Nuorten työmarkkinoilta syrjäytymisen pitkä varjo

Nuorten syrjäytyminen lisääntyy. Ylen joulukuun alussa julkaiseman uutisen mukaan syrjäytyneillä suomalaisnuorilla menee keskimääräistä huonommin kaikilla elämän osa-alueilla. Parikymppisten pitkittynyt syrjäytyminen työmarkkinoilta luo näköalattomuutta sekä toimeentulovaikeuksia. Työttömyys heikentää lisäksi tulevia uramahdollisuuksia sekä aikanaan saatavaa työeläkettä.

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tulisikin tunnistaa aikaisemmin. Pitkäaikainen syrjäytyminen työmarkkinoilta ei käy ilmi tilastoista, jotka kuvaavat väestön työmarkkina-asemaa jonakin tiettynä hetkenä, tavallisesti vuodenvaihteessa. Erityisesti nuorten elämään ajoittuu tilanteita, joissa työ, työttömyys, työkyvyttömyys, opinnot, matkailu ja perhevapaat limittyvät tavalla, joka haastaa perinteisen tilastointitavan syrjäytymisen tutkimuksessa.

Pitkäaikainen syrjäytyminen työmarkkinoilta ei käy ilmi tilastoista

Tilastokeskus on viimevuosina perehtynyt nuorisotyöttömyyden mittaamiseen (esim. Holappa 2016; Larja ym. 2016). Yksi käytetty mittari on NEET-indikaattori (Not in Employment, Education or Training), jolla suhteutetaan työttömyyden, opiskelun tai työvoimapoliittisten toimien piirissä olevia vastaavanikäiseen väestöön. Indikaattori on vakiintunut kansainvälisissä, muun muassa OECD:n tilastoissa. NEET-indikaattori ei ole uusi keksintö, vaan sitä on pitkään sovellettu eri ikäryhmiin. Alun perin indikaattori määriteltiin Englannissa, kuvaamaan nimenomaan nuorten työmarkkinaongelmia.

Vuonna 2015 Suomen NEET-indikaattori oli yli 14 prosenttia 15−29-vuotiaassa väestössä, siis ennätyskorkealla vuosikymmeneen. Miesten ja naisten luvut olivat suunnilleen samalla tasolla. Suomen luku on sitkeästi ollut useita prosenttiyksikköjä korkeampi muihin Pohjoismaihin verrattuna. NEET-indikaattoriin liittyy sama perimmäinen ongelma kuin useimpiin tilastoihin ylipäätään, se kuvaa vain tietyn hetken tilannetta. Nuoren kannalta on olennaista pitkäaikainen työmarkkinoilta syrjäytyminen, jonka tarkasteluun indikaattori sopii huonosti.

Rekisteriaineistojen avulla tarkempaa tietoa syrjäytymisestä

Ainoa tapa hahmottaa pitkäaikaista syrjäytymistä on henkilöiden seuranta rekisteriaineistojen avulla. Tällä otteella tehtyä kertaluonteista tutkimusta on jo jonkin verran. Pitkittäistutkimuksen menetelmin on seurattu kiinnittymistä työmarkkinoille sekä selitetty syrjäytymiseen johtaneita syitä. Tällaisen tutkimuksen ongelma on siinä, ettei sillä voida tunnistaa henkilöitä, jotka ovat syrjäytymisvaarassa. Pitkäaikaisessa syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt pitäisi pystyä tunnistamaan mahdollisimman varhain, jotta tilanteeseen voitaisiin oikeasti puuttua. Tämä on Suomessa hyvin mahdollista laajojen hallinnollisten rekisteriaineistojen ansiosta.

Pian ilmestyvässä ETK:n ja Tampereen yliopiston tutkimusartikkelissa (Nummi ym. 2017) käytämme hallinnollista rekisteriaineistoa. Tutkimuksen tavoite on löytää yhden ikäluokan, vuonna 1987 syntyneiden miesten, työmarkkinapolut 18−26-vuotiaana. Tutkimusmenetelmä on trajektorianalyysi, jossa otetaan samanaikaisesti huomioon henkilön työllisyys, työttömyys, opiskelu, työkyvyttömyys, sairastelu sekä lastenhoito. Erilaisia urapolkuja tai ryhmiä löytyy kymmenen. Polkuja voisi havainnollistaa eri työmarkkinatilojen avulla, mutta esitämme työllisyyden todennäköisyyden eri ikävuosina. Ryhmien osuus ikäluokasta on merkitty kuviossa sulkuihin. Tutkimuksen tuloksena saadaan, että ryhmissä 1, 4 ja 10 työmarkkinakiinnittymiseen liittyy pitkäaikaisia ongelmia, koska työllisyyden todennäköisyys jää matalaksi. Näihin ryhmiin lukeutuu lähes 12 prosenttia ikäluokasta. Tarkempi analyysi osoittaa, että opiskelu ei selitä miesten työnteon vähäisyyttä, vaan pitkittynyt työttömyys sekä sairastelu.

Vuonna-1987-syntyneiden-nuorten-miesten-tyollisyyden-todennakoisyys-ikavuosina-18-26-eri-ikaryhmissa

Ryhmän 3 (6,7 prosenttia) työllisyys on myös matala, mutta sitä selittää opiskelu. Ikäluokan enemmistö, vajaa 90 prosenttia, kiinnittyy työelämään nopeasti.

Pitkittynyt syrjäytyminen työmarkkinoilta varjostaa nuorten miesten tulevaisuutta. Työura arpeutuu ja työeläke jää karttumatta. 26. ikävuoden loppuun mennessä vakaan työmarkkina-aseman miehille oli karttunut työuraa keskimäärin 5,1 vuotta, kun syrjäytymisvaarassa olevilla vastaava luku oli vain 1,3 vuotta. Karttuneessa työeläkkeessä ero voi olla satoja euroja. Tämän voi jo nyt ennustaa johtavan aikanaan suuriin eroihin vanhuuseläkkeissä sekä siihen, täyttyvätkö esimerkiksi työuraeläkkeen myöntämisen edellytykset.

Samankaltaisia syrjäytymisvaarassa olevia henkilöryhmiä löytyy varmasti lisää. Yhteiskuntapolitiikan kannalta olisi hyödyllistä, mikäli monipuolisia tilastotieteen menetelmiä ja ainutlaatuisia rekisteriaineistoja käytettäisiin aktiivisemmin ja laajemmin syrjäytymisvaarassa olevin olevien nuorten tunnistamiseksi.

Lähteet:

Holappa, P. (2016) Nuorten vaihtelevat elämäntilanteet haastavat työttömyyden mittaamista. Tieto&Trendit 4/2016.

Larja, L. & Törmäkangas, L. & Merikukka, M. & Ristikari, T. & Gissler, M. & Paananen, R. (2016) NEET-indikaattori kuvaa nuorten työttömyyttä. Tieto&Trendit 2/2016.

Nummi, T. & Salonen, J. & O’Brien, T. (2017) Statistical Analysis of Labor Market Integration: A Mixture Regression Approach. ICSA Book Series in Statistics; Springer. Hyväksytty julkaistavaksi.

2 kommenttia
  1. Seppo Summanen
    Seppo Summanen says:

    Mitähän hallituksen keksimä uusi työttömyysturvan aktiivimalli vaikuttaa vanhuuseläkkeisiin?

    Työttömien omavastuupäivien vähentäminen lisää ansiopäivärahapäivien määriä ja samalla eläkkeiden määriä. Mutta mitähän vaikuttaa se, että pasiivisten työttömien ansiopäiväraha putoaa 95,35 prosenttiin edeltävästä ansiopäivärahasta? Hallituksen esityksessä ei asiasta ole mainintoja. Joten eikö mitään muutoksia tapahdu?

    Kysymys on siitä, mikä on päivärahan perusteena oleva tulo, jos päiväraha on 95,35 prosenttia edeltävästä päivärahasta? Maalaisjärjen mukaan päivärahan perusteena oleva tulo on se tulo, josta päiväraha on laskettu. Jos päiväraha on 95,35 prosenttia edeltävästä päivärahasta, niin se on laskettu samoista tuloista kuin edeltävä päiväraha. Silloin ansiopäivärahojen leikkaus ei vaikuttaisi eläkkeisiin.

    Mutta Eläketurvakeskuksen nykyisten soveltamisohjeiden mukaan edeltävän etuuden perusteella määrätyssä palkattoman ajan etuudessa ei ole varsinaista etuuden perusteena olevaa työtuloa. Tällaisissa tilanteissa palkattomien aikojen eläkettä laskettaessa käytetään eläkkeen perusteena sitä työtuloa, jonka mukaan etuus olisi laskettu, jos edeltävää etuutta ei olisi ollut.

    Mitä tämä tarkoittaisi aktiivimalliin sovellettuna? Pitääkö eläkkeen perusteena oleva tulo laskea käänteisesti pienentyneestä 95,35 prosentin päivärahasta, jolloin eläkekin pienenee?

    Onko eduskunta unohtanut miettiä, mitä sen säätämä aktiivisuusmalli vaikuttaa eläkkeisiin? Perustuslain mukaan yksilön etuuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä laila. Ei Eläketurvakeskus voi ohjeistuksellaan mennä paikkaamaan eduskunnan toimintaa. Vai meneekö Eläketurvakeskuksen ohjeet uusiksi?

  2. Johanna Kujanpää
    Johanna Kujanpää says:

    Työttömyysturvan aktiivimallissa vähennys tehdään täyteen työttömyyspäivärahaan, ei etuuden perusteeseen, joten vähennys ei vaikuta pienentävästi työttömyyspäivärahasta karttuvaan eläkkeeseen.

    Työttömyysturvan aktiivimallin vaikutuksesta eläkkeen karttumiseen työttömyysetuudesta kerrotaan Työeläkelakipalvelun ohjeessa eläkkeen karttuminen työttömyysetuusajoilta. https://www.tyoelakelakipalvelu.fi/telp-publishing/vepa/document.faces?document_id=310782&navigation_history=200001&scroll=0

Kommentointi on päättynyt.