Eläkevakuutus turvaa ihmisten toimeentulon erilaisten pitkäaikaisten riskien varalta. Kansaneläke kattaa kaikki Suomessa asuvat, jos he täyttävät asumisaikaan liittyvät minimivaatimukset. Työeläketurva sen sijaan kattaa ansiotyön tekijät.

Suomessa työeläketurva kattaa lähes kaiken ansiotyön ja työeläkelakeja on useita. Palkansaajat ansaitsevat työeläketurvaa pääasiassa työntekijän eläkelain (TyEL), merimieseläkelain (MEL) ja vuoden 2017 alusta julkisten alojen eläkelain (JuEL) mukaan. Julkisten alojen eläkelakiin (JuEL) on yhdistetty kunnallisen eläkelain (KuEL), valtion eläkelain (VaEL), evankelis-luterilaisen kirkon (KiEL) ja Kelan toimihenkilöiden (KelaL) työeläketurvaa koskevat säännökset.

Työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat kaikki työsuhteessa olleet sekä yrittäjä- tai maatalousyrittäjätoimintaa harjoittaneet henkilöt, joiden ansiotoiminta ylittää lain edellyttämät vähimmäisehdot. Yrittäjätoiminta vakuutetaan joko yrittäjän eläkelain (YEL) tai maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaan.

Työeläketurva järjestetään yksityisellä puolella suurimmaksi osaksi vakuutussopimuksin. Julkisella puolella palkansaajat kuuluvat automaattisesti työnantajansa kautta julkisen puolen eläkelakien piiriin.

Näiden lisäksi maksetaan eläkkeitä liikennevakuutuslain, työtapaturma- ja ammattitautilain sekä sotilastapaturma- ja palvelussairauslakien mukaan.
Kansaneläke ja takuueläke turvaavat perustoimeentulon, jos työeläketurva jää pieneksi tai sitä ei ole karttunut ollenkaan.

Työnantajakohtaista tai työmarkkinasopimuksiin perustuvaa sekä yksilöllisiin vakuutuksiin perustuvaa eläketurvaa on Suomessa vähän verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä ei ole eläkkeen perusteena olevien ansioiden tai eläkkeen ylärajaa.

Hallinto

Työeläkejärjestelmä on hallinnoltaan hajautettu. Työeläketurvaa hoitavat yksityisellä sektorilla työeläkevakuutusyhtiöt, eläkekassat ja eläkesäätiöt sekä maatalousyrittäjien ja merimiesten erityiseläkelaitokset, joita koordinoi Eläketurvakeskus ja valvovat sosiaali- ja terveysministeriö sekä Vakuutusvalvontavirasto. Julkisen puolen eläketurvaa hoitaa pääasiassa yksi eläkelaitos. Työeläkelaitokset vastaavat työeläkkeiden myöntämisestä ja maksamisesta sekä neuvovat vakuutettuja eläkeasioissa. Työnantajat ja yrittäjät tilittävät työeläkemaksut eläkelaitoksiin.

Kansaneläkejärjestelmää hallinnoi Kela. Kelan hoidettavana on kansaneläkkeiden lisäksi myös muuta sosiaaliturvaa. Kansaneläkkeet rahoitetaan valtion varoin.

Työeläke on osa lakisääteistä sosiaaliturvaa ja se perustuu työansioista maksettuihin vakuutusmaksuihin. Ansaittua eläkeoikeutta koskee omaisuudensuoja. Karttunutta työeläkettä koskee koskemattomuusperiaate, jonka toteutuminen varmistetaan kokoamalla tiedot työsuhteista ja yrittäjätoiminnasta Eläketurvakeskuksen ja työeläkelaitosten rekistereihin. Eläkelaitokset vastaavat yhteisvastuullisesti eläkelupausten täyttämisestä. Suomen työeläkejärjestelmässä eläkeoikeus pysyy, vaikka työpaikkaa vaihtaa.

Työeläkelait tulivat voimaan pääasiassa 1960-luvulla. Valtion ja kuntien viranhaltijoiden ja työntekijöiden eläketurva oli tosin jo ennenkin järjestetty, mutta vasta uudet julkisen puolen eläkelait kattoivat käytännössä kaikki julkisen työnantajan palveluksessa olevat työntekijät.

Eläketurvan kattavuutta on parannettu kautta vuosien. Vuonna 2005 tehtiin mittava eläkeuudistus, joka toi ansiot aikaisempaa kattavammin eläkkeeseen oikeuttavaksi. 2017 vuoden alusta tuli voimaan viimeisin laaja eläkeuudistus. Eläkeikärajat nousevat vaiheittain ja eläkettä karttuu 17 vuoden iästä lähtien yhtäläisesti 1,5 % koko palkasta eri ikäisille. Uusina eläkemuotoina otettiin käyttöön osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työuraeläke.

Kokonaan uusia ryhmiä on tullut vielä 2000-luvulla eläketurvaan oikeutetuiksi: Vuonna 2000 säädettiin laki urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta. Vuoden 2009 alusta apurahalla työskentelevät tutkijat ja taiteilijat saatiin vakuutetuiksi maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaan.

Vuonna 2011 otettiin käyttöön takuueläke, joka turvaa Suomessa asuvalle henkilölle vähimmäiseläkkeen.

Työeläkejärjestelmä

Työeläkettä kertyy ikävuosien 17–67 aikana tehdystä työstä. Yrittäjätoiminnassa vakuuttamisen alaikäraja on 18 vuotta. Eläke lasketaan kunkin vuoden ansioiden ja ikää vastaavan karttumisprosentin mukaan. Eläkettä karttuu myös tiettyjen palkattomien aikojen, esimerkiksi työttömyyden perusteella. Myös tutkinnon suorittamisesta kertyy eläkkeen yhteydessä maksettavaa etuutta.

Työeläkeindeksiä käytetään maksussa olevien eläkkeiden euromäärien tarkistamiseen vuosittain tammikuun alussa. Palkkakerrointa on käytetty vuodesta 2005 lähtien eläkkeiden laskemiseen sekä työaikaisten ansioiden, yrittäjätyötulojen ja työeläkelaeissa säädettyjen rajamäärien tarkistamiseen.

Elinajanodotteen muutos vaikuttaa alkaviin eläkkeisiin elinaikakertoimen avulla. Elinaikakertoimen tarkoituksena on rajoittaa elinajan pitenemisestä johtuvaa eläkekustannusten kasvua ja kannustaa jatkamaan työntekoa.
Elinajanodotteen noustessa elinaikakerroin pienentää kuukausittain maksettavaa eläkettä. Se ei kavenna eläkkeensaajan koko vanhuuseläkeajalta maksettavaa eläkkeen yhteismäärää, jos eläkkeensaaja elää elinajanodotteen pidentymistä vastaavaan ikään.

Kansaneläkejärjestelmä

Kansaneläke ja takuueläke turvaavat perustoimeentulon, jos työeläketurva jää pieneksi tai sitä ei ole karttunut ollenkaan. Kansaneläkettä ja takuueläkettä maksaa Kansaneläkelaitos (Kela).

Vuonna 2020 yksin asuvan täysi kansaneläke on 662,86 euroa/kk ja avo- tai avioliitossa asuvan 591,79 euroa/kk.

Kansaneläke-etuuksiin kuuluvat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, perhe-eläke leskille ja lapsille sekä kuntoutusetuudet.

Kansaneläke ja työeläke sovitetaan yhteen kokonaiseläkkeeksi. Jokainen työeläke-euro pienentää täyttä kansaneläkettä 50 sentillä, kunnes tietyn suuruisella työeläkkeen tasolla kansaneläkettä ei myönnetä lainkaan.

Takuueläke

Takuueläke parantaa pienituloisimpien eläkeläisten toimeentuloa. Jos eläkkeensaajan kansaneläke ja työeläke jäävät alle laissa määritellyn eläketulorajan, puuttuva osa maksetaan takuueläkkeenä. Vuonna 2020 takuueläkkeen eläketuloraja on 834,52 euroa.

Takuueläkettä vähentävät muut eläketulot sataprosenttisesti. Eläketuloja otetaan kattavammin huomioon takuueläkettä vähentävänä kuin kansaneläkkeessä. Takuueläkkeen suuruuteen vaikuttavat kaikki Suomesta ja ulkomailta maksetut eläkkeet, ml. perhe- ja luopumiseläkkeet.

Eläkkeiden rahoitus

Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Osa eläkkeistä rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan käyttämällä niihin sekä työeläkemaksuja että aiemmin kerättyjä rahastoja.

TyEL:n ja MEL:n mukaisen vakuutusmaksun maksavat työnantaja ja työntekijä yhdessä. Osa TYEL- ja MEL -maksuista rahastoidaan työeläkelaitosten hallinnoimiin rahastoihin. Yrittäjäeläkelakien YEL ja MYEL mukaisen vakuutusmaksun maksaa kokonaan yrittäjä itse. Valtio osallistuu MEL-eläkkeiden rahoitukseen vajaalla kolmanneksella eläkemenon määrästä ja yrittäjäeläkkeiden rahoitukseen siltä osin kuin vakuutusmaksut eivät riitä eläkkeiden kustantamiseen. Yrittäjien eläkemaksuista ei kartuteta rahastoja. Julkisen puolen työeläkkeet rahoitetaan jakojärjestelmän periaattein, mutta puskurirahastojen tukemina.

Kelan eläkkeet rahoittaa valtio.

Työeläkejärjestelmän eläke-etuudet

Työeläkejärjestelmästä voi siirtyä joustavasti vanhuuseläkkeelle ikäluokkakohtaisen alimman vanhuus-eläkeiän ja vakuuttamisen yläikärajan välillä. Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee vuoden 2017 uudistuksesta johtuen asteittain 63 vuodesta 65 vuoteen 3 kuukautta jokaista ikäluokkaa kohti ja sen jälkeen se sidotaan eliniän pitenemiseen.

Ensimmäinen ikäluokka, jonka vanhuuseläkkeen alaikäraja nousi, olivat vuonna 1955 syntyneet. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneillä vanhuuseläkkeen alaikäraja sidotaan elinajan pitenemiseen Vuonna 1957 tai aikaisemmin syntyneillä vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta, vuonna 1958–61 syntyneillä 69 ja sitä nuoremmilla 70 vuotta.

Työeläkejärjestelmän julkisen sektorin ns. vanhoilla työntekijöillä on edelleen mahdollista siirtyä eläkkeelle myös aiemmin sovitun mukaisesti ns. henkilökohtaisessa tai ammatillisessa eläkeiässä ja merimieseläkelain mukaan ns. ansaitussa eläkeiässä.

Vuoden 2017 alusta työeläkejärjestelmässä on ollut mahdollista ottaa osittainen varhennettu vanhuuseläke. Siihen on oikeutettu henkilö, joka on syntynyt vuonna 1949 tai myöhemmin ja on täyttänyt syntymävuoden mukaan määräytyvän osittaisen vanhuuseläkkeen alaikärajan. Henkilö ei saa eläkkeen alka-essa saada muuta omaa työeläkettä. Eläkkeen suuruus on henkilön oman valinnan mukaan joko 25 tai 50 prosenttia karttuneesta työeläkkeestä. Eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys, jos sen ottaa ennen ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää. Osittaiseen vanhuuseläkkeeseen ei sisälly työntekoa koskevia sääntöjä, ja henkilö voi halutessaan jatkaa työntekoa.

Kansaneläkejärjestelmässä vanhuuseläkkeen ikäraja on 65 vuotta vielä vuonna 1962 syntyneisiin asti. Sen jälkeen ikäraja on sama kuin työeläkejärjestelmässä. Ennen vuotta 1962 syntyneet voivat ottaa kansaneläkejärjestelmän vanhuuseläkkeen varhennettuna. Alaikäraja on 63 vuotta ennen vuotta 1958 syntyneillä ja 64 vuotta vuosina 1958–1961 syntyneillä. Varhennus pienentää eläkettä pysyvästi.

Vanhuuseläkkeelle siirtymistä voi myös lykätä. Jos työeläkejärjestelmässä vanhuuseläkettä ei ota heti vanhuuseläkeiän alarajalla, lasketaan eläkkeeseen lykkäyskorotus. Kansaneläkkeessä lykkäyskorotuksen ikäraja on toistaiseksi vielä 65 vuotta.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää henkilölle, jolla on työkykyä alentava sairaus. Terveydentilan lisäksi otetaan huomioon työntekijän mahdollisuus hankkia ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, johon hänen kohtuudella odotetaan kykenevän, kun otetaan huomioon hänen koulutuksensa, ikänsä, aikaisempi toimintansa, asumisolosuhteensa ja muut näihin verrattavat seikat. Julkisella sektorilla riittää, että on sairauden, vian tai vamman takia tullut kykenemättömäksi omaan työhönsä. 60 vuotta täyttäneen, pitkään työssä olleen henkilön eläkeoikeutta arvioitaessa painotetaan erityisesti työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta.

