Nuorten työurat ovat vakautuneet

Nuorten työmarkkina-asema ja sen oletettu epävakaus on kuuma peruna julkisuudessa. Esimerkiksi Suomen Pankin tutkijoiden Helvi Kinnusen ja Petri Mäki-Fräntin hiljattain julkaisema selvitys Y-sukupolven oletetusta taloudellisesta ahdingosta sai runsaasti huomiota mediassa. Suomen Pankin mukaan nuorten aikuisten tulojen ja varallisuuden kehitys uhkaa jäädä pysyvästi vanhempia ikäluokkia heikommaksi.

Aamulehti kirjoitti aiheesta räväkästi 12.2.2017 otsikolla ”Suomen Y-sukupolvi jäi tyhjän päälle”. Aamulehden mukaan ”Y-sukupolvi eli 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuoliskolla syntyneet ovat vaarassa syrjäytyä pysyvästi työmarkkinoilta, kun silpputyöstä on tullut entistä yleisempää. … Y-sukupolvi on ensimmäinen, jonka käytettävissä olevat tulot eivät ole juurikaan nousseet.”

Menetetty sukupolvi?

Aamulehden uutiseen ja sen pohjalla olevaan Suomen Pankin selvitykseen sisältyy muutamia kommentin arvoisia ongelmia. Ensinnäkin yleinen käsitys työelämän epävarmuuden kasvusta ja silpputöiden muuttumisesta uudeksi normiksi ei pidä paikkaansa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 65 prosenttia työllisistä on toiminut kokoaikaisessa toistaiseksi jatkuvassa palkkatyösuhteessa koko 2000-luvun ajan. Pätkätyöt eivät ole yleistyneet, vaikka uusista työsuhteista noin puolet solmitaankin määräajaksi.

On totta, että taantuma kurittaa vastavalmistuneita kovemmin kuin jo asemansa työelämässä vakiinnuttaneita. Näin kävi 1990-luvun lamassa ja vuoden 2008 lopulla Suomeen rantautuneen finanssikriisin seurauksena. Tästä emme kuitenkaan voi varmuudella päätellä, että laman aikana työmarkkinoille valmistuvat jäisivät pysyvästi (Viinikka, Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 3/2014) muita heikompaan asemaan. Emmehän voi tietää, kuinka talous ja työmarkkinat tulevaisuudessa kehittyvät. Varmaa lienee vain se, että jokainen sukupolvi kohtaa työikäisenä yhden jos toisenkin taantuman.

Koulutuksen taloustieteen professori Roope Uusitalo kritisoi Akateemisessa talousblogissa Suomen Pankin selvitystä. Suomen Pankki vertaili vuosia 1990 ja 2013. Valitut ajankohdat eivät ole parhaat mahdolliset, koska vuonna 1990 elettiin noususuhdanteen huipulla, kun taas vuonna 2013 talous oli taantumassa. ”Nuorten työmarkkinatilanne vaihtelee suhdanteitten mukaan paljon enemmän kuin vanhempien, joten pysyviä sukupolvien välisiä muutoksia metsästävä vertailu pitäisi tehdä suhdannetilanteeltaan samanlaisten vuosien välillä”, Uusitalo toteaa.

Toinen Uusitalon kriittinen kommentti koskee koulutustason nousua, mitä Suomen Pankin selvityksessä ei asianmukaisesti oteta huomioon. Nykynuoret ovat aikaisempia sukupolvia korkeammin koulutettuja eli koulutusta vastaaviin tehtäviin siirrytään aikaisempaa myöhäisemmällä iällä. Tämä ei lyhennä työuria, kuten jotkut poliitikot tuntuvat ajattelevan. Korkeasti koulutetuilla on keskimääräistä pidemmät työurat (Myrskylä, Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 1/2012) ja myös keskimääräistä paremmat työuran kuluessa karttuneet kokonaisansiot kuin heikommin koulutetuilla.

Sekin on syytä muistaa, että moni yhdistää opintoja ja ansiotyötä. Työurat siis alkavat jo opiskeluaikana.

Nuorten palkansaajien suhteellinen asema on parantunut

Kun katsomme jo palkkatyön syrjään kiinni päässeiden nuorten asemaa, kokonaiskuva työurien alusta täsmentyy – yllättäen julkisista epäilyistä poiketen positiiviseen suuntaan.

Tarkastelin Satu Ojalan kanssa Työsuojelurahaston tukemassa tutkimuksessamme, miten 15–30-vuotiaiden palkansaajien työllisyys on muuttunut 1980-luvulta 2010-luvulle tultaessa verrattuna heitä vanhempiin ikäryhmiin. Tuloksemme julkaistiin Eläketurvakeskuksen teoksessa Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä.

Aineistona hyödynsimme Tilastokeskuksen työolotutkimuksia vuosilta 1984, 1990, 1997, 2003 ja 2008 sekä näihin kytkettyä rekisteriseurantaa. Jokaisesta työolotutkimuksen perusvuodesta alkaen seurasimme samoja ikäryhmiä kolme vuotta eteenpäin, ja mittasimme työllisyyttä työssäolokuukausien keskiarvona. Tulostemme mukaan 15–30-vuotiaiden palkansaajien työmarkkina-asema on työkuukausien perusteella mitattuna vakautunut 2000-luvun kuluessa: ikä ei selittänyt eroa työkuukausissa, kun vakioimme keskeiset yksilölliset ja rakenteelliset taustatekijät.

Keskeisin havaintomme oli myönteinen yllätys meille tutkijoillekin. Vuosien 2008–2011 seurantajakson aikana nuorten palkansaajien suhteellinen asema jopa parani – finanssikriisistä huolimatta – verrattuna kaikkien palkansaajien työkuukausien keskiarvoon.

Tutkimuksen rajoitukset

Tutkimuksemme sisältää muutamia huomionarvoisia rajoituksia. Aineistomme aikajänne kattaa ainoastaan finanssikriisistä alkunsa saaneen taantuman ensimmäisen vaiheen. Jatkotutkimuksissa olisi tarpeen selvittää, minkälaisia väliinputoajaryhmiä taantuman pitkittymisen seurauksena mahdollisesti on muodostunut.

Toinen rajoitus koskee aineistomme valikoituneisuutta, sillä se edustaa palkkatyöhön jo kiinnittyneitä. Työttömiä tai työvoiman ulkopuolella olevia aineistomme ei edusta. Kaikki palkansaajatkaan eivät ole erityisen hyvässä asemassa, vaan osalle kasautuu epävarmuutta (Sosiologia.fi) ja epäonnea enemmän kuin olisi kohtuullista.

Työmarkkinoiden ongelmista huolimatta tutkimuksemme sanoma nuorille on lohdullinen: nykyisessä työelämässä on paljon enemmän vakautta ja pysyvyyttä kuin epävarmuutta.