Sveitsin eläkejärjestelmä (2018)

Sveitsin eläkejärjestelmä muodostuu kaikille pakollisesta lakisääteisestä kansanvakuutuksesta (Volksversicherung) ja pakollisesta työmarkkinaeläkkeestä (Berufliche Vorsorge, BV). Kansanvakuutus jaetaan kahteen osaan: vanhuus- ja perhe-eläkkeisiin (Alters- und Hinterlassenenversicherung, AHV) sekä työkyvyttömyyseläkkeeseen (Invalidenversicherung, IV).

Kansanvakuutus on etuusperusteinen järjestelmä, ja se käsittää vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden lisäksi sairausetuudet. Eläke-etuuksiin liittyy useita eläkeläisen olosuhteista riippuvia eläkelisiä ja muita etuuksia.

Kansanvakuutuslaki, joka sisältää vanhuus- ja perhe-eläkkeet, tuli voimaan vuonna 1948. Työkyvyttömyyseläkelaki tuli voimaan vuonna 1959.

Lailla (Bundesgesetz über die berufliche Alters-, Hinterlassenen- und Invalidenvorsorge, BVG) pakolliseksi säädetty työmarkkinaeläke on taloudellisesti merkittävä osa Sveitsin eläkejärjestelmää. Yhdessä kansanvakuutuksen kanssa vanhuuseläkkeen tavoitetasoksi on asetettu 60 prosenttia palkasta. Pakolliseksi työmarkkinaeläkejärjestelmä tuli vuonna 1985. Se kattaa 90 prosenttia palkansaajista. Yrittäjät voivat liittyä järjestelmään vapaaehtoisesti. Järjestelmä on rahastoitu ja varojen määrä ylitti 120 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016.

Edellä mainittua pakollista eläketurvaa voidaan täydentää vapaaehtoisesti.

Ajankohtaista  

Sveitsissä järjestettiin 24.9.2017 kansanäänestys laajasta eläkeuudistuksesta (Altersvorsorge 2020). Kansa äänesti uudistusta vastaan prosentein 52,7 – 47,3. Uudistuspaketissa mm. naisten eläkeikä olisi nostettu 65 vuoteen; pakollisia työmarkkinaeläkkeitä olisi sopeutettu elinajanodotteen kasvuun pienentämällä kerrointa, joka muuntaa työuran aikana kertyneen eläkepääoman eläkkeeksi, (Umwandlungssatz)  nykyisestä 6,8:sta kuuteen prosenttiin; lisäksi arvonlisäveroa olisi nostettu peruseläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi. Äänestys oli kolmas epäonnistunut yritys viimeisen 20 vuoden sisällä muuntaa eläkejärjestelmää.

Uudistusta yritetään tulevaisuudessa viedä läpi uudestaan jakamalla se eläkejärjestelmän osalta ensimmäiseen ja toiseen pilariin, kansaneläkkeen uudistus kiireellisempänä. Kansanvakuutuksen osalta uudistus on Sveitsin hallituksen luonnosteltavana. Työmarkkinaosapuolten tehtävänä on tehdä uusi ehdotus työmarkkinaeläkkeiden uudistamiseksi. Parlamenttivaalit vuonna 2019 voivat muuttaa eläkeuudistuksesta käytävää yhteiskunnallista keskustelua.

Taustalukuja

 Asia  Määrä  Vuosi
 Väestö  8,48 miljoonaa  2017
 Odotettavissa oleva elinikä
      Miehet  81,7  2016
      Naiset  85,6  2016
 Vanhuushuoltosuhde (65+/15-64-v.)  27,0 %  2017
 BKT  592,77 Mrd. €  2016
 BKT:n reaalikasvu  1,4 %  2016
 Vuosi-inflaatio  0,53 %  2017
 Valuuttakurssi  1 € = 1,1117 CHF  2017
 Keskipalkka  6 412 €/kk  2016
 Keskimääräinen lakisääteinen vanhuuseläke (*  1 853 €/kk  2016
 Lakisääteiset eläkemenot BKT:sta  9,8 %  2015
 Vanhuuseläkkeensaajien määrä  1,53 miljoonaa
 *) AHV-järjestelmän mukainen
Lähteet: Eurostat, OECD, Bundesamt für Statistik, Bundesamt für Sozialversicherungen​

Hallinto

Eläkejärjestelmän toimeenpano on hajautettu eri toimijoille.

Koko eläkejärjestelmää kehittää, valvoo ja ohjaa sisäministeriön alainen sosiaalivakuutusvirasto (Bundesamt für Sozialversicherung, BSV).

Kansanvakuutuksen vanhuus- ja perhe-eläkkeen toimeenpanosta huolehtivat kantonien 26 AHV-korvauskassaa (Kantonale Ausgleichskassen) sekä työkyvyttömyyseläkkeistä kantonien 26 IV-toimistoa (IV-Stellen).

Järjestelmässä on lisäksi 52 valtakunnallista toimialakohtaista yhdistettyä AHV- ja IV-kassaa (Verbandsausgleichskassen) ja kaksi liittovaltion kassaa (Eidgenössische Ausgleichskasse – EAK ja Schweizerische Ausgleichskasse – SAK). EAK hoitaa liittovaltion työntekijöiden ja työnantajien eläketurvaa

Kassoilla on päätoimipaikan lisäksi useita sivutoimipaikkoja. Kassat voivat toimia yhteistyössä perhe-etuuskassojen ja sairausvakuutustoimen kanssa.

Kansanvakuutuksen AHV- ja IV-kassoilla on yhteinen keskuslaitos (Zentrale Ausgleichsstelle – ZAS). Sen tehtävät ovat lakisääteisiä, ja niitä ovat muun muassa kassojen rahaliikenteen ja likviditeetin seuranta, kassojen kirjanpidon valvonta ja analysointi, keskusrekisterien pito, vakuutusnumeroiden antaminen sekä tilastointi.

Kansanvakuutuksen kassojen rahaliikennettä, maksuvalmiutta ja puskurirahastoa hoitaa kassojen yhteinen toimisto. Compenswiss (Ausgleichfonds AHV/IV/EO) -puskurirahasto on hoitanut pääomien keskitettyä johtamista vuodesta 2014. Vuoden 2019 alusta alkaen Compenswiss–rahastolla tulee olemaan virallinen liittovaltion lailla määräämä asema lakisääteisen eläketurvan pääomien hoitamisessa.

Pakollisia työmarkkinaeläkkeitä hoitavia rekisteröityjä eläkekassoja on noin 1 600. Kassat ovat yhteiskassoja tai työnantajakohtaisia. Kassoilla on yhteisiä palvelusivustoja, yhdistyksiä ja liittoja, jotka muun muassa neuvovat vakuutettuja. Kassojen päättävissä elimissä on yhtä monta työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajaa.

Jos mikään eläkekassa ei ole hyväksynyt työnantajan jäsenyyttä tai eläketurvan järjestäminen on laiminlyöty, eläketurva järjestetään erityisessä pakkovakuutuslaitoksessa (Auffangeinrichtung BVG).

Työmarkkinaeläkekassojen yhteisenä elimenä on Stiftung Sicherheitsfonds BVG. Se toimii lakisääteisenä takuulaitoksena kassojen maksukyvyttömyyden varalta ja maksaa tukia työnantajille, joiden henkilöstöllä on epäedullinen ikäjakauma. Se toimii myös yhteyselimenä työmarkkinaeläkkeitä koskevissa asioissa EU- ja EFTA-maiden kanssa.

Julkisen puolen työmarkkinaeläkkeitä hoitavat julkisen alan kassat ja niiden lakisääteinen yhteiselin PUBLICA. PUBLICAlla on 40 miljardin frangin (36 Mrd. €) varallisuus.

Työmarkkinaeläkkeiden kehittämistyöstä vastaa liittoneuvoston nimeämä työmarkkinaeläketoimikunta (Eidgenössische Kommission für die Berufliche Vorsorge). Jäseninä ovat liittovaltion, kantonien, työntekijöiden, työnantajien ja eläkekassojen edustajia.

Työmarkkinaeläkkeiden valvonta kuuluu niihin erikoistuneelle itsenäiselle valvontaviranomaiselle Oberaufsichtskommission Berufliche Vorsorge (OAK BV) sekä kantonikohtaisille valvontavirastoille.

AHV-kassat valvovat työnantajien vakuuttamisvelvollisuuden toteutumisedellytysten täyttymistä myös pakollisen työmarkkinaeläkkeen osalta.

Rahoitus

Lakisääteinen eläkejärjestelmä

Lakisääteinen eläkejärjestelmä perustuu jakojärjestelmään. AHV-järjestelmällä on puskurirahasto, jonka on lain mukaan vastattava vähintään vuoden vanhuuseläkemenoja. Rahasto on kooltaan noin seitsemän prosenttia BKT:sta. Myös IV-järjestelmässä on pieni rahasto, joka on vajaan yhden prosentin BKT:sta.

Työnantaja ja työntekijä maksavat puoliksi palkasta määräytyvän AHV:n 8,4 prosentin eläkevakuutusmaksun eli 4,2 prosenttia kumpikin. Puoliksi maksetaan myös IV:n 1,4 prosentin eläkemaksu, eli kumpikin osapuoli maksaa 0,7 prosenttia. Maksut peritään koko palkasta ilman ylärajaa. Maksut on maksettava myös yleisen eläkeiän jälkeen ansiotyön jatkuessa, mutta vapaaosalla vähennetystä palkan määrästä. AHV-maksuprosentit säilyneet muuttumattomina vuodesta 1975 alkaen ja IV-maksut vuodesta 1996.

 Työnantaja  Työntekijä  Yhteensä
 Vanhuus- ja perhe-eläke (AHV)  4,2 %  4,2 %  8,4 %
 Työkyvyttömyyseläke (IV)  0,7 %  0,7 %  1,4 %
 Maksu palkattomista ajanjaksoista (EO; asepalvelus, vanhempainrahat)  0,225 %  0,225 %  0,45 %
 Työttömyysvakuutus  1,1 % 148 200 CHF
tuloihin asti
0,5% yli 148 200 CHF
 1,1 % 148 200 CHF tuloihin asti
0,5 % yli 148 200 CHF
 2,2 % 148 200 CHF tuloihin asti
1 % yli 148 200 CHF
 Yhteensä  6,225 % (tai 5,625 %)  6,225 % (tai 5,625 %)  12,45 % (tai 11,25%)

Yrittäjien AHV-maksu on 7,8 prosenttia tuloista ja IV-maksu 1,4 prosenttia. Mikäli yrittäjän tulot alittavat 56 400 frangia (50 733 €) vuodessa, AHV-vakuutusmaksu on pienempi.

Ansiotyön ulkopuolella olevien on myös maksettava AHV-vakuutusmaksua varallisuutensa ja saamiensa etuuksien perusteella. Maksu on vähintään 478 frangia (430 €) vuodessa ja enintään 23 900 frangia (21 500 €) vuonna 2018. Jos ansiotyön ulkopuolella olevan puoliso maksaa vähintään kaksi kertaa vähimmäisvakuutusmaksun verran eläkemaksuja eli 956 frangia (860 €), henkilö vapautetaan velvollisuudesta.

Työnantajat ja yrittäjät sekä joissakin tapauksissa vakuutetut henkilöt maksavat eläkekassalle varsinaisen maksun lisäksi hallintokulumaksua. Hallintokulumaksun perusteena on eläkevakuutusmaksujen määrä. Maksuprosentti voi olla korkeintaan viisi prosenttia maksettavan vakuutusmaksun määrästä. Maksuprosentti alenee eläkemaksujen määrän kasvaessa. Sähköisten palveluiden käytöstä annetaan lisäalennus. Uusien yrittäjien tarvitsee tietyin ehdoin maksaa korkeintaan yksi prosentti maksua.

Harmaan talouden estämiseksi ja pientyönantajien hallinnollisen työn vähentämiseksi järjestetty yksinkertaistettu menettely helpottaa sosiaaliturvamaksujen ja verojen maksamista. Se on tarkoitettu lyhyitä tai vähätuntisia työsuhteita varten. Työntekijän palkka ei tässä tapauksessa saa ylittää 21 150 frangia (19 025 €) vuodessa, kaikki maksetut palkat eivät saa ylittää 56 400 frangia (50 733 €) vuodessa, ja kaikkien työntekijöiden palkkaus täytyy tapahtua yksinkertaistetulla menettelyllä.

