänen voidaan olettaa olevan vaikeuksia työllistyä.
  • Jos työkyvyttömyysaste on vaikea, kerroin on 100 %.
  • Jos työkyvyttömyysaste on vakava, kerroin on 100 %. Eläkkeeseen tulee tämän lisäksi korotus avustajaa varten. Korotuksen määrään vaikuttaa vakuutetun viimeisimmät vakuutuksenalaiset tulot.

Mikäli vanhuuseläkeiän täyttänyt henkilö siirtyy tilapäiseltä työkyvyttömyyseläkkeeltä (Incapacidad Temporal de contingencia comunes) pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle, koska hänellä ei ole oikeutta vanhuuseläkkeeseen, lasketaan eläke pienimmällä vanhuuseläkkeen tasoprosentilla, joka on 50 %.

Jos työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista, korotetaan eläkettä 30 tai 50 % työkyvyttömyyden johtuessa huonoista työoloista, sääntöjen vastaisesta työympäristöstä tai viallisista työvälineistä.

Jos työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista, maksetaan se 12 kertaa vuodessa. Muuten eläke maksetaan 14 kertaa vuodessa.

Kertasuoritus (indemnización a tanto alzado)

Vakuutettu voi erityisissä olosuhteissa pyytää työkyvyttömyyseläkettään kertasuorituksena, jos hänen työkyvyttömyysasteensa on ammatillinen ja oletetaan että hänen työkykynsä ei olisi palautumassa tulevaisuudessa. Vakuutetun tulee toimia yrittäjänä tai tehdä työtä toiselle henkilölle tai osoittaa käyttävänsä kertasuoritetun eläkkeen kehittääkseen itselleen uuden toimeentulon yrittäjänä.

Osittaisen ammatillisen työkyvyttömyyseläkkeen kertasuoritus vastaa 24 kuukauden eläkettä.

Täyden ammatillisen työkyvyttömyyseläkkeen kertasuorituksen määrä riippuu vakuutetun iästä. Alle 54-vuotiaalle korvataan 84 kuukauden eläkettä vastaava määrä ja 59-vuotiaalle 12 kuukauden eläkettä vastaava määrä. 60 vuoden iässä vakuutettu ryhtyy saamaan uudelleen hänelle alun perin myönnettyä työkyvyttömyyseläkettä.

Työkyvyttömyyseläkkeen muuttuminen vanhuuseläkkeeksi (nueva denominación)

Työkyvyttömyyseläke muuttuu nimellisesti vanhuuseläkkeeksi, kun vakuutettu täyttää 65 vuotta. Muutos ei vaikuta eläkkeen tasoon eikä muihin eläkkeeseen liittyviin etuihin. Jos työkyvyttömyyseläke on vaikean täyden työkyvyttömyyden tai vakavan täyden työkyvyttömyyden tasoinen, ei siitä tarvitse vanhuuseläkkeenäkään maksaa veroa.

Perhe-eläke (pensión de supervivencia)

Perhe-eläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2008. Tuolloin laajennettiin eläkeoikeus koskemaan avopuolisoita ja entisiä puolisoita. Samalla poistettiin edunjättäjää koskeva vakuutusaikavaatimus myönnettäessä lapseneläkkeitä. Kuten kaikille muillekin eläkkeille perhe-eläketyypeille on määritelty vähimmäistasot.

Perhe-eläkettä maksetaan sekä leskelle että lapsille. Jotta edunsaajilla on oikeus perhe-eläkkeeseen, tulee edunjättäjän täyttää jokin seuraavista ehdoista:

  • Oli vakuutettuna ja oli ollut vakuutettuna sosiaaliturvajärjestelmässä vähintään 500 päivän ajan kuolemaa edeltävän viiden vuoden aikana. Jos kuolema johtuu ammattisairaudesta tai tapaturmasta, vakuutusaikavaatimusta ei ole. Lapseneläkkeitä voidaan myöntää, vaikka vakuutusaikavaatimus ei täyttyisi, jos edunjättäjä oli kuollessaan vakuutettuna.
  • Oli ollut vakuutettuna sosiaaliturvassa vähintään 15 vuoden ajan.
  • Sai työeläkkeen mukaista vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä.
  • Sai tilapäistä työkyvyttömyysetuutta tai oli vanhempainvapaalla.
  • Oli vakuutettu ja julistettu kuolleeksi, koska on ollut kateissa onnettomuuden jälkeen 90 päivää. Tällöin edunsaajat eivät ole oikeutettuja hautajaisavustukseen.

Leskeneläke (pensión de viudedad)

Aviopuolisolla on oikeus leskeneläkkeeseen, jos heidän liittonsa edunjättäjän kanssa oli kestänyt yli vuoden tai heillä oli yhteisiä lapsia.

Avopuolisoilla on tuloharkintainen oikeus leskeneläkkeeseen, jos he olivat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta.

