Indeksialoitteen perustelut eivät kestä läpivalaisua

Syyskuun loppupuolella avattiin kansalaisaloite siirtymisestä ansiotasoindeksin käyttöön työeläkkeiden indeksitarkistuksissa. Tällä hetkellä aloitteella on liki 70 000 allekirjoittajaa, joten se etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Aloitteen suuren merkityksen takia on välttämätöntä, että siitä ja sen perusteluista käydään kunnollinen keskustelu.

Eläketurvakeskus ei päätä eläkkeistä. Sillä on kuitenkin laista lähtevä velvollisuus vaikuttaa niin, että eläkkeistä käytävä keskustelu ja päätöksenteko mahdollisimman pitkälle perustuisivat faktoihin ja parhaaseen käytettävissä olevaan asiantuntijatietoon. Tähän perustuen Eläketurvakeskus on toimittanut myös indeksialoitteen taustajoukolle erilaisia laskelmia ja muuta taustamateriaalia ja myös antanut tukea niiden tulkintaan.

Valitettavasti tätä aineistoa on aloitteen perusteluissa ja siihen liittyvässä keskustelussa käytetty taitavasti erittäin valikoiden niin, että johtopäätökset kääntyvät päälaelleen laskelmien todelliseen viestiin nähden. Erityisesti indeksimuutoksen taloudellisia vaikutuksia on merkittävästi vähätelty.

Pieni nipistys eläkerahastojen tuotoista ei riitä indeksimuutoksen rahoitukseen

Kansalaisaloitteen mukaan (suora sitaatti): ”Palkkatasoindeksin käyttö lisää yhden vuoden eläkemenoja 312 miljoonaa euroa olettaen reaalipalkkojen kasvun olevan 1,6 %. Vuosina 1995–2014 eläkerahastoihin kartutetut varat ovat yli nelinkertaistuneet. … Eläkerahastojen tuotto vuonna 2014 oli 12 miljardia euroa. Indeksiuudistuksen hinta (312 miljoonaa euroa) on 0,18 % eläkerahastojen pääomasta ja 2,6 % niiden tuotosta.”

Tässä sitaatissa ei ole yhtään väärää lukua. Ajatuskeikaus syntyy, kun tämän yhteen vuoteen rajoittuvan tarkastelun väitetään pätevän silloinkin, kun aikaväliä pidennetään. Aloitteessahan ei esitetä, että uutta indeksiä sovellettaisiin vain yhden kerran.

Lainaus jatkuu: ”Palkkatasoindeksin käyttöönotto ei aiheuta työeläkemaksujen korotusta. Muutos ei myöskään pienennä eläkerahastoja. Lisääntyvät eläkemaksut voidaan kustantaa eläkerahastojen sijoitustuotoista eikä niihin tarvita verovaroja.”

Tätä väitekokonaisuutta ei saa täsmäämään millään matematiikalla. Jos palkkataso reaalisesti nousisi vuodessa mainitun 1,6 %, muutoksen hinta toisena vuonna saadaan hiukan yksinkertaistaen siitä, että ensimmäisen vuoden korotus noin 300 miljoonaa euroa jatkuu myös toisena vuonna ja sen päälle tulee toisen vuoden korotus 300 miljoonaa euroa eli yhteensä 600 miljoonaa euroa. Kolmantena vuonna tämän 600 miljoonan euron maksaminen jatkuu ja sen päälle tulee kolmannen vuoden korotus, jälleen 300 miljoonaa euroa ja niin edelleen.

Muutoksen vaikutus eläkekustannuksiin tulee täydellä teholla esiin noin 30 vuodessa. Silloin vuosikustannusten nousu on noin 6 % palkoista. Tätä kustannuslisäystä voi suhteuttaa siihen, että vuoden 2017 eläkeuudistuksella mm. eläkeikiä nostamalla pystyttiin pitkän aikavälin menojen kasvua alentamaan suuruusluokkaa 2 % palkoista.

Jouduttaisiin maksujen korotuksiin tai eläkkeiden leikkaukseen

Jos työeläkemaksua ei korotettaisi edellä kuvattua menolisäystä vastaavasti eli lisäys yritettäisiin kustantaa aloitteessa esitetyn mukaisesti ottamalla lisäys sijoitusten tuotosta, jouduttaisiin lopulta purkamaan itse rahastojakin. Rahastot jatkaisivat euromääräistä kasvuaan vuoden 2050 paikkeille, mutta kuluisivat sen jälkeen nopeasti ja loppuisivat 2060-luvulla.

Kun rahastot olisi käytetty, työeläkemaksua pitäisi korottaa yli 10 %-yksikköä eli noin 35 %:iin palkoista. Korotus tarvittaisiin kattamaan indeksimuutoksesta aiheutunut suurempi eläkemeno, mutta myös se vaje, joka syntyy, kun sijoitusten tuotot eivät enää olisi alentamassa maksutasoa. Jos maksua ei nostettaisi, eläkkeitä pitäisi alentaa noin 30 %:lla

2060-luku ei ole niin kaukainen kuin äkkipäätä saattaisi tuntua. Vuonna 2000 syntyneet ovat silloin eläkeiän kynnyksellä. He alkavat ansaita eläkettä ja maksaa eläkemaksuja aivan lähivuosina.

Rahastoja käytetään eläkkeiden maksuun ja niillä turvataan tulevien eläkkeensaajien eläkkeitä

Eläkerahastoihin kerätyt varat eivät ole ”eläkeläisten rahoja”. Suomessa ei ole henkilökohtaisia eläketilejä eikä työeläkejärjestelmä perustu täyteen rahastointiin. Suomen työeläkejärjestelmässä rahastoilla on kaksi tehtävää: Yhtäältä niitä käytetään nykyisten eläkkeiden rahoittamiseen. Toisaalta niillä turvataan tulevien eläkkeensaajien eläkkeitä, kun rahastojen avulla maksukehitys eri sukupolvien kesken voidaan pitää tasaisena.

Nyt eläkkeellä olevat ovat olleet mukana rahoittamassa heitä edeltävien sukupolvien eläkkeitä. Vastaavasti nyt työssä olevat rahoittavat nyt eläkkeellä olevien eläkkeitä.

Yksityisen sektorin noin 100 miljardin eläkerahastoista on nykyisille eläkeläisille kohdistettu noin 25 miljardia. Vuonna 2014 tästä käytettiin maksussa olevien eläkkeiden rahoitukseen noin 2,8 miljardia euroa, kun eläkemeno kokonaisuudessaan oli 15,4 miljardia euroa.

Rahastot eivät tarpeettoman suuria

Työeläkemaksun tasoksi on vuoteen 2019 asti sovittu 24,4 %. Eläkeuudistuksesta tehtyjen vaikutusarvioiden perusteella likimain sen tasoisella maksulla voitaisiin pärjätä siitä eteenpäinkin useampia vuosikymmeniä, jos taloudellinen kehitys olisi suunnilleen sellaista, mihin ennen nykyistä taantumaa totuttiin.

Tässä maksuarviossa on maksua alentavana tekijänä otettu huomioon rahastojen ja niistä saatavien sijoitustuottojen käyttö. Jos rahastoja ei olisi, maksu tulisi ajan oloon nostaa 30 %:n paikkeille.

Toinen tapa suhteuttaa rahastojen kokoa on verrata niitä jo ansaituista eläkkeistä aiheutuvaan eläkevastuuseen. Rahastot ovat noin 25 % jo ansaittujen eläkkeiden pääoma-arvosta, joka (3,5 %:n reaalikorolla diskontattuna) on yli 600 miljardia euroa.

Rahastot kertyneet pääosin 1990-luvun puolivälin jälkeen

Vanhemmat sukupolvet ovat maksaneet eläkkeistään nuorempia sukupolvia selvästi pienempiä eläkemaksuja. Nyt eläkkeellä olevien sukupolvien eläkkeistä on yksityisellä sektorilla tyypillisesti maksettu keskimäärin 10–15 %:n välillä olevaa eläkemaksua. Maksu oli aluksi 5 %, 10 %:n taso ylitettiin vuonna 1977, 15 %:n taso 1990 ja 20 %:n taso 1995. Tänä vuonna maksu on 24,0 % ja vuodesta 2017 eteenpäin 24,4 %. Ei ole varmaa, että tämäkään taso on pitkän päälle riittävä.

Yksityisen sektorin rahastot ovatkin kertyneet valtaosin 1990-luvun puolivälin jälkeen. Yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeissä ei rahastointia ole lainkaan. Niissä indeksimuutoksen kustannukset tulisivat valtion maksettavaksi. Julkisen sektorin rahastojen kerryttäminen aloitettiin 1990-luvun alkupuolella ja ne on kerrytetty pääosin verovaroista.

1960-luvun ansiotasoindeksi liittyi nykyistä alempaan eläketasoon

Alkavan eläkkeen tasoa ja indeksisidonnaisuutta ei voi tarkastella irrallisina. Jos alkava eläke on matala, tarvitaan parempi indeksisuoja ja päinvastoin. Eläkejärjestelmä ei ole kestävä, jos siinä on samaan aikaan korkea alkavan eläkkeen taso, paras mahdollinen indeksi, varhain eläkkeelle siirtymistä ja pitkään eläkkeellä oloa.

Työeläkkeissä oli käytössä ansiotasoindeksi vuosina 1962–1976. Silloin 40 vuoden työuran jälkeen alkavan eläkkeen tavoitetaso oli 40 % henkilön omasta palkasta, sillä eläkkeen vuotuinen karttuma oli 1 %. Nykyinen vuosikarttuma on 1,5 % (eli alkavalla eläkkeellä on 60 %:n tavoitetaso). Korkeampi karttumisprosentti otettiin käyttöön 1976 ja samalla heikennettiin indeksiä siirtymällä ansiotasoindeksistä ns. puoliväli-indeksiin.

Taitettu indeksi otettiin käyttöön 1990-luvun puolivälissä ja se oli tarkoitettu alentamaan eläkemenoa, koska silloisten näkymien mukaan työeläkemaksu oli 20–30 vuodessa nousemassa selvästi yli 30 %:n. Näkymä oli myös pysyvä, sillä ikärakenteen muutos oli pysyvä eikä vain suurista ikäluokista johtuva. Lisäksi vaikutti odotettavissa oleva eliniän ja sitä kautta eläkeajan jatkuva pidentyminen. Näkymä on samanlainen nytkin.

Indeksimuutos tehoton eläkeläisköyhyyden torjuntatapa

Aloitetta perustellaan myös eläkeläisköyhyyden torjumisella. Työeläkeindeksin muuttaminen on siihen tarkoitukseen tehoton väline. Vanhusköyhyys kohdistuu yksin asuviin henkilöihin, joiden työeläke on pieni tai sitä ei ole lainkaan. Indeksimuutoksen tuomista eläkkeiden lisäeuroista vain joka viides kohdistuisi henkilöille, jotka ovat köyhyysriskirajalla tai sen alapuolella.

Monin verroin tehokkaampia keinoja auttaa vähätuloisten eläkeläisten asemaa ovat kansaneläkkeiden ja muiden Kelan maksamien tukien riittävästä tasosta huolehtiminen ja kaikkien eläkeläisten osalta sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden varmistaminen.

Indeksi ei ole arvostuksen mittari

Aloitteessa puhutaan eläkeläisten itsetunnon säilymisestä. Pidän valitettavana, jos eläkeindeksistä pyritään rakentamaan eläkeläisten arvostuksen mittari. Sitähän se ei ole eikä voi olla.

Ei ole myöskään hyvä, jos uskotellaan, että indeksimuutos on kiinni vain hyvästä tahdosta. Jos ansiotasoindeksiin siirtyminen olisi tehtävissä kansalaisaloitteessa maalatulla tavalla eli lähes ilmaiseksi, se olisi varmaan toteutettu aikaa sitten.

Eläkeläisiä ja heidän elämäntyötään arvostaen

Jukka Rantala

27 kommenttia
  1. Raimo Ilaskivi
    Raimo Ilaskivi says:

    Mielenkiintoisia näkemyksiä, joista on aikojen mittaan keskusteltu ja oltu vahvastikin toista mieltä. Mutta erääseen oleelliseen: ETK ym. korostavat jatkuvasti tulevaisuutta koskevia ennkointejaan. Jos palataan lähes kaksi vuosikymmentä taaksepäin, muistuvat mieleen aina parin vuoden väliajoin esitetyt puheet “eläkepommeista”, jotka kohta räjähtävät. Näinhän ei ole kertaakaan käynyt vaan rahastot vaan kasvavat ja kasvavat. Tämä pakottaa kysymään, missä vika, eivätkö tulevaisuutta koskevat ennakoinnit nytkään pidä paikkaansa? Jatkuuko mm. taitetun indeksin puolustaminen, jotta pääomat karttuisivat, niitä sijoitettaisiin ulkomaille ja valta kasvaisi kasvamistaan.Miksi ennusteet nyt pitäisivät paikkansa kun eivät ole pitäneet ennenkään?

  2. metsäveteraani
    metsäveteraani says:

    On kaikin puolin hyvä, että ETK:n johtaja yrittää huolehtia hoidettavakseen uskotun varallisuuden riittävyydestä.
    Varallisuuden omistusta koskevan kohdan johdosta (Eläkerahastojen varat eivät ole “eläkeläisten rahoja”) on kuitenkin syytä muistuttaa oikeuskanslerin päätöksestä 535/1/01/8.7.2004, jonka mukaan “henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvan jo ansaitun eläkkeen koskemattomuus on perustuslain 15 §:ssä kaikille perusoikeutena turvatun omaisuuden suojan piirissä”.

    Siis palkasta pidätetty eläke lyhentämättä ja taitetulla indeksillä vähentämättä jokaisen työeläkeläisen omaisuutta, jota ei voida ottaa muuhun käyttöön kuin täyttä korvausta vastaan.

    Samalla muistutan lepäämään jätetystä Lars-Erik Gästgivarsin lakialoitteesta 23/2014 vp, jota kannatti 120 muuta edustajaa, että eläkeläisjärjestöillä tulee rahastojen eräänä omistajatahon edustajana olla paikka rahastojen hoidosta vastaavien eläkeyhtiöiden hallinnossa.

  3. Lauri Saukkoriipi
    Lauri Saukkoriipi says:

    Eläkerahastot ovat Suomen suurin investointi. Kuitenkin tämän investoinnin järkevyydestä ja vaikutuksesta talouteen ja muuhun yhteiskuntaan puuttuu kunnollinen analyysi.

    Sanonta ”Suomi on pääomaköyhä maa” lienee kaikille tuttu. Sunnuntain Hesarissa Mikael Jungner toistaa lausetta. HS 11.2 Sammon Kari Stadigh sanoo ” Suomi tarvitsee kaiken pääoman, mitä tänne on tulossa.” Tuntuu kuin Suomen eläkepolitiikasta päättävät olisivat täysin eri mieltä pääomaköyhyydestä, sillä Suomi on vienyt pääomaa ulkomaisiin sijoituksiin. Niiden arvo on noin 120 miljardia. Sitä voi verrata suomalaisten pörssiyritysten markkina-arvoon 180 miljardia.

    Rantalan esittelemät ja Ilaskiven kyseenalaistamat luvut ovat peräisin ”korkoa korolle” -laskelmista. Ansiotason reaalikasvu 1,6 % tarkoittaa palkkojen ja alkavien eläkkeiden kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä. Reaalikasvuluku on epärealistinen. Sitä ei pitäisi käyttää Eläketurvakeskuksen PTS – laskelmissa eikä ehdottaa/laatia lakeja sen perusteella.

  4. Jarno Ruokokoski
    Jarno Ruokokoski says:

    Raimo Ilaskivelle:
    Eläkepommi tuli kyllä, mutta se purettiin. Työttömyyseläkkeen lakkauttaminen, työurasopimus 2012 ja eläkeuudistus omalta osaltaan vaimensivat suurten ikäluokkien aiheuttamaa eläkevakuutusmaksujen tason nousua (“eläkepommia”, sillä vanhoissa ennusteissa oli jopa yli 30% vakuutusmaksujen lukemia, jotka perustuivat sen ajan lainsäädännön jatkumiseen muuttumattomana).

    Kun lainsäädäntöön tehdään eläkemaksutasoa alentavia muutoksia, ei tule pommiakaan. Kiitos siitä kuuluu työmarkkinaosapuolille, jotka ovat kahnauksistaan huolimatta kyenneet sopimaan asioista!

    Lauri Saukkoriipi: Jos 1.6% palkkojen reaalikasvu on ylioptimistinen, meillä on entistä vähemmän rahaa parempaan indeksiin. Oletus voi olla ylioptimistinen ja se näkyy Rantalan tekstissä näin: “Ei ole varmaa, että tämäkään taso on pitkän päälle riittävä. “

  5. Kimmo Kiljunen
    Kimmo Kiljunen says:

    Toimitusjohtaja Rantala on kirjoittanut painavan kritiikin kansalaisaloitteellemme. Muutama korjaus:
    1. Emme ole tarkoituksellisesti käyttäneet ETK:lta saamiamme tilastotietoja valikoiden, Jos johtopäätöksemme kääntyvät päälaelleen ETK:n tarjoamaan viestiin nähden, niin se johtuu esitetyistä faktoista.
    2. On totta, että palkkaindeksin vaikutus on kumulatiivinen, mutta niin myös palkat, BKT; rahastot ja niiden tuotot kasvavat kumulatiivisesti.
    3. ETK:n ennuste, jossa lasketaan että 2060-luvulla rahastot hupenevat kertoo että palkkaindeksillä rahastojen volyymi on vuonna 2050 kaksinkertainen. On huomattava, että koko puoleksi vuosisataa työeläkemaksu on vakioitu. Rahastoja ei ole syöty eikä työeläkemaksuja korotettu. Paras on kai luottaa tuolloisiin päätöksentekijöihin, joista osa ei ole vielä edes syntynyt, että eivät hukkaa saamiaan jättirahastoja seuraavina vuosikymmeninä.
    4. Eivät rahat katoa taivaan tulliin, vaan ne käytetään eläkkeisiin niiden tasojen säilyttämiseksi. Kotimainen ostovoima vahvistuu, valtio saa verotuloja ja työllisyysvaikutus on suuri. Voisiko ETK laskea nämä dynaamiset vaikutukset mitä palkkaindeksin käyttöönotolla on kansantaloudellemme?
    5. Mihin tarkoitukseen rahastot nelinkertaistetaan taitetun indeksin avulla? Valtavat pääomat ovat passiivisina pääosin ulkomailla yhä vain kasvamassa korkoa.
    6. Eläkerahastoihin kerätyt varat eivät ole “eläkeläisten rahoja” toteaa Rantala. Totta, mutta ne on kartutettu eläkkeiden maksua varten. Tähän mennessä nykyeläkeläiset eivät ole saaneet rahastoista euron euroa eläkesäästöistään nettona. Joka vuosi työeläkemaksut ovat olleet suuremmat kuin maksetut eläkkeet.
    7. 600 miljardin eläkevastuut on argumenttina häkellyttävä. Sen realisoituminen tarkoittaisi, että kaikki siirtyisivät eläkkeelle yhtä aikaa eikä kukaan tekisi enää töitä. Ei terveydenhuollossakaan varauduta siihen, että kaikki sairastuisivat yhtä aikaa. Teivo Pentikäinen (työeläkejärjestelmän isä) ehdotti aikoinaan, että kahden vuoden eläkemenojen rahastointi riittää. Se tarkoittaisi nykyään n. 50 mrd euroa. Nyt rahaa on kasassa jo lähes kahdeksan vuoden eläkemenojen verran.
    8. Palkkaindeksi otettiin käyttöön siksi, että se kuuluu määritelmän mukaan ansiosidonnaiseen sosiaalivakuutukseen, jota työeläke on. Kansaneläkkeissä käytetään hintaindeksiä ja sen ostovoiman säilyttämiseksi elintason noustessa tehdään tasokorotuksia. Työeläkkeissä ei ole tasokorotuksia, koska palkkaindeksi turvaan ansaitun tulotason säilymisen. Kun palkkaindeksi on supistettu lähes minimiin, niin syystä sitä pidetään oikeusmurhana. Työeläkkeet jäävät jälkeen hyvinvoinnin kasvusta ja eläkeläisköyhtyminen on tosiasia.
    9. Emme ole perustelleet aloitetta eläkeläisköyhyyden torjumisella, vaan eläkeläisköyhtymisen kierteen katkaisulla.
    10. Se käy ikäihmisen itsetuntoon, että mitä vanhemmaksi hän tulee, sen köyhempi hän on. Tällaista ikäsidonnaista köyhyyden korrelaatiota ei koeta missään toisessa Länsi-Euroopan maassa.

  6. Kaija Kallinen
    Kaija Kallinen says:

    Jukka Rantalan kolumni ja ETK:n diasarja eläkkeiden indekseistä on syytä toimittaa kansanedustajille. Eduskunnan sos. ja terveysvaliokunnalle asiasta pitää järjestää kurssi ja sitten kuulustelut päälle ! – Lakisääteinen eläketurva on niin arvokas asia, ettei sitä saa päästää harhaanjohtajien viitoittamalle tielle. Tämän päivän päättäjillä on vastuu siitä, että lakisääteinen eläketurva säilyy kohtuullisena myös heitä nuoremmille ikäpolville.

  7. Petri Heinonen
    Petri Heinonen says:

    Rantala on kirjoittanut hyvin perustellut kolumnin indeksialoitteesta. Onneksi meillä on hänen tasoisiaan raudanlujia ammattilaisia eläkejärjestelmäämme puolustamassa.

    Eläkepommit eivät todellakaan ole vielä räjähdelleet, koska niitä on osattu fixusti purkaa. Kommenteissa mainittu perustuslainkohta on todellakin tärkeä. Sen merkitys on tosin kuvattua tärkeämpi sen vuoksi, että näin poliitikot eivät pääse siirtämään rahastoja vaikkapa valtion budjetin tilkkeeksi. Epäilenpä, että rahastot olisi “purettu” useita kertoja kunkin vaalikauden aikana mitä mielenkiintoisemmilla perusteluilla mitä mielikuvituksellisempiin investointeihin luomaan “kasvua” pääomaköyhään Suomeen. Jos ei ole kasvun ideoita, ei niitä synny kylvämällä eläkerahoja tuottamattomiin investointeihin.

    Ehkäpä ETK voisi selventää eläkejärjestelmämme perustuvan nimenomaan vakuutusmuotoiseen ratkaisuun eikä “omaan säästötiliin”. Asiassa on selvästi väärin ymmärryksiä eikä juuri “vakuutus”-idean hyvyyttä ole oivallettu.

    Rantalan ehdotus siitä, miten eläkeläisköyhyyttä tulisi korjata, on relevantti. Jotenkin keskustelu on mennyt populistisesti väärille urille. Harmittavaahan tässä on se, että vaikuttaa siltä, että ETK:n lausuntoja on valikoiden sovellettu kansalaisaloitteen perustelussa. Sitä kummallisempaa, koska aktuaarimatematiikka tukee tukee ETK:n näkemystä, vasta-argumenttina on poliittisia näkemyksiä. Köyhyyden poistaminen on hyvä asia, keinojen pitäisi olla toiset. Nyt ehdotettu ratkaisu käy tulevien sukupolvien kukkarolla… taas. Ikävää, että 70 000 allekirjoittajaa on johdettu harhaan.

  8. Jukka Jokinen
    Jukka Jokinen says:

    Kimmo Kiljunen osuu varmaankin vahingossa oleelliseen yksityiskohtaan listansa kohdassa 7: kaikista puheista huolimatta nykyiset eläkeläiset ovat onnistuneet kokoamaan vain 8 vuoden eläkkeiden maksuun tarvittavat rahat rahastoon. Ilman nuorempien sukupolvien työpanosta nykyiset eläkeläiset voisivat siis nauttia työeläkettä vain 8 vuotta ennen putoamistaan kansaneläkkeelle. Koska Kimmo Kiljunen tuskin ehdottaa tätä, hän voisi tulevaisuudessa pitää vähän vähemmän melua siitä, miten paljon nykyiset eläkeläiset ansaitsisivat lisää “itse” keräämistään rahoista, kerta nykytasoisiakin korvauksia voisi maksaa alle 10 vuotta.

  9. Anja Koivistoinen
    Anja Koivistoinen says:

    Näin pieneläkeläisenä haluaisin tietää kuinka paljon Suomen valtio maksaa erilaisia maksuja esimerkiksi EU-maille?

    1995 liityttiin EU:hun ja liittymiseen tarvittiin työeläkerahastoja “pienentämään” valtion velkaa. Vuonna 1994 hallitus vakuutti, että ” Indeksitarkistuksesta luopuminen koskee vain vuotta1994. Vuoden 1995 alussa työeläkkeet palautuvat TEL-indeksin pisteluvun tasolle.”

  10. tel eläkeellä
    tel eläkeellä says:

    Eläkemaksut on kerätty turvaamaan vanhuuseläkkeelle jääneen, täyden työuran tehneen
    ahkeran ihmisen vanhuusvuodet, säilyttäen n. 60% työajan palkkatasosta( indeksikorotuksella
    korjattuna) = (samana suhteellisena säilyvä ostovoima ja elämisen taso.) Rantalan esittämissä laskelmissa ei ole huomioitu todellakaan dynaaminen
    työllistävä vaikutus ja kulutuksen tuoma rahan liikkuminen, joka ruokkii positiivista kierrettä
    yhteiskunnassa. Psykologia ja inhimillinen käytös on sivuutettu ja piirretään onnettomia kalvoja,
    joilla todistellaan , teknisesti ja matemaattisesti teoreettisia kuvioita, käyriä ja ns. Summamääräisiä faktoja, vaikka taustalla on taas niin ihmimillinen piirre sekin, että halutaan leikkiä muiden ihmisten
    palkoista keräämillä rahoilla suurta sijoittaa ja riskinottajaa ja vallankäyttäjää. Kerättyjen muiden ihmisten palkkaosuuksien sijoittamisen mandaatti tuottavasti on moraalinen velvollisuus, joka on
    annettu eläkevakuutusyhtiöille. Tarkoituksena mandaatilla on ollut tehdä hyviä sijoituksia ja kartuttaa
    rahaa turvaamaan vuosien kuluttua maksettavat vanhuuseläkkeet. Em työstä nämä sijoittajat saavat
    nostaa sijoitustyöstä itse palkkaa, rakentaa kiinteistöjä/toimistoja jne, jotta sijoittajat voivat palkata
    työntekijöitä laskemaan eläkemaksuja työeläkkeelle jääneille henkilöille.

