Saksan eläkeuudistusehdotus – lisää turvaa, lisää kustannuksia

Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa on viime kuukausina käyty vilkasta keskustelua eläketurvan tasosta. Suomessa ja Ruotsissa keskusteluun liittyy SDP:n puheenjohtajien vaalilupaukset pienten eläkkeiden korottamisesta. Saksassa keskustelu on edennyt lakiehdotukseen, joka parantaisi merkittävästi eläketurvan tasoa. Hintalappu uudistukselle on 32 miljardia euroa vuoteen 2025 asti.

Saksassa ei ole yleistä asumiseen perustuvaa kansaneläkettä, mutta kaikille eläkkeensaajille turvataan vähimmäiseläketaso tarveharkintaisella perusturvalla. Pensions Adequacy Report 2018 -raportin mukaan yli 65-vuotiaiden köyhyys- ja syrjäytymisriski (AROPE) Saksassa oli 18,3 prosenttia vuonna 2016, kun luku EU:n keskitasolla oli 18,2 prosenttia, ja Suomessa 13,6 prosenttia. Saksan luku on noussut 2,8 prosenttiyksikköä vuodesta 2008.

Rentenpakt für Deutschland

Saksassa julkaistiin 13.7.2018 ehdotus eläkeuudistuksesta ”Rentenpakt 2018”. Työministeri Hubertus Heil (SPD, Saksan sosiaalidemokraattinen puolue) esitteli silloin lehdistötilaisuudessa ehdotuksen uudistuksesta, jonka olisi tarkoitus astua voimaan vuoden 2019 alussa.

Saksan työministeri Hubertus Heil

Uudistuksen tarkoituksena on eläkeläisten ja eläkemaksujen maksajien turvan parantamisen lisäksi lunastaa vaalilupauksia, jotka on kirjattu hallitussopimukseen maaliskuussa 2018. Lupauksiin kuului esimerkiksi alla tarkemmin esitelty eläketason turvaaminen ja eläkemaksutason pitäminen kurissa.

Uudistus sisältää seuraavaksi esiteltävät osiot.

  1. Eläkkeen suhde ansioihin turvataan: Uudistuksella pyritään pitämään karttuneen keskieläkkeen taso vähintään 48 prosentissa työaikaisiin ansioihin verrattuna vuoteen 2025 asti. Laskentaan käytetään keskipalkkaisen henkilön koko työuran ajalta kertynyttä vanhuuseläkettä. Nykyään Saksassa on lupaus 46 prosentin tasosta vuoteen 2020 asti. Laskelmien mukaan eläkkeiden taso tippuisi 48 prosentista 43 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ilman lupausta eläkkeiden tason turvaamisesta. Vakuutusmaksujen ylärajana pyritään samalla pitämään 20 prosenttia palkasta. Näiden kahden uudistuksen on tarkoitus turvata sekä eläkeläisten että työntekijöiden asemaa ainakin vuoteen 2025 asti (ns. ”doppelte Haltelinie”).
  2. Äideille ja isille lisää eläketurvaa: Eläkekarttumaa ennen vuotta 1992 syntyneiden lasten lastenhoitoajoilta laajennettaisiin (Mütterrente II). Viimeksi karttumaa parannettiin vuonna 2014 (Mütterrente I). Äidit ja isät, joilla on vähintään kolme lasta, saisivat nyt kolmannen vuoden lastenhoitoaikaa eläkekarttumaansa ennen vuotta 1992 syntyneistä lapsista, kun ennen uudistusta näistä lapsista kertyi kaksi vuotta lastenhoitoaikaa. Vuoden 1992 jälkeen syntyneistä lapsista on jo aiemmin kertynyt kolme vuotta lastenhoitoaikaa. Nyt myös sitä ennen syntyneistä kertyisi saman verran. Uudistus nostaisi nettotuloja keskimäärin neljällä prosentilla heillä, joita se koskettaa. Myös muunlaisia vaihtoehtoja on ehdotettu ennen vuotta 1992 olevien lastenhoitoaikojen kompensoimiseksi.
  3. Työkyvyttömyyseläkeläisten elintasoa parannetaan: Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden eläkekarttumaa korotetaan niin, että tulevan ajan ansiot lasketaan työkyvyttömyystapahtumasta senhetkiseen lakisääteiseen eläkeikään. Nykyään tuleva aika lasketaan 62 ikävuoteen. Uudistus tehdään työkyvyttömyyseläkeläisten toimeentulon parantamiseksi. Työkyvyttömyyseläkeläisillä on muita suurempi köyhyysriski; esimerkiksi vuonna 2016 työkyvyttömyyseläkeläisistä 14,7 prosenttia oli vähimmäiseläkkeen varassa, kun vanhuuseläkeläisistä sen varassa oli 2,6 prosenttia.
  4. Pienituloisten eläkemaksuja lasketaan: Pienituloisten eläkemaksuja halutaan keventää siten, että täysien sosiaaliturvamaksujen maksamisen tulorajaa nostetaan 850 eurosta 1 300 euroon kuukaudessa. Alle 1 300 euroa tienaavat maksaisivat siis alennettuja maksuja. Lakiehdotuksessa myös todetaan, että tulee varmistaa, etteivät alemmat maksut kuitenkaan johda alempiin eläke-etuuksiin.

Lisäksi yrittäjät halutaan pakollisen eläketurvan piiriin. Nykyään yrittäjät voivat vapaaehtoisesti maksaa vakuutusmaksuja ja turvata siten eläkeaikansa toimeentuloa. Tarkemmat tiedot ja luvut tästä muutoksesta tulevat ensi vuonna, eikä yrittäjiä koskeva uudistus ole sisällytetty vuoden 2018 eläkepakettiin.

Saksan uudistuksen vaikutukset

Uudistus maksaisi arvioiden mukaan lähes 32 miljardia euroa vuoteen 2025 mennessä. Näistä Mütterrenten parannus on hintavin, ja sen kustannukseksi on arvioitu 26 miljardia euroa (vuositasolla 3,7 mrd.). Vuonna 2017 eläkkeitä maksettiin 234 miljardia euroa, joten kokonaisuudessa uudistuksen kustannukset ovat vielä suhteellisen pieni osuus koko eläkejärjestelmän kuluista.

Ilman uudistusta eläkemaksu olisi alennettu nykytasosta eli 18,6 prosentista 18,3 prosenttiin. Uudistuksen rahoitus turvataan perustamalla rahasto, jotta pystytään pitämään vakuutusmaksujen yläraja 20 prosentissa. Valtio maksaa rahastoon vuosittain 500 miljoonaa vuosina 2022–2025. Eläkeuudistus vaatisi todennäköisesti myös verojen nostamista. Lisäksi Saksan uudistus veisi kehitystä sivupolulle eläkkeiden rahoituksen vastuun osalta, sillä aiemmin vakuutettujen yksilöllistä varautumista eläkeaikaan on tasaisesti lisätty. Nyt valtio ryhtyisi turvaamaan enemmän eläkkeiden tasoa, toki loppupeleissä vakuutettujen varoilla.

Uudistus on herättänyt jonkin verran vastustusta. Sen sanotaan esimerkiksi olevan liian kallis nuoremmille sukupolville, ja lisäävän epätasa-arvoisuutta. Lisäksi on kritisoitu, että lapsihyvityksestä hyötyvät myös korkeapalkkaiset, vaikka uudistuksen tavoitteena on vähentää vanhuusköyhyyttä.

Eläkeuudistusten kehityskulkuja

Uudistus olisi myös osa suurempaa kehityskulkua. Monet länsimaiset valtiot ovat heränneet perusturvan korottamiseen ja vakauttamiseen tähtääviin uudistuksiin eläkejärjestelmien kestävyyden parantamisen jälkeen. Kun väestörakenteen muutoksen tuomiin haasteisiin on vastattu, halutaan suojella kansaa köyhyydeltä ja taata kohtuullinen elintaso myös vanhuuden aikana.

Lue lisää:

Aiheesta muualla:

Kuva: Susie Knoll