Työmarkkinaeläkejärjestelmä

Työmarkkinaeläkejärjestelmät ovat täysin rahastoivia. Eläkkeet kustannetaan rahastoiduilla työnantaja- ja työntekijämaksuilla ja rahastoille saadulla tuotolla. BVG-laissa on määritelty nimelliset vanhuuseläkemaksutasot eli maksuprosentit, joiden perusteella eläkepääomaa on vähintään kerrytettävä kunkin vakuutetun eläketilille.

Lopullinen työmarkkinaeläkemaksu vaihtelee kassoittain, sillä ne voivat itse päättää miten rahoituksen lopulta järjestävät täyttääkseen lain asettaman vähimmäisvaatimuksen. Ne voivat esimerkiksi halutessaan periä iästä riippumatonta maksua, mutta suurin osa toimijoista käyttää ikäsidonnaisia maksuja. Vanhuuseläkettä kartuttava eläkemaksu on 7–18 prosenttia maksun perusteena olevasta palkasta työntekijän iästä riippuen:

  • 25–34-vuotiaille: 7 %
  • 35–44-v.: 10 %
  • 45-54-v.: 15 %
  • 55–65-v. miehet ja 55–64-v. naiset: 18 %

Pakollisia eläkemaksuja ei peritä siitä ansiotulon osasta, joka ylittää 84 600 frangia (76 100 €) vuodessa. Maksua ei peritä koko palkasta, vaan se samoin kuin maksun perusteella kertyvä eläkepääoma määräytyy lakisääteisen peruseläkejärjestelmän kanssa yhteen sovitetusta palkan osasta (Koordinierter Lohn). Lain mukaan työnantaja maksaa vähintään puolet työmarkkinaeläkkeen vakuutusmaksusta.

Rahastoitua pääomaa hyvitetään liittoneuvoston (Bundesrat) vähintään joka toinen vuosi tarkistaman koron määrällä. Vuonna 2016 pakollisen ja vapaaehtoisen työmarkkinaeläkerahaston pääoma oli 816,6 Mrd. frangia (734,6 Mrd. €) eli 124 % BKT:hen verrattuna.

Kolmannen pilarin eli yksilöllisissä, vapaaehtoisissa eläkerahastoissa oli 100,3 Mrd. frangia (90,2 Mrd. €) vuonna 2016, mikä vastasi 15 prosenttia BKT:sta.

Sveitsin eläkemaksutulot ja eläkemenot 2016

Lakisääteinen perusjärjestelmä

Yleinen kansanvakuutus (Volksversicherung) tarjoaa vanhuus- ja perhe-eläkkeen sekä työkyvyttömyyseläkkeen, kuntoutuksen ja invalidihuollon työntekijöille, yrittäjille sekä niille, jotka eivät ole ansiotyössä.

Eläkejärjestelmä tarjoaa lisäksi seuraavia peruseläkkeitä täydentäviä lisiä:

  • AHV- tai IV-eläkkeen jäädessä vähimmäiselinkuluihin riittämättömäksi maksetaan erillistä täydennystä (Ergänzungsleistung), jonka voi saada kuukausittaisena etuutena tai sairauskulujen korvauksena.
  • Hoidon tarpeessa olevalle vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saajalle maksetaan avuttomuuslisää (Hilflosenentschädigung). Lisän suuruus riippuu hoidon tarpeesta. Suuruudeltaan se on 20, 50 tai 80 prosenttia vähimmäisvanhuuseläkkeestä.
  • Lisäksi eläkkeen rinnalla maksetaan huollettavasta lapsesta lapsikorotusta (Kinderrente). Korotusta maksetaan lapsen 18 vuoden ikään saakka tai 25 vuoden ikään saakka opiskelevasta lapsesta.

Vakuutusaika

Vakuutusaikaa ovat:

  • vakuutusmaksuajat
  • ansiotyötä tekevän puolison oman maksunsa lisäksi maksamat maksut puolisostaan
  • lastenhoitoaika (Erziehungsgutschriften)
  • omaishoidon aika (Betreuungsgutschriften)

Jos vakuutusmaksuaikoja puuttuu vuotta 1979 aikaisemmalta ajalta ja henkilö oli kuitenkin vakuutettu tai olisi voinut vakuuttaa itsensä, henkilö saa puuttuvan ajan täydentämiseksi lisäkuukausia vakuutusvuosien määrän mukaan (Zusatzmonate).

Lakisääteisen eläkkeen määräytyminen

Eläkeoikeuden saaminen edellyttää eläkelajista riippuvaa vähimmäisvakuuttamisaikaa. Eläke perustuu eläkeindeksillä laskentahetken tasoon tarkistettujen työhistorian aikaisten ansioiden keskiarvoon. Ansioihin luetaan ansiotulot sekä lastenhoito- ja omaishoitotuet. Ennen 20. ikävuotta (Jugendjahre) saadut ansiot otetaan huomioon vain, jos niillä voidaan täydentää aukkoja eläketurvassa.

Täyden eläkkeen saadakseen tulee henkilöllä olla 44 vakuutusvuotta.

Vakuuttamisvelvollisuuden alaraja on 2 300 frangia (2 070 €) vuodessa eli 192 frangia (172 €) kuukaudessa vuonna 2018. Sen alittavat tulot voi vakuuttaa vapaaehtoisesti.

Eläkepalkkakatto on vuodessa 84 600 frangia (76 100 €) eli kuukaudessa 7 050 frangia (6 340 €) vuonna 2018. Eläke määräytyy tuloluokittain Sosiaalivakuutusviraston julkaiseman taulukon (BSV: Monatliche Vollrenten, Skala 44 AHV/IV) mukaisesti. Eläke määräytyy eri kertoimilla riippuen siitä, onko vuosiansio alle vai yli 42 300 frangia (38 050 €, 36-kertainen vähimmäisvanhuuseläke). Eläke karttuu hieman nopeammin pienistä tuloista.

Eläketili

AHV-vakuutetuilla on henkilökohtainen eläkelaitoksen pitämä hallinnollinen eläketili (Individuellen Konto, IK). Tilille kirjataan eläkkeen perusteena olevat tiedot tuloista, maksuajoista sekä lastenhoidon (Erziehungsgutschrift) ja omaishoidon (Betreuungsgutschrift) korvauksesta.

Vakuutettu voi pyytää eläketiliotteen eläkekassalta. Eläkettä haetaan siltä kassalta, jossa henkilö on viimeisimpänä ollut vakuutettuna.

Täydennyseläke

AHV- tai IV-järjestelmiin kuuluvalla eläkeläisellä on oikeus saada hyväksyttävien elinkustannusten kattamiseksi vähimmäistoimeentulon takaavaa täydennyseläkettä (Ergänzungsleistung). Hyväksyttävät kulut vaihtelevat sen mukaan, asuuko eläkkeensaaja kotonaan vai laitoksessa. Taulukossa on esitetty täydennyseläkkeen määriä eri tilanteissa:

 EDUNSAAJA TÄYDENNYSELÄKE VUODESSA
Yksinelävä 19 290 CHF (17 352 €)
Aviopari 28 935 CHF (26 028 €)
Orvot ja lapset henkilöä kohden, kun ovat lapsikorotuksen perusteena

(1-2 lasta)

10 080 CHF (9 067 €)
Lapset henkilöä kohden, kun ovat lapsikorotuksen perusteena (3-4 lasta) 6 720 CHF (6 045 €)
Lapset henkilöä kohden, kun ovat lapsikorotuksen perusteena (5- lasta)    3 360 CHF (3 022 €)

Eläkepalkan jakaminen puolisoiden kesken

Puolisoiden avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen aikaiset eläkkeen perusteena olevat ansiot jaetaan eläkkeen laskemiseksi tasan puolisoiden kesken (Splitting, Einkommensteilung). Molempien tuloista 50 prosenttia siirretään toiselle. Eläkkeen jakamisen edellytyksenä on vähintään vuoden avioliitto- tai parisuhdeaika ja että kummallakin puolisolla on siltä ajalta AHV-IV-eläkkeitä kartuttavia ansioita. Jakamisessa ei oteta huomioon liiton solmimisvuoden ja eroamisvuoden eläkkeitä.

Kun aviopuolisoista myöhemmin eläkkeelle jäävän eläke alkaa, jaetaan kummankin avioliiton aikaiset eläkkeet puolisoiden kesken. Toisen puolison jäätyä eläkkeelle työssä olevan puolison karttumaa ei enää sen jälkeiseltä ajalta jaeta. Aikaisemmin eläkkeelle siirtyneen puolison eläke lasketaan uudelleen toisenkin puolison siirtyessä eläkkeelle. Samoin menetellään, jos puolison kuollessa jälkeenjäävä puoliso saa työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkettä ja kuollut puoliso ei vielä saanut eläkettä.

Ansiotulot jaetaan myös avioeron tai rekisteröidyn parisuhteen päättymisen yhteydessä. Jakamista on haettava. Mikäli jakamista ei haeta, eläkekassa suorittaa jaon automaattisesti viimeistään eläkkeelle jäämisen yhteydessä.

Ansiotulon ulkopuoliset hyvitykset

Vakuutettu henkilö saa hyvityksiä alle 16-vuotiaista huoltamistaan lapsista sekä toimintakyvyttömien sukulaisten hoitamisesta. Molempien aikojen hyvitykset vastaavat kolminkertaista vähimmäiseläkettä. Naimisissa olevien henkilöiden hyvitykset jaetaan puoliksi. Avoliitossa tai eronneilla elättämisvelvollisilla puolisoilla hyvitys jaetaan sen mukaan, miten lapsen tai sukulaisen hoitaminen jakautuu. Henkilön on mahdollista saada vain yhtä hyvitystä kerrallaan, eli mikäli henkilöllä on alle 16-vuotias lapsi, ja hän hoitaa samalla sukulaistaan, hän saa vain yhden hyvityksen.

Esimerkki AHV:n mukaisen eläkkeen laskemisesta,
toinen puolisoista jää eläkkeelle, toinen työelämässä (CHF)
Tulot 43 vakuutusvuodelta (1975-2017)  1 090 000
Tulojen muuntaminen kertoimella (vuoden 1975 kerroin 1,103)  1 202 270
Keskivuositulot  27 960
Lapsista karttuneet hyvitykset (*  18 * 42 300 / 43 / 2 = 8 853
Keskivuositulot + lastenhoitohyvitykset/vuosi (pyöristettynä Skala 44 –taulukon mukaisesti)  38 070
Kuukausieläke  1 694

*) Lapsista saa 3x vähimmäiseläke, vanhemmat kartuttavat eläkettä lapsen 16. ikävuoteen saakka. Kaksi lasta, syntyneet 1978 ja 1980, eli yht. 18 vuotta hyvityksiä. Naimisissa olevien vanhempien hyvitykset jaetaan puoliksi.

Sveitsin kansaneläkkeen saajat 2016

Vanhuuseläke

Yleinen vanhuuseläkeikä on naisilla 64 vuotta ja miehillä 65 vuotta. Eläkkeen voi saada joko yksi tai kaksi vuotta varhennettuna ja yhdestä viiteen vuotta lykättynä. Kun vanhuuseläkkeen saajalla on alaikäinen lapsi, maksetaan vanhuuseläkkeen lisäksi vanhemmalle erillinen lapseneläke.

Vanhuuseläkeoikeuden syntyminen edellyttää yhden vuoden verran eläkejärjestelmän piirissä olemista eli vakuuttamisaikaa.

Vakuutusmaksuvelvollisuus alkaa 17 ikävuoden täyttämisestä. Jos henkilö ei ole työssä, hänen vakuutusmaksuvelvollisuutensa alkaa 20 ikävuoden täyttämistä seuraavan vuoden alusta.

Vanhuuseläke määräytyy 20 vuoden iän täyttämistä seuraavan vuoden alusta lukien, vaikka vakuutusmaksuvelvollisuus on voinut alkaa jo aikaisemmin. Ennen täyttämisvuotta olevat ajat ja tilitiedot otetaan huomioon myöhemmässä työhistoriassa mahdollisesti olevien aukkojen täydentämiseksi.