Työeläkelaitos voi myöntää työkyvyttömyyseläkkeen 17 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka ei ole täyttä-nyt ikäluokan alinta vanhuuseläkeikää. Työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi eläkkeensaajan saavuttaessa vanhuuseläkeiän.

Kansaneläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 16–64-vuotiaalle vakuutetulle.
Työeläkejärjestelmässä edellytetään lisäksi, että työkyvyttömyyden voidaan arvioida kestävän vähintään vuoden. Kansaneläkejärjestelmässä eläkettä ei myönnetä 16–19-vuotiaalle henkilölle ennen kuin hänen kuntoutumismahdollisuutensa on selvitetty. Pysyvästi sokea tai liikuntakyvytön katsotaan kansaneläkejär-jestelmässä aina työkyvyttömäksi.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää joko toistaiseksi tai määräaikaisena kuntoutustukena. Kuntoutustuki myönnetään, jos voidaan olettaa, että työkyky pystytään hoidolla tai kuntoutuksella ainakin osittain palauttamaan. Kuntoutustuen myöntäminen edellyttää aina hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa.
Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää täyden tai osaeläkkeen suuruisena. Henkilölle myönnetään täysi työkyvyttömyyseläke, jos työkyvyn katsotaan vähentyneen ainakin 3/5 ja osatyökyvyttömyyseläke, jos työkyvyn katsotaan vähentyneen 2/5–3/5. Osaeläke on puolet täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Kansaneläkkeenä maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä osaeläkkeen suuruisena.

Työeläkejärjestelmässä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös työuraeläkkeenä, jos eläkkeenhaki-jalla on takanaan vähintään 38 vuoden työura rasittavassa ja kuluttavassa työssä. Lisäksi edellytetään työkyvyttömyyttä, mutta lievemmin perustein kuin varsinaisessa työkyvyttömyyseläkkeessä. Ensimmäiset työuraeläkkeet alkoivat vuonna 2018.

Perhe-eläkettä voidaan maksaa edunjättäjän kuoleman jälkeen lapselle, leskelle tai edunjättäjän entiselle puolisolle.

Lapsella on oikeus perhe-eläkkeeseen, jos hän on edunjättäjän kuollessa alle 18-vuotias. Kansaneläkejärjestelmässä myös 18–20-vuotias lapsi on oikeutettu lapseneläkkeeseen, jos hän opiskelee päätoimisesti tai on ammatillisessa koulutuksessa (ns. koululaiseläke).

Perhe-eläkkeeseen oikeutettuja lapsia voivat olla edunjättäjän oma lapsi, lesken lapsi, rekisteröidyn parisuhteen eloon jääneen osapuolen lapsi tai ottolapsi.

Perhe-eläke voidaan myöntää leskelle, jonka avioliitto on solmittu ennen kuin edunjättäjä on täyttänyt 65 vuotta ja jolla on tai on ollut edunjättäjän kanssa yhteinen lapsi. Jos yhteistä lasta ei ole, edellytetään, että avioliitto oli solmittu ennen kuin leski on täyttänyt 50 vuotta, avioliitto oli kestänyt vähintään 5 vuotta ja leski oli edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta. Työeläkejärjestelmässä eläke voidaan myöntää myös alle 50-vuotiaalle leskelle, jos leski oli saanut työkyvyttömyyseläkettä yhdenjaksoisesti vähintään kolme vuotta ennen edunjättäjän kuolemaa. Em. edellytykset koskevat myös rekisteröidyn parisuhteen eloon jäänyttä osapuolta.

Työeläkejärjestelmässä perhe-eläke voidaan myöntää myös edunjättäjän entiselle aviopuolisolle tai rekisteröidystä parisuhteesta eronneelle osapuolelle, jos edunjättäjä oli kuollessaan velvollinen maksamaan hänelle elatusapua.

Maatalouden erityiseläkkeenä voi saada luopumiseläkettä tai luopumistukea. Luopumiseläkkeitä myönnettiin vuosina 1974–1992 ja luopumistukia vuosina 1995–2018.

Luopumiseläke on elinikäinen eläke. Vuoden 2007 jälkeen myönnettyjen luopumistukien perusmäärä muuttuu vanhuuseläkkeeksi 63 vuoden iässä. Tuen täydennysosaa maksetaan 65 vuoden ikään saakka.

Liikennevakuutuslain perusteella korvataan moottoriajoneuvon liikenteessä aiheuttamat henkilövahingot. Työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella suoritetaan korvauksia työtapaturmasta (työssä tai työmatkalla sattuneesta) tai ammattitaudista.

Maatalousyrittäjät kuuluvat maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain piiriin. Sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain mukaan korvataan varusmiespalveluksessa, siviilipalveluksessa ja naisten vapaaehtoisessa varusmiespalveluksessa sattuneet sotilastapaturmat ja palvelussairaudet. Sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä annetun lain mukaan korvataan kriisinhallintatehtävissä sattuneet tapaturmat ja palvelussairaudet.

Työeläkelait

Yksityinen sektori
TyEL Työntekijän eläkelaki
MEL Merimieseläkelaki
YEL Yrittäjän eläkelaki
MYEL Maatalousyrittäjän eläkelaki
LUTUL Laki maatalousyrittäjien luopumistuesta

Julkinen sektori
JuEL Julkisten alojen eläkelaki
OrtKL Laki ortodoksisesta kirkosta
SP Suomen Pankin eläkesääntö
KELA Kansaneläkelaitoksen eläkesääntö
Ahvenanmaan maakunnan hallituksen eläkesääntö

Kansaneläkkeeseen liittyvät lait
KEL Kansaneläkelaki
REL Rintamasotilaseläkelaki
URL Laki ulkomaille maksettavasta rintamalisästä

Eläke osana sosiaaliturvaa

Suomen sosiaaliturvajärjestelmän tavoitteena on turvata ihmisille perusturva kaikissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturva voidaan jakaa toimeentuloturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Toimeentuloturva muodostuu lakisääteisestä sosiaalivakuutuksesta ja sitä täydentävistä tuista ja avustuksista. Sosiaalivakuutus tarkoittaa niitä lakisääteisiä toimenpiteitä, joiden tarkoitus on vakuuttamisen kautta turvata yksilön toimeentulo. Sosiaalivakuutusta ovat

  • lakisääteinen eläkevakuutus
  • sairausvakuutus
  • tapaturmavakuutus
  • työttömyysvakuutus.

Sosiaalivakuutuksen etuuksista toiset perustuvat työskentelyyn ja toiset Suomessa asumiseen. Työn tekeminen oikeuttaa etuuksiin, joiden taso määräytyy työansioiden mukaan. Näitä etuuksia Suomessa ovat työeläkkeet ja ansiosidonnaiset päivärahat.

Ansiosidonnaiset etuudet rahoitetaan palkkaan ja osittain myös vakuutettavaan riskiin suhteutetuilla maksuilla. Työttömyysturvan peruspäivärahan rahoittaa valtio.

Asumiseen perustuvia etuuksia ovat puolestaan kansaneläke, takuueläke ja vähimmäismääräiset, ansioista riippumattomat päivärahat. Niihin ovat oikeutettuja kaikki Suomessa asuvat tietyin edellytyksin. Vähimmäisturva rahoitetaan pääosin verovaroilla ja veroluonteisin maksuin.

Toimeentuloturvaa täydentävät lisäksi eri syistä maksettavat tuet ja avustukset. Toimeentulotuki on viimesijainen turva.

Aiheesta muualla:

Kun työntekijä sairastuu eikä kykene ansiotyöhön, sairausvakuutuksen päiväraha korvaa aluksi osan ansion menetyksestä. Kela maksaa päivärahaa 16–67-vuotiaalle sairastumispäivän ja yhdeksän arkipäivän omavastuuajan jälkeen. Päivärahan ehtona on, että sairastunut henkilö on ollut työssä kolmen kuukauden aikana ennen työkyvyttömyyden alkua. Lyhytaikaisen sairauden ajalta karttuu uutta työeläkettä.

Työntekijälle maksetaan sairauden perusteella yleensä ensin sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa enintään 300 päivältä. Jos työkyvyttömyys jatkuu, hän saa sairauspäivärahan jälkeen eläkejärjestelmistä määräaikaista kuntoutustukea. Pysyvän työkyvyttömyyden johdosta Kela ja työeläkelaitokset maksavat työkyvyttömyyseläkettä tai osatyökyvyttömyyseläkettä.

Lisäksi henkilöllä on mahdollisuus saada kuntoutusta työkyvyn palauttamiseksi ja työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi joko työeläke- tai kansaneläkejärjestelmästä.

Aiheesta muualla:

Pääsääntöisesti kaikki työsuhteessa olevat henkilöt ovat vakuutettuja lakisääteisen tapaturmavakuutuksen mukaan.

Lakisääteisen vakuutuksen ulkopuolelle jäävien henkilöiden turva työtapaturman varalta on mahdollista järjestää ottamalla vakuutusyhtiöstä yrittäjien tapaturmavakuutus tai vapaaehtoinen työajan vakuutus.

Tapaturmaeläkettä maksetaan vahingoittuneelle päivärahakauden jälkeen. Eläkkeeseen on oikeus henkilöllä, jonka työkyky on alentunut tapaturman tai ammattitaudin vuoksi vähintään 10 prosenttia ja jonka työansiot ovat vähentyneet.

Jos henkilö loukkaantuu työtapaturman sijaan liikenneonnettomuudessa, hän saa liikennevakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta.

Tapaturma- ja liikennevakuutuksesta maksettavat korvaukset ovat työeläkkeisiin nähden ensisijaisia. Se tarkoittaa, että vahingoittuneelle maksetaan ensin tapaturma- tai liikennekorvaus ja että työeläkettä vahingoittunut saa vain, jos hänen työeläkkeensä on suurempi kuin tapaturmasta tai liikennevahingosta saatu ansionmenetyskorvaus. Lyhytaikaisesta tapaturma- ja liikennevakuutuskorvauksesta karttuu uutta työeläkettä.

Aiheesta muualla:

Työntekijäin ryhmähenkivakuutus on työmarkkinajärjestöjen sopimukseen perustuva vakuutusjärjestely, josta maksetaan työntekijän kuollessa korvaussumma hänen perillisilleen. Korvaus maksetaan kaikissa kuolemantapauksissa kuoleman syystä riippumatta.

Lisäksi leskelle ja lapsille maksetaan työntekijän omaan eläkkeeseen perustuvaa perhe-eläkettä työeläkejärjestelmästä. Kansaneläkelaitos maksaa kansaneläkejärjestelmän perhe-eläkettä työntekijän työeläkkeen täydennykseksi.

Aiheesta muualla:

Suomessa asuvalla, työssä olleella työttömällä työnhakijalla on oikeus työttömyyspäivärahaan. Työttömyyspäivärahaa maksetaan enintään 500 päivää. Peruspäivärahaa ja ansiopäivärahaa maksetaan samoin edellytyksin.

Ansiopäivärahan saamisen edellytyksenä on työttömyyskassan jäsenyys riittävän pitkältä ajalta. Ansiopäiväraha-ajalta karttuu myös uutta työeläkettä.

Työmarkkinatuki turvaa niiden Suomessa asuvien työttömien toimeentulon, jotka eivät saa työttömyyspäivärahaa työssäoloehdon puuttumisen takia. Se on siten tarkoitettu työttömille, jotka tulevat ensi kertaa työmarkkinoille. Sitä saavat myös työttömät, joiden työttömyyspäivärahan enimmäismaksuaika on tullut täyteen.

Mikäli yrittäjä on ollut yrittäjien työttömyyskassan jäsen, hänellä on oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan tai koulutukseen. Muuten hän on Kelan maksaman peruspäivärahan saaja.

Työttömyysturvalain ns. lisäpäiviin on oikeus, jos henkilö on täyttänyt 61 vuotta (1957-1960 syntyneet) tai 62 vuotta (vuonna 1961 ja myöhemmin syntyneet) ennen työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäiskeston täyttymistä. Työttömyyspäivärahaa maksetaan tällöin eläkkeen alkamiseen tai 65 vuoden ikään asti.

Yrittäjillä ei ole ns. lisäpäiväoikeutta. Saatuaan enimmäismäärän työttömyyspäivärahaa yrittäjällä voi olla oikeus työmarkkinatukeen.

Ennen vuotta 1958 syntynyt lisäpäiviä saanut työtön on oikeutettu vanhuuseläkkeeseen ilman varhennusvähennystä jo 62-vuotiaana. Hän voi siis valita työttömyysturvan ja eläkkeen välillä. Ennen vuotta 1950 syntyneillä oli mahdollisuus työttömyyseläkkeeseen 60 vuoden iästä alkaen.

Aiheesta muualla: