Yrittäjän vakuutus perustuu YEL-työtuloon

Yrittäjä vastaa oman eläkevakuutuksensa järjestämisestä. Yrittäjä vakuuttaa toimintansa yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisesti. Vakuutus on pakollinen, kun yrittäjä täyttää eläkelain piiriin kuulumisen edellytykset, ja se on otettava kuuden kuukauden kuluessa yritystoiminnan alkamisesta. Yrittäjä voi ottaa eläkevakuutuksensa joko työeläkevakuutusyhtiöstä tai eläkekassasta, jos hänen alallaan toimii sellainen.

Yrittäjäksi katsotaan henkilö, jonka työskentely ei tapahdu työ- tai virkasuhteessa. Muut edellytykset lain piiriin kuulumiseen ovat: 

  • yrittäjä on 18–67-vuotias 
  • yritystoiminta on kestänyt neljä kuukautta
  • arvioitu työtulo on vähintään 7 105,84 euroa vuodessa (2012).

YEL:n mukaan vakuutetaan avoimen yhtiön yhtiömies ja kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies. Myös osakeyhtiössä johtavassa asemassa oleva henkilö, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia tai perheenjäsenten kanssa yli puolet yhtiöstä tai äänivallasta, on vakuutettava YEL:n mukaan.

YEL-yrittäjiä on vajaat kahdeksan prosenttia työeläkevakuutetuista.

Eläketurvakeskuksen ohjeissa yrittäjän työtulon määrittämiseksi on kerrottu tarkemmin vakuuttamisesta eri yhtiömuodoissa.

Oikopolut:

Yrittäjän työpanos vaikuttaa työtuloon

YEL-työtulo on vakuutuksen perusta. Työtulon tulee vastata yrittäjän työpanosta. Työtulon perusteella lasketaan eläkkeen määrä ja vakuutusmaksu.

Lain mukaan YEL:n mukaisen työtulon on vastattava sellaista palkkaa, joka olisi maksettava, jos yrittäjän työn tekisi joku toinen yhtä ammattitaitoinen henkilö yrittäjän sijasta tai joka keskimäärin vastaa kyseisestä työstä maksettua korvausta.

YEL:ssä tarkoitetun työtulon on vastattava yrittäjän työpanoksen taloudellista arvoa, ei yritystoiminnan taloudellista tulosta. Työtulo ei siis suoraan perustu esimerkiksi yrityksen liikevaihtoon tai verotuksessa todettuun ansiotuloon, mutta ne voivat auttaa määrittämään työtulon sopivalle tasolle.

Yrittäjän työtuloa ei kuitenkaan voi määrittää korkeammaksi kuin 161 375,00 euroa (vuonna 2012). Eläketurvakeskus laatii työtulo-ohjeet ja antaa minimisuositukset ammattialakohtaiselle YEL-työtulolle.

Eläkelaitos vahvistaa yrittäjän hakemuksesta eläkkeen ja vakuutusmaksun perusteena olevan YEL-työtulon. Jos yrittäjän työpanoksessa tapahtuu muutoksia, yrittäjä sopii eläkelaitoksensa kanssa uudesta työtulosta ajassa eteenpäin.

Vuodesta 2004 alkaen yrittäjän eläkevakuutuksen perusteena oleva työtulo on vaikuttanut myös yrittäjien muuhun sosiaaliturvaan. Työttömyyskorvauksen, sairauspäivärahan ja vanhempainpäivärahojen määrä lasketaan hakijan YEL-työtulon perusteella. Myös yrittäjän osa-aikaeläkkeen saaminen edellyttää tietyn suuruisia YEL-työtuloja.

Yrittäjät vahvistavat työtulonsa usein varovaisuussyistä matalaksi ja YEL-työtulo on keskimäärin noin kolmanneksen alempi keskipalkkaan nähden. YEL-työtulon on todettu olevan keskimäärin 65 prosenttia verotuksen perusteena olevasta työtulosta (Hyrkkänen, 2009). YEL-työtulo vastaa paremmin todellisia työtuloja aloilla, joilla työtulot ovat suhteellisen matalat. YEL-työtulo ylittää hyvin harvoin 20 000 euroa vuodessa.

Oikopolut:

Yrittäjä rahoittaa eläkkeensä pääasiassa itse

Yrittäjä kustantaa eläketurvansa itse maksamalla YEL-vakuutusmaksua, joka määräytyy keskimääräisen TyEL-maksun perusteella. Vuonna 2012 vakuutusmaksu on alle 53-vuotiaalla yrittäjällä 22,50 prosenttia vahvistetusta YEL-työtulosta ja 53-vuotiaalla ja tätä vanhemmalla 23,85 prosenttia. Vakuutusmaksu on kokonaan verovähennyskelpoinen.

Ensimmäistä kertaa yrittäjäksi ryhtyvä yrittäjä on vuodesta 1992 lähtien saanut vakuutusmaksuunsa alennuksen. Nykyisin aloittava yrittäjä saa 25 prosentin suuruisen vakuutusmaksualennuksen.

Maksualennus on yrittäjälle iästä riippumaton ja hän saa sen yrittäjätoiminnan 48 ensimmäiseltä kuukaudelta. Jos ensimmäinen yrittäjätoimintajakso kestää alle 48 kuukautta, maksualennuksen voi saada jäljellä olevalle alennusajalle vielä toiseen yrittäjätoimintajaksoon.

Valtio osallistuu yrittäjien eläkkeiden rahoittamiseen. Yrittäjien eläkejärjestelmään ei ole kertynyt rahastoja, vaan yrittäjien eläkkeiden rahoitus toimii jakojärjestelmän mukaisesti.

Yrittäjien työeläkemaksuilla, joista hoitokulut on vähennetty, katetaan kyseisen vuoden eläkemenoa ja valtio kustantaa puuttuvan osan. Vuonna 2011 valtion osuus oli 7 prosenttia yrittäjäeläkemenosta.

Oikopolut:

Vakuutusmaksulla on vaikutusta eläkkeen määrään

YEL-vakuutusmaksu on joustava, mikä tarkoittaa, että yrittäjä voi halutessaan maksaa suurempaa tai pienempää vakuutusmaksua. Yrittäjä voi kohentaa eläketurvaansa ja korottaa vakuutusmaksua 10–100 prosenttia ilman, että YEL-työtuloa tarvitsisi nostaa pysyvästi.

Huonojen aikojen koittaessa maksua voi pienentää 10–20 prosenttia. Vaikka vahvistettu työtulo ei muutu, karttuu eläke sellaisen työtulon mukaan, joka vastaa maksettuja vakuutusmaksuja.

Yrittäjälle karttuu eläkettä aina maksettujen YEL-maksujen perusteella. Jos yrittäjä on laiminlyönyt maksujen maksamisen ja jos maksut ovat vanhentuneet, hänen YEL-eläkkeensä pienenee.

Mikäli YEL-maksuja on jäänyt jonain vuonna maksamatta, sen vuoden työtuloa pienennetään samassa suhteessa kuin maksuja on maksamatta. Jos jonkun vuoden YEL-maksut ovat kokonaan jääneet maksamatta, on sen vuoden työtulo eläkettä laskettaessa 0 euroa.

Eläketurvakeskus valvoo

Eläketurvakeskus valvoo yrittäjien työeläkevakuuttamista. Mikäli yrittäjä ei ole ottanut vakuutusta, Eläketurvakeskus kehottaa häntä kohtuullisessa ajassa korjaamaan laiminlyönnin. Jos yrittäjä ei noudata saamaansa kehotusta, Eläketurvakeskus ottaa yrittäjän puolesta ja kustannuksella YEL-vakuutuksen työeläkevakuutusyhtiöstä.

Yrittäjä voi itse ottaa vakuutuksen taannehtivasti kuluvalle ja kolmelle edelliselle vuodelle. Tätä varhemmalta ajalta ei eläketurvaa ole jälkikäteen mahdollista kartuttaa.

Oikopolut:

07.02.2012