Vanhuuseläkkeellä on vähimmäis- ja enimmäismäärä. Määrät ovat vuonna 2018 seuraavat:

 SAAJATYYPPI  VÄHIMMÄISELÄKE  ENIMMÄISELÄKE
Yksi eläkkeensaaja 1 175 CHF (1 057 €) 2 350 CHF (2 114 €)
Aviopari* 2 340 CHF (2 105 €) 3 525 CHF (3 171 €)
 * Avioparin eläke on enimmillään 150 prosenttia enimmäiseläkkeestä

Lykätty vanhuuseläke

Vanhuuseläkkeen alkamista voi myöhentää vähintään vuodella ja enintään viidellä vuodella. Myöhentämiskauden aikana eläkkeen voi kuitenkin hakea alkavaksi jostain halutusta kuukaudesta. Eläkkeeseen tulee vakuutusteknisesti määräytyvä sukupuolineutraali lykkäyskorotus. Lykkäyskorotus korottaa myös lesken- ja lapseneläkkeitä.

 LYKKÄYSVUODET  LYKKÄYSKOROTUS, %
 1  5,2
 2  10,8
 3  17,1
 4  24,0
 5  31,5

Varhennettu vanhuuseläke

Vanhuuseläkkeen voi saada yhden tai kaksi vuotta ennen varsinaista vanhuuseläkeikää. Maksettava eläke on tällöin varhennusvähennyksen verran varsinaisessa eläkeiässä maksettavaa eläkettä pienempi. Varhennusvähennys yhdeltä vuodelta on 6,8 prosenttia ja kahdelta vuodelta 13,6 prosenttia. Varhennusvähennys koskee myös mahdollisia leskeneläkkeitä. Varhennetun vanhuuseläkkeen aikana ei ole mahdollista saada lapsikorotusta.

Työkyvyttömyysvakuutus

Työkyvyttömyysvakuutus on pakollinen kaikille, jotka asuvat tai työskentelevät Sveitsissä.

IV-järjestelmä pyrkii ensimmäisenä toimenpiteenään työkyvyn säilyttämiseen. Tähän pyritään varhaisella puuttumisella (Früherfassung), kun jompikumpi seuraavista tilanteista toteutuu:

  • Henkilö on ollut yhtäjaksoisesti 30 päivää työkyvyttömänä.
  • Henkilöllä on runsaasti yksittäisiä poissaolopäiviä sairauden kroonistumisen takia vuoden aikana.

Työkykyä uhkaavan ongelman hoitamiseksi henkilöstä on ilmoitettava IV-kassalle. Ilmoituksen voivat tehdä useat siihen oikeutetut tahot, kuten lääkäri, työnantaja, jokin sosiaalivakuutuslaitos tai myös henkilö itse tai hänen samassa osoitteessa asuvat perheenjäsenensä. Henkilön on saatava etukäteen tieto hänestä tehtävän ilmoituksen tekemisestä.

Varhaisen puuttumisen jatkotoimenpiteisiin (Frühintervention) kuuluu aluksi esimerkiksi työtehtävien tarkistamista, ammatillista ohjausta ja kurssimuotoista koulutusta.

Kuntoutus

Henkilö pyritään pitämään työelämässä kuntoutuksella ja työllistämistoimilla. Toimiin kuuluu henkilölle maksettava tukiraha (Einarbeitungszuschuss) ja työnantajalle korkeintaan vuoden ajan maksettava työllistämistuki. Tuki on noin 80 euroa päivässä.

Työkyvyttömyyseläkeläinen voi työelämään palaamisen avuksi saada ammatillista koulutusta ja työhön opastusta myös ammatin vaihtamiseksi tai koulutuksen kokonaan puuttuessa. Eläkkeensaajalla on oikeus uudelleenkuntoutukseen, jonka tarkoituksena on työelämään sopeuttaminen. Lääkinnälliset keinot ja fyysiset apuvälineet sekä matkakulut voidaan korvata osana kuntoutusta.

Eläkkeensaajalle maksetaan eläkkeen rinnalla päiväkorvausta (Taggelder) ja joissakin tapauksissa sopeutumiskorvausta (Übergangsleistung) kolmen vuoden suoja-ajalta. Korvausta maksetaan myös työkyvyttömän alkaessa taas työskentelemään tai työhön osallistumisasteen noustua.

Työkyvyttömyyseläke

Työkyvyttömyyseläke tulee kyseeseen, kun terveydelliset vaivat rajoittavat työelämään osallistumista tai työtehtävistä suoriutumista, ja kuntoutustoimet eivät ole tilanteeseen soveltuvia. Terveydelliset haitat voivat olla sairauden tai onnettomuuden aiheuttamia tai syntymästä saakka olleita.

Työkyvyttömyyseläkeoikeuden piiriin tulemiseksi edellytetään yhteensä kolmea täyttä vakuutusmaksuvuotta. Oikeus eläkkeeseen syntyy seuraavien edellytysten täyttyessä:

  • Henkilön työkyky on ollut vuoden ajan melkein jatkuvasti vähintään 40 prosenttia alentunut.
  • Vuoden jälkeenkin työkyky pysyy alentuneena vähintään 40 prosenttia.

Ansiotyötä tekevän työkyvyttömyysaste määritellään työtulojen vähentymisen määrän perusteella. Palkkatyön ulkopuolella olevien työkyvyttömyysaste arvioidaan heidän suoriutumisestaan tavanomaisella toiminta-alueellaan.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä lasketaan samalla tavalla kuin vanhuuseläke. Siihen vaikuttavat vakuutuskaudet, ansiotulot ja lastenhoitoajat.

Työkyvyttömyyseläke maksetaan työkyvyttömyysasteen mukaan

  • täytenä 1/1 eläkkeenä (70-prosenttisesti työkyvytön)
  • ¾ eläkkeenä (60 %)
  • ½ eläkkeenä (50 %)
  • ¼ eläkkeenä (40 %)

Täysi eläke on vähintään 1 175 frangia (1 057 €) ja enintään 2 350 frangia (2 114 €) kuukaudessa vuonna 2018. Työkyvyttömyyden muutokset eläkkeen aikana vaikuttavat eläkkeen tasoon. Eläkettä maksetaan aikaisintaan kuusi kuukautta hakemuksen tekemisen jälkeen. Taulukossa on esitetty täysien vakuutuskausien mukaiset eläkkeet eri työkyvyttömyysasteilla:

Vähimmäismäärä (CHF/kk) Enimmäismäärä (CHF/kk)
1/1 3/4 1/2 1/4 1/1 3/4 1/2 1/4
Työkyvyttömyyseläke 1 175 882 588 294 2 350 1 763 1 175 588
Lapsihyvitys 470 353 235 118 940 705 470 235

Eläkelisät

Työkyvyttömällä on mahdollista saada varsinaisen työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla useita IV-järjestelmän tarjoamia rahamääräisiä etuja sekä apuvälineitä. Rahamääräiset edut ovat:

  • avuttomuuslisä (Hilflosenentschädigung)
  • intensiivihoidon lisä (Intensivpflegezuschlage)
  • avustajalisä (Assistenzbeitrag)
  • täydennyseläke (Ergänzungsleistung)

Avuttomuuslisä riippuu kolmiportaisesta avuttomuusasteesta ja asumismuodosta. Avuttomuus tarkoittaa sitä, että henkilö tarvitsee pysyvästi apua jokapäiväisiin toimiin terveyshaitan vuoksi. Täysi-ikäisen avuttomuuslisä on vähimmillään 470 frangia (423 €) ja enimmillään 80 prosenttia enimmäiseläkkeestä eli 1 880 frangia (1 691 €) kuukaudessa. Alaikäisen tai hoitokodissa asuvan saama lisä on huomattavasti pienempi.

Intensiivisen hoidon lisä riippuu hoitotarpeen tuntimäärästä. Vähimmillään lisä on kuukaudessa 940 frangia (846 €) vähintään neljän tunnin hoidosta päivässä, ja enimmillään 2 350 frangia (2 114 €) kuukaudessa vähintään kahdeksan tunnin hoidosta päivässä.

Avustajalisä maksetaan tuntitarpeen ja hoitajan tarvittavien pätevyyksien perusteella. Lisäksi maksetaan erillinen lisä yötyöstä.

Asuminen hoitokodissa vähentää tai poistaa edellä mainittuja lisiä. Saadakseen täydet lisät henkilön tulee siis asua itsenäisesti.

Täydennyseläke maksetaan, kun kokonaistulot pienuutensa takia eivät riitä elinkustannusten kattamiseen (Ks. edempänä: Täydennyseläke – AHV-IV).

Työkyvyttömyyseläke päättyy vanhuuseläkeiän saavuttamiseen tai työkyvyttömyyseläkettä suuremman perhe-eläkeoikeuden alkamiseen. Työkyvyttömyysasteen muuttuessa eläke tarkistetaan. Eläkettä ei pienennetä, jos vuotuiset työtulot ovat enintään 1 500 frangia (1 350 €).

Tuleva aika

Tulevan ajan ansiot otetaan huomioon eläkkeen laskentasäännössä. Työkyvyttömyyseläke on täysimääräinen, kun vakuutusmaksut on yhdenjaksoisesti maksettu 21 vuoden iän täyttämisvuodesta alkaen työkyvyttömyyden alkamisvuoden alkuun saakka. Jos maksukausia puuttuu, lasketaan eläke maksettujen eläkekuukausien ja vakuutetun ikää vastaavan yhdenjaksoisen maksuajan suhteen mukaisena osana täydestä eläkkeestä.

Perhe-eläke

Perhe-eläkettä maksetaan lesken- ja lapseneläkkeenä. Edunjättäjän on täytynyt olla vakuutettuna vähintään täyden vakuutusmaksuvuoden ajan. Leskeneläke myönnetään naisleskelle ja miesleskelle, mutta erilaisin saamisehdoin.

Leskeneläke

Naisleski saa eläkkeen, kun leskeksi jäädessä samassa taloudessa asuu yhteinen lapsi, kuolleen puolison lapsi tai aviopuolisoiden hoitama kasvattilapsi, jonka leski adoptoi. Jos lapsia ei ole, eläkkeen saa 45 vuotta täyttänyt naisleski, joka oli elänyt avioliitossa puolisonsa kanssa yhteensä vähintään viisi vuotta.

Entisen aviopuolison jälkeen naisleski saa eläkettä, kun jokin seuraavista tilanteista täyttyy:

  • Puolisoilla on yhteinen lapsi.
  • Leski oli eroamishetkellä yli 45-vuotias ja avioliitto oli kestänyt vähintään kymmenen vuotta.
  • Leski oli täyttänyt 45 vuotta nuorimman lapsen 18 vuotta täyttämisen jälkeen.
  • Mikäli mikään edellisistä ehdoista ei toteudu, naisleski saa eläkettä, kunnes nuorin lapsi täyttää 18.

Miesleski saa perhe-eläkettä yhteisen lapsen 18 vuoden iän saavuttamiseen saakka.

Eläkkeen määrä voi olla korkeintaan 80 prosenttia vanhuuseläkkeestä, mutta vähintään 940 frangia (846 €) ja enintään 1 880 frangia (1 690 €) vuonna 2018. Leskeneläke lakkaa lesken oman työkyvyttömyyseläkkeen tai vanhuuseläkkeen alkaessa.

Lapseneläke

Edunjättäjän lapsella on oikeus lapseneläkkeeseen 18 vuoden täyttämiseen saakka tai opiskelevalla lapsella 25 vuoden ikään saakka. Eläke on 40 prosenttia vanhuuseläkkeestä, eli täysillä vakuutuskausilla 470–940 frangia (423–846 €) kuukaudessa. Molempien vanhempien jälkeen eläke on 60 prosenttia vanhuuseläkkeestä, kuitenkin korkeintaan 1 410 frangia (1 269 €) kuukaudessa.

Vapaaehtoinen jatkovakuuttaminen

Sveitsin kansalainen, EU-kansalainen ja EFTA:n kansalainen voi vapaaehtoisesti jatkovakuuttaa itsensä vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheenhuoltajan kuoleman varalta pakollisen vakuutuksen piiristä poistuttuaan. Vakuuttaminen on mahdollista, jos vakuuttamista jatketaan vuoden sisällä vähintään viisi peräkkäistä vuotta jatkuneen Sveitsin vakuutusajan päätyttyä, kun vakuutettu muuttaa asumaan Sveitsin, EU:n tai EFTA:n ulkopuoliseen maahan.

Vakuutusmaksu on 9,8 prosenttia ansiotulosta. Lisäksi maksetaan viisi prosenttia vakuutusmaksun summasta hallintokululisänä. Maksu siis määräytyy samoin kuin Sveitsissä asuvalle henkilölle AHV- ja IV-eläkkeistä. Vapaaehtoisesti jatkovakuutettu kuitenkin maksaa koko maksun itse. Maksuja voi maksaa 918–22 850 frangia (826–20 554 €) vuodessa.

Jatkovakuuttaminen on henkilökohtaista, eikä se kata puolisoa ilman hänen yksilöllistä vakuuttamistaan. Etuudet ovat lähes samat kuin pakollisessa vakuuttamisessa. Vapaaehtoista vakuuttamista hoitaa Schweizerische Ausgleichsstelle.

Työmarkkinaeläkkeet

Kansanvakuutusta on vuodesta 1985 alkaen täydentänyt pakolliseksi säädetty työmarkkinaeläke (Berufliche Vorsorge, BV). Myös aiemmin työmarkkinaeläkkeitä on ollut saatavilla, mutta ne eivät olleet pakollisia. Työmarkkinaeläkkeiden avulla tavoitellaan yhdessä kansanvakuutuksen eläkkeiden kanssa noin 60 prosentin eläketasoa työuran aikaisesta palkasta.

Pakollista työmarkkinaeläketurvaa määrittelevä BVG-laki asettaa tietyt vähimmäisehdot, mutta lopullinen eläketurvan taso on riippuvainen kunkin eläkerahaston omista säännöistä ja päätöksistä. Ottaen huomioon eläketoimijoiden suuren määrän, etuuksissa voi olla sopimus- ja kassakohtaista vaihtelua. Pakollinen työmarkkinaeläke määräytyy maksujen mukaan eli sitä voi kuvata maksuperusteiseksi järjestelmäksi.

Toisin kuin täysin maksuperusteisissa järjestelmissä eläkkeelle on asetettu ikäsidonnaiset maksuprosentit, joiden mukaisesti eläkepääoman tulee vähintään kertyä samoin kuin vuosittainen vähimmäistuottovaatimus. Lisäksi, toisin kuin vapaaehtoisissa työmarkkinaeläkkeissä, eläkepääoman vuosieläkkeeksi muuntava kerroin ei pakollisen eläketurvan osalta määräydy eläkerahastokohtaisesti, vaan poliittisen päätöksenteon kautta. Kaikkiaan työmarkkinaeläkejärjestelyistä noin 90 prosenttia on maksuperusteisia (ml. pakollinen työmarkkinaeläke).

Etuuksiin kuuluvat vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläketurva. Alle 25-vuotiaat ovat vain työkyvyttömyys ja perhe-eläketurvan piirissä. Vanhuuseläke alkaa karttua 25 vuoden iän saavuttamisesta alkaen työuran päättymiseen saakka.

Työmarkkinaeläkejärjestelmän vakuuttamisvelvollisuuden edellytyksenä on vähintään 21 150 frangin (19 025 €) vuositulot ja 17 vuoden iän täyttäminen. Pakollinen eläketurva kattaa vuosiansiot 21 150 frangin ja 84 600 frangin (n. 76 100 €) välillä vuonna 2018. Tämän ylittävältä osalta eläketurva on vapaaehtoinen.

Eläkkeen perusteena oleva palkka (eläkepalkka) ja eläkemaksun peruste määritellään siten, että vuosiansioista vähennetään niin sanottu yhteensovitusmäärä (Koordinationsabzug) 24 675 frangia, jolloin eläkepalkan enimmäismääräksi muodostuu 59 925 frangia vuonna 2018. Niillä vakuutetuilla, joiden ansiotulo on vähintään alatulorajan (21 150 CHF) suuruinen, mutta enintään täyden lakisääteisen AHV-eläkkeen (28 200 CHF) suuruinen, eläkepalkka on kiinteä 3 525 frangia. Tätä kutsutaan niin sanotuksi koordinoiduksi vähimmäisansioksi (Koordinierter Lohn im Minimum). Kyseiset rajat määritellään suhteessa lakisääteiseen AHV-eläkkeeseen seuraavasti:

  • Ylätuloraja, ansiokatto (84 600 CHF) = 3 x AHV-vanhuuseläke (28 200 CHF)
  • Alatuloraja (21 150 CHF) = 6/8 (75 %) täydestä AHV-vanhuuseläkkeestä
  • Yhteensovitusmäärä (24 675 CHF) = 7/8 (87,5 %) täydestä AHV-vanhuuseläkkeestä
  • Eläkepalkka vähintään (3 525 CHF) = 1/8 (12,5 %) täydestä AHV-vanhuuseläkkeestä
  • Eläkepalkka enintään (59 925 CHF) = Ansiokatto-yhteensovitusmäärä

Ansiorajat on esitetty seuraavassa kuviossa.

Sveitsin työmarkkinaeläkkeiden ansiorajat 2018

Pakollisen lisäeläketurvan ylittävän palkan osuus on mahdollista vakuuttaa vapaaehtoisesti. Pakollista lisäeläkettä täydentävässä vapaaehtoisessa osuudessa otettiin vuoden 2006 alussa käyttöön palkkakatto. Palkkakatto on 10-kertainen pakollisen järjestelmän kattoon verrattuna eli 846 000 frangia vuonna 2018.

Työnantajien järjestämä vapaaehtoinen lisäeläketurva muodostaa yleensä yhtenäisen kokonaisuuden pakollisen lisäeläketurvan kanssa, koska useimmilla työnantajilla oli vapaaehtoinen lisäeläkejärjestelmä olemassa jo ennen kuin pakollista vähimmäistasoa koskeva BVG-laki tuli voimaan.

Jos henkilö on oikeutettu työmarkkinaeläkejärjestelmän perhe- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen ja tapaturma- tai sotilasvakuutukseen, vakuutusten yhteissumma ei voi ylittää 90 prosenttia työuran aikaisista tuloista.

Pakollisen vakuuttamisen ulkopuolelle jäävät yrittäjät, enintään kolmen kuukauden määräaikaisessa työsuhteessa olevat, perheenjäsenen omistamalla maatilalla työskentelevät ja vähintään 70 prosenttisesti työkyvyttömät. Vakuutusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävät voivat kuitenkin vapaaehtoisesti liittyä eläkejärjestelmän piiriin.

Henkilön vaihtaessa tai lopettaessa työt ennen vakuutustapahtumaa, maksetut eläkemaksut siirretään uuden työnantajan järjestelmään tai vaihtoehtoisesti suljetulle pankkitilille tai vakuutukseen. Jos työnantaja ei ole järjestänyt eläketurvaa, otetaan työnantajalle pakkovakuutus.

Sveitsin työmarkkinaeläkkeiden saajat 2016

Työmarkkinaeläkkeen saajia oli 1,11 miljoonaa vuonna 2016.

Vanhuuseläke

Vanhuuseläkeikä naisilla on 64 vuotta ja miehillä 65 vuotta myös. Eläkelaitoksen säännöistä riippuen eläkkeen voi saada varhennettuna aikaisintaan 58-vuotiaana. Eläkkeen alkamisen voi myös lykätä vanhuuseläkeikää myöhemmäksi.

Vanhuuseläke määräytyy kertyneen eläkepääoman perusteella. Vuotuinen eläke on sukupuolesta riippumatta vähintään 6,80 prosenttia eläkepääomasta 65 vuoden iässä. Kerroin vastaa noin 15 vuoden vanhuuseläkeaikaa. Varhennettaessa eläke pienenee varhennusvähennyksen verran ja eläkettä lykätessä suurenee lykkäyskorotuksen verran.

Esimerkki työmarkkinaeläkkeen laskemisesta
Eläkkeen perustana olevat työuran aikaiset ansiotulot yhteensä  350 000
Eläkkeen määrä vuodessa  350 000 * 6,8 % = 23 800
Eläkkeen määrä kuukaudessa  23 800 / 12 = 1 983

Eläkelaitoksen säännöistä riippuen eläke voidaan maksaa myös osaksi kertasuoritteisena pääomanostona ja osaksi eläkkeenä. Normaalisti eläkkeet maksetaan jatkuvina eläkkeinä. Karttuneista eläkesäästöistä 25 prosenttia voidaan maksaa kertakorvauksena. Lisäksi karttunut eläkeoikeus maksetaan kertakorvauksena myös silloin, kun se on pienempi kuin kymmenen prosenttia yleisen sosiaalivakuutuksen (AHV) vähimmäiseläkkeen määrästä. Osaa karttuneesta eläkesäästöstä voidaan käyttää oman asunnon hankkimista varten tai sen kiinnelainan maksuun.

Työkyvyttömyyseläke

Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen on henkilöillä, joiden

  • työkyvyttömyys on kansanvakuutuksen IV-työkyvyttömyyseläkejärjestelmän mukaan määräytyen vähintään 40 prosenttia ja työkyvyttömyyden syyt toteutuvat vakuutusaikana.
  • synnynnäisen vamman aiheuttaman työkyvyttömyyden ollessa työsuhteen alkaessa 20–40 prosenttia, ja työkyvyttömyys pahenee vakuutusaikana vähintään 40-prosenttiseksi.
  • alaikäisenä alkanut 20–40 prosentin työkyvyttömyys muuttuu vakuutusaikana vähintään 40-prosenttiseksi.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä perustuu kertyneen eläkkeen (vuodessa 6,8 prosenttia eläkepääomasta) ja tulevan ajan ansioista laskettavaan määrään. Tulevan ajan ansioiden perusteena ovat viimeisen vakuuttamisvuoden ansiot. Työkyvyttömyyden takia alentuneen palkan sijaan eläkkeen laskennassa huomioidaan palkka, joka olisi maksettu ilman työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansion alenemaa.

Eläkekassan säännöistä riippuen työkyvyttömyyseläke voidaan maksaa myös kertasuorituksena.

Myös työkyvyttömyyseläkkeen saajalla on oikeus lapsikorotukseen (Kinderrente), kuten vanhuuseläkkeen yhteydessä.

Perhe-eläke

Mikäli henkilö on eläkkeellä ja hän huoltaa alle 18-vuotiasta lasta, hänelle maksetaan 20 prosentin lisä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Leskeneläke maksetaan leskelle, kun elätettävänä on lapsi, tai jos leski on täyttänyt 45 vuotta ja avioliitto, avopuolisoiden yhdessä asuminen tai rekisteröity parisuhde on jatkunut vähintään viisi vuotta. Entisen puolison kuollessa henkilö on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos avioliitto on kestänyt vähintään kymmenen vuotta.

Leskeneläke on 60 prosenttia ja lapseneläke 20 prosenttia edunjättäjän kuolinhetken työkyvyttömyyseläkeoikeuden mukaisesta täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä tai myönnetystä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä.

Indeksisuoja

Kansanvakuutuksesta myönnettäviä eläkkeitä tarkistetaan joka toinen vuosi palkkojen ja hintojen muutosten mukaisella eläkeindeksillä. Eläkeindeksi lasketaan palkkaindeksin ja kuluttajahintaindeksin aritmeettisena keskiarvona. Myös lisätuet tarkistetaan samassa suhteessa.

Lakisääteisiä AHV-IV-eläkkeitä on viimeksi korotettu vuonna 2015, jolloin korotus oli 0,4 prosenttia. Sen jälkeisinä vuosina hinta- ja palkkakehitys on jatkunut heikkona, joten korotuksia ei ole tehty.

Työmarkkinaeläkkeiden indeksitarkistukset perustuvat hintojen kehitykseen.

Verotus

Kansanvakuutuksen AHV- ja IV-eläkkeet ovat kokonaan verotettavaa tuloa, mutta niitä täydentävät eläkkeet ja lisät ovat verottomia. Veroa maksetaan 17 800 frangin ylittäviltä vuosiansioilta.

Kokonaan verotettavaa tuloa ovat myös työmarkkinaeläkkeet ja yksilöllisten vakuutusten perusteella saatavat eläkkeet. Viimeksi mainittujen mahdollisiin ennen eläkeikää tapahtuviin rahastonostoihin sovelletaan erityissääntöjä. Vakuutettujen maksamat eläkemaksut ovat verovähenteisiä.

Lue lisää:

Aiheesta muualla: