Miksi eläkerahastojen annetaan kasvaa?

Otsikon mukainen kysymys on useasti esitetty työeläkeindeksin muuttamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen yhteydessä. Kysymys on ymmärrettävä ja luonnollinen. Eikö työeläkemaksun vakauttamiseen riitä, että rahastot pidetään ennallaan? Vastaus on, ettei riitä. Rahastojen kasvua tarvitaan, koska eläkemenokin kasvaa.

Yritän havainnollistaa vastausta esimerkin avulla. Esimerkki on pelkistetty, mutta se tuo silti esiin eräitä rahoituksen keskeisiä rakenteellisia riippuvuuksia. Esimerkin numeroarvojen keskinäiset suhteet eivät ole kovin kaukana Suomen työeläkejärjestelmän tämän hetkisestä tilanteesta ja ennakoidusta tulevaisuudesta.

Oletetaan, että alkutilanteessa eläkemeno on 100 yksikköä ja palkkasumma 400 yksikköä. Eläkemeno on siis 25 % palkkasummasta. Oletetaan rahastojen määräksi 800, joka on siis kaksinkertainen palkkasummaan nähden ja eläkemenoon nähden kahdeksankertainen. Oletetaan vielä rahastojen tuotoksi 3,5 % vuodessa.

Näillä oletuksilla rahastojen tuotto vuodessa on 28. Jos se käytetään eläkemenon rahoittamiseen, maksulla rahoitettavaksi jää loput eli 100-28 = 72, joka on 18 % palkkasummasta ja samalla myös sen vuoden maksuprosentti.

Katsotaan sitten tulevaisuuteen. Mennään ajassa niin pitkälle, että sekä eläkemeno että palkkasumma kaksinkertaistuvat, paitsi rahasto jää ennalleen, koska sen tuotto on koko ajan käytetty maksun alentamiseen. Miten suuri maksu nyt tarvitaan?

Tällöin eläkemeno on 200. Se on edelleen 25 % palkkasummasta, joka nyt on 800. Ennallaan pysyneiden rahastojen tuotto 3,5 %:lla laskettuna on edelleen 28.

Maksulla kerättäväksi määräksi saadaan eläkemeno vähennettynä rahastojen tuotolla eli 200- 28 = 172. Se on 21,5 % palkkasummasta ja siis 3,5 %-yksikköä lähtötilannetta korkeampi. On myös helppo päätellä, että jos tällä tapaa jatkettaisiin maailman tappiin, maksu nousisi lopulta samaksi kuin eläkemeno eli 25 %:iin palkoista.

Miksi tässä näin kävi? Tietenkin siksi, että rahastot jäivät ennalleen eläkemenon ja palkkasumman kaksinkertaistuessa. Jotta maksuprosentti voisi olla alku- ja lopputilanteessa sama, rahastojen pitäisi pysyä alkutilanteen mukaisessa suhteessa palkkasummaan ja eläkemenoon eli myös niiden pitäisi kaksinkertaistua.

Tästä seuraa, että vakaata maksua tavoiteltaessa rahastojen tuottoa ei voi kokonaan käyttää maksun alentamiseen, vaan osa siitä pitää jättää kasvattamaan rahastoa. Kuinka suuri tuon osan sitten pitää olla? Vastaamiseen tarvitaan hiukan lisäoletuksia ja myös logaritmi- eli korkoa-korolle-laskentaa.

ETK:n pitkän aikavälin peruslaskelman oletuksilla palkat ja eläkemeno kaksinkertaistuvat reaaliarvoltaan (siis inflaatiosta puhdistettuna) suunnilleen 45 vuodessa. Ja tässä tarvitaan sitä logaritmilaskentaa: kaksinkertaistuminen 45 vuodessa tarkoittaa noin 1,5 % kasvua vuotta kohden (tarkemmin ottaen 1,55225… mutta pyöristetään hiukan).

Vakaa maksu saavutetaan, kun rahastojen tuotosta joka vuosi jätetään rahastoon mainittu 1,5 %. Tällöin 3,5 %:n tuotosta maksun alentamiseen jää käytettäväksi loput eli 2 %. Jätän mahdolliselle lukijalle harjoitustehtäväksi laskea, että vakaaksi maksuksi saadaan 21 % palkoista. Se on korkeampi kuin alkutilanteessa rahaston ennallaanpito-vaihtoehdon 18 %, mutta toisaalta alempi kuin 25 %, joka olisi maksu ilman rahastoja.

On myös helppo päätellä, että tässä esimerkissä rahastoja ei maksun pysyvän alentamisen näkökulmasta olisi mielekästä ylläpitää, jos niiden tuotto jäisi pysyvästi 1,5 %:iin tai sen alle. Silloin koko tuotto menisi rahastojen suhteellisen tason ylläpitoon eikä maksun pysyvään alentamiseen jäisi osuutta.

Suomen työeläkejärjestelmän rahoituksessa on kaksi peruslähdettä: vakuutusmaksut ja rahastojen tuotto. Rahastoja voisi kuvailla myös eläkejärjestelmän pääomaksi ja niiden tuottoa eläkejärjestelmän pääomatuloksi. Jotta pääomatulon osuus rahoituksessa ei alenisi ajan kuluessa, itse pääomankin tulee kasvaa, kun eläkemeno kasvaa.

10 kommenttia
  1. Raimo Ilaskivi
    Raimo Ilaskivi says:

    “Where are the limits?” Kasvulla ei näytä olevan rajoja, joten ihan konkreettinen kysymys: Mikä on se euromäärä, jonka suuruisiksi rahastojen pitäisi/toivotaan kasvavan. Ei pahaa tekisi, jos samalla kerrottaisiin millä erilaisilla edellytyksillä!
    Ja paljonko säästettäisiin eläkkeitä varten, jos asiakashyvityksistä luovuttaisiin kuten ministeriökin on – turhaan – toivonut ja soveliaalla aikavälillä siivottaisiin eläkeyhtiöiltä moninkertaisuus päämääränä yksi tehokkaasti hoidettu yhtiö!

  2. Pekka Auvinen
    Pekka Auvinen says:

    Olen hyvin kiinnostunut näkemään vastaukset noihin Ilaskiven kysymyksiin, jotka ovat hyvin perustellut nykytilanteessa.
    Telan johtaja Suvi-Anne Siimeshän on julkisuudessa todennut, että rahastoja käytetään vain ja yksinomaan eläkkeiden maksuun.
    Samalla toivon, että Rantala perustelisi hieman tuon 3,5 %:n tasoisen rahastojen tuottoprosentin käyttöä, vaikka Telan mukaan niiden tuotto on vuosina 2005-2014 ollut keskimäärin 8,5 mrd. vuodessa, hieman yli 6.0 %.
    Palkkaindeksin palauttamiseenhan tarvitaan vain noin 0,3 mrd. / 3,5 % rahastojen vuotuisesta keskimääräisestä tuotosta, joten kasvu jatkuu joka tapauksessa.

  3. Jarno Ruokokoski
    Jarno Ruokokoski says:

    Pekka Auvinen: Senioriliikkeen eläkerahastokellon mukaan varat kasvavat 22 000 euroa minuutissa. Todellisuudessa samaan aikaan yhtiöiden tuotto oli 1.1% miinuksella vuoden 2016 ensimmäisen neljänneksen aikana. Voidaanko me taata että EKP:n elvytyksen takia tapahtunut osakkeiden arvojen nousu jatkuu yhä? Vai onko odotettavissa alkuvuoden tapaan entistä huonompia tuottoja? Yksikään sijoitusasiantuntija ei usko että enää päästään historiassa havaittuihin koviin tuottoihin vaan edessä on laimeampia vuosia. Pitkän aikavälin keskiarvo tippuu alaspäin, saavutetaanko 3.5% reaalituottojen taso? Se jää nähtäväksi? Nythän pitkän aikavälin taso on noin 4%.

    Vakuutusyhtiön oma varallisuus, jälleenvakuutus ja muut yhtiön vakavaraisuuteen vaikuttavat seikat on järjestettävä vakuutetut edut turvaavalla tavalla ottaen huomioon tuottojen ja kulujen todennäköinen vaihtelu sekä arvioitavissa olevat muut epävarmuustekijät.

    Edellisen kappaleen teksti on vakuutusyhtiölaista (1. Luku, pykälä 16). Sitä kutsutaan turvaavuusperiaatteeksi. Sen mukaisesti toimittaessa vakuutusyhtiölle on tärkeää turvata jo kerätyt eläkkeet. Käytännössä on tärkeää asettaa tulevaisuuden ennusteiden tuottotaso sellaiseksi että se todennäköisesti saavutetaan. On parempi että rahaa saatiin enemmän kuin ennustettiin kuin se että tehdään ylioptimistinen ennuste ja hassataan sen mukaiset ylijäämät (tässä tapauksessa 0.5%-yksikköä sijoitustuotoista) esimerkiksi parempaan eläkeindeksiin ja sitten huomataan että meillä on vajetta.

    Jos saadaankin enemmän niin hyvä juttu. Nykyisessä järjestelmässä yksityisen sektorin puolella tuo ylijäämä siirtyy vakavaraisuuspääomaan josta se siirtyy ajan kanssa vanhuuseläkerahastoihin. Jos rahastoissa on enemmän kuin ennustettiin, vakuutusmaksutasoa voidaan pudottaa jolloin tuetaan työllisyyden paranemista. Lisäksi korkea vakavaraisuuspääoma mahdollistaa isomman riskitason (enemmän rahaa osakkeissa) jolloin sijoitustuotot mahdollisesti entisestään nousevat.

    Nykyjärjestelyssä ei ole mekanismia jossa hyvät tuotot käytettäisiin eläketasojen nostoon (esimerkiksi indeksi 70 inflaatiota 30 palkkoja) voisi hyvässä tilanteessa tulevaisuudessa olla mahdollinen). Sellainen voidaan toki myöhemmin lisätä jos taso 4% on totta edelleen. Tällä hetkellä näyttää ettei ole. Ja turvaavuusperiaatteen takia vakuutusyhtiöt eivät voi niin olettaa. Joka tapauksessa kansalaisaloitteen ehdotus (100 palkat, 0 inflaatiota) on niin kallis että siihen ei ole ikinä varaa.

  4. Raimo Ilaskivi
    Raimo Ilaskivi says:

    “Jos rahastoissa on enemmän kuin ennustettiin, vakuutusmaksutasoa voidaan pudottaa”. Niinpä – mutta miten olisi eläkeindeksin parantaminen – ei näytä koskaan olevan vaihtoehtona! Ja nyt sitten spekuloidaan vain osakesijoitusten heikkenevällä tuotolla. Entäpä jo katseltaisiin, mitä esim. norjalaiset tekevät: Heille kelpaavat suomalaiset eri alojen kiinteistösijoitukset, joitten pääoma on kutakuinkin turvattu ja tuotto varsin vakaa. Me sen sijaan kaipaamme niitä ulkomaisia kohteita ja mm.veroparatiisisijoituksia.

  5. Jarno Ruokokoski
    Jarno Ruokokoski says:

    Koska erillistä rahastoa josta indeksiparannukset tehtäisiin ei ole kerätty, pienenkin indeksiparannuksen kustannukset näkyvät eläkemaksujen nousuna ennemmin tai myöhemmin. Eikä siihen ole varaa, kun nykyinen maksutaso jo nytkin hidastaa työntekijöiden palkkaamista.

    Ei voi yhtä aikaa päästä nuorena eläkkeelle, saada ison eläkkeen hyvällä indeksillä ja maksaa siitä vähän. Jos yhtä näistä (indeksi) parannetaan, jonkun muun pitää huonontua. Käytännössä vaihtoehdot ovat maksut ja eläkeikä. Kumpiakin on jo nostettu. Näyttäisi siltä että mahdollisuuksia lisänostoihin ei enää ole, jolloin indeksikin jäänee nykytasolleen. Hyvä kysymys kuuluukin, että miksi eläkeiän nostoa vastustettiin niin kovasti aiemmin? Sillä olisi hyvin ratkaissut pienten eläkkeiden ja matalan indeksin aiheuttamia ongelmia.

    Mikäli vakavaraisuuspääomasta tehtävista rahastojen täydennyksistä osa siirretäänkin eläkeindeksiin, maksua pitää nostaa koska nykyennusteessa saatu 24.4%:n taso perustuu siihen että kaikki siirrettävät rahat menevät vanhuuseläkerahastoon. Eivätkä mihinkään muualle.

    Hyvä 4%:n keskituotto on perustunut osakkeista saatuihin tuottoihin. Jos osakkeista saa vähemmän ja korkopapereista ei mitään, ei kiinteistöjen käyttöä lisäämällä voida päästä nykytason kaltaisiin tuottoihin. Matalammalle tasolle jäädään. Kiinteistöjen keskituotto on ollut aina aikaisemmin osakkeita matalampaa. Norjalaisten toimintaa voi hyvin matkia, mutta sillä ei saavuteta merkittäviä tuottotasoja vaan estetään nollatuotot. Se on varmaan siltikin hyvä strategia nykytilanteessa. Jos joku toimii, sitä kyllä käytetään. Ei siihen tarvitse yhtiöitä painostaa.

  6. Raimo Ilaskivi
    Raimo Ilaskivi says:

    Mielenkiintoinen tuo ensimmäisen kappaleen ensimmäinen virke. Missä on todettu, että eläkeindeksin parannusta varten tarvitaan erillinen uusi rahasto ja että nimenomaan parannus olisi rahoitettava maksuja korottamalla. Joskun tuntuu siltä, että itse rahastoista tai niiden tuotoista otettava osuus eläkkeisiin on enemmän kuin hämärän peitossa.
    Ja kannattaisi ETK:n edustajenkin lukea tämän osion esittelytekstin ensimmäinen lause:
    “Eläketurvakeskus (ETK) on työeläketurvan kehittämisen ja toimeenpanon lakisääteinen yhteistyöelin”. Näitä sen edustajien kannanottoja lukiessa tulee vaan mieleen, että he edustavat torjuntarintamaa tehtäväänsä nähden ja suuntaavat kaikki resurssinsa eläketurvan parantamista vastaan.

  7. Jukka Rantala
    Jukka Rantala says:

    Kiitos kommenteista. Kommentoin niitä ajan ja tilan puutteesta johtuen vain siltä osin kuin ne liittyvät rahastojen kokoon tai tuottoon tai riskinkantoon.

    Rahastojen toivottu koko: Laskuesimerkin tarkoitus oli yksinkertaistaen havainnollistaa mekaniikkaa, joka osittain rahastoivassa eläkejärjestelmässä määrittelee rahastojen, niiden tuoton ja maksutason suhdetta. Esimerkki ei anna vastausta rahastojen oikeaan kokoon, eikä yksiselitteistä vastausta löydy elävästä elämästäkään.

    Vain siinä tapauksessa, että sijoitustuotot ovat pysyvästi alle palkkasumman kasvuvauhdin, on löydettävissä lähinnä likviditeettiperusteista lähtevä melko yksiselitteinen ja matala alaraja. Ainakin yhden teoreettisen ylärajan rahastoille taas antaa jo maksussa olevien ja tarkasteluhetkeen mennessä ansaittujen eläkkeiden pääoma-arvo, joka tällä hetkellä on reilu 600 mrd. euroa.

    Eläkeuudistuksen laskentaoletuksilla rahastot suhteessa eläkemenoon vaihtelevat tulevaisuudessa välillä 8-10, eli ne ovat suunnilleen nykytasolla. Reaalieuroissa se tarkoittaa rahastojen kaksinkertaistumista suunnilleen 40 vuodessa. Jos näin kävisi, maksutaso voisi vakiintua suunnilleen nykyiselle 24–25 %:n tasolle.

    Jos rahastot kasvavat pysyvästi suuremmiksi tai paremminkin niiden tuotto on pysyvästi perusoletusta suurempi, maksu voisi vastaavasti olla alempi. Jos rahastojen tuotto taas jää pienemmäksi, maksuja pitää korottaa. Maksun maksajat kantavat siis riskin sijoitustuotoista. Jos tuotot ovat huonoja, maksu nousee ja päinvastoin. Jos hyvät tuotot käytettäisiin eläkkeiden korotuksiin, mutta huonojen tuottojen sattuessa eläkkeitä ei alennettaisi, maksajille jäisi vain ns. down-side-riski.

    Yleisesti hyväksytty riskinkannon periaate on, että riskinkantaja joutuu ottamaan kontolleen sekä huonon että hyvän onnen seuraukset, ei vain toista. Eläkkeissä tämä periaate näkyy maissa (kuten Ruotsi ja Hollanti), joissa työeläkkeen saajat on otettu riskinkantoon mukaan. Sijoitustuottojen vaihtelu ja taloudellinen kehitys laajemminkin voi vaikuttaa myös maksussa oleviin työeläkkeisiin nostavasti, mutta huonossa tilanteessa jopa niiden nimellismääriä alentavasti. Ruotsissa on menty niinkin pitkälle, että maksutaso on sovittu vakioksi ja riskit heijastuvat pelkästään eläkkeisiin.

    Meillä hyvä tai huono talouskehitys näkyy lähtökohtaisesti työeläkkeiden reaaliarvossa vain indeksin palkkaosuuden kautta, sijoitustuotot eivät eläkkeisiin vaikuta lainkaan. Tämä eläketulon vähäriskisyys on yksi syy sille, että prof. Nicholas Barr pitää Suomen eläkkeiden indeksijärjestelmää eläkkeensaajan näkökulmasta paremmin suunniteltuna kuin Ruotsin. Käytännössä tämä on merkinnyt, että Ruotsin viimeaikaisesta paremmasta talouskehityksestä huolimatta viimeisimmän 15 vuoden eläkkeiden kumulatiiviset indeksitarkistukset ovat Suomessa reaalisesti suuremmat kuin Ruotsissa.

    Pekka Auvinen: ETK:n peruslaskelman tuotto-oletusta, 3,5 % reaalisesti, on perusteltu ETK:n vuoden 2013 PTS- raportissa. Raportissa on myös tehty herkkyysanalyysejä vaihtoehtoisilla oletuksilla. Seuraava kattava PTS-raportti julkaistaan tämän vuoden syksyllä. Raporttia varten asiantuntijat käyvät tarvittavat oletukset huolella läpi. Menneisyydessä tapahtunut on läpikäynnissä tietenkin tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeätä on katsoa tulevaisuuteen. Esimerkiksi mennyt tuotto ei ole tae tulevasta, kuten Jarno Ruokokosken kommenteissa on analysoitu.

    Auvisen mukaan palkkaindeksiin siirtyminen voitaisiin pysyvästi rahoittaa ottamalla pieni osa rahastojen tuotosta. Väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa eikä se muutu todeksi vaikka sitä kuinka toistaisi. (Lue kirjoitukseni Indeksialoitteen perustelut eivät kestä läpivalaisua.)

    Jarno Ruokokoski varmaan kommentoi tarvittaessa omasta puolestaan, mutta Raimo Ilaskiven kommenttiin 8.5.2016 liittyen selvennän kuitenkin, että Jarno Ruokokoski ei asiantuntemuksestaan huolimatta ole ETK:n palkkalistoilla.

  8. Lauri Saukkoriipi
    Lauri Saukkoriipi says:

    Eläkerahastointi on prosessi, jonka tuotteina (output) ovat maksetut eläkkeet ja syötteinä (input) ovat palkkojen perusteella suoritetut maksut ja rahastojen tuotot. Prosessin hyötysuhde saadaan jakamalla tuotteiden arvo syötteiden arvolla (output/input x 100 %).
    Tähän mennessä prosessin hyötysuhde on ollut 0 %.
    Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmassa 04/2013 käytetyillä parametreilla TyEL -rahastoinnin kumuloitu hyötysuhde vuonna 2080 on 30%.
    TyEL -rahastoinnin pääasiallinen (70%) hyöty siirtyy vuoden 2080 jälkeiseen aikaan.

  9. Lauri Saukkoriipi
    Lauri Saukkoriipi says:

    Tähän blogiin ovat viitanneet Tikanmäki (ETK-blogi) ja Kotamäki (Tela-blogi) vastakommenteissaan minulle.
    Ilmeisesti tätä blogia pidetään parhaana vastauksena eläkerahastoinnin mielekkyydestä esittämiini kommentteihin
    .
    Rantalan laskelman tarkoitus on osoittaa, että rahastoinnilla päästään vakaaseen eläkemaksuprosenttiin.
    Tässä mielessä Rantalan laskelmasta puuttuu oleellinen osa, joka on rahaston alkupääoman muodostus.
    Kun rahastointi lähdetään nollasta, täytyy eläkemaksu korottaa yli sen, mitä eläkkeiden osuus on palkoista.
    Ylimääräisen maksun suuruus riippuu tietenkin siitä, kuinka pitkään maksua kerätään.
    Jos korotettua maksua kerätään 20 vuotta, korotustarve on 8 prosenttiyksikköä. (30 vuodelle korotus 5 %-yks) Rantalan parametreilla laskettuna. Toisin sanoen rahastoinnilla ei saavuteta vakaampaa maksuosuutta, vaan alkuvaiheessa merkittävästi korkeampi maksuosuus.

    Rahastoinnin 3,5 % reaalituotolla ei saada alennettua edes keskimääräistä maksuprosenttia.
    Eläkerahastointi on pelkästään vahingollista eläkkeiden maksun kannalta ja kaiken lisäksi vie kasvuun tarvittavan pääoman.

    Tämä tarkastelu ei edes huomioi sitä vahinkoa, joka on aiheutettu viemällä suurin osa varoista ulkomaille pois Suomen talouden taseesta.

    Saksalaiset ovat tehneet viisaasti, kun eivät rahastoi lakisääteisiä eläkkeitä.

  10. Esa Pellinen
    Esa Pellinen says:

    Jutussa esitetty laskelma
    Palkkasumma 400
    Eläkemeno 100
    Eläkerahastojen määrä 800
    Rahastojen tuotto 28
    Eläkemaksulla jää rahoitettavaksi 72
    Vuoden eläkemaksu 18,0 %

    Jos rahastoja ei olisi
    Palkkasumma 400
    Eläkemeno 100
    Eläkerahastojen määrä 0
    Rahastojen tuotto 0
    Eläkemaksulla jää rahoitettavaksi 100
    Vuoden eläkemaksu 25 %

    Jos palkka- ja eläkemeno kaksinkertaistuu 45 vuodessa niin 1440 vuoden päästä maksu olisi 24,9% jos rahaston määrä pysyy samana. Jos rahastoja ei olisi niin eläkemaksu olisi suoraan tuo 25%. Olisiko tuo huono juttu lainkaan. Rahastot voitaisiin siis purkaa. Saksan mallillakin pärjää. Toivottavasti joku tyrmää yksinkertaistukseni.

Comments are closed.