Työelämän vanhat ja uudet kuvat

Tein taannoin löydön. Finna on julkaissut verkossa yli 100 000 historiallista valokuvaa, ja latasin joukon valokuvia työhakusanalla. Rakennustyöntekijöitä, maataloustyöntekijöitä, ahtaajia. Joukossa lääkäri, sairaanhoitaja ja kauneudenhoitajakin. Kuvista tuli jotenkin hyvä olo ja mietin, mistä se mahtoi johtua.

Ehkä syynä kuvien aiheuttamaan hyvään oloon oli se, että kuvista välittyi keskittyminen tekemiseen, jonkin asian valmiiksi saattamiseen. Ei multitaskattu.

Entisaikojen raskaita ja kuluttavia töitä on turha ihannoida. Kuvien pohjalta jäin kuitenkin miettimään työn muutosta.

Muuttuuko minunkin työni?

Marianne Keyriläinen kirjoitti Tieto ja Trendit -lehdessä (3/2017), että olemme siirtymässä kohti neljättä teollista vallankumousta, jolle on ominaista yhä pidemmälle kehittyvä teknologian hyödyntäminen.

Demos Effectin johtava konsultti Johannes Nuutinen totesi Varman Työkykyjohtamisen opintopolun webinaarissa keväällä, että asiantuntijatyölle on tyypillistä se, että muuttuvan työn haasteita ja kehittämisen tarpeita kyllä nähdään ympärillä muiden työssä, mutta ei niinkään omassa työssä.

Suutari työssään, Aarne Pietinen 1938

Kuva: Suutari työssään, Aarne Pietinen 1938

Johanneksen mukaan tulevaisuuden työssä korostuu monipuolisuus sekä kyky tehdä työtä koneiden ja muiden ihmisten kanssa. Tällöin työntekijän tärkein tehtävä on oppiminen ja tärkein ominaisuus on utelias suhtautuminen koneisiin ja muihin ihmisiin.

Johannes painotti sitä, että työtavat ovat yhä kriittisempi tekijä yritysten menestyksessä ja jokainen on itse vastuussa omista työtavoistaan entistä enemmän. Samalla myös työkyvyssä on yhä enemmän kyse osaamisesta ja työtavoista.

Psykologi ja aivotutkija Tapani Riekki Filosofian Akatemiasta sparrasi tiimiämme marraskuussa. Puhuttiin itseohjautuvuudesta ja asiantuntijatyöstä.

Tapani herätti miettimään sitä, että perinteisesti asiantuntijatyötä on ehkä tehty niin, että työntekijä on ollut vastuussa työstään asiakkailleen ja esimiehelleen. Oma tiimi on voinut olla jonkinlainen samaa työtä tekevien ryhmä, josta ei omalle työlle ole ollut hyötyä, jos ei haittaakaan.

Työkyvyssä on yhä enemmän kyse osaamisesta ja työtavoista.

Jatkossa asiantuntijatyötä tehdään ehkä yhä sirpaleisemmassa ympäristössä sen verran monimutkaisten pulmien kanssa, että yhdessätekemiseen on todellinen tarve.

Itseohjautuvuus on tällöin ehkä enemmän tiimin kuin yksilön asia. Vastaan työstäni tiimille, jotta voimme sovitussa raamissa tuottaa asiakkaalle ne palvelut, joita tämä tarvitsee. Esimies toimii sparraajana.

Tämänkaltainen ajattelu itseohjautuvuudesta haastaa miettimään omia tapojaan työssä ja arjessa.

Miten järjestän viikkoni ja kuukauteni niin, että kalenterista löytyy asiakastyön ja pakollisen sälän ohella slotteja työkavereiden kanssa tehtävään yhteiskehittelyyn ja kokemusten jakamiseen, opiskeluun ja viestintään, esimiehen kanssa käytyihin valmennusvartteihin sekä lepoon ja liikuntaan?

Uudet kuvat – miltä nykytyö näyttää

Palaan lopuksi vielä niihin vanhoihin valokuviin, joihin on pysäytetty joitakin työhön liittyviä hetkiä. Millaisia olisivat ne valokuvat, joita meidän tiimimme nykytyöstä voisi ottaa?

Niissä olisi paljon valoa, keskittyneitä ihmisiä monitoimitilassa läppäreidensä ääressä, joku puhumassa puhelinkopissa katse merelle päin, banaani ja kahvikuppi pöydällä.

Olisi myös aamun hämärää, loskaista tietä, fläppipapereita ja naurava ryhmä asiakkaan neukkarissa yhteistä ymmärrystä etsimässä.

Kuva: Aarne Pietinen 1938. Historian kuvakokoelma Pietisen kokoelma. Museovirasto – Musketti