Neuvolat, taitavat taikurit ja eläkejärjestelmän kestävyys

Neuvoloiden työ ratkaisee lopulta suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyydenkin. Hieman yllättävä arvio on puhemies Maria Lohelan eduskunnan Suomi 100 -juhlaistunnossa pitämästä puheesta.  Puheellaan hän taustoitti päätöstä, jolla Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiölle lahjoitettiin 50 miljoonaa euroa edistämään lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia.

Neuvolat ovat ainakin uusi ulottuvaisuus eläkejärjestelmän kestävyydestä käytävään keskusteluun. Se kirvoittaa miettimään, mitä asiasta oikein tiedetään, ja tarkastelun voi luontevasti aloittaa Eläketurvakeskuksen julkaisemista pitkän aikavälin skenaariolaskelmista. Skenaarioraporteista ei kuitenkaan löydy neuvoloita eikä niihin sisälly juuri muitakaan tarkasteluja lapsuusvuosiin liittyvien investointien pitkän aikavälin vaikutuksista eläkejärjestelmään.

1970-luvun lopulla syntyneet ovat toistaiseksi jäämässä Suomen kaikkien aikojen koulutetuimmaksi ikäryhmäksi.

Tuoreimmasta julkaisusta löytyy poikkeus, sillä siinä mainitaan pienten lasten koulutus. Kyseinen raportti on ”Skenaariolaskelmia työn muutoksen pitkän aikavälin vaikutuksista eläkejärjestelmään ja julkiseen talouteen”. Taikurien talous -nimisessä skenaariossa hypertuottavat yksilöt tunnistetaan jo nuorena ja heidät laitetaan pienestä pitäen hypertuottavuutta edistävälle koulutusuralle. Yhteiskunnallisia erojahan siitä syntyy ja vaihtoehdossa viisi prosenttia eniten koulutusta saanut eliitti tuottaakin 60 prosenttia yhteiskunnan arvonlisästä ja ansaitsee saman osuuden tuloista. Tuloerot kasvavat huikeisiin lukemiin, mutta onneksi (ja lukijaa hämmästyttäen) työllisyys ja eläkeikä sentään nousevat kuten perusurassa.

Varhaisvuosiin suunnatut investoinnit kantavat hedelmää

Harvoille ja valituille suunnatun varhaiskasvatuksen ja koulutuksen vaikutukset eivät kuitenkaan ole kovin kiinnostavia arvioitaessa lapsiin ja nuoriin tehtyjä tulevaisuusinvestointeja eläkejärjestelmän kannalta. Näistä panostuksista eläkejärjestelmän kuitenkin kannattaisi olla aidosti kiinnostunut. Ainakin pohjalukemissa oleva syntyvyys ja nuorison koulutustason kääntyminen laskuun ovat ilmeisiä syitä tähän.

Taloustieteellisen tutkimuksen pohjalta on vahvistunut näkemys, jonka mukaan varhaisvuosiin suunnattuja investointeja voidaan pitää erityisen kannattavina. Ne kantavat hedelmää koko myöhemmän elämän aikana. Kuten eduskunnan puhemies juhlapuheessaan totesi, mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsia voidaan tukea, sen parempi. Varhaiskasvatukseen osallistumisen kasvattaminen, maksujen alentaminen ja laadun korostaminen ovatkin uudistusten agendalla hyvin perustelluista syistä.

Olisi aika panostaa nykynuorten koulutukseen

Väestön hyvä koulutus on eläkejärjestelmän tuki ja turva. Positiivinen yhteys koulutuksen ja eläkeiän välillä on tullut havaituksi lukuisissa tutkimuksissa. Jo työuran aikana hyvä koulutus on yhteydessä parempaan terveyteen ja myös parempaan työllisyyteen, kun osaaminen vahvistaa kykyä pärjätä työelämän nopeissa muutoksissa. Eläkejärjestelmän kannaltakin on varsin huolestuttavaa se, että monet koulutuksen mittarit kääntyvät väärään suuntaan. Esimerkiksi kohoavan koulutustason tie näyttää nyt olevan katkeamassa, kun 1970-luvun lopulla syntyneet ovat toistaiseksi jäämässä Suomen kaikkien aikojen koulutetuimmaksi ikäryhmäksi. Pelkän perusasteen varaan jää tällä hetkellä peräti 17 % nuorista ja ilman tutkintoja sekä ammatillista koulutusta on suuri riski jäädä työelämästä kokonaan sivuun. Nyt olisi aika panostaa tähän päähän elinkaarta.