Kun kaikki muuttuu huonompaan suuntaan

Digitalisaatio ja robotit vievät työn ja leivän. Työelämä muuttuu yhä kiireisemmäksi ja stressaavammaksi. Pitkän ja ehjän työuran tekeminen on aikaisempaa vaikeampaa. Osaamisvaatimukset kiristyvät jatkuvasti.

Työelämää koskevissa uutisotsikoissa ryvetään ongelmissa ja haasteissa.

Samaan aikaan työelämässä tapahtuu monenlaista myönteistä kehitystä. Työkyvyttömyyseläkkeille siirrytään aikaisempaa vähemmän, sairauspoissaoloissa trendi on ollut myönteinen ja keskimäärin työtyytyväisyys on korkealla tasolla. Teknologian kehittyminen tekee työstä sujuvampaa ja turvallisempaa.

Miksi negatiiviset teemat kuitenkin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta dominoivat työelämää koskevaa keskustelua?

Tutkimukset kohdistuvat ongelmiin, kuten köyhyyteen ja eriarvoisuuteen, sairauspoissaoloihin tai työkyvyttömyyteen. Tutkijat tutkivat mielellään ongelmia, koska ongelmien paikantaminen ja politiikkasuositusten antaminen niitä koskien on vaikuttavuuteen pyrkivän tutkimuksen lähtökohta.

Edunvalvonnan tehtävänä on kiinnittää huomiota kehittämiskohteisiin, erityisesti niiden näkökulmasta, joiden etuja valvotaan. Edunvalvontaorganisaatiot paitsi fokusoivat kehittämistyötä ongelmiin, myös nostavat julkisuuden kautta tietoisuutta ongelmista.

Media nostaa esiin ongelmia. Ongelmissa on hyviä uutisia enemmän dramatiikkaa ja siksi niillä voi menestyä paremmin median keskinäisessä huomiokilpailussa. Media haluaa myös kiinnittää huomiota elämän eri osa-alueiden haasteisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, samalla tavalla kuin tutkijat ja edunvalvonta, parantaakseen maailmaa.

Työelämää koskeva keskustelu on siten altista monenlaiselle vinoutumalle. Onko työtä ja työelämää koskeva keskustelu siis irti arjesta?

Kyse ei ole pelkästään siitä, miten keskustelussa painotetaan kielteisiä ja myönteisiä asioita. Keskeistä on se, kenen silmälasien läpi työelämää tarkastellaan. Työhyvinvoinnin kysymykset ovat erilaisia lasinpuhaltajalle, sairaanhoitajalle, opettajalle, ahtaajalle, maanviljelijälle ja tietotyöläiselle. Silti me usein puhumme työelämästä kokonaisuutena tai rajaten sen edelleen suuriin kokonaisuuksiin, kuten vaikkapa julkiseen sektoriin.

Keskiarvoihin on myös helppo tuudittautua. Yksittäisen työpaikan tai työntekijän näkökulmasta työelämän olosuhteet saattavat olla tyystin erilaisia. Tämän huomaa, kun me Kevassa kehitämme julkisen sektorin työelämää yhdessä asiakkaidemme ja sidosryhmiemme kanssa.

Työelämässä on niin monta näkökulmaa, että meidän tulisi pystyä näkemään sen moninaisuus hyvine ja huonoine puolineen. Työelämän positiivisista piirteistä on syytä olla tyytyväinen ja niistä on hyvä pitää kiinni. Samaan aikaan on hyvä etsiä niitä kohtia, joissa on varaa parantaa.

Työelämän moninaisuuden ymmärtäminen kutsuu kaikkia osapuolia työtä ja työhyvinvointia koskevaan keskusteluun. Kyse on ajattelutavasta, tutkimusmenetelmistä ja siitä, mitä haluamme nähdä ja viestiä.

2 kommenttia
  1. Osdi Aura
    Osdi Aura says:

    Olen samaa mieltä. Kehittämisen fokukseen voisimme ottaa positiivisesti henkilöstötuottavuuden ja sen osa-alueet osaaminen, motivaatio ja työkyky. Kun kehittämispalettiin lisätään johtajuus ja työyhteisön toiminta, on hyvä setti valmis!

  2. Tietoisuus
    Tietoisuus says:

    Ainoa mikä auttaa palkkatyöntekijää on tietoisuus.

    1.Yrityksen ainoa päätehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Ok!

    Kolikon toinen puoli,

    2.Yksittäisen palkkatyöntekijän ainoa päätehtävä itselleen ja läheisilleen palkkatyössään on tehdä sitä mahdollisimman vähän suhteessa kokoajan suuremmalla palkalla ja paremmilla eduilla. Ok myös!

    Kumpaan huomiosi keskittyy, se ratkaisee. Aivot eivät tunne sellaista sanaa kuin ”Ei”, siksi kannattaa vain kannattaa sitä mikä itselle on parasta aina.

Kommentointi on päättynyt.