Työn murrokselta on vaikea suojautua

Kun toimintatavat muuttuvat, muuttuu myös se, millaisille taidoille ja kyvyille on kysyntää. Maatalousyhteiskunnassa tarvittiin rutiineja, joilla turvattiin riittävä sato. Teollisyhteiskunnassa näppäryyttä ja pitkästymättömyyttä. Tänä päivänä valttia on pitkäjänteisyys ja sopeutumiskyky muutokseen.

Automaation historiassa jokainen uusi tuotantoteknologia on höylännyt jonkin ammatin työnkuvaa ihmiseltä koneille, kunnes monessa tehtävässä jäljelle on jäänyt enää koneiden suunnittelu, huolto ja valvonta. Ellei tuotannon määrä samalla kasva voimakkaasti, trendi on kohti työpaikkojen vähenemistä ja painetta kouluttautua ammatteihin, joita koneet eivät ole vieneet. Laajan teollisuustyöllisyyden jälkeisestä maailmasta voikin tunnistaa kaksi hyvin erilaista palkansaajan todellisuutta: suorittavan työn ja tietotyön maailmat.

Kaksi erilaista palkansaajan todellisuutta

Suorittavassa työssä työnkuvat rakentuvat yhä enemmän koneiden ehdoilla. Ihmisen tehtäväksi jää täydentää koneen osaamisvajeita inhimillisillä perustaidoilla, joiden tarve hupenee jokaisen uuden version myötä, kunnes jossain vaiheessa ihmistä ei tarvita ollenkaan tai harvoin. Askel ihmisen ohjaamasta lakaisukoneesta pölynimurirobottiin ei nykyään ole erityisen suuri.

Tietotyöksi tunnistettavassa analyyttisessä ja luovaa ongelmanratkaisua vaativassa asiantuntijatyössä trendi taas on toisenlainen. Työkalut ja -ympäristöt muotoillaan tietotyöläisiä miellyttämään. Tietotyöläinen käyttää jatkuvasti kehittyviä koneellisia työkalujaan häntä palvelevien assistenttien tavoin tai kuin käsityöläinen verstastaan.

Miten ansiosidonnainen sosiaalivakuutus voi toimia, jos ansiotyöt hiljalleen katoavat.

Tietotyöläiset kilpailevat työnantajiensa edessä paljolti siitä, kuka on taitavin käyttämään parhaimpia uusia työkaluja luovien ratkaisujen tuottamisessa. Näin esimerkiksi ohjelmistokehittäjä voi neuvotella itselleen hyvinkin suuren tuntipalkan.

Tuleeko oma työ robotin tai tekoälyn korvaamaksi?

Jatkuvassa murroksessa kilpailuvalttia onkin sopeutumiskyky, pitkäjänteisyys ja mielenkiinto uuden oppimiseen. Monella palkansaajalla on huoli siitä, pysyykö itse kärryillä vai tuleeko jossain vaiheessa robotin tai tekoälyn korvaamaksi. Samalla herää kysymys miten ansiosidonnainen sosiaalivakuutus voi toimia, jos ansiotyöt hiljalleen katoavat.

On kuitenkin olemassa sellaisia työnkuvia, jotka ovat toistaiseksi vapaita näistä huolista. Jotkut täysin itsestään selvinä pitämämme ihmiskyvyt ovatkin erittäin vaikeita automatisoida. Ihmiskokemuksen ymmärtämistä, ihmisiä varten rakennetuissa ympäristöissä liikkumista, fyysistä hoivaa tai yhteiskunnallista ymmärrystä on tekoälylläkin vaikea koneellistaa. Tämä rajoite koskettaa sellaisia aloja kuten rakennus-, korjaus- ja asennustyö, hoito- ja hoivatyö sekä sosiaalityö ja poliisin työ.

Vaikka moni saattaakin nyt huokaista helpotuksesta, edessä voi olla muita huolia. Näiden alojen työtehtävistä monet hyödyntävät ihmisille yleisiä kykyjä tai taitoja, joita on ihmisille verrattain helppo opettaa.

Koska työmarkkinoilla palkka määräytyy hyödylliseksi arvioidun osaamisen niukkuuden perusteella, digitalisoituvassa maailmassa monella saattaakin olla edessään pitkä mutta kapea leipä.

Kirjoitus on julkaistu myös Työeläke-lehdessä 12.2.2018