Perhe-eläkkeen määrä on 52 % edunjättäjän eläkepalkasta. Jos pienituloinen edunsaaja vastaa perheen hoivasta, ja eläke muodostaa yli 50 % tuloista, nostetaan eläkkeen määrä 70 %:iin eläkepalkasta.

Eläkkeen määrittävä eläkepalkka määräytyy eri tavalla riippuen siitä, oliko edunjättäjä työelämässä vai eläkkeellä.

  • Jos edunjättäjä oli eläkkeellä, eläkepalkka on sama kuin edunjättäjällä oli eläkkeensä perustana.
  • Jos edunjättäjä oli työelämässä, jaetaan edunjättäjän kahden vuoden tulot 28:lla. Edunsaajat päättävät, mikä ajanjakso otetaan huomioon. Ehtona on, että tulot huomioidaan peräkkäisiltä vuosilta kuolemaa edeltävältä 15 vakuutusvuodelta.

Myös entisellä puolisolla on oikeus eläkkeeseen, jos hän sai edunjättäjältä elatusapua, eikä hän ole mennyt uusiin naimisiin tai muuttanut yhteen uuden avopuolison kanssa avioeron jälkeen. Näissä tapauksissa eläke voi olla korkeintaan elatusavun suuruinen.

Jos edunjättäjä ja entinen aviopuoliso ovat eronneet ennen vuotta 2008, voi entinen aviopuoliso saada leskeneläkkeen vaikka hänellä ei olisi ollut oikeutta elatusapuun. Leskelle joka asui yhdessä edunjättäjän kanssa tämän kuollessa taataan kuitenkin aina vähintään 40 % eläkkeestä.

Tilapäinen leskenetuus (prestación temporal de viudedad)

Tilapäisen leskenetuuden voi saada leskeksi jäänyt aviopuoliso. Etuus myönnetään, jos lesken ja edunjättäjän liitto oli kestänyt alle vuoden, eikä heillä ollut yhteisiä lapsia. Tilapäisen leskenetuuden taso on sama kuin leskeneläkkeessä, mutta sitä maksetaan vain kaksi vuotta.

Leskeneläkkeen lakkautuminen

Leskeneläke lakkautuu, jos edunsaaja menee uudelleen naimisiin tai muuttaa avoliittoon. Poikkeuksen tähän muodostaa, jos edunsaaja on avioituessa yli 61-vuotias ja pientuloinen tai työkyvytön ja pienituloinen.

Lapseneläke (pensión de orfandad)

Lapseneläkettä maksetaan edunjättäjän lapsille sekä tietyin ehdoin lesken lapsille, jotka asuivat yhdessä edunjättäjän kanssa, jos he olivat kuoleman yhteydessä:

  • Alle 21-vuotiaita tai ilman ikärajaa, mikäli he ovat pysyvästi työkyvyttömiä.
  • Alle 25-vuotiaita, jotka opiskelevat tai joiden vuositulot jäävät alle lakisääteisen vähimmäispalkan.

Eläkkeen määrä on 20 % perhe-eläkkeestä. Jos lapsi on täysorpo, korotetaan hänen eläkettään leskeneläkkeen määrällä.

Lapseneläkkeelle on määritelty vähimmäistasot. Lesken- ja lapseneläkkeet yhdessä eivät voi ylittää 100 % edunjättäjän eläkeoikeudesta, paitsi silloin kun perhe-eläke on pienempi kuin vähimmäiseläke.

Myös edunjättäjän huolettavina olleet lapset, lapsenlapset, sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat voivat olla oikeutettuja saamaan perhe-eläkettä, jos heidän tulonsa jäävät tietyn rajan alle.

Perhe-eläke muille edunsaajille (pensión en favor de familiares)

Mikäli lesken- ja lapseneläkkeiden yhteenlaskettu määrä ei ylitä 100 % eläkepalkasta, perhe-eläkettä voidaan maksaa myös muille perheenjäsenille. Perhe-eläkkeeseen oikeutettuja voivat olla lapsenlapset, alle 18-vuotiaat tai työkyvyttömät sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat ja joissakin tapauksissa yli 45-vuotiaat sisarukset.

Jokaisen muille perheenjäsenille maksettavaan perhe-eläkkeeseen oikeutetun on tullut asua edunjättäjän kanssa vähintään kahden vuoden ajan ja olla hänestä taloudellisesti riippuvainen. Lisäksi eläke on tuloharkintainen.

Hautajaisavustus (auxilio por defunción)

Hautajaisavustus maksetaan kattamaan hautaamisesta aiheutuneita kuluja. Avustus myönnetään yleensä edunjättäjän perheenjäsenelle, avio- tai avopuolisolle. Avustuksen määrä on 46,50 euroa.

Lisäeläkkeet

Yksilöllistä eläkevakuuttamista hallinnoivat yksityiset eläkerahastot, joita edustaa investointi- ja eläkerahastoyhdistys Asociación de Instituciones de Inversión Colectiva y Fondos de Pensiones (INVERCO). Työmarkkinaperusteista eläkevakuuttamista edustaa Confederacion Española de Mutualidades (CNEPS). Lisäeläkejärjestelmiä valvoo valtionvarainministeriö (Ministerio de Economía y Hacienda).

Työmarkkinaperusteinen ja yksilöllinen eläkevakuuttaminen on ollut mahdollista vuodesta 1988 alkaen. Espanjan eläketurva painottuu silti edelleenkin vahvasti lakisääteiseen järjestelmään. Työmarkkinaperusteinen ja yksityinen eläkevakuuttaminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista. Vuonna 2009 työntekijöistä 9 %:lla oli ammatillisia eläkejärjestelyjä ja 40 %:lla yksilöllisiä.

Vapaaehtoisen vakuuttamisen suhteellisen pieni mittakaava johtuu pitkälti siitä, että lakisääteisen eläketurvan taso on keskituloiselle korkea. Espanjan eläkejärjestelmä on perustunut lakisääteisille työeläkkeille eikä muuta eläketurvaa ole kehitetty järjestelmällisesti.

Espanjassa on EET-käytäntö lisäeläkkeiden verotuksessa, eli vakuutusmaksut lisäeläkejärjestelyyn ja sen tuotot ovat verovapaita, kun taas etuudet ovat veronalaisia.

Vuonna 2009 kaikista lisäeläkejärjestelyistä yli 80 % on yksilöllisiä, ammatillisia järjestelyitä on alle 20 %.

Indeksiturva (índice de revalorización)

Eläkkeen perusteena olevia ansioita tarkistetaan kuluttajahintojen mukaan määräytyvällä indeksillä. Tarkistus tehdään kaksi vuotta eläketapahtumaa edeltävään tasoon.

Eläkkeiden indeksitarkistus tehdään joka vuosi, ja se koskee kaikkia maksussa olevia yleisen eläkejärjestelmän eläkkeitä. Myös enimmäiseläkettä korotetaan tarkistuksen mukaisesti.

Indeksiturvaa muutettiin vuonna 2013, ja muutos astui voimaan vuoden 2014 alusta. Indeksitarkistus tehdään vuoden alussa, ja siinä huomioidaan eläkejärjestelmän taloudelliseen tasapainoon liittyviä muuttujia.

espanjan_maakuvaus_2014

Uudessa indeksiturvassa huomioidaan siis sosiaaliturvajärjestelmän tulot, maksussa olevat eläkkeet sekä sosiaaliturvan kestävyysvaje. Laskennassa otetaan huomioon keskiarvot tulevista ja menneistä vuosista.

Yhteensä vuosia huomioidaan 11, joista kuusi ennakoi tulevaa kehitystä. Indeksiturva ottaa näin paremmin huomioon järjestelmän taloudellisen tasapainon pidemmällä aikavälillä, eikä varsinaisesti seuraa kuluttajahintakehitystä.

Sääntö määrittää, että indeksitarkistuksen on oltava vähintään 0,25 % ja korkeintaan 0,5 %-yksikköä enemmän kuin edellisen vuoden kuluttajahintaindeksi.

Indeksiturvaa laskettaessa sosiaaliturvajärjestelmän tuloihin ja menoihin ei lasketa mukaan yrittäjille hyvitettyjä sosiaaliturvamaksuja työttömyyden ajalta tai valtion maksamia vakuutusmaksuihin perustumattomia etuuksia, lukuun ottamatta vähimmäismäärään täydennettyä vähimmäiseläkettä.

Verotus (impuestos)

Vanhuus- ja perhe-eläkkeet ovat tuloveron alaista tuloa. Myös työkyvyttömyyseläkkeestä maksetaan tuloveroa, poikkeuksen muodostavat ne vakuutetut, joiden työkyvyttömyysaste on vaikea (gran) tai vakava (absoluta). Näissä tapauksissa eläkkeestä ei makseta tuloveroa. Veroa ei makseta myöskään vaikean tai vakavan työkyvyttömyyseläkkeen jälkeisestä vanhuuseläkkeestä.

Lapseneläkkeestä ei makseta veroa. Terrori-iskun johdosta myönnetyistä perhe- ja työkyvyttömyyseläkkeistä ei makseta veroa. Eläkkeistä ei makseta yleistä sosiaalivakuutusmaksua.

Aiheesta muualla

  • Espanjan sosiaalivakuutuslaitos INSS (Instituto Nacional de la Seguridad Social)
  • Työ- ja sosiaaliministeriö (Ministerio de Empleo y Seguridad Social)
  • Espanjan tilastokeskus INE (Instituto Nacional de Estadística)
  • Sosiaalipalvelulaitos IMSERSO (Instituto de Mayores y Servicios Sociales)
  • Investointi- ja eläkerahastoyhdistys INVERCO (Asociacón de Instituciones de Inversión Colectiva y Fondos de Pensiones)
  • Merimiesten sosiaalivakuutuslaitos ISM (Instituto Social de la Marina)
  • Toledon sopimus, Pacto de Toledo (pdf)