Nuoret työkyvyttömät Euroopassa: pitkä ja kapea leipä?

Nuori, työkyvytön ja pienituloinen – yhdistelmä, joka on yleistynyt merkittävästi sekä meillä että muualla. Tämän johtopäätöksen voi tehdä, kun tarkastelee juuri ilmestynyttä ETK:n tutkimusta työkyvyttömyyseläkeläisten toimeentulosta Suomessa ja kourallisessa muita Euroopan maita.

Nuorten tapaukset lisääntyneet rajusti

Työkyvyttömyyseläkkeiden yleisyys on pudonnut 2000-luvulla merkittävästi useassa maassa, mutta kehitys kätkee sisälleen nuorten voimakkaasti lisääntyneet tapaukset.

Nuorten osuus kaikista tyokyvyttomyyselakkeensaajista

Eri maiden eläkejärjestelmien rakenteesta johtuen nuorten eläketasot jäävät useimmiten ikääntyneitä työkyvyttömiä matalammiksi, ja pelkällä työkyvyttömyyseläkkeellä voi olla tällöin vaikea tulla toimeen. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että joissain maissa nuorten eläkkeet ovat kohtuullisella tai jopa hyvällä tasolla. Mistä erot sitten johtuvat?

Suomessa nuorille pääasiassa kansaneläkettä

Suomessa nuorten eläkkeet koostuvat pääasiassa kansaneläkkeistä, koska työura ja sitä myöten eläkejärjestelmämme keskeinen komponentti – työeläke – on jäänyt vähäiseksi. Alle 35-vuotiaiden työkyvyttömien kokonaiseläke on keskimäärin 820 e/kk, josta työeläkkeen osuus on noin 150 e/kk. Kahdeksan kymmenestä ikäryhmän työkyvyttömyyseläkeläisestä saa kuitenkin pelkästään kansaneläkettä, jolloin eläke jää vielä matalammaksi. Kokonaiseläkkeessä nuorilla on eroa noin 300 e/kk kaikkien työkyvyttömyyseläkkeensaajien keskiarvoon nähden.

Ruotsissa iän mukaan nouseva takuukorvaus

Ruotsissa työkyvyttömyyseläkejärjestelmä jakautuu erillisiin nuorten ja vanhempien ikäryhmien järjestelmiin. Niiden rakenne on samankaltainen kuin Suomessa, sillä molemmista Ruotsin järjestelmistä maksetaan tarvittaessa asumisperusteista vähimmäiseläkettä, Nuorten järjestelmästä myönnettävä etuus on peräti yhdeksässä tapauksessa kymmenestä kansaneläkettä vastaava, iän mukaan nouseva takuukorvaus.

Ruotsissa erot vanhempien (n. 1 010 e /kk) ja nuorten (n. 870 e/kk) järjestelmien keskieläkkeiden välillä eivät ole yhtä suuret kuin Suomessa, mutta eläketaso on matalahko molemmissa ryhmissä. Tähän on syynä mm. se, että Ruotsissa työeläkkeenä myönnettävä etuus ei useinkaan nouse täyteen 64,7 prosentin osuuteen palkasta johtuen eläkekatosta (n. 2 000 e/kk) sekä laskusäännöistä, joiden mukaisesti eläkkeen laskennassa käytetään usein myös etuustuloja, kuten sairauspäivärahaa. Ruotsin suhteen on tosin hyvä huomioida, että kattavat lisäeläkkeet kompensoivat lakisääteisten etuuksien heikkoa tasoa – sitä enemmän, mitä korkeammista tuloista on kyse. Vastaavasti ne todennäköisesti kasvattavat ikäryhmien välisiä eroja kokonaiseläkkeen tasossa.

Alankomaissa nuorten työkyvyttömyyseläke määräytyy suhteessa vähimmäispalkkaan

Alankomaissa työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään Ruotsin tavoin erillisistä järjestelmistä. Nuorilla eläke määräytyy suhteessa maan vähimmäispalkkaan ja on keskimäärin vajaat 900 e/kk, joka on noin puolet yleisen järjestelmän eläkkeestä, jossa eläke lasketaan omien aikaisempien tulojen pohjalta päivärahatyyppisesti. Alankomaissa yhdistyvät paradoksaalisesti nuorten matalat etuudet ja suuret eläkkeensaajamäärät. Viime vuosina eläkekriteereitä on tosin tiukennettu ja nuorten eläkkeitä myönnetään nykyisin aiempaa vähemmän.

Saksassa heikoimmat työkyvyttömyyseläkkeet

Saksassa työkyvyttömyyseläkkeitä leikattiin 2000-luvun alussa ja eläkkeet ovat vasta aivan viime vuosina nousseet yli 90-luvun lopun tason. Keskimääräinen työkyvyttömyyseläke on noin 750 e/kk, ja puuttuvan vähimmäiseläketurvan myötä useat eläkkeensaajat iästä riippumatta joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Saksassa niin nuoria kuin vanhoja työkyvyttömyyseläkkeensaajia on kuitenkin suhteessa selvästi vähemmän kuin muissa maissa.

Norjan nuorille maksetaan korotettua tasoa

Norjassa nuorten hyvää eläketurvaa selittävät paitsi korkea vähimmäiseläke myös ikäsidonnaiset erityissäännöt. Nuorilla on siten oikeus korotettuun vähimmäiseläkkeeseen, joka on siviilisäädystä riippuen n. 2 300 – 2 500 e /kk, bruttomääräisenä tosin. Eläkkeen taso on näin käytännössä sama kuin keskimääräinen työkyvyttömyyseläke kaikkien ikäluokkien yli laskettuna.

Nuorten korotettua tasoa perustellaan sillä, että työkyvyttömyyseläke nähdään korvauksena menetetystä työtulosta, ja koska nuorilla menetys on suurin, tulee nuorten vähimmäisturvan olla muita korkeampi.

Tanskassa kansaneläkejärjestelmä pitää nuorista huolen

Myös Tanskassa nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden taso on korkea. Eläke on samantasoinen kuin vanhemmilla eläkkeensaajilla, vähentämättömänä n. 2 100 – 2 400 e/kk (brutto), mutta tämä ei johdu erillisistä nuorten säännöistä vaan eläkejärjestelmän rakenteesta, jossa paino on asumisperusteisessa kansaneläkkeessä. Näin myös ilman työuraa eläke asettuu kohtuullisen hyvälle tasolle, jos nuori on asunut Tanskassa pääosan elämästään 15 vuoden iän täyttämisen jälkeen.

Tanska on tosin vuodesta 2013 lähtien rajoittanut merkittävästi eläkkeen myöntämistä alle 40-vuotiaille ja nykyisin käytännössä hyvin harva nuori voi olla eläkkeeseen oikeutettu.

Nuoret samassa veneessä muiden kanssa?

Vertailun valossa näyttäisi siltä, että eläkejärjestelmän rakenteella on suuri vaikutus siihen, mikä nuorten eläketurvan taso on suhteessa vanhempiin ikäryhmiin. Kansaneläkejärjestelmä, jos se muodostaa eläkejärjestelmän perustan kaikille ikäryhmille, takaa yleensä luonnostaan riittävän hyvän eläketason myös nuoremmille. Toisaalta, jos työeläke on keskeisemmässä asemassa, voidaan nuorten eläketurvan riittävästä tasosta huolehtia esimerkiksi kattavilla vähimmäisturvasäännöksillä.

Ehkä hieman yllättävästi maissa, joissa nuorille on luotu oma eläkejärjestelmänsä, ovat nuorten etuudet matalahkoja ja samalla eläkkeensaajia on paljon. Jos oletamme, että nuorten terveydentilassa ei ole suuria vaihteluita vertailumaiden välillä, onko kyse tällöin tarjonnan luomasta kysynnästä? Jos näin on, herää ajatus, että nuorten itsensä ja yhteiskunnan kannalta olisi kaikkien ehkä sittenkin hyvä olla samassa veneessä.

Lähde:

Rantala ym. (2017) Työkyvyttömyyseläkkeensaajien eläketurva ja toimeentulo 2000-luvulla. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 4/2017. Eläketurvakeskus: Helsinki