    Rahojen kartuttaminen, palkkaosuuksiamme (lue tel-maksut palkoistamme) käyttämällä, on sijoittajien (lue eläkyhtiöiden rahansijoitusasiantuntijat) palkallista työtä!! Ei sitä, että he(eläkeyhtiöiden johtajat, toimitusjohtajat,harhaanjohtajat yms ) päättävät leikkiä vallalla ja tärkeilevät mediassa. Back to Basics
    ja purkakaa eläkeyhtiöistä pois kaikki suojatyöpaikat ja kruusaukset ja keskittykää olennaiseen. Kimmo
    Kiljunen on oikealla asialla.

  11. Ilkka T
    Ilkka T says:

    Onko viimeinkin aika todeta, että työeläkkeen tarkoitus ei olekaan pitää eläkeläinen elintason kasvussa mukana, vaan yrittää turvata edes eläkkeellejäämisvuoden taso.
    Sen jälkeen syntyvät/syntyneet uudet ja välttämättömät menoerät hänen onkin jo hoidettava säästöillään tai luopumalla entisistä.
    Suosittelen ennakkosäästämisen uutta tulemista työeläkkeen tueksi, koska “Kelan maksamien tukien riittävästä tasosta huolehtiminen ja kaikkien eläkeläisten osalta sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden varmistaminen” näyttää sekin kovin uhatulta.

  12. Heikki Ranki
    Heikki Ranki says:

    Lauri Saukkoriiven kommentti on hyvä, kuka meistä uskoo, että seuraavan 65 vuoden aikana palkankorotukset tulevat olemaan 3,3 % vuodessa. Kaikesta huolimatta ETK tekee laskelmiaan tällä epärealistisella parametrillä.

    Toinen parametri mistä voi syystäkin olla eri mieltä on eläkevarojen reaalikehitys. ETK: käyttämä luku on 3,5%, vaikka Telan raportin mukaan vuosien 1998-2014 keskikasvu oli reilusti yli 3,5%. Nykyisellä eläkevarallisuudella, noin 180 miljardia euroa , laskettaessa 0,5%:n lisäys olisi kumulatiivsesti noin 620 miljardia euroa vuoteen 2080 mennessä.

    Toivon ETK: lta realistisia laskelmia. Jos jatkamme nykyisellä taitetulla indeksillä, niin laskelmanne yksitysen sektorin eläkevarallisuudesta ovat 1519 miljardia euroa. Kuka tällaisiin ennusteisiin voi vakavasti suhtautua.

  13. Jukka Rantala
    Jukka Rantala says:

    Kiitokset asiallisista kommenteista. Vastaan muutamaan niistä.

    Raimo Ilaskivi ja ETK:n tulevaisuutta koskevat laskelmat: Tätä Jarno Ruokokoski jo kommentoikin, mutta täydennän hiukan. Eläketurvakeskus (ETK) ei käsittääkseni ole koskaan käyttänyt käsitettä “eläkepommi”. Sen sijaan ETK on tehnyt ja tekee tulevaisuutta koskevia, kuten Ilaskivikin sanoo, ennakoivia skenaarioita. Niiden lähtökohtana luonnollisesti on kulloinkin vallitseva lainsäädäntö. Idea on näyttää päätöksentekijöille, millaisiin lopputulemiin vallitsevat eläkelait johtavat erilaisilla oletuksilla, joita myös vaihdellaan erilaisissa herkkyysanalyyseissä. Jos tulemat eivät ole tyydyttäviä, se johtaa suunnan kääntämiseen eli lainsäädännön muuttamiseen. Näin tapahtui myös 1990-luvulla.

    Vuonna 1991 toimineelle ns. eläkerahastotoimikunnalle tehtyjen laskelmien mukaan silloisen lainsäädännön jatkaminen olisi johtanut vuoden 2030 paikkeilla noin 35 %:n työeläkemaksuun. Tätä pidettiin aivan liian korkeana ja ryhdyttiin toistakymmentä vuotta kestäneiden uudistusten sarjaan. Sarja huipentui vuoden 2005 uudistukseen, jonka jatkoa ensi vuoden alusta voimaan tuleva uudistus on. Mm. moninaisia varhaiseläkkeitä karsittiin rankalla kädellä. Yhtenä osana toimenpiteitä oli myös siirtyminen taitettuun indeksiin.

    Uudistukset ovat tehonneet. Eläkkeellesiirtymisiän odote on noussut 1980-luvun loppupuolen noin 57 vuodesta vuoden 2015 lukuun 61,1 vuotta, josta sen ennakoidaan edelleen nousevan tasolle 62,5 vuotta vuoteen 2025 mennessä. Muutosten seurauksena maksupainetta on purettu noin 10 prosenttiyksiköllä siitä huolimatta, että ennusteet elinajan pidentymisestä ovat nyt aivan toisella tasolla kuin 1990-luvun alussa.

    Metsäveteraani: Eläkevaroja sijoittavat eläkelaitokset, ei ETK. On aivan oikea huomio, että ansaittu eläkeoikeus nauttii perustuslain omaisuuden suojaa, mutta se ei luo omistusoikeutta eläkerahastoihin. Eläkerahastot ovat yksi osa sitä teknistä välineistöä, jolla eläkejärjestelmä hoitaa velvoitteensa eläkkeensaajia kohtaan. Taitettuun indeksiin siirtymisen perustuslaillisuus on aikanaan selvitetty perustuslakivaliokunnassa, joka totesi, että siirtymä voidaan tehdä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Eläkeläisten edustukseen eläkelaitosten hallinnossa en sinänsä ota kantaa. Totean kuitenkin, että Suomessa eläkelaitosten sijoitusten tuotot eivät vaikuta eläkkeisiin, vaan riskin sijoitusten hyvyydestä tai huonoudesta kantavat vakuutusmaksun maksajat. Siten on luonnollista, että heidän edustajansa myös ovat sijoituksista ja niiden riskitasosta päättämässä.

    Lauri Saukkoriipi: ETK:n vuoden 2013 pitkän aikavälin laskelmien, ns. PTS-raportin, peruslaskelmassa käytetty 1,6 %:n ansiotason reaalikasvuoletus pohjautuu aikaisempien vuosien kehitykseen. Laskelmia on tehty myös muilla oletuksilla sekä ko. raportissa että myöhemmin muun muassa eläkeuudistusta koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (linkki lopussa). Seuraava kattava PTS-raportti ilmestyy tämän vuoden syksyllä. Siinä käytettävien oletusten valintaa varten ETK kerää parhaillaan asiantuntija-aineistoa eri tavoin.

    Jukka Jokinen: Täydennyksenä, että kaikki rahastot yhteensä vastaavat noin 8 vuoden eläkemenoa. Rahastoista suurin osa on kertynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen ja ne turvaavat myös tulevaisuudessa alkavia eläkkeitä. Yksityisen sektorin rahastoista (vuoden 2014 lopussa yhteensä 110 miljardia euroa) nykyisille eläkeläisille kohdistuu 25 miljardia euroa. Yksityisen sektorin alkaneiden eläkkeiden pääoma-arvo 3,5 %:n reaalituotolla laskettuna on noin 160 miljardia. Alkaneiden eläkkeiden rahoitukseen siis tarvitaan 3,5 %:n reaalituotto tuolle kohdistetulle rahastolle ja tulevista vakuutusmaksuista otettava erotus eli pääoma-arvona noin 135 miljardia euroa.

    Anja Koivistoinen: En ole oikea taho vastaamaan, kuinka paljon Suomen valtio maksaa erilaisia maksuja esimerkiksi EU-maille. Sen sijaan totean, että Suomen liittyminen EU:hun ei mitenkään perustunut työeläkerahastojen kokoon. Eläkerahastot kyllä otetaan huomioon ns. EMU-kriteerien täyttymistä arvioitaessa, mutta tällä perusteella rahastojen kerryttämis- tai purkamissäännöksiin ei ole tehty muutoksia. 1990-luvulla tehtiin yksivuotisiin lakeihin perustuvia indeksimuutoksia, mm. tuolloin tapahtuneen työntekijäin eläkemaksun käyttöönoton takia. Yhteensä vuosina 1993–1995 indeksin kehityksestä leikattiin yhteensä 3,3 %, josta 2 prosenttiyksikköä tehtiin perustellusti työntekijäin eläkemaksun käyttöön oton vuoksi. Näiden erotus 1,3 %, oli siis määrä, joka perustui silloisiin lamaolosuhteisiin. Tämän vaikutus oli hallituksen esityksen perusteluiden mukaan tarkoitus oikaista, mutta 1,3 %:n lisävähennys kuitenkin jäi pysyväksi. Sen sijaan taitetun indeksin väliaikaisuudesta ei löydy mainintoja valtiopäiväasiakirjoista. Hallituksen esityksessä myös muutoksen perustelut ja kustannusarviot on laadittu niin, että indeksimuutos on pysyvä.

    Kimmo Kiljusen “korjaukset” vahvistavat kolumnin kirjoittamisen pääsyyn: “Valitettavasti ETK:n aineistoa on aloitteen perusteluissa ja siihen liittyvässä keskustelussa käytetty taitavasti erittäin valikoiden niin, että johtopäätökset kääntyvät päälaelleen laskelmien todelliseen viestiin nähden.”. Tämän takia en lähde toistamaan kolumnissa jo sanottua. Otan vain pari esimerkkiä.

    Kohta 2 kaiken kumuloitumisesta: Luonnollisesti eläkelaskelmissa eläkemenoja, palkkoja jne. kerrytetään taustatekijöistä tehtyjen oletusten mukaisesti vuodesta toiseen. Tästä syystä “kumuloituminen” jo sisältyy laskelmiin ja siten kohta 2 on asiasisällöltään tyhjä.

    Kumuloinnin sivuvaikutuksena syntyy excel-taulukoita, joissa on useita satoja lukuja. Se antaa mahdollisuuden siihen, että niistä poimitaan omiin tarkoitusperiin sopivia lukuja. Esimerkiksi voi ottaa rahastojen euromääräisen koon vaikkapa vuonna 2050 (kohta 3) ja verrata sitä rahastojen nykyiseen euromääräiseen kokoon. Vuoden 2050 luku on mm. tehdyn inflaatio-oletuksen vuoksi nimelliseuroina nykymäärää korkeampi. Jos samalla jättää kertomatta, että indeksimuutoksen olosuhteissa rahaston määrä suhteessa eläkemenoon on pudonnut puoleen (mikä merkitsee myös rahastojen maksua alentavan vaikutuksen puolittumista ja ennen pitkää häviämistä kokonaan), luo virheellisen mielikuvan, että indeksimuutoksella ei olisikaan eläkemaksun kannalta seurauksia.

    Kohdassa 6 toistuu paikkansa pitämätön väite, että tähän mennessä nykyeläkeläiset eivät ole saaneet rahastoista euron euroa eläkesäästöistään nettona. Toistan kolumnissa jo sanotun: “Yksityisen sektorin noin 100 miljardin eläkerahastoista on nykyisille eläkeläisille kohdistettu noin 25 miljardia. Vuonna 2014 tästä käytettiin maksussa olevien eläkkeiden rahoitukseen noin 2,8 miljardia euroa, kun vastaava eläkemeno kokonaisuudessaan oli 15,4 miljardia euroa.”

    Vaikka nyt töissä olevien eläkkeitä varten ei työeläkemaksusta rahastoitaisi enää lainkaan, pelkät maksut eivät olisi riittäneet nykyisten eläkkeiden maksamiseen, eli eläkemeno on ylittänyt vakuutusmaksutulon vuodesta 2012 lähtien ja tämä ilmiö on pysyvä.

    Linkki: Laskelmia vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutuksista: hallituksen esitykseen perustuvat arviot

    https://www.etk.fi/julkaisu/laskelmia-vuoden-2017-tyoelakeuudistuksen-vaikutuksista-hallituksen-esitykseen-perustuvat-arviot/

  14. Jarno Ruokokoski
    Jarno Ruokokoski says:

    Kimmo Kiljuselle kommentteja laittamistasi kohdista:
    2. Jukka Rantala laittoikin jo hyviä kommentteja tästä. Pitkän aikavälin malleissa palkat, bkt, rahastot, eläkkeet yms. kasvavat jo nyt kumulatiivisesti. Huolimatta näistä kumulatiivisista piirteistä voimme nykyisten ennusteiden mukaan pitää maksutason vakiona. Jos yhden parametrin (eläkemeno) kohdalle lisätään suurempi kasvunopeus, kyseisen isomman kasvun kumulatiivinen vaikutus ei kumoudu esimerkiksi palkkojen tai minkään muun termin tai niiden summan kumulatiivisilla kasvuilla, koska ne kasvut on jo käytetty kumoamaan eläkemenossa tapahtuva kasvu jo pelkällä nykyindeksillä. Se syntyy tällä hetkellä sekä yksittäisten eläkkeiden kasvusta (nykyisellä eläkeindeksillä), että eläkeläisten lukumäärän kasvusta (suuret ikäluokat kuolevat vanhempia ikäluokkiaan hitaammin).
    4. Parempi indeksi aiheuttaa eläkemaksujen nousua joko nyt lievemmin tai myöhemmin rajummin. Rahastojen purkuvauhti sanelee kummin käy. Rahastojen tuotot tänään ovat huomenna osa rahastoa, jolloin rahastojen tuottojen syöminen tänään on huomisen rahaston syömistä. Näin rahastojen syömisellä tai niiden tuottojen syömisellä ei ole käytännössäkään mitään eroa. Jos toinen käsi antaa rahaa eläkeläiselle rahastoista, toisen käden täytyy ottaa niitä myöhemmin korotetuilla eläkemaksuilla. Dynaaminen vaikutus talouteen on pitkällä aikavälillä negatiivinen. Negatiivisuus tulee siitä, että rahastojen tuotot jäävät osittain saamatta ja näin pitkällä aikavälillä nostavat eläkemaksuja enemmän kuin pelkästään paremman indeksin hinnan verran. Mitä aikaisemmin eläkemaksu rahastoidaan, sitä vähemmän rahaa tarvitsee kokonaisuudessaan kerätä, koska rahastot ehtivät kasvamaan korkoa korolle. Lisäksi tilannetta pahentaa entisestään se, että joillakin aloilla eläkemaksujen nousu johtaa konkursseihin ja työttömyyden kasvuun. Vaikka vanhukset ostaisivat jotakin tiettyä palvelua jatkossa enemmän, siirto esimerkiksi siivoojasta yksityisen palvelutalon vanhusten hoitajaksi ei tapahdu yhdessä yössä. Tosi lyhyellä aikavälillä vaikutus voi olla positiivinen (rahastojen syöntivaiheessa). Jos kuitenkin kosket nuorten rahastoihin, seurauksena voi olla eläkealan luotettavuuden menetys nuorten silmissä. Se ei ole hyvä asia.
    4. Huolimatta siitä, että rahastot ovat nelinkertaistuneet, arvioisin, että tekstissä mainittu 600 miljardia on samassa ajassa myös liki nelinkertaistunut. Näin eläkkeistä voidaan edelleen maksaa noin 20-25% rahastoista, ja loput maksetaan edelleen työtätekevien palkoista. Eläkealalla pyritään karkeasti siihen, että tuo suhde ei kutistuisi jatkossakaan, vaikka palkat ja sitä myöten eläkkeet nousisivatkin. Niiden noususta seuraa aina myös rahastojen kasvua. Lisäksi, rahastoissa on tällä hetkellä hyvien sijoitusvuosien takia jonkin verran ylimääräistä, mutta ei ole takeita, että hyvät sijoitustuottovuodet jatkuvat. Monet povaavat korjausliikettä pörsseihin, esimerkiksi käytännössä tämän vuoden tuotot ovat kaikilla eläkelaitoksilla hyvin suurella todennäköisyydellä tappiolla pörssikurssien alkuvuoden sulamisen takia.
    6. Nykyeläkeläiset ovat saaneet rahastoista rahaa ja saavat sitä koko ajan. Esimerkiksi vuonna 2014 eläkemeno oli yksityisellä sektorilla (TyEL) 13,3651 miljardia ja rahastoista tuosta menosta maksettiin 2,6401 miljardia (lähde: ETK:n tilastotietokantojen tilinpäätösluvut). Jokainen yksittäinen ihminen aluksi kerää yksityisellä sektorilla töissä ollessaan itselleen rahaston, joka sitten puretaan, kun hän on eläkkeellä. Rahastoa ei ole laissa suojattu samaan tapaan kuin varsinaista eläkettä, mutta siltikin sellainen on yksityisellä sektorilla yksilökohtaisesti olemassa. Kunta- ja valtiosektorilla tällaista yksilökohtaista rahastoa ei ole laskettu. Jos työikäinen väestö on poikkeuksellisen suuripalkkainen tai heitä on enemmän kuin eläkeläisiä, rahastot karttuvat nopeammin kuin kuluvat. Näin kasvuvauhti tai kutistumisvauhti perustuukin pääsääntöisesti alla olevan väestöön (toisinaan voidaan politiikalla haluta lisätä purku- tai kasvuvauhtia). Siksi tässä ei ole mitään ongelmaa. Eläkeläisten ei pidäkään saada mitään nettona rahastoista, jos väestö on työvoimavoittoista.
    7. Argumentti ontuu, sillä vaikka kaikki eivät sairastukaan syöpään, liki jokainen nostaa jossain vaiheessa eläkettään. Jos tiedettäisiin, että kaikki sairastuvat joskus syöpään, siihen kannattaisi alkaa varautua jo nyt. Samalla tavalla eläkelaitoksetkin varautuvat jo nyt siihen, että 30-vuotiaalle Liisalle voidaan aikoinaan maksaa edelleen noin 20-25% hänen eläkkeestään rahastoista. Varautuminen tehdään laskennallisesti siten, että Liisalle kerätään joku rahamäärä rahastoon, joka kokonaisuudessaan sijoitustuottojen kanssa maksetaan aikanaan Liisalle osana hänen eläkettään. Rahoja varataan nyt vain sen verran, että sijoitustuottojen kanssa niiden pitäisi riittää 20-25% osuuteen hänen eläkkeestään. Jos otat osan sijoitustuotoista parempaan indeksiin, Liisalla ei ole enää eläkkeestään noin isoa osuutta rahastoituna eläkeiässä, jolloin entistä enemmän pitää kustantaa suorilla työntekijöiden maksuilla. Käytännössä nostamalla eläkemaksuja nykyisestä 24,4% tasosta.
    8-10. Nämä ovat perinteisiä sääliin vetoamisen argumentteja. Sääliin vetoaminen on aina argumentaatiovirhe. Samalla tavalla voitaisiin vaatia, että opintotukea, työttömyyspäivärahaa ja työkyvyttömyyseläkkeitä pitäisi nostaa, koska niitä saavat kärsivät köyhyydestä. Väitteesi ovat kyllä inhimillisesti varmasti perusteltuja, mutta samalla pitäisi kuitenkin myös vastata näihin kysymyksiin: 1. Kuinka paljon muutos maksaa? 2. Kuka muutoksen maksaa? Yllä olen perustellut, että muutoksen maksavat nykyiset ja tulevat työnantajat ja –tekijät isommilla eläkemaksuilla. Onko siihen varaa? Muutoksen hintaa on taas ETK arvioinut ja Jukka Rantala sitä tässä kolumnissa ja kommentissaan ansiokkaasti esitteleekin.

  15. Heikki Tikanmäki
    Heikki Tikanmäki says:

    Heikki Ranki kommentoi ETK:n käyttämiä pitkän aikavälin oletuksia. ETK valitsee pitkän aikavälin oletukset mahdollisimman avoimesti kuulemalla alan johtavia suomalaisia asiantuntijoita sekä tukeutumalla kansainväliseen kirjallisuuteen. Menettelytapamme ovat linjassa kansainvälisten aktuaaristandardien kanssa. Edellisen pitkän aikavälin raportin oletuksia ansiotason kasvuvauhdista olivat seminaarissamme kommentoimassa Suomen Pankin ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen edustajat.

    Teemme peruslaskelman ympärille herkkyyslaskelmia myös vaihtoehtoisilla oletuksilla. Edellisessä raportissamme sijoitusten reaalituotosta esitimme kolme vaihtoehtoista oletusta: 2,5 %, 3,5 % ja 4,5 %. Sijoitustuotoissa on suurta vaihtelua eri vuosien välillä. Erimittaisilta ajanjaksoilta lasketut keskimääräiset reaalituotot ovat tyypillisesti esittämiemme matalan ja korkean tuottovaihtoehdon välissä.

    Ansiotason reaalisesta kasvuvauhdista esitimme niin ikään kolme vaihtoehtoa: 1,1 %, 1,6 % ja 2,1 %. Historiallisesti ansiotason reaalinen kasvuvauhti on ollut hieman yli 1,6 %. Muutamalle ensimmäiselle vuodelle laskelmassa käytetään vallitsevan suhdannetilanteen mukaisesti matalampaa ansiotason kasvuoletusta. Laskelmissamme pitkän aikavälin inflaatio-oletus on 1,7 %, mutta tällä oletuksella ei ole laskelmien kannalta juurikaan merkitystä, koska se vaikuttaa samalla tavalla tuloihin ja menoihin. Euroopan keskuspankin inflaatiotavoite on hieman alle 2 %.

    Seuraava pitkän aikavälin raportti julkaistaan kuluvan vuoden syksyllä. Siinä yhteydessä laskelmissa käytettävät oletukset arvioidaan uudestaan edellä kuvatulla tavalla.

    Heikki Tikanmäki
    Ennustelaskentayksikön päällikkö
    Eläketurvakeskus

  16. Eevatar
    Eevatar says:

    Vv. 1945-1950 syntyi n. 100000 lasta vuodessa. V. 2000 syntyi 55000 lasta. Tällä hetkellä syntyy vieläkin vähemmän. Kun v. 2000 syntyneet jäävät eläkkeelle, hyvin suuri osa vv. 1945-1950 syntyneistä ovat jo kuolleita. Miten tämä otetaan huomioon näissä teidän kaikkien laskelmissanne?

  17. Heikki Tikanmäki
    Heikki Tikanmäki says:

    Eevatar: ETK:n laskelmissa eri ikäluokkien koot on huomioitu. Menneisyyden osalta laskelmat perustuvat havaittuun kehitykseen. Laskelmissa tulevaisuuden väestökehitys perustuu Tilastokeskuksen väestöennusteeseen.

  18. Aulis Ruuth
    Aulis Ruuth says:

    Erinomaisen selventävä ja tietopohjainen kirjoitus. Tällaisia kun saisi niin printti- kuin sähköiseenkin mediaan, niin hyvä olisi. Ja sitten vielä ihmiset lukemaan.

  19. Horseredish
    Horseredish says:

    *Eläketurvakeskuksen* johtaja Jukka Rantala paljasti itsensä sanomalla “Eläkerahastot eivät ole eläkeläisten” ja jättämällä oven auki muille ilmoittautuville “omistajille” ja tämä kaikki vastoin lakia eläkerahastoista!

  20. Lauri Saukkoriipi
    Lauri Saukkoriipi says:

    Keskustelu Rantalan kolumnin taustalla olevien ETK- laskelmien pohjalta näyttää jatkuvan (HS 12.3.2016 Ilmarisen Jaakko Kiander). Laskelmissa käytetty reaaliansiotason kasvu 1,6 % on epärealistisen korkea ja siten niistä vedetyt johtopäätökset ovat virheellisiä. Johtopäätöksiä ei tee oikeiksi se, että ETK suorittaa uudet laskelmat ensi syksynä.

    Tilastokeskuksen reaaliansioindeksin muutos on viimeisen 40 vuoden aikana ollut 1,6 % ja tällä vuosikymmenellä 0,4 %. Esimerkiksi Suomen Pankki pitää työkustannusten tasoa 10 – 15 % liian korkeana, joten on odotettavissa, että reaaliansiotason muutos jää pitkäksi aikaa lähelle 0 %.

    Eläketurvakeskuksen tulisi PTS – ennusteissaan käyttää ansiotason reaalikasvulle arvoa = 0 %, kun rahastojen tuottoja ja maksuja allokoidaan eri ajankohdille. Silloin eri sukupolvien eläkkeet ja tulot ovat samanarvoisia. Laskenta toimisi myös eläkejärjestelmän stressitestinä siitä, että kyseessä ei ole pyramidipeli (Rahankeräyslaki 4§ kohta 5), joka perustuu kasvavaan tulorahoitukseen.

    Jos reaaliansiotaso nousee 1,6 % vuosittain, ei ole edes moraalisesti perusteltavissa, että alemmalta elintasolta säästetään jopa kaski kertaa korkeammalla elintasolla eläkkeelle siirtyville.

  21. Josa Jäntti
    Josa Jäntti says:

    Kaikkien kommentoijien on syytä lukea Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti : ” Työeläkesektorilla ei ole kestävyysvajetta. Työeläkejärjestelmässä alijäämä kasvaa melko jyrkästi vuioteen 2025 saakka, jonka jälkeen se KÄÄNTYY LASKUUN. Varojen tuotot luovat KESTÄVYYSYLIJÄÄMÄN ” . Raportin ovat laatineet: Kotamäki/VVM + Vanne/TELA + Vaittinen /ETK . Kysymys : eikö näihin henkilöihin voi luottaa ??

  22. Pekka Auvinen
    Pekka Auvinen says:

    Kyllä tuo Josan kysymys on hyvin ajankohtainen ja perusteltu.
    Mitä merkitystä tuolla arviointineuvostolla on, jos toiset Telan ja ETK:n edustajat haluavat kumota toisten näkemykset?

  23. jari2208
    jari2208 says:

    “Jos työeläkemaksua ei korotettaisi edellä kuvattua menolisäystä vastaavasti eli lisäys yritettäisiin kustantaa aloitteessa esitetyn mukaisesti ottamalla lisäys sijoitusten tuotosta, jouduttaisiin lopulta purkamaan itse rahastojakin. Rahastot jatkaisivat euromääräistä kasvuaan vuoden 2050 paikkeille, mutta kuluisivat sen jälkeen nopeasti ja loppuisivat 2060-luvulla.”

    Itsekin laskeskelin, että tietyillä olettamillani (niin tarkoilla kuin löysin tietoa) arvoilla rahastot alkavat huveta 3,5%:n mukaan 28 vuoden jälkeen. Muutin laskelmiini tuotoksi 4%, jolloin rahastot jatkoivat kasvuaan eivätkä siis supistuneet.

    Onko mahdollista saada niitä perusarvoja käyttöön, joita laskelmissanne käytätte? Ei siis mitään kaavoja vaan pelkät perusarvot.

  24. Heikki Tikanmäki
    Heikki Tikanmäki says:

    Nimimerkille jari2208, ETK on kerännyt indeksialoitteeseen liittyvää materiaalia tänne: https://www.etk.fi/uutinen/koottua-tietoa-elakeindeksista/

    Sieltä löytyy myös indeksilaskelmien dataliite, joka vastaa käsittääkseni kysymykseesi.

    Eläketurvