Sveitsin eläkejärjestelmä

Yleistä

 Asia  Määrä  Vuosi
 Väestö  8 039 000  2012
 65 vuotta täyttäneet  1 400 000  2012
 75 vuotta täyttäneet     650 000  2012
 Alle 15-vuotiaita  1 200 000  2012
 Odotettavissa oleva elinikä, miehet          80,5  2012
 Odotettavissa oleva elinikä, naiset          84,7  2012
 Huoltosuhde (65+/15-64 v.)          26 %  2012
 Syntyvyys            1,5  2012
 Vanhuuseläkkeitä  1 398 000  2011
 Vanhuuseläkkeitä BV     622 000  2011
 Työkyvyttömyyseläkkeitä     203 000  2011
 Työkyvyttömyyseläkkeitä BV     132 000  2011
 Leskeneläkkeitä       51 000  2011
 Orvoneläkkeitä       26 000  2011
 Maksavia vakuutettuja  5 177 000  2010
 Vakuutettuja BV  3 696 000  2010
 Keskim. lakisääteinen vanhuuseläke      1 468 €  2011
 Eläkkeet BKT:sta       14,4 %  2011
 BKT, euroa     479 Mrd.  2011

Eläkkeet: AHV, ELAHV, IV, ELIV, BV

Sveitsin eläkejärjestelmä rakentuu kaikille pakollisesta lakisääteisestä yleisestä kansanva-kuutuksesta (Volksversicherung) ja pakollisesta työmarkkinaeläkkeestä (Berufliche Vorsorge, BV ).

Kansanvakuutus käsittää vanhuus- työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden lisäksi sairausetuudet. Eläke-etuuksiin liittyy useita eläkeläisen olosuhteista riippuvia erikoiseläkkeitä ja muita etuuksia.

Pakollinen työmarkkinaeläke on taloudellisesti merkittävä. Sen antamalla eläkkeen lisällä tavoitellaan yhdessä kansanvakuutuksen kanssa 60 prosentin eläketasoa. Järjestelmän hallitsema rahasto on huomattava suuri. Pakolliseksi työmarkkinaeläkejärjestelmä tuli vuonna 1985.

Edellä mainittujen pakollisten eläkkeiden parantamiseksi voidaan järjestää vapaaehtoisia kollektiivisia ja vapaaehtoisia yksilöllisiä eläkkeitä.

Koko eläkejärjestelmän organisaatiorakenne on suomalaiseen järjestelmään nähden monipolvinen ja monitasoinen.

Lakisääteinen perusjärjestelmä

Yleinen kansanvakuutus (Volksversicherung) antaa vanhuus- ja perhe-eläkkeen (Alters- und Hinterlassenenversicherung, AHV) sekä työkyvyttömyyseläkkeen, kuntoutuksen ja invalidi-huollon (Invalidenversicherung, IV)  työntekijöille, yrittäjille ja ansiotyössä olemattomille.

Eläkejärjestelmä tarjoaa edellisten peruseläkkeiden lisäksi täydentäviä erikoiseläkkeitä:

  • AHV- tai IV-eläkkeen jäädessä vähimmäiselinkuluihin riittämättömäksi maksetaan erillistä täydennyseläkettä (Ergänzungsleistung).
  • Hoidon tarpeessa olevalle vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saajalle maksetaan avuttomuuslisää (Hilflosenentschädigung). Lisän suuruus riippuu hoidon tarpeesta. Suuruudeltaan se on 20, 50 tai 80 prosenttia vähimmäisvanhuuseläkkeestä.
  • Tarvittaessa eläkeläinen voi saada myös apuvälineitä.
  • Lisäksi eläkkeen rinnalla maksetaan 18 vuoden ikään saakka tai 25 vuoden ikään saakka opiskelevasta lapsesta lapsen eläkettä (Kinderrente). Lapsen eläke on 40 prosenttia yhden vanhemman vanhuuseläkkeestä ja 60 prosenttia molempien vanhempien eläkkeestä.

Eläkkeillä on eläkelajikohtaiset vähimmäis- ja enimmäismäärät

Vakuuttamisaika

Vakuuttamisaikaa kartuttavat

  • omat vakuutusmaksuajat
  • ansiotyötä tekevän puolison oman maksunsa lisäksi maksamat maksut puolisostaan
  • lastenhoitoaika
  • omaishoidon aika (Betreuungsgutschriften).

Jos vakuutusmaksuaikoja puuttuu vuotta 1979 aikaisemmalta ajalta ja henkilö oli kuitenkin vakuutettu tai olisi voinut vakuuttaa itsensä, henkilö saa puuttuvan ajan täydentämiseksi lisäkuukausia (Zusatzmonate).

Kansanvakuutuksen eläkkeen määräytyminen

Eläkeoikeuden saaminen edellyttää eläkelajista riippuvaa vähimmäisvakuuttamisaikaa. Eläke perustuu eläkeindeksillä laskentahetken tasoon tarkistettujen työhistorian aikaisten ansioiden keskiarvoon. Ansioihin luetaan ansiotulot, lastenhoitotuet (Erziehungsgutschrift) ja omaishoitotuet (Betreuungsgutschrift).

Eläke määräytyy tuloluokittain Sosiaalivakuutusviraston julkaiseman taulukon (BSV: Monatliche Vollrenten, Skala 44AHV/IV) mukaisesti. Eläke määräytyy eri kertoimilla riippuen siitä, onko vuosiansio alle vai yli 36-kertaisen vähimmäisvanhuuseläkkeen. Eläke ”karttuu” hieman nopeammin pienistä tuloista.

Eläkepalkan jakaminen puolisoiden kesken

Puolisoiden avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen aikaiset eläkkeen perusteena olevat ansiot jaetaan eläkkeen laskemiseksi tasan puolisoiden kesken. Eläkkeen jakamisen edellytyksenä on vähintään vuoden avioliitto- tai parisuhdeaika ja että kummallakin on siltä ajalta AHV- IV- eläkkeitä kartuttavia ansioita. Jakamisessa ei oteta huomioon liiton solmimisvuoden ja eroamisvuoden eläkkeitä.

Kun aviopuolisoista myöhemmin eläkkeelle menevän eläke alkaa, jaetaan kummankin avio-liiton aikaiset eläkkeet tasan puolisoiden kesken. Aikaisemmin eläkkeelle siirtyneen puolison eläke lasketaan uudelleen. Samoin menetellään, jos puolison kuollessa elossa oleva saa työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkettä ja kuollut puoliso ei vielä saanut eläkettä.

Ansiotulot jaetaan myös avioeron ja parisuhteen päättymisen yhteydessä. Jakamista on haettava.

Vanhuuseläke

Yleinen vanhuuseläkeikä on naisilla 64 vuotta ja miehillä 65 vuotta. Eläkkeen voi saada joko yksi tai kaksi vuotta varhennettuna ja yhdestä viiteen vuotta lykättynä. Kun vanhuuseläkkeen saajalla on alaikäinen lapsi, jolla olisi oikeus orvoneläkkeeseen, maksetaan vanhuuseläkkeen lisäksi erillinen lapseneläke.

Vanhuuseläkeoikeuden syntyminen edellyttää eläkejärjestelmän piirissä olemista eli vakuuttamisaikaa yhden vuoden ajan.

Eläke määräytyy 21 vuoden iän täyttämisvuoden alusta lukien, vaikka vakuutusmaksuvelvollisuus on alkanut jo aikaisemmin. Ennen täyttämisvuotta olevat ajat ja tilitiedot otetaan huomioon myöhemmässä työhistoriassa mahdollisesti olevien aukkojen täydentämiseksi.

Varsinainen vanhuuseläke

Yleinen vanhuuseläkeikä on miehillä 65 vuotta ja naisilla 64 vuotta.

Vanhuuseläkkeellä on vähimmäismäärä ja enimmäismäärä. Määrät ovat vuonna 2013 seuraavat:

 Saajatyyppi  Vähimmäiseläke  Enimmäiseläke
Yksi eläkkeensaaja 1 170 CHF (934 €) 2 340 CHF (1 867 €)
Aviopari* 2 340 CHF (1 867 €) 3 510 CHF (2 801 €)

* Avioparin eläke on enimmillään 150 prosenttia enimmäiseläkkeestä

Lykätty vanhuuseläke

Vanhuuseläkkeen alkamista voi myöhentää vähintään vuodella ja enintään viidellä vuodella. Myöhentämiskauden aikana eläkkeen voi kuitenkin hakea alkavaksi jostain halutusta kuukaudesta. Eläkkeeseen tulee vakuutusteknisesti määräytyvä sukupuolineutraali lykkäyskorotus. Lykkäyskorotus korottaa myös lesken- ja orvon eläkkeitä. Lykkäyskorotusprosentti on kahden ensimmäisen vuoden jälkeen jyrkkenevästi kasvava:

 Lykkäysvuodet  Korotusprosentti
 1  5,2
 2  10,8
 3  17,1
 4  24,0
 5  31,5

Varhennettu vanhuuseläke

Vanhuuseläkkeen voi saada yksi tai kaksi vuotta ennen varsinaista vanhuuseläkeikää. Maksettava eläke on tällöin varhennusvähennyksen verran varsinaisessa eläkeiässä maksettavaa eläkettä pienempi. Varhennusvähennys koskee myös mahdollisia lesken- ja orvon eläkkeitä. Varhennusvähennys yhdeltä vuodelta on 6,8 prosenttia ja kahdelta vuodelta 13,6 prosenttia.

Työkyvyttömyys ja kuntoutus

IV-järjestelmä pyrkii ensimmäisenä toimenpiteenään työkyvyn säilyttämiseen. Tähän pyritään varhaispuuttumisella (Früherfassung), kun jompikumpi seuraavista tilanteista toteutuu:

  • Henkilö on ollut yhdenjaksoisesti 30 päivää työkyvyttömänä tai
  • Henkilöllä on runsaasti yksittäisiä työkyvyttömyyspäiviä vuoden aikana.

Uhkaavan työkyvyttömyyden hoitamiseksi henkilöstä on ilmoitettava kassalle. Ilmoituksen voivat tehdä useat siihen oikeutetut tahot, kuten lääkäri, työnantaja, jokin sosiaalivakuutus-laitos tai myös henkilö itse. Henkilön on itsensä saatava tieto ilmoituksen tekemisestä. Jatkotoimenpiteisiin kuuluu aluksi esimerkiksi työtehtävien tarkistaminen, ammatinohjausta ja kurssimuotoinen koulutus. Tilanteen mukaan henkilö pyritään pitämään työelämässä mukana kuntoutuksella ja työllistämistoimilla, joihin kuuluu henkilölle maksettava tukiraha (Einarbeitungszuschuss) ja työnantajalle korkeintaan vuoden ajan maksettava työllistämistuki. Tuki on noin 80 e päivässä.

Tukimuotona voi tulla kysymykseen myös ammatillinen koulutus ammatin vaihtamiseksi tai ammattikoulutuksen kokonaan puuttuessa.

Työkyvyttömyyseläkeläinen voi työelämään palaamiseksi saada ammatillista koulutusta ja työhön opastusta. Eläkkeen mahdollisen pienentämisen tai nousemisen jälkeen eläkkeensaajalla on oikeus uudelleenkuntoutukseen, jonka tarkoituksena työelämään sopeuttaminen. Kuntoutusjakson aikana työnantaja ja työkyvyttömyyseläkkeen saaja saavat työelämään palaamisneuvontaa ja -opastusta. Eläkkeensaajalle maksetaan eläkkeen rinnalla päiväkorvausta ja mukautusrahaa (Übergangsleistung) kolmen vuoden suoja-ajalta. Mukautusrahaa maksetaan myös työkyvyttömän ryhtyessä työntekoon tai työhön osallistumisasteen noustua.

Työkyvyttömyyseläke

Työkyvyttömyyseläke tulee mahdolliseksi, kun terveydelliset vaivat rajoittavat työelämään osallistumista yleensä tai tähänastisista työtehtävistä suoriutumista. Terveydelliset haitat voivat olla myös onnettomuuden aiheuttamia tai syntymästä saakka olleita.

Työkyvyttömyyseläkeoikeuden piiriin tulemiseksi edellytetään yhteensä kolmea täyttä vakuutusmaksuvuotta. Oikeus eläkkeen saamiseen syntyy seuraavien edellytysten vallitessa:

  • Henkilön työkyky on ollut vuoden ajan melkein jatkuvasti vähintään 40 prosenttia alentuneena.
  • Vuoden jälkeenkin työkyky pysyy alentuneena vähintään 40 prosenttia

Ansiotyötä tekevän työkyvyttömyysaste määritellään työtulojen vähenemismäärän perusteella. Palkkatyön ulkopuolella olevien työttömyysaste arvioidaan heidän suoriutumisestaan tavanomaisella toiminta-alueellaan.

Työkyvyttömyyseläke maksetaan työkyvyttömyysasteen mukaan

  • täytenä 1/1 eläkkeenä
  • ¾ eläkkeenä
  • ½ eläkkeenä
  • ¼ eläkkeenä.

Täysi eläke on vähintään 934 euroa ja enintään 1 868 euroa (2013). Työkyvyttömyyden muutokset eläkkeen aikana vaikuttavat eläkkeen tasoon. Jos vakuutetulla on samanaikaisesti oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen ja perhe-eläkkeeseen, vakuutettu saa täyden työkyvyttömyyseläkkeen työkyvyttömyysasteesta riippumatta.

Työkyvyttömällä on mahdollista saada varsinaisen työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla useita IV-järjestelmän tarjoamia rahamääräisiä etuja sekä apuvälineitä. Rahamääräiset edut ovat:

  • Avuttomuuslisä (Hilflosenentschädigung)
  • Intensiivihoidon lisä (Intensivpflegezuschlage)
  • Avustajalisä (Assistenzbeitrag)
  • Täydennyseläke (Ergänzungsleistung)

Avuttomuuslisä riippuu kolmiportaisesta avuttomuusasteesta ja asumismuodosta. Täysi-ikäisen avuttomuuslisä on vähimmillään 93 euroa ja enimmillään 1 494 euroa kuukaudessa. Alaikäisen saama lisä on huomattavasti pienempi.

Intensiivisen hoidon lisä riippuu hoitotarpeen tuntimäärästä vähimmillään vähintään neljän tunnin hoidosta 374 euroa kuukaudessa ja enimmillään vähintään kahdeksan tunnin hoidosta 1 121 euroa kuukaudessa.

Avustajalisä maksetaan tuntitarpeen ja hoidettavan käyttäytymisen perusteella sekä erikseen yötyöstä.

Täydennyseläke maksetaan, kun kokonaistulot pienuutensa takia eivät riitä elinkustannusten kattamiseen (Ks. edempänä: Täydennyseläke – AHV-IV).

Työkyvyttömyyseläke päättyy vanhuuseläkeiän saavuttamiseen tai työkyvyttömyyseläkettä suuremman perhe-eläkeoikeuden alkamiseen.

Työkyvyttömyysasteen muuttuessa eläke tarkistetaan. Eläkettä ei pienennetä, jos vuotuiset työtulot eivät ylitä 1 179 euroa (1 500 CHF).

Tuleva aika

Tulevan ajan ansiot otetaan huomioon eläkkeen laskentasäännössä. Työkyvyttömyyseläke on täysimääräinen, kun vakuutusmaksut on yhdenjaksoisesti maksettu 21 vuoden iän täyttämisvuodesta alkaen työkyvyttömäksi tuloon saakka. Jos maksukausia puuttuu, lasketaan eläke maksettujen eläkekuukausien ja ikäänsä vastaavan yhdenjaksoisen maksuajan suhteen mu-kaisena osana täydestä eläkkeestä.

Perhe-eläke

Perhe-eläkettä maksetaan leskeneläkkeenä ja orvon eläkkeenä. Edunjättäjän on täytynyt olla vakuutettuna vähintään täyden vakuutusmaksuvuoden ajan. Leskeneläke myönnetään naisleskelle ja miesleskelle, mutta erilaisin saamisehdoin.

Leskeneläke

Naisleski saa eläkkeen, kun leskeksi jäädessä samassa taloudessa asuu yhteinen lapsi, kuolleen puolison lapsi tai aviopuolisoiden hoitama kasvattilapsi, jonka leski adoptoi. Jos lapsia ei ole, eläkkeen saa 45 täyttänyt naisleski, joka oli elänyt avioliitossa puolisonsa kanssa yhteensä vähintään viisi vuotta.

Entisen aviopuolison jälkeen vaimo saa eläkettä, kun jokin kolmesta seuraavasta tilanteesta on olemassa:

  • Puolisoilla on yhteinen lapsi ja avioliitto oli kestänyt vähintään 10 vuotta
  • Vaimo oli eroamishetkellä yli 45-vuotias ja avioliitto oli kestänyt vähintään 10 vuotta
  • Vaimo oli täyttänyt 45 vuotta nuorimman lapsen 18 vuotta täyttämisen jälkeen

Eläkkeen määrä voi olla korkeintaan 80 prosenttia vanhuuseläkkeestä, mutta vähintään 936 CHF (747 €) ja enintään 1 872 CHF (1 494 €) vuonna 2013. Leskeneläke lakkaa oman työkyvyttömyyseläkkeen tai vanhuuseläkkeen alkaessa.

Miesleski saa perhe-eläkettä yhteisen lapsen 18 vuoden iän saavuttamiseen saakka.

Orvon eläke

Orvoksi jääneellä lapsella on oikeus eläkkeeseen 18 vuoden ikään saakka tai opiskelevalla lapsella 25 vuoden ikään saakka. Eläke on 40 prosenttia vanhuuseläkkeestä. Täysorpo saa eläkettä molempien vanhempiensa jälkeen, jolloin eläke on 60 prosenttia vanhuuseläkkeestä.

Täydennyseläke – AHV-IV

Eläkkeen jäädessä vähimmäiselinkuluihin riittämättömäksi eläkeläisellä on oikeus saada hyväksyttävien elinkulujen kattamiseksi täydennyseläkettä (Ergänzungsleistung). Hyväksyttävät elämisen kulut vaihtelevat sen mukaan, asuuko eläkkeensaaja kotonaan vai laitoksessa. Täydennyseläkettä ei pidetä sosiaaliavustuksena.

 Edunsaaja Täydennysosa vuodessa
Yksinelävä 19 210 CHF (15 331 €)
Aviopari 28 815 CHF (22 997 €)
Orvot ja lapset henkilöä kohden, kun ovat lapseneläkkeen perusteena* 10 035 CHF (8 009 €)
3 345 CHF (2670 €)*

*Eläke lasta kohden aleneee lasten lukumäärän kasvaessa viidenteen lapseen saakka

Eläketili

AHV-vakuutetuilla on henkilökohtainen eläkelaitoksen pitämä hallinnollinen eläketili (IK). Tilille kirjataan eläkkeen perusteena olevat tiedot tuloista, maksuajoista ja omaishoidon korvauksesta (Betreuungsgutschrift). Vakuutettu voi pyytää eläketiliotteen eläkekassalta.

Vapaaehtoinen jatkovakuuttaminen

Sveitsin kansalaisen, EU-kansalaisen ja EFTA:n kansalaisen on mahdollista vapaaehtoisesti jatkovakuuttaa itsensä vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perhe-eläkkeen varalta pakollisen vakuutuksen piiristä poistumisen jälkeen. Vakuuttaminen on mahdollista, jos vakuuttamista jatketaan vuoden sisällä vähintään viisi peräkkäistä vuotta jatkuneen Sveitsin vakuutusajan päätyttyä, kun vakuutettu muuttaa asumaan Sveitsin, EU:n tai EFTA:n ulkopuoliseen maahan.

Vakuutettu maksaa koko maksun itse. Maksu määräytyy samoin prosentein kuin maksua määrätään Sveitsissä asuvasta. Vähimmäismaksu on 774 CHF (618 €) vuodessa. Jatkovakuuttaminen on yksilövakuuttamista eikä se kata puolisoa ilman hänen yksilöllistä vakuuttamistaan.

Etuudet ovat likipitäen samat kuin pakollisessa vakuuttamisessa. Vapaaehtoista vakuuttamista hoitaa Schweizerische Ausgleichskasse, Genève.

Työmarkkinaeläkkeet

Kansanvakuutuksen rinnalla on vuodesta 1985 alkaen pakolliseksi tullut työmarkkinaeläke (Berufliche Vorsorge, BV). Työmarkkinaeläkkeillä tavoitellaan yhdessä kansanvakuutuksen eläkkeiden kanssa noin 60 prosentin eläketasoon. Työmarkkinaeläkejärjestelyistä on noin 90 prosenttia maksuperusteisia.

Etuuksiin kuuluvat vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläketurva. Alle 25-vuotiaat ovat vain työkyvyttömyys ja perhe-eläketurvan piirissä. Vanhuuseläke alkaa karttua 25 vuoden iän saavuttamisesta alkaen työuran päättymiseen saakka.

Työmarkkinaeläkejärjestelmän piiriin kuulumisen edellytyksenä on vähintään 21 060 CHF (16 608 €) vuositulot ja 17 vuoden iän täyttäminen. Käytössä on palkkakatto, joka vuonna 2013 on 126 000 CHF (n. 100 000 €). Eläkkeelle on työmarkkinaeläkkeitä säätelevässä laissa määritelty vähimmäismäärä.

Pakollisen vakuuttamisen ulkopuolelle jäävät yrittäjät, enintään kolmen kuukauden määräaikaisessa työsuhteessa olevat, maataloudessa työskentelevät perheenjäsenet ja vähintään 70 prosenttisesti työkyvyttömät. Pakollisen vakuuttamisen ulkopuolelle jäävät voivat kuitenkin vapaaehtoisesti liittyä eläkejärjestelmän piiriin vähimmäisturvan vakuuttamiseksi kuten esimerkiksi yrittäjät.

Työvoiman vuokraustoiminnan harjoittajan vuokralle antamien työntekijöiden eläketurva järjestetään vuokrantoiminnan harjoittajan eläkejärjestelmän piirissä.

Jos työnantaja ei ole järjestänyt eläketurvaa, otetaan työnantajalle pakkovakuutus.

Vanhuuseläke

Vanhuuseläkeikä naisilla on 64 vuotta ja miehillä 65 vuotta. Eläkelaitoksen säännöistä riippuen eläkkeen voi saada varhennettuna aikaisintaan 58 vuoden iästä alkaen. Eläkkeen alka-misen voi myös lykätä vanhuuseläkeikää myöhemmäksi.

Vanhuuseläke määräytyy säästöön kertyneen vanhuuseläkerahaston perusteella. Vuotuinen eläke on sukupuolesta riippumatta vähintään 6,80 prosenttia vanhuuseläkerahastosta 65 vuoden iässä. Kerroin vastaa noin 15 vuoden vanhuuseläkeaikaa. Varhennettaessa eläke pienenee varhennusvähennyksen verran ja korottuu alkamisen myöhentyessä lykkäyskorotuksen verran.

Eläkelaitoksen säännöistä riippuen eläke voidaan maksaa myös osaksi kertasuoritteisena pääomanostona ja osaksi eläkkeenä tai kokonaan kertasuoritteisena pääomanostona. Eläkkeen jäädessä pieneksi eläkelaitos voi maksaa rahaston eläkkeen sijasta kertasuorituksena.

Työkyvyttömyyseläke

Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen on henkilöillä, joiden

  • Työkyvyttömyys on IV:n muukaan määräytyen vähintään 40 prosenttia ja työkyvyttömyyden syyt toteutuvat vakuutusaikana.
  • Synnynnäisen vamman aiheuttaman työkyvyttömyyden ollessa työsuhteen alkaessa vähintään 20 prosenttia mutta alle 40 prosenttia ja työkyvyttömyys pahenee vakuutusaikana vähintään 40 prosenttiseksi.
  • Alaikäisenä alkanut vähintään 20 prosentin mutta alle 40 prosentin työkyvyttömyys pahenee vakuutusaikana vähintään 40 prosenttiseksi.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrä perustuu rahastosäästöön ja oletettuihin eläketapahtumasta vanhuuseläkeikään saamatta jääneistä ansioista eli ns. tulevan ajan ansioista laskettavaan rahastoon. Tulevan ajan ansioiden perusteena ovat viimeisen vakuuttamisvuoden ansiot. Työkyvyttömyyden johdosta alentuneen palkan sijaan eläkkeen laskennassa palkaksi otetaan palkka, joka olisi maksettu ilman työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansion alenemaa.

Miesten vuotuinen työkyvyttömyyseläke on 6,8 prosenttia rahastosta ja naisten 6,85 prosenttia. Eläkekassan säännöistä riippuen, työkyvyttömyyseläke voidaan maksaa myös kertasuorituksena.

Vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen työkyvyttömyyseläke jatkuu edelleen.

Myös työkyvyttömyyseläkkeen saajalla on oman eläkkeensä lisäksi oikeus lapseneläkkeeseen (Kinderrente), kuten vanhuuseläkkeen yhteydessä.

Perhe-eläke

Perhe-eläke maksetaan mies- tai naisleskelle, kun elätettävänä on lapsi. Eläke maksetaan myös 45 vuotta täyttäneelle leskelle, jos avioliitto on jatkunut vähintään viisi vuotta.

Leskeneläke on 60 prosenttia ja orvoneläke 20 prosenttia edunjättäjän kuolinhetken työkyvyttömyyseläkeoikeuden mukaisesta täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä tai eläkkeellä olleen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä.

Indeksisuoja

Eläkkeitä tarkistetaan joka toinen vuosi palkkojen ja hintojen muutosten mukaisella eläkeindeksillä. Jos hinnat nousevat vuoden aikana yli neljä prosenttia, aikaistetaan eläkkeiden tarkistusta. Vuoden 2013 alusta AHV-IV-eläkkeitä korotettiin 0,9 prosenttia.

Eläkeindeksi lasketaan palkkaindeksin ja kuluttajahintaindeksin aritmeettisena keskiarvona.

Rahoitus

Lakisääteinen eläkejärjestelmä perustuu jakojärjestelmään. Eläkevakuutusmaksua maksavat työntekijät ja työnantajat. Liittovaltio kustantaa 19,55 prosenttia eläkemenoista. Liittovaltion osuus rahoitetaan sen yleisillä verotuloilla ja arvonlisäverolla. AHV saa arvonlisäverosta 83 prosenttia lopun 17 prosentin jäädessä valtion kassaan. Lisäksi AHV:tä rahoitetaan tupakka ja alkoholiveroilla sekä pelikasinoiden tilityksillä AHV:lle.

Vakuutusmaksu on maksettava vakuutetun 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan vuoden alusta yleisen vanhuuseläkeiän saavuttamiseen. Maksu on maksettava ansiotyön jatkuessa yleisen eläkeiän jälkeen, mutta vapaaosalla vähennetystä palkan määrästä.

Työnantajan tilittämänä työnantaja ja työntekijä maksavat puoliksi palkasta määräytyvän AHV:n 8,4 prosentin eläkevakuutusmaksun eli 4,2 prosenttia kumpikin ja IV:n 1,4 prosentin eläkemaksun eli kumpikin 0,7 prosenttia.

Itsenäisten ammatinharjoittajien AHV-maksu on 7,8 prosenttia tuloista ja IV-maksu 1,4 prosenttia.

Ansiotyön ulkopuolella olevien on myös maksettava AHV-vakuutusmaksua. Maksu on vähintään 392 CHF vuodessa ja enintään 19 600 CHF.

Työnantajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat ja joissakin tapauksissa vakuutetut henkilöt maksavat eläkekassalle varsinaisen maksun lisäksi hallintokulumaksun. Hallintokulumaksun perusteena on eläkevakuutusmaksujen määrä. Maksuprosentti voi olla korkeintaan 5 prosenttia. Maksuprosentti alenee eläkemaksujen määrän kasvaessa. Sähköisten palveluiden käytöstä annetaan lisäalennus.

Samat maksuprosentit ovat olleet voimassa vuodesta 1975 alkaen.

Työmarkkinaeläkkeiden vakuutusmaksu vaihtelee kassoittain. Maksu on iän mukaan kohoava. Maksun vähimmäismäärät ovat:

  • 25-34v. 7 %
  • 35-44v. 10 %
  • 45-54v. 15 %
  • 55-65v. miehet ja 55-64 v. naiset 18 %

Työnantaja ja työntekijä maksavat maksun puoliksi. Rahastoitua pääomaa hyvitetään liitto-neuvoston (Bundesrat) vähintään joka toinen vuosi tarkistaman koron verran. Vuoden 2011 lopussa rahasto oli noin 495 Mrd. €.

Verotus

AHV- ja IV- eläkkeet ovat kokonaan verotettavaa tuloa, mutta niiden mukaiset täydentävät eläkkeet ja lisät ovat verottomia. Kokonaan verotettavaa tuloa ovat myös työmarkkinaeläkkeet ja yksilöllisten vakuutusten perusteella saatavat eläkkeet. Viimeksi mainittujen mahdollisiin rahastonostoihin sovelletaan erityissääntöjä.

Hallinto

Koko eläkejärjestelmää kehittää, valvoo ja ohjaa sisäministeriön alainen sosiaalivakuutusvirasto (Bundesamt für Sozialversicherung – BSV).

Kansanvakuutuksen vanhuus- ja perhe-eläkkeen toimeenpanosta huolehtivat kantonien 26 AHV-korvauskassaa (Kantonale Ausgleichskassen), työkyvyttömyyseläkkeistä kantonien 27 IV-toimistoa (IV-Stellen). Lisäksi on 52 valtakunnallista elinkeinoaloittaista yhdistettyä AHV- ja IV- kassaa (Verbandsausgleichskassen) ja kaksi liittovaltion kassaa (Eidgenössische Ausgleichskasse – EAK ja Schweizerische Ausgleichskasse – SAK). SAK hoitaa järjestelmään vapaaehtoisesti liittyneiden ulkomailla olevien sveitsiläisten vakuutuksia. Kassoilla on päätoimipaikan lisäksi useita sivutoimipaikkoja ja ne voivat toimia yhteistyössä perhe-etuuskassojen ja sairausvakuutustoimen kanssa.

Kansanvakuutuksen AHV- ja IV-kassoilla on yhteinen keskuslaitos (Zentrale Ausgleichs-stelle – ZAS). Sen tehtävät ovat lakisääteisiä ja niitä ovat muun muassa kassojen rahaliikenteen ja likviditeetin seuranta, kassojen kirjanpidon valvonta ja analysointi, keskusrekisterien pito, vakuutusnumeroiden antaminen ja tilastointi.

Kansanvakuutuksen kassojen rahaliikennettä, maksuvalmiutta ja puskurirahastoa hoitaa kassojen yhteinen rahatoimisto (Ausgleichfonds).

Pakollisia työmarkkinaeläkkeitä (BV) hoitavia rekisteröityjä eläkekassoja (Pensionskasse) on noin 1 900. Kassat ovat yhteiskassoja tai työnantajakohtaisia. Jos mikään eläkekassa ei ole hyväksynyt työantajan jäsenyyttä tai eläketurvan järjestäminen on laiminlyöty, eläketurva järjestetään erityisessä pakkovakuutuslaitoksessa (Auffangeinrichtung, BVG).

Kassoilla on yhteisiä palvelusivustoja, yhdistyksiä ja liittoja, jotka mm. neuvovat vakuutettuja. Kassojen päättävissä elimissä on yhtä monta työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajaa.

Yhteisenä elimenä on Stiftung Sicherheitsfonds BVG. Se toimii takuulaitoksena avustuskas-sojen maksukyvyttömyyden varalta ja on vakuutettujen tukena vakuutushistorian jäljittämistapauksissa (Zentralstelle 2. Säule). Se toimii myös yhteyselimenä työmarkkinaeläkkeitä koskevissa asioissa EU- ja EFTA-maihin nähden.

Julkisen puolen työmarkkinaeläkkeitä hoitavat julkisen alan avustuskassat ja niiden yhteiselin PUBLICA.

Työmarkkinaeläkkeiden kehittämistyötä varten on liittoneuvoston nimeämä työmarkkinaeläketoimikunta (Kommission für die Berufliche Vorsorge). Jäseninä ovat liittovaltion, kantonien, työntekijöiden, työnantajien ja eläkekassojen edustajia.

Työmarkkinaeläkkeiden valvonta kuuluu niihin erikoistuneelle valvontaviranomaiselle Oberaufsichtskommission Berufliche Vorsorge -OAK BV sekä kanttonikohtaisille valvontavirastoille.

AHV-kassat valvovat työnantajien vakuuttamisvelvollisuuden toteutumisedellytysten täyttymistä, myös pakollisen työmarkkinaeläkkeen osalta.

Oikopolut:

Aiheesta muualla:

 

AIHEEN ASIANTUNTIJAT: ANTTI MIELONEN, MIKA VIDLUND