Matalan syntyvyyden taustalla olevat syyt on selvitettävä tarkemmin
Tilastokeskus julkaisi uuden väestöennusteensa 30.9. Julkaisussa ovat mukana myös alueelliset ennusteet. Viime vuoden ennusteeseen verrattuna suurin muutos on syntyvyysluvuissa. Tilastokeskus olettaa nyt tämän vuosikymmenen toteutuneen kehityksen perusteella, että keskimääräistä lapsilukua mittaava kokonaishedelmällisyysluku olisi jatkossa vain 1,35. Kyseessä on merkittävä muutos, koska vielä viisi vuotta sitten luvun ajateltiin olevan 1,7. Uuden ennusteen mukaan vuosittain syntyvien lasten määrä supistuisi vähitellen noin 35 000:een.
Pysyväksi muodostuva syntyvyyden lasku selvästi uusiutumistason alapuolelle merkitsee jatkuvasti supistuvaa väestöä. Ensin pienenee lasten lukumäärä, sitten opiskeluikäisten ja työikäisten. Vanhusväestön määrään syntyvyyden lasku alkaa vaikuttaa vasta 2090-luvulla. Sitä ennen on odotettavissa jyrkkä vanhushuoltosuhteen nousu: toisin sanoen eläkeikäisten ja työikäisten lukumäärien suhde muuttuu jatkuvasti epäedullisempaan suuntaan.
Vanhushuoltosuhde oli Suomessa vielä tämän vuosisadan alussa vain 25 prosenttia eli sataa työikäistä kohden oli 25 eläkeikäistä. Uuden väestöennusteen mukaan tämä luku nousisi noin 70 prosenttiin vuoteen 2085 mennessä.
Vanhojen ihmisten yhteiskunta lisää julkisia menoja
Käytännössä tällainen kehitys tarkoittaisi, että Suomesta tulisi tällä vuosisadalla Japanin tapaan vanhojen ihmisten yhteiskunta, jossa lapsia ja nuoria olisi hyvin vähän. Muutoksella olisi myös tuntuvia vaikutuksia hyvinvointivaltion järjestelmiin.
Koulutussektoria supistettaisiin, mutta samaan aikaan ikääntymiseen liittyvät resurssi- ja rahoitustarpeet kasvavat. Eläkemenojen lisäksi myös sosiaali- ja terveysmenoihin kohdistuu tällaisessa tulevaisuudenkuvassa voimakkaat kasvupaineet. Kun samaan aikaan nettomaksajien eli työikäisen väestön määrä vähenee, seurauksena on julkisen talouden kiristyminen. Työeläkejärjestelmän osalta voidaan laskea, että väestöennusteen olettama kehitys loisi tarpeen nostaa työeläkemaksuja nykyiseltä 24-25 prosentin tasolta yli 30 prosenttiin 2050-luvun jälkeen.
Heikentyvää syntyvyyttä voidaan periaatteessa paikata maahanmuuton kasvulla. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole helppoa. Euroopassa ei suuria työvoimareservejä ole, koska väestökehitys on samansuuntaista muissakin maissa. Syntyvyyden lasku on yhteinen piirre kaikille teollisuusmaille niin Euroopassa kuin Aasiassakin. ETK julkaisee marraskuussa skenaariolaskelmia muuttoliikkeen vaikutuksesta eläkejärjestelmän kestävyyteen.
Lisää tutkimusta ja vaikuttavia politiikkatoimia tarvitaan
Syntyvyyden lasku voi herättää myös tyytyväisyyttä sen vuoksi, että se ennakoi suomalaisten hiilijalanjäljen pienenemistä. Kehitystä voidaan pitää hyvänä myös siksi, että kokonaisuudessaan maailman väestö kasvaa edelleen. Suomi on kuitenkin osoittanut hyvää esimerkkiä jo viimeiset 50 vuotta, kun syntyvyys on 1960-luvulta lähtien alittanut väestön uusiutumiseen tarvittavan tason.
Viime vuosikymmenten väkiluvun kasvu on perustunut meillä elinajan pidentymiseen ja nettomaahanmuuttoon. Suomessa ei ole syytä tavoitella väestön kasvua. Sen sijaan tasapainoisen yhteiskuntakehityksen turvaamiseksi on välttämätöntä, että väestön supistuminen tapahtuu hitaasti eikä romahdusmaisesti.
Vakaa väestökehitys edellyttäisi, että keskimääräinen lapsiluku olisi suuruusluokassa 1,7 – 2,0. Tällöinkin tulevat sukupolvet olisivat edellisiä pienempiä, mutta ikäluokkien välinen kokoero ei muodostuisi liian suureksi ja huoltosuhde olisi paremmalla tasolla. Tällaiselle kestävälle kehitysuralle palaaminen on edelleen mahdollista. Se voi kuitenkin edellyttää asennemuutoksia ja politiikkatoimia. Jotta tietäisimme mitä pitää tehdä, pitäisi ensin selvittää syyt siihen, miksi syntyvyys on romahtanut viimeisen seitsemän vuoden aikana.
”Sitä ennen on odotettavissa jyrkkä vanhushuoltosuhteen nousu: toisin sanoen eläkeikäisten ja työikäisten lukumäärien suhde muuttuu jatkuvasti epäedullisempaan suuntaan.”
Onko todella näin? Nyt kuolleisuus on suurempaa kuin syntyvyys. Ketkä kuolevat? Oma veikkaukseni on, että osa siitä ”suuresta ikäpolvesta”. Tuolla oletuksella vanhuksia (eläkeläisiä) kuolee enemmän kuin lapsia syntyy. Samalla oletuksella vanhuksia kuolee enemmän kuin työikäisiä. Eikö ainakin hetkellisesti työikäisten huoltosuhteen pidä parantua, kun on vähemmän lapsia ja vähemmän vanhuksia?
Miten sitten tulevaisuudessa? Työikäisten määrä suhteessa syntyviin lapsiin kasvaa, kun syntyvyys pienenee. Eikö oleellista ole myös se, että miten kuolevuus jatkaa kasvuaan? Nythän ennustetaan kasvavaa elinikää, mutta totteleeko todellisuus tilastoja? Itse näen ennusteissa paljon epävarmuuksia, miten Jaakko sinä näet?
”ETK julkaisee marraskuussa skenaariolaskelmia muuttoliikkeen vaikutuksesta eläkejärjestelmän kestävyyteen.”
Julkaistaanko siinä laskelmia koko eläkejärjestelmälle, vai vain ETK:n taloudellisella vastuulla olevalle osalle eläkejärjestelmästä? Eli huomioidaanko myös kansaneläke ja takuueläke laskelmissa vai ei? Muuttoliikkeen vaikutuksethan ovat olennaisesti erilaisia työeläkejärjestelmässä ja YELissä kuin kansaneläkkeiden ja takuueläkkeiden kannalta. Työeläkkeiden karttuma edellyttää ansioita työuralla, kun taas takuueläkkeen edellytyksenä on 3 vuoden oleskelu maassa. Eläkejärjestelmä näyttäisi aika toisenlaiselta, jos maahan tulisi vaikkapa 100 000 sellaista uutta asukasta, jotka nojautuisivatkin eläkkeessään työeläkekertymien sijaan takuueläkkeeseen. Tai vaihtoehtoisesti se muuttuisi olennaisesti, jos nykyiset takuueläkkeensaajat muuttaisivat vaikkapa Espanjaan, koska takuueläke on sen saajan sen hetken asuinmaasta riippuva toisin kuin työeläke tai kansaneläke.
”Jotta tietäisimme mitä pitää tehdä, pitäisi ensin selvittää syyt siihen, miksi syntyvyys on romahtanut viimeisen seitsemän vuoden aikana.”
Tuo on kiva kysymys, mutta se saattaa olla mahdoton vastattavaksi ainakaan vielä lähivuosina. Yksittäisiä asioita, jotka korreloivat monelta osin keskenään, osataan nostaa erikseen esiin tutkimuksissa, mutta kokonaisselityksen selvittäminen on paljon vaikeampaa. Jos kokonaisselityksenä olisi vaikkapa kokonaisuus, johon liittyy se, että (1) lapsiperheiden taloudellisia tukia on leikattu, (2) älypuhelimet vievät nykyään niin paljon aikaa ihmisiltä, ettei lasten hankintaan ole aikaa, (3) miehet ovat keskittyneet Suomessa eri kuntiin kuin naiset, (4) miesten ja naisten koulutustaso on ajan saatossa erkaantunut, (5) some kannustaa lapsettomuuteen, (6) asuntojen hinnat ovat nousseet niin isoiksi, että se hillitsee lastenhankintahaluja niissä kunnissa, joissa asuu lisääntymisikäisiä, (7) EKP:n negatiivisten korkojen politiikka kannustaa tiettyjen välillisten mekanismien kautta lapsettomuuteen ja (8) sähköverotuksen ja polttoaineverotuksen nostot ovat Suomessa kohdistuneet erityisesti lapsiperheisiin (sekä parikymmentä muuta syytä) – niin olisiko sellaisessa tapauksessa syytä syntyvyyden laskulle mahdollista saada edes tilastoista selville lähivuosina? Kaikista edellä mainituista asioista ei ole tilastoja, ja ne ovat niin eri luonteisia ilmiöitä, että niiden yhteisvaikutuksia on vaikea tutkia yhtä aikaa. Yksittäisten asioiden korrelaatioita voi katsoa erikseen, mutta tällä hetkellä ei taideta osata mallintaa syntyvyyttä huomioiden yhtä aikaa vaikkapa polttoaineiden hintojen kehityksen vaikutusta lapsiperheiden kannalta, somen sisältöjä, asuinpaikkojen erkaantumista miesten ja naisten kesken sekä vaikkapa lapsiperheiden tukien ostovoiman kehitystä. Kokonaisuudeseta tulee liian monimutkainen. 10-30 vuoden päästä, kun on paremmat ja pidemmälle ulottuvat tilastot menneisyydestä ja paremmat laskukapasiteetit käytössä, voi kokonaisselityksiä olla helpompi koittaa esittää. Mutta lähivuosina ei välttämättä kovin olennaiseseti sen kummempia tutkimustuloksia aiheesta tule kuin mitä tähän mennessä on jo jossain julkaistu. Syntyvyystutkimuksia on julkaistu jatkuvasti jo vuosien ajan. Hyvä tuore katsaus Suomen tilanteeseen on esimerkiksi Max-Planck Instituutin huhtikuussa 2019 julkaistu työpaperi ”All-time low period fertility in Finland: drivers, tempo effects, and cohort implications”.
Siinä raportissa tuodaan esiin, että etenkin ensisynnyttäminen 25-29 vuoden iässä on romahtanut 2010-luvulla. Se ei ole korvaantunut siirtymällä myöhempään synnyttämiseen, vaan syntyvyys on alentunut myös myöhemmissä ikäluokissa – lukuunottamatta yli 40-vuotiaiden naisten ryhmää, jossa syntyvyys on kokonaisuuden kannalta kuitenkin aika vähäistä. Erityisesti ensimmäisten lasten synnyttäminen on vähentynyt, vaikka vähenemää on tapahtunut jonkin verran myös toisten lasten syntymisessä. Yhden lapsen perheet harvinaistuvat kovempaa vauhtia kuin useamman lapsen perheet ja kokonaan lapsia vailla oleminen yleistyy. Suomi näyttäisi erkaantuneen syntyvyyskehityksessä muista pohjoismaista.
On totta, että syntyvyyden laskun syistä on tiedossa monia mahdollisia selittäviä tekijöitä. Osa on sellaisia, joihin politiikalla on hyvin vaikea puuttua kuten mahdollinen älypuhelimien vaikutus. Mahdollisista taustatekijöistä hahmottuu toki aika selvä kokonaisuus, jolle on yhteistä vaikutus lapsiperheiden toimeentuloon. Näitä ovat nuorten työmarkkina-asema (palkkataso ja toimeentulon (epä)varmuus), tulo-odotukset ja elinkustannukset, joista tärkeimmät liittyvät asumiseen. Viime vuosina on eri syistä tapahtunut heikentymistä monissa suhteissa ilman että olisi kiinnitetty huomiota pienten muutosten mahdolliseen kokonaisvaikutukseen.
”Mahdollisista taustatekijöistä hahmottuu toki aika selvä kokonaisuus, jolle on yhteistä vaikutus lapsiperheiden toimeentuloon. Näitä ovat nuorten työmarkkina-asema (palkkataso ja toimeentulon (epä)varmuus), tulo-odotukset ja elinkustannukset, joista tärkeimmät liittyvät asumiseen. Viime vuosina on eri syistä tapahtunut heikentymistä monissa suhteissa ilman että olisi kiinnitetty huomiota pienten muutosten mahdolliseen kokonaisvaikutukseen.”
Ehkä ainakin osin noin. Lapsiperheiden toimeentulon osalta mielenkiintoinen vertailukohta on Viro, jossa on lähimenneisyydessä huomattavasti parannettu lapsiperheiden tukia samaan aikaan kun Suomessa tukia on leikattu ja jätetty hintojen noustessa korottamatta. Nykyisin siellä 3 lapsen perheissä on jo euromääräisesti korkeammat suorat taloudelliset tuet (suorat tuet + mahdolliset lapsiperheiden erityisveronalennukset) kuin Suomessa, vaikka Viron keskimääräinen tulotaso palkoissa ja eläkkeissä on selvästi Suomea matalammalla tasolla. Parantamalla lapsiperheiden toimeentuloa kokonaishedelmällisyysluku saattaisi nousta 1,4:stä jonkin verran parannettaessa esimerkiksi tasoon 1,5 ja reilummin parannettaessa 1,7 (luvut arvauksia).
Toisaalta esimerkiksi nuorten työmarkkina-asemaan liittyvässä palkkatasossa ja toimeentulon epävarmuudessa ei vaikuttaisi olleen viime vuosina kun syntyvyys on romahtanut, ollut muutosta erityisen negatiiviseen suuntaan, vaan nuorten aikuisten työmarkkina-asema on ainakin työllisyys- ja työttömyystilastojen perusteella viime vuosina kai itse asiassa aika merkittävästikin parantunut. Toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden määräkin on ollut nyt jopa kasvussa, eli sitäkin kautta epävarmuudet ovat oletettavasti vähentyneet. Se, että onko jokin asiaan liittyvä kolmas tekijä syy syntyvyyden alhaisuudelle, vai onko nuorten työllisyysasteen kasvu ainakin joiltain osin seuraus lapsien saamisen vähenemisestä, kun nuoret eivät lasten takia enää ole työmarkkinoiden ulkopuolella, on oma asiansa. Jotkut ovat selittäneet asiaa niinkin, että jos nuorten työmarkkina-asema paranee kovin paljon, pudotus toimeentulossa voi lasten hankinnan jälkeen (mikäli lapsiperheiden tuet samaan aikaan kutistuvat) kasvaa niin suureksi, että se muodostaa ongelman. Siinä selitysmallissa nuorten yleisen toimeentulon heikkouden sijaan juuri nuorten aikuisten parantunut työllisyys ja toimeentulon kohentunut taso aiempaan verrattuna saattaa selittää sitä, että lapsia hankitaan aiempaa vähemmän, koska saavutetusta elintasosta halutaan pitää kiinni, ja lasten saaminen voisi alentaa merkittävästi taloudellista toimeentuloa.
Mennäänpä asiassa ruohonjuuritasolle. Tuhansia pitkäaikaistyöttömiä joilla ei Suomessa juurikaan mahdollisuuksia pärjätä. Luottotiedot menneet, ei töitä eli ei todellista mahdollisuutta pärjätä. Suomeen on pelottavaa tehdä lapsia. Palkallakaan ei pärjätä. Leipäjonot vaan kasvaa. Työpaikkoja on vaan ulosottoavustajan ja perintäyhtiön tiimoilla jossa luku kasvaa. Luottohäiriöisiä n. 500 000 henkilöä.Velkajärjestely ei ole vaihtoehto. Hallitus ei juurikaan keskity ongelmaan. Pikavippi = perintäyritys = käräjäoikeus = ulosotto= luottotiedot = toimeentulotuki= työttömyys= masennus= työkyvyttömyys= eläke= yhteiskunnansyli.