Suomen eläkejärjestelmä on muuttunut yhteiskunnan muuttuessa

Koko kansan vanhuudenturvaa yritettiin ratkaista rahastointiin perustuvalla kansanvakuutuksella vuodesta 1939. Kansaneläkeuudistuksessa vuonna 1956 kansaneläkkeestä poistui ansiosidonnaisuus ja rahastoinnista luovuttiin.

Kansaneläkkeitä on vuoden 1956 periaatteellisen muutoksen jälkeen uudistettu rakenteellisesti 1980-luvun alkupuoliskolla ja vuonna 1996. Viimeisin rakenteellinen muutos vähimmäiseläketurvaan on takuueläkkeen luominen vuodesta 2011 alkaen.

Ennen 1960-lukua työeläketurva oli harvojen etuoikeus. Nykymuotoinen työeläketurva syntyi pääasiassa 1960-luvulla, vaikka merimiesten eläkelaki tulikin voimaan jo vuonna 1956. Työntekijäin eläkelaki (TEL) ja lyhytaikaisissa työsuhteissa työskentelevien eläkelaki (LEL) tulivat voimaan 1.7.1962. Samalla vuosikymmenellä uudistettiin myös julkisen puolen eläketurvaa (VEL ja KVTEL, sittemmin VaEL ja KuEL).

Vuonna 1970 astuivat voimaan eläkelait yrittäjille (YEL ja MYEL). Taiteilijat (TaEL) tulivat eläkelakien piiriin vuonna 1986. TyEL yhdisti vuoden 2007 alusta TEL:n, LEL:n ja TaEL:n vakuutetut yhden lain alle. Apurahansaajat tulivat MYEL-turvan piiriin vuonna 2009.

Aluksi työeläkelait turvasivat vain vanhuuden ja työkyvyttömyyden riskiä. Jo melko pian työeläketurvaa täydennettiin perhe-eläkkeellä ja työttömyyseläkkeellä. Sittemmin eläkkeelle siirtymistä tehtiin joustavammaksi. Työeläketurvaan on aikojen myötä tehty monia muutoksia yhteiskunnan muuttuessa.

Työeläkelakeihin on tehty turvan laajennuksia lyhentämällä aikoja, joita vaaditaan työeläketurvan karttumisen piiriin kuulumiselle. Samoin muutoksia on tehty ansiorajoihin, jotka säätelevät eläketurvan kertymisen ehtoja. Näitä on koottu artikkeliin karenssisäännöistä.

Oikopolut:

 

Aiheesta muualla: