Eläkerahastot

Suomessa lakisääteinen työeläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Esimerkiksi yksityisen sektorin eläkkeitä on rahastoitu osittain järjestelmän voimaantulosta (1962) asti. Monissa muissa Euroopan maissa ns. puskurirahastoja on luotu vasta 1990-luvulla ja usein lakisääteinen järjestelmä on lisäksi lähtökohdiltaan jakojärjestelmätyyppinen ilman varsinaista etukäteisrahastointia. Tästä syystä kertyneet lakisääteiset eläkevarat ovat Suomeen verrattuna suhteellisesti pienempiä.

Lisäeläkejärjestelmät ovat tavallisesti rahastoituja. Esimerkiksi Tanskan ja Hollannin mittavat eläkevarat ovat seurausta kattavista ja täysin rahastoiduista lisäeläkkeistä. Poikkeuksellisesti Ranskassa pakolliset lisäeläkkeet AGIRC ja ARRCO ovat jakojärjestelmärahoitteisia.

Seuraavassa vertailukuviossa on esitetty eläkevarojen koko eri maissa suhteessa maan bruttokansantuotteeseen. Tilastot ovat vuodelta 2016 ja kattavat lakisääteiset (ns. I pilari) ja työmarkkinapohjaiset lisäeläkejärjestelyt (ns. II pilari), mutta eivät yksilöllisiä eläkevakuutuksia. Lähteenä on pääsääntöisesti käytetty OECD:n Global Pension Statistics -tietokantaa, jota on useiden maiden kohdalla täydennetty kansallisin tilastotiedoin.

Esimerkiksi Norjan osalta luku sisältää ammatillisten lisäeläkerahastojen lisäksi OECD:n tiedoista puuttuvan Valtion eläkerahaston (Statens pensjonsfond). Norjan erikoisuutena ovat maan mittavat öljyvarannot, joihin eläkerahasto suurelta osin perustuu. Valtion eläkerahastoa ei nimestään huolimatta ole tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan eläkemenojen kattamiseen, vaan osa sen tuotosta voidaan käyttää valtion budjetin tasapainottamiseen.

Eri maiden eläkevarat 2016

Lue lisää:

Aiheesta muualla:

 

AIHEEN ASIANTUNTIJAT: ANTTI MIELONEN, MIKA VIDLUND, NIKO VÄÄNÄNEN