Siivittääkö robotiikka Suomen eläkejärjestelmän uuteen muutokseen?

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla Uudenkaupungin autotehtaan tarinaa kuilun partaalta automaation myötä uuteen kukoistukseen. Tänä päivänä joissakin autotehtaan työtehtävissä automaatioaste on jopa 90 %:n luokkaa. Näin järisyttävistä luvuista huolimatta tehdas rekrytoi kuluvana vuonna tuhatkunta uutta ihmistä viime vuonna palkatun 700:n lisäksi.

Noin 15 000 asukkaan kaupungissa tämä on aikamoinen väkimäärän kasvu. Ja mikä hienointa, rekrytoinneissa ajatuksena ei ole edes ollut löytää valmiita osaajia, vaan tehdas kouluttaa tarvittaviin taitoihin. Tämä esimerkki on haastanut mukavasti uskomusta, että vain rautaisen kokemuksen omaavat valmiit superosaajat voivat löytää työtä digitalisoituvassa maailmassa.

Työeläkeyhtiöt elinikäisen oppimisen ekosysteemiin?

Nopeasti muuttuva maailma on tehnyt mahdolliseksi sen, että kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi voidakseen työllistyä. Kaikkea ei kerta kaikkiaan vain voi enää osata valmiiksi. Huomenna voidaan tarvita jo taitoja, joita ei vielä tänään ole kenelläkään.

Keskeisin tämän ajan työkykytaito ei ole robotiikan ohjelmointitaito tai data-analytiikan taju, vaan kyky ja halu oppia uutta. Puhutaan elinikäisen oppimisen polusta. Mihin tämä sitten pistää eläkejärjestelmän? Elinikäisen oppimisen polun varrelle osuvista toimijoista muodostuu elinikäisen oppimisen ekosysteemi. Pitäisikö tässä ekosysteemissä olla sijaa myös työeläkeyhtiöillä nykyistä enemmän?

Useimmat meistä kykenevät oppimaan uutta koko eliniän ajan, kun saamme tehdä opettelun omista lähtökohdistamme hyödyntäen omia vahvuuksiamme. Yhteiskunnan näkökulmasta oppimiskyvyn ylläpitämisessä on kyse merkittävästä tulevaisuuden eläke- ja verokertymien turvaamisesta. Työikäinen väestö väkisinkin vähenee, jolloin jäljellä olevien on pystyttävä tavalla tai toisella turvaamaan yhteiskunnan rattaiden pyöriminen. Ja se ei onnistu, jos meillä on osaamisemme suhteen alituinen riittämättömyyden tunne.

Tässäkin robotiikka voisi tulla avuksi. Tarkemmin sanottuna ohjelmistorobotiikka. Meidän kyvystämme oppia kertyy elämämme aikana paljon tietoa eri toimijoille: oppilaitoksille, työpaikoille, valmennusyhtiöille ja myös meille itsellemme.

Suomesta ohjelmistorobotiikan edelläkävijä yhteistyöllä

Innokkaimmat omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneet seuraavat terveyttään erilaisten monitoreiden avulla. Älykkäimmät ohjelmat osaavat jopa antaa suosituksia harjoitusohjelmiksi perustuen tavoitteisiin, fyysiseen kuntoon ja tapaan liikkua. Voisimmeko hieman samalla idealla kerryttää tietoa kyvystämme oppia ja hyödyntää sitä tulevaisuudessa?

Saamamme data voisi auttaa meitä voimaan töissä paremmin ja pysyisimme aktiivisesti kiinni työelämässä eläkeikään saakka. Kun tunnistamme oppijoina omat vahvuutemme, pystyisimme suuntaamaan oppimisaktiviteettimme paremmin ja kukoistamaan työssämme muutoksista huolimatta. Toisin sanoen ylläpitämään oman elämän hallinnan tunnettamme. Ohjelmisto voisi jopa antaa suosituksia: ”Näyttäisi siltä, että vastaavassa tilanteessa olevat keski-ikäiset naiset ovat työllistyneet parhaiten uusiin tehtäviin, kun ovat tehneet seuraavat toimenpiteet…”

Tekniikka edellä kuvattua palvelua varten on jo olemassa. Palvelun rakentaminen ei kuitenkaan onnistu keneltäkään eikä miltään taholta yksin. Siihen tarvitaan se aiemmin mainittu elinikäisen oppimisen ekosysteemi: eri viranomaisia, koululaitoksia, työvoimapalveluja, kenties terveydenhuoltoa ja työeläkeyhtiöitäkin. Ja tietysti meidät kansalaiset itsemme.

Työeläkeyhtiöiden intressissä voisi olla mahdollisimman tasaisen eläketulojen virran turvaaminen pitämällä ihmiset työelämässä kiinni. Työeläkealalle tällaisen vielä vahvemmin työhyvinvointia ennakoivasti kasvattavan roolin ottaminen voi vaatia jonkinlaisen lainmuutoksen, mutta onhan näitä eläkealan lakeja ennenkin muutettu.

Samalla, kun pidän peukkuja Uudellekaupungille, jotta robotiikka siivittäisi kaupungin ennennäkemättömään kukoistukseen, heitän ilmaan kysymyksen: Kuka ottaa kopin? Tehdään Suomesta edelläkävijä työkykyä tukevan oppimisen ohjelmistorobotiikassa.

1 kommentti
  1. Seppo Summanen
    Seppo Summanen says:

    Uudenkaupungin tilanne johtuu lähinnä siitä, että vielä tarvittavan perusduunareiden (ei robotiikkaosaamisen) hinta on Suomessa huomattavasti halvempaa kuin Saksassa.

Kommentointi on päättynyt.