Eläkkeensaajan lopullinen tulotaso muodostuu verotuksen ja sosiaaliturvamaksujen vähentämisen jälkeen käteen jäävästä tulosta.

Sekä työeläke että kansaneläke ja takuueläke ovat verotettavaa ansiotuloa. Lakisääteiset eläkkeet ovat ansiotuloverotuksessa pääsääntöisesti lievemmin verotettua kuin vastaavantasoinen palkkatulo. Tämä johtuu eläketulojen erityisvähennyksistä verotuksessa.

Myös työnantajan järjestämä kollektiivinen lisäeläketurva ja kertamaksullinen eläke kuuluvat ansiotuloverotuksen piiriin. Näitä kohdellaan eläkkeensaajan verotuksessa kuten lakisääteistä eläketuloa.

Vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuva eläke on veronalaista pääomatuloa kuten myös pitkäaikaissäästämissopimuksen nostot. Vakuutus- ja pitkäaikaissäästösopimuksiin maksetuista maksuista saa vähennyksen tuloverotuksessa. (PS-sopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus.)

Ulkomailta Suomeen maksettujen ja Suomesta ulkomaille maksettavien eläkkeiden verotusta säätelevät verosopimukset.

Lakisääteisten eläkkeiden verotus määräytyy pääosin samoin kuin muidenkin ansiotulojen verotus. Verotonta tuloa ovat kuitenkin:

  • kansaneläkkeen lapsikorotus
  • eläkkeensaajan hoitotuki
  • rintamalisä, veteraanilisä ja eläkkeensaajan asumistuki.

Eläketulon ja palkkatulon vero- ja maksurasite eroavat erilaisten verovähennysten ja sosiaalivakuutusmaksujen takia. Eläketulosta myönnetään eläketulovähennys sekä kunnallis- että valtionverotuksessa.

Eläketuloista ei makseta työttömyysvakuutusmaksua eikä työeläkemaksua. Eläketuloista maksetaan sairaanhoitomaksua mutta ei sairausvakuutuksen päivärahamaksua.

Taulukko. Eläketulovähennyksen täysi määrä vuonna 2020 sekä vuosituloraja, josta alkaen eläkkeensaaja alkaa maksaa veroa ja vuosituloraja, josta alkaen vähennystä ei saa enää lainkaan.

Täysi vähennys. Euroa vuodessa. Eläke, josta alkaen veroa. Euroa vuodessa. Eläke, josta ei enää vähennystä. Euroa vuodessa.
Kunnallisverotus9 23011 57527 329
Valtionverotus11 54024 65641 909

Eläkkeensaajan käteen jäävä tulo on matalissa tuloluokissa suurempi kuin palkansaajan samalla tulotasolla. Korkeammilla tulotasoilla verotus tasoittuu.

Eläketulon kokonaismaksurasitus on korkeammilla tulotasoilla suurinpiirtein samalla tasolla kuin palkansaajan vero- ja maksuprosentti, jossa on otettu huomioon myös palkansaajan korotettu työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu. Vuonna 2020 työntekijän työeläkevakuutusmaksu on 17–52-vuotiaalla ja 63–67-vuotiaalla 7,15 prosenttia sekä 53–62-vuotiaalla 8,65 prosenttia. Siirtymäsäännös 53–62-vuotiaiden korotetusta työeläkevakuutusmaksusta on voimassa vuosina 2017–2025.

Eläkkeensaajan palkkatuloa verotetaan kuten mitä tahansa palkkatuloa. Muut ansiotulot pienentävät eläketulovähennystä: kun vähennys pienenee, veroprosentti kasvaa. Toisaalta varsinaisesta palkkatulosta saa tulonhankkimisvähennyksen sekä ansiotulovähennyksen ja työtulovähennyksen.

Työttömyysvakuutusmaksua ei peritä 65 vuotta täyttäneen saamasta palkasta. Eläkevakuutusmaksua maksetaan syntymävuosiluokan vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan saakka. Sairausvakuutuksen päivärahamaksua ei peritä 68 vuotta täyttäneen saamasta palkasta.

Vuoden 2005 alusta lähtien vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten verotus siirtyi ansiotuloverotuksesta pääomatuloverotuksen piiriin lyhyen siirtymäkauden jälkeen.

Pitkäaikaissäästämisen (PS-sopimus) maksut ovat samalla tavoin vähennyskelpoisia pääomatuloverotuksessa kuin vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut. Sijoitetuille varoille kertyvää tuottoa ei veroteta säästämisaikana.

Saajan pääomatuloksi luetaan suoritukset, jotka palveluntarjoaja on maksanut säästäjälle tai muulle säästämissopimuksen mukaan varoihin oikeutetulle eläkeiän täytyttyä. Verotettavasta pääomatulosta maksetaan tuloveroa pääomatuloveroprosentin (30 prosenttia) mukaan.

Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ja pitkäaikaissäästämissopimuksen maksuja on oikeus vähentää pääomatulosta 5 000 euroa vuodessa. Jos työnantaja on ottanut verovelvolliselle tällaisen vakuutuksen, itse otetun vakuutuksen tai pitkäaikaissäästämissopimuksen maksuja voi vähentää enintään 2 500 euroa.

Yksilöllisten eläkevakuutusten verovähennykseen oikeuttavaa alinta eläkeikää on korotettu useaan otteeseen (ks. taulukko). Uusille vakuutuksille ja PS-sopimuksille vuoden 2013 alusta alin eläkeikä on 68 vuotta.

Vakuutuksen ottohetkellä ollut alin eläkkeen alkamisikä

Vakuutus otettu  Eläkkeen alkamisikä
–30.9.1992 55 v
1.10.1992–23.6.1999 58 v
24.6.1999–5.5.2004 60 v
6.5.2004–17.9.2009 62 v
18.9.2009–31.12.2012 TyEL-eläkeikä, useimmiten 63 v
1.1.2013– 68 v

Ulkomailla pysyvästi asuvien eli rajoitetusti verovelvollisten Suomesta saamia eläkkeitä alettiin vuodesta 2006 alkaen verottaa samalla tavalla kuin Suomessa asuvien eläkkeitä. Veroprosentti, vähennykset ja veroilmoitusmenettely ovat samat kuin Suomessa asuvilla.

Aiemmin ulkomailla asuvien eläkkeistä perittiin 35 prosentin lähdevero. Ulkomaisen eläkkeensaajan kaikki verot, myös keskimääräisen kunnallisveroprosentin mukainen laskennallinen kunnallisvero, menevät valtiolle.

Joissain tilanteissa Suomen ja henkilön asuinvaltion välisen verosopimusten perusteella eläkettä ei veroteta lainkaan Suomessa, vaan ainoastaan eläkkeensaajan asuinvaltiossa.

Ulkomailta maksettava eläke on usein verotettu jo maassa, josta eläkettä maksetaan. Tällöin Suomessa ei määrätä eläkkeestä tuloveroa, mutta eläke korottaa Suomesta saadun tulon veroa. Joistain maista saatua eläkettä ei veroteta kyseisessä maassa ja silloin Suomi verottaa eläkkeen normaalisti.

Yksittäisestä maasta saadun eläkkeen verokohtelu selviää Suomen ja kyseisen maan välisestä verosopimuksesta, jotka tehdään kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi. Suomella on sopimus yli 60 valtion kanssa. Ulkomaisesta eläkkeestä määrätään tavallisesti Suomessa vakuutetun sairaanhoitomaksu.