Lisäeläketurva

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen myötä vapaaehtoisten eläkevakuutusten alaikäraja nousee samaksi, kuin mikä vakuuttamisvel­vollisuuden yläikäraja kyseisellä syntymäkohortilla on. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikä­raja on 68 vuotta vuonna 1957 tai sitä ennen syntyneillä, 69 vuotta vuosina 1958–1961 syntyneillä ja 70 vuotta myöhemmin syntyneillä.

Ennen vuotta 2013 aloitettujen vapaa­ehtoisten eläkevakuutusten ja ps-tilien maksut ovat vähennyskelpoisia aiempien sääntö­jen mukaisesti. Vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksujen verovähennysoikeuden ikäraja nousi jo aikaisemmin 68 vuoteen vuoden 2013 alussa.

Ikärajan nousu koskee myös kollektiivista lisäeläkevakuutusta, mikäli työntekijä mak­saa osan vakuutusmaksuista. Jos työnantaja maksaa maksut kokonaisuudessaan, eläk­keen alkamisikä voi olla alempi. Työnantajan järjestämän lisäeläketurvan kautta saatua eläkettä verotetaan ansiotulona.

Lisäeläketurva täydentää lakisääteistä

Eläketurva on perinteisen kansainvälisen luokittelutavan mukaisesti jaettu kolmeen pilariin.

Ensimmäinen pilari muodostuu lakisääteisestä eläketurvasta ja siihen kuuluvat Suomessa kansaneläke- ja työeläkejärjestelmät.

Toisen pilarin eläketurvan muodostavat kollektiiviset työala- tai työnantajakohtaiset eläkejärjestelyt. Suomessa näihin järjestelmiin kuuluvat työnantajan järjestämät ryhmäeläkevakuutukset.

Kolmannen pilarin muodostaa yksityinen vapaaehtoinen eläkesäästäminen. Suomessa se voi tapahtua joko yksilöllisellä eläkevakuutuksella tai pitkäaikaissäästämissopimuksella (PS-sopimus). Ihmiset voivat varautua eläkeaikaansa myös muulla tavoin säästämällä.

Lisäeläkkeiden merkitys korostuu, jos eläkeaikaisen toimeentulon taso jää muutoin matalaksi esimerkiksi pitkän opiskelun, työttömyyden tai lapsenhoidon vuoksi. Eläkeaikaisen toimeentulon tason nostamisen lisäksi lisäeläketurva mahdollistaa joissain tapauksissa myös eläkkeelle siirtymisen jo ennen alinta työeläkeikää.

Lisäturvan merkitys Suomessa

Monista maista poiketen toisen ja kolmannen pilarin lisäeläketurva ei ole Suomessa kehittynyt kovin merkittäväksi. Lakisääteinen eläketurva on kattavaa, eikä eläkkeen perusteena olevilla ansioilla tai eläkkeen määrällä ole kattoa.

Lisäeläketurvan osuus kokonaiseläketurvasta on kansainvälisessä mittapuussa pieni. Eläkemaksujen kautta tarkasteltuna kokonaiseläketurvan voi sanoa koostuvan noin 94-prosenttisesti lakisääteisestä eläketurvasta, jolloin jäljelle jäävä noin kuuden prosentin osuus on täydentävää lisäeläketurvaa.

Eläkevakuutuksesta Suomessa vuonna 2015

Kansaneläkkeen maksutulossa mukana vain eläkkeet (ei esim. asumis- ja vammaistukia)

Lähde: Kela ja Finanssivalvonta

Aiheesta muualla: