Suomalaiset aikovat eläkkeelle eläkeuudistuksen ikärajoja aiemmin

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten mielipiteitä vuoden 2017 eläkeuudistuksesta. Eläkeuudistusta koskevien mielipiteiden lisäksi vastaajilta kysyttiin myös arviota siitä, missä iässä itse ajattelee siirtyvänsä kokoaikaiselle eläkkeelle. Tulosten mukaan vastaajien eläkeikäarviot ovat alle uudistuksessa  määriteltyjen alarajojen,  erityisesti 35–49-vuotiailla vastaajilla.

Vuoden 2017 eläkeuudistuksen tavoitteena on eläkkeelle siirtymisiän nousu ja työurien pidentyminen. Uudistuksen myötä vanhuuseläkeikää nostetaan kolmella kuukaudella vuodessa, kunnes vanhuuseläkeiän alaraja on 65 vuotta. Uudet ikärajat koskevat vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä. Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden eläkeikäraja kytketään elinajan keskimääräiseen kehitykseen vuodesta 2030 alkaen. Jokaiselle ikäluokalle määritellään vanhuuseläkeiän alaraja ja tätä myöhempi tavoite-eläkeikä. (Elakeuudistus.fi)

Eläkeaikomukset ennustavat tutkimusten mukaan eläkkeelle siirtymistä (Ks. Harkonmäki 2007), joten eläkeuudistuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta suomalaisten arviot omasta eläkkeelle siirtymisiästä ovat erityisen mielenkiintoisia.

Eläkeuudistus.fi-sivustolla on laskuri, joka tuottaa tiedon eri ikäluokkien vanhuuseläkkeen alarajoista. Tutkimuksessa tarkasteltiin eri-ikäisten vastaajien arvioita omasta eläkkeelle siirtymisiästään suhteessa eläkeuudistuksessa eri ikäluokille määriteltyihin vanhuuseläkeiän alarajoihin.

Eläkkeelle aiotaan ennen omaa alaikärajaa

Alle 35-vuotiailla vastaajilla aiotun kokoaikaiselle eläkkeelle siirtymisiän keskiarvo oli 66,8 vuotta, 35–49-vuotiailla 64,8 vuotta ja 50 vuotta täyttäneillä ja tätä vanhemmilla 63,8 vuotta.  Eläkeuudistus.fi-sivuston laskurin mukaan vastaavien ikäluokkien vanhuuseläkkeen alarajat keskimäärin ovat  alle 35-vuotiailla 67 vuotta, 35–49-vuotiailla 66 vuotta ja 50 vuotta täyttäneillä ja tätä vanhemmilla 64,3 vuotta. Määriteltyjä vanhuuseläkkeen alarajoja lähimpänä arviot omasta eläkeiästä olivat nuorimmassa ikäryhmässä ja kauimpana ikäryhmässä 35–49-vuotiaat (tutkimuksen haastatteluvuonna 2015 vuosina 1966–1980 syntyneet). (Taulukko 1.)

Erityisen huolestuttavaa eläkeuudistuksen tavoitteiden näkökulmasta on 35–49-vuotiaiden eläkeikäarviot, jotka ovat selvästi alle kyseisille ikäluokille määriteltyjen vanhuuseläkkeen alarajojen.

Tuloksia tulkittaessa tulee ottaa huomioon se, että kysely tehtiin reilu vuosi ennen eläkeuudistuksen voimaantuloa, joten uudet eläkeiät eivät välttämättä ole muodostuneet ”normiksi”, johon pyritään ja jota pidetään omien eläkeaikomusten vertailukohtana.

Vanhimmassa ikäryhmässä arviot omasta eläkeiästä olivat lähempänä ikäluokille määriteltyjä alarajoja. Tämä osaltaan selittyy valikoitumisella terveyden ja työkyvyn suhteen eli vanhimmat vastaajat ovat terveyden suhteen valikoituneita siten, että eivät ole siirtyneet sairauden takia varhemmin pois työelämästä.

Taulukko 1. Vastaajien omien aiottujen eläkeikien keskiarvot ja ikäluokille määriteltyjen vanhuuseläkkeen alarajojen keskiarvot ikäryhmittäin

Ikäryhmä Oman aiotun eläkeiän keskiarvo Ikäluokkien vanhuuseläkkeen alarajojen keskiarvo
<35 66,8 67,0
35–49 64,8 66,0
≥50 63,8 64,3

Tutkimusten mukaan varhaiseläkeaikomuksia lisäävät alentunut terveys ja erilaiset kuormittavat työhön ja perheeseen liittyvät tekijät, kuten työn ja perheen yhteensovittamisvaikeudet (Ks. Harkonmäki 2007).

Työurien pidentämiseksi työhyvinvoinnin tukeminen esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamista edistämällä ja työelämän kehittäminen työssä jaksamista edistävään suuntaan ovat avainasemassa. Eri väestöryhmien mahdollisuuksiin saada uudelleen koulutusta ja työkykyä tukevia terveydenhuollon palveluja ja kuntoutusta tulee kiinnittää erityistä huomiota.