Työolot ja työurat: tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä

Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016

Tekijät

Noora Järnefelt (toim.)

Kirjaan on koottu suomalaisten tutkijoiden alkuperäisartikkeleita työolojen merkityksestä työuran eri vaiheissa. Kaikki artikkelit perustuvat Tilastokeskuksen keräämiin työolotutkimuksiin ja niihin liitettyihin rekisteritietoihin.

Kirjan artikkeleihin voi tutustua myös alla olevien yhden sivun tiivistelmien kautta, jotka sisältävät keskeiset tulokset ja grafiikan.

Satu Ojala ja Pasi Pyöriä:

Vakautta vai epävarmuutta? Nuorten palkansaajien työuran alku 1980-luvulta 2010-luvulle

Vakautta vai epävarmuutta? Nuorten palkansaajien työuran alku 1980-luvulta 2010-luvulle*

Tulostettava pdf

Satu Ojala ja Pasi Pyöriä

Nuorten palkansaajien työmarkkina-asema on työkuukausien perusteella mitattuna vakautunut 2000-luvun kuluessa. Vuosien 2008–2011 vaikea taloustilanne ei vaikuttanut nuoriin palkansaajiin yhtä pahoin kuin 1990-luvun lama.

Mitä aiheesta tiedettiin ennestään

  • Nuorten työuran alku voi olla hankala.
  • Taloudellisen taantuman oloissa nuorten kiinnittyminen työmarkkinoille vaikeutuu.
  • Työuran alun sirpaleisuudella voi olla kauaskantoisia kielteisiä seurauksia sekä taloudellisesti että sosiaalisesti.
  • Pitkittäistutkimuksia nuorten työurien kehityksestä on vähän.

Tulevien kolmen vuoden työkuukausien seurannan keskiarvot nuorilla palkansaajilla.
Malli 1, jossa vakioitu seuranta-ajan vuodet ja yhtäaikainen opiskelu oppilaitoksessa.onepager_1_kuvio-01

Lähde: Työolotutkimukset + rekisteriseuranta.

Mitä uutta tässä tutkimuksessa selvisi?

  • 2000-luvulla 15–30-vuotiaiden palkansaajien suhteellinen asema on parantunut 1990-luvun poikkeuksellisen vaikeaan tilanteeseen nähden.
  • Viimeaikaisesta talouskriisistä huolimatta kaikilla palkansaajilla – myös nuorilla – on vuotta 2008 koskevassa kolmen vuoden seurannassa koko tarkastelujakson (1984–2011) korkein työkuukausien vuosikeskiarvo.
  • Vuosina 2008–2011 nuorten palkansaajien suhteellinen asema on lähentynyt kaikkien palkansaajien työkuukausien keskiarvoa.
  • Työuran alkuun kuitenkin kasautuu riskejä.
  • Epävakaan työuran riskiä kasvattavat etenkin työsuhteen määräaikaisuus sekä aiempi työttömyys.

* Tutkimusta on rahoittanut Työsuojelurahasto (hanke 114326).

Ojala, Satu & Pyöriä, Pasi: Vakautta vai epävarmuutta? Nuorten palkansaajien työuran alku 1980-luvulta 2010-luvulle. Teoksessa Järnefelt, Noora (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016.

Jouko Nätti, Merja Kauhanen ja Satu Ojala:

Määräaikainen työ, henkilöstökoulutukseen osallistuminen ja työssä pysyminen

Määräaikainen työ, henkilöstökoulutukseen osallistuminen ja työssä pysyminen*

Tulostettava pdf

Jouko Nätti, Merja Kauhanen ja Satu Ojala

Määräaikaiset työsuhteet ja työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistuminen ovat Suomessa eurooppalaista keskiarvoa yleisempiä. Henkilöstökoulutukseen osallistuminen ja mahdollisuus kehittyä ja oppia työssä on yksi keskeisimpiä työn laadun piirteitä, työhyvinvointiin ja työuraan vaikuttavia tekijöitä.

Mitä aiheesta tiedettiin ennestään

  • Määräaikaisessa työsuhteessa olevat osallistuvat pysyvissä työsuhteissa olevia harvemmin henkilöstökoulutukseen ja heidän työuransa ovat epävakaampia.
  • Vähemmän on tutkittu, miten määräaikaisuus ja henkilöstökoulutus ovat erikseen ja yhdessä yhteydessä myöhempään työuraan.

Työsuhdetyypin ja henkilöstökoulutuksen yhdysvaikutus työssä pysymiseen (8 vuoden seuranta).

onepager_2_kuvio-01

Lähde: Työolotutkimukset 1990, 1997 ja 2003 + rekisteriseuranta.

Mitä uutta tässä tutkimuksessa selvisi?

  • Ensinnäkin työsuhteen määräaikaisuus vähentää ja henkilöstökoulutus lisää työkuukausia.
  • Toiseksi määräaikaisilla ilman henkilöstökoulusta on muita vähemmän työkuukausia seuranta-aikana, mikä ilmentää riskien kasautumista.
  • Kolmanneksi henkilöstökoulutus pidentää työuria erityisesti määräaikaisten ryhmässä.
  • Koulutukseen osallistuminen (resurssi) puskuroi työsuhteen määräaikaisuuden kielteisiä yhteyksiä myöhempään työuraan, jopa niin, että määräaikaisille henkilöstökoulutusta saaneille kertyy yhtä paljon työkuukausia kuin pysyvissä työsuhteissa työskennelleille keskimäärin.
  • Tulokset korostavat henkilöstökoulutuksen työllistävyyden näkökulmaa.

* Tutkimusta on rahoittanut Työsuojelurahasto (hanke 112312).

Nätti, Jouko & Kauhanen, Merja & Ojala, Satu: Määräaikainen työ, henkilöstökoulutukseen osallistuminen ja työssä pysyminen. Teoksessa Järnefelt, Noora (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016.

Tomi Oinas, Mia Tammelin ja Timo Anttila:

Työ, perhe ja hoiva – heijastuvatko kasautuvat aikapaineet myöhempään työuraan?

Työ, perhe ja hoiva – heijastuvatko kasautuvat aikapaineet myöhempään työuraan?*

Tulostettava pdf

Tomi Oinas, Mia Tammelin ja Timo Anttila

Työn ja perheen aikavaatimukset eivät kasaudu tietyille palkansaajille. Perheen ja työn aikavaatimukset näyttävät lisäävän naisten ja miesten työmarkkinoille kiinnittymistä.

Mitä aiheesta tiedettiin ennestään

  • Työ ja perhe ovat arkielämän keskeiset elämänalueet. Joskus nämä vaatimukset kasautuvat: on yhtäaikaisesti lasten ja ikääntyvien hoivatyötä ja samaan aikaan vaativa palkkatyö.
  • Pitkät ja epäsosiaaliset työajat ovat keskeisiä työn aikaperustaisia vaatimustekijöitä.
  • Perheen alueella vaatimustekijöitä ovat lasten hoiva, muut hoivavelvollisuudet, yksinhuoltaja-asema ja ns. kahteen suuntaan hoivaaminen.
  • Työn ja perheen yhteensovittamisen hankaluuksista johtuvat ristiriitakokemukset voivat heikentää yksilöiden hyvinvointia ja työsuoritusta sekä aiheuttaa sairauspoissaoloja.
  • Työn ja perheen ristiriidalla on yhteys työprosessiin ja työpaikkojen tuottavuuteen.

Työn ja perheen aikavaatimusten yhteisvaikutus työstä pois oltuihin kuukausiin palkansaajamiehillä.

onepager_3_kuvio-01

Lähde: Työolotutkimus 2003 + rekisteriseuranta.

Mitä uutta tässä tutkimuksessa selvisi?

  • Aikaan perustuvat työn ja perheen vaatimukset eivät kasaudu samoille palkansaajille.
  • Kahteen suuntaan hoivaavien osuus palkansaajista oli kaikkiaan noin viisi prosenttia, ja 30–44-vuotiaista osuus oli hieman yli kymmenes. Kahteen suuntaan hoivaaminen oli hieman yleisempää miehillä.
  • Työn ja perheen vaatimukset pääosin vahvistivat kiinnittymistä työmarkkinoille.
  • Naisilla pienet lapset lisäsivät pitkäaikaisia sairauspoissaoloja seurannan aikana, kun taas lasten suuri määrä vähensi niitä. Miehillä tulos oli päinvastainen: pienten lasten olemassaolo vähensi pitkäaikaisia sairauspoissaoloja.

* Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia (hankkeet 287678, 277376 ja 252329).

Oinas, Tomi & Tammelin, Mia & Anttila, Timo: Työ, perhe ja hoiva – heijastuvatko kasautuvat aikapaineet myöhempään työuraan? Teoksessa Järnefelt, Noora (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016.

Mikko Laaksonen:

Koetun työkyvyn ja pitkäaikaissairastavuuden muutokset sosioekonomisten tekijöiden ja työolojen mukaan

Koetun työkyvyn ja pitkäaikaissairastavuuden muutokset sosioekonomisten tekijöiden ja työolojen mukaan

Tulostettava pdf

Mikko Laaksonen

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen vähenemistä voi selittää väestön terveyden ja työkyvyn paraneminen tai se, että työelämässä selviydytään entistä paremmin sairaudesta huolimatta.

Mitä aiheesta tiedettiin ennestään

  • Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on vähentynyt erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä.
  • Koetun työkyvyn ja terveydentilan muutokset ovat aikaisempien tutkimusten mukaan olleet vähäisiä.
  • Koulutus- ja ammattirakenteessa ja niihin liittyen työoloissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta sen yhteyttä koettuun työkykyyn ei ole tutkittu.
  • Pitkäaikaissairastavuuden muutosten tarkastelu voi antaa lisävalaistusta koetussa työkyvyssä havaittuun kehitykseen.

Työkykynsä huonoksi kokeneiden osuus 25–44-vuotiailla ja 45–59-vuotiailla vuosina 1997–2013 ja huonon työkyvyn odotettu kehitys ilman pitkäaikaissairastavuudessa tapahtunutta muutosta.

onepager_4_kuvio-01

Lähde: Työolotutkimukset.

Mitä uutta tässä tutkimuksessa selvisi?

  • Viimeisen 20 vuoden aikana palkansaajien koetun työkyvyn muutokset ovat olleet vähäisiä kun taas pitkäaikaissairastavuus on lisääntynyt.
  • Huonoksi koettu työkyky hieman vähentyi 45–59-vuotiailla mutta lisääntyi 25–44-vuotiailla.
  • Ilman pitkäaikaissairastavuuden lisääntymistä koetun työkyvyn muutos olisi ollut hieman toteutunutta kehitystä suotuisampaa.
  • Jos koulutustaso ei olisi noussut, työkykynsä huonoksi kokevien osuus olisi tarkastelujakson lopussa ollut suurempi kuin todellisuudessa havaittiin.
  • Sairastavuuden ja työkyvyn erilainen kehitys on yhdenmukainen sen ajatuksen kanssa, että sairauksien kanssa pärjätään työelämässä entistä paremmin.

Laaksonen, Mikko: Koetun työkyvyn ja pitkäaikaissairastavuuden muutokset sosioekonomisten tekijöiden ja työolojen mukaan. Teoksessa Järnefelt, Noora (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016.

Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti:

Parempi työn laatu, pidemmät työurat? Työn laadun vaikutus varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen

Parempi työn laatu, pidemmät työurat? Työn laadun vaikutus varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen*

Tulostettava pdf

Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti

Työn laadun piirteistä fyysiset ja psyykkiset rasitustekijät sekä alhaiset tulot ennustivat vahvimmin varhaista eläkkeelle siirtymistä. Työelämän laatua parantamalla voidaan pidentää työuria vähentämällä erityisesti työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.

Mitä aiheesta tiedettiin ennestään

  • Työn laatu on tärkeässä roolissa, kun työntekijät tekevät päätöksiä koskien työhön palaamista tai työssä jatkamista.
  • Työelämän laatu on moniulotteinen ilmiö ja sen mittaaminen on haasteellista.
  • Korkeat työn vaatimukset, organisatoriset ja johtamiseen liittyvät rasitustekijät ja työhyvinvointi ovat yhteydessä aikeisiin siirtyä varhain eläkkeelle.
  • Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on yksi keskeisimmistä syistä työurien ennenaikaiselle päättymiselle.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden osuus siirtymäiän mukaan palkansaajamiehillä ja -naisilla.

onepager_5_kuvio-01

Lähde: Työolotutkimus 1990 + rekisteriseuranta.

Mitä uutta tässä tutkimuksessa selvisi?

  • Monet työn laadun piirteet ennustavat varhaista eläkkeelle siirtymistä. Suuri osa näistä yhteyksistä kuitenkin selittyy niiden kytkeytymisellä sosioekonomiseen asemaan.
  • Alhaiset tulot, työn fyysiset ja psyykkiset riskitekijät sekä kiire lisäsivät työkyvyttömyyseläkeelle siirtymisen todennäköisyyttä
  • Työn laadun vaikutus varhaiseen eläköitymiseen on riippuvainen henkilön iästä: laadun piirteet näyttävät ennustavan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ensi sijassa alle 45-vuotiailla.
  • Sukupuolten välillä oli myös eroja: naisilla työtovereilta saatu tuki vähensi ja työn fyysiset riskitekijät lisäsivät työkyvyttömyyseläkkeen riskiä. Miehillä työkyvyttömyyseläkkeen riskiä puolestaan lisäsivät työn menettämisen uhka, työn psyykkiset riskitekijät sekä kiire.

* Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia (hankkeet 287678, 277376 ja 252329).

Oinas, Tomi & Anttila, Timo & Nätti, Jouko: Parempi työn laatu, pidemmät työurat? Työn laadun vaikutus varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Teoksessa Järnefelt, Noora (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016.

Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas:

Työolojen ja johtamisen yhteys eläköitymisaikeisiin ja toteutuneeseen eläkkeelle jäämiseen

Työolojen ja johtamisen yhteys eläköitymisaikeisiin ja toteutuneeseen eläkkeelle jäämiseen*

Tulostettava pdf

Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas

Työntekijöiden kokema työn vaarallisuus ja työhön liittyvät haitat sekä toisaalta uudet johtamiskäytännöt vaikuttavat merkittävästi ikääntyneiden työntekijöiden työtyytyväisyyteen. Tämä puolestaan vaikuttaa eläkeaikomusten välityksellä todellisiin siirtymiin eläkkeelle.

Mitä aiheesta tiedettiin ennestään

  • Epämukavat työolot heikentävät työtyytyväisyyttä.
  • Fyysisesti tai henkisesti raskas työ on yhteydessä eläkeaikomuksiin.
  • Eläkeaikomukset ennakoivat todellista eläkkeelle jäämistä.
  • Työtyytyväisyyden, eläkeaikomusten ja eläkkeelle jäämisen yhteisistä kytköksistä on vähän tutkimusta.

Ajattelee usein jäävänsä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää, %-osuus työtyytyväisyyden mukaan.
onepager_6_kuvio_vas-01

Lähde: Työolotutkimus 2008.

Jää eläkkeelle vanhuuseläkeiän (63 tai alempi henkilökohtainen eläkeikä) jälkeen, %-osuus eläkeaikomusten mukaan.

onepager_6_kuvio_oik-01

Lähde: Työolotutkimus 2008 ja rekisteritieto.

Mitä uutta tässä tutkimuksessa selvisi?

  • Uusilla johtamiskäytännöillä (tiimityö, kannustava palkkaus, työpaikalla tarjottava koulutus, informaation jakaminen) on positiivinen yhteys työtyytyväisyyteen. Epämukavat työolot (vaarat, haitat) puolestaan alentavat työtyytyväisyyttä.
  • Tyytyväisyys työhön vähentää aikomuksia jäädä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää.
  • Henkilöt, jotka ajattelevat usein jäävänsä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää, myös jäävät aiemmin eläkkeelle.
  • Työtyytyväisyyden, eläkeaikomusten ja eläkkeelle jäämisen taustalla on yhteisiä havaitsemattomia tekijöitä kuten persoonallisuuspiirteet..

* Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto (hanke 293120).

Böckerman, Petri & Ilmakunnas, Pekka: Työolojen ja johtamisen yhteys eläköitymisaikeisiin ja toteutuneeseen eläkkeelle jäämiseen. Teoksessa Järnefelt, Noora (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016.

Riku Perhoniemi:

Työn imun ja henkisen kuormittumisen yhteys eläkeaikeisiin työkyvyn mukaan

Työn imun ja henkisen kuormittumisen yhteys eläkeaikeisiin työkyvyn mukaan

Tulostettava pdf

Riku Perhoniemi

Henkisen työhyvinvoinnin merkitys ikääntyvien palkansaajien työurille riippuu heidän työkyvystään. Valtaosalla ikääntyvistäkin palkansaajista työkyky on hyvällä tasolla, jolloin aikeita jatkaa pitkään työuralla näyttävät edistävän työn imun kokemukset.

Mitä aiheesta tiedettiin ennestään

  • Työolot vaikuttavat lainsäädännön ohella siihen, kuinka aikaisin työntekijät suunnittelevat siirtyvänsä eläkkeelle.
  • Henkinen kuormittuminen ja työn imu ovat työhyvinvoinnin kaksi itsenäistä ulottuvuutta.
  • Tutkimusten mukaan työn imu pitää yllä aikomusta pitkään työuraan, kun taas henkinen kuormittuminen lisää aikeita eläköityä aikaisin.
  • Työn imun ja henkisen kuormittumisen yhteyttä eläkeaikeisiin ei ole vertailtu – kummalla on suurempi merkitys.

Mikä selittää yli 49-vuotiaiden palkansaajien eläkeaikeita, kun työkyky on hyvä?

onepager_7_kuvio-01

Lähde: Työolotutkimus 2013.

Mitä uutta tässä tutkimuksessa selvisi?

  • Niillä yli 49-vuotiailla palkansaajilla, joiden työkyky oli hyvä, työn imu vahvisti halua jatkaa työssä pitkään. Sen sijaan henkinen kuormittuminen ei ollut heillä yhteydessä eläkeaikeisiin.
  • Palkansaajilla, jotka arvioivat työkykynsä heikentyneeksi, vain henkinen kuormittuminen selitti aikeita siirtyä eläkkeelle, työn imulla ei ollut merkitystä.
  • Siten valtaosalle palkansaajista työn imun kokemuksilla ja työssä vallitsevilla voimavaroilla on keskeinen merkitys pitkään työssä jatkamisen kannalta.
  • Tulosten perusteella positiivista esimiestyötä, työyhteisötaitoja ja oppimismahdollisuuksia olisi kehitettävä nykyistä painokkaammin työurien pidentämiseksi.

Perhoniemi, Riku: Työn imu ja henkisen kuormittumisen yhteydet eläkeaikeisiin työkyvyn mukaan. Teoksessa Järnefelt, Noora (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurvakeskuksen
tutkimuksia 08/2016.

Noora Järnefelt ja Satu Nivalainen:

Miksi julkisella sektorilla aiotaan myöhemmin vanhuuseläkkeelle kuin yksityisellä?

Miksi julkisella sektorilla aiotaan myöhemmin vanhuuseläkkeelle kuin yksityisellä?

Tulostettava pdf

Noora Järnefelt ja Satu Nivalainen

Joustava vanhuuseläkeikä (63–68 vuotta) sallii yksilöiden valita eläkkeelle siirtymisensä ajankohdan. Viime vuosina aikeet siirtyä myöhemmin eläkkeelle ovat yleistyneet julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla tätä ei ole tapahtunut. Mikä selittää sektoreiden välistä eroa?

Mitä aiheesta tiedettiin ennestään

  • Taloudelliset kannustimet myöhentävät eläkkeelle siirtymistä.
  • Osalla julkisen sektorin palkansaajista on muita suurempi taloudellinen kannustin lykätä vanhuuseläkkeelle siirtymistä.
  • Heillä on korkea henkilökohtainen eläkeikä, johon saakka työskentelystä saa lisäeläkettä sen lisäksi, että 63–68-vuotiaana työskentelystä saa korotetun eläkekarttuman.
  • Työolojen yhteydestä vanhuuseläkkeelle siirtymisen lykkäämiseen tiedetään hyvin vähän.
  • Julkisen ja yksityisen sektorin työolot saattavat erota tavalla, joka liittyy eläkeaikeisiin.

Vanhuuseläkeikää koskevat säännöt ja kannustimet lykätä eläkkeelle siirtymistä.

onepager_8_kuvio_vas-01

Arvelee jäävänsä eläkkeelle 64-vuotiaana tai vanhempana, osuus (%) 50–62-vuotiaista palkansaajista.

onepager_8_kuvio_oik-01

Lähde: Työolotutkimukset 2008 ja 2013.

Mitä uutta tässä tutkimuksessa selvisi?

  • Taloudellinen kannustin vaikuttaa eläkeaikeita myöhentävästi, mutta vain jos etu on merkittävä suhteessa vaadittuun lisätyöskentelyyn.
  • Julkisella sektorilla aiotaan myöhemmin eläkkeelle silloinkin, kun kannustimet ovat samat kuin yksityisellä sektorilla.
  • Yksityisellä sektorilla joka kolmannen työpaikalla on hiljattain toteutettu irtisanomisia ja irtisanomiset vähentävät jäljelle jääneiden aikeita myöhentää eläkkeelle siirtymistä.
  • Ikääntyvien työssä pysymistä tukeva henkilöstöpolitiikka myöhentää eläkeaikeita merkittävästi molemmilla sektoreilla.

Järnefelt, Noora & Nivalainen, Satu: Miksi julkisella sektorilla aiotaan myöhemmin eläkkeelle kuin yksityisellä? Teoksessa Järnefelt, Noora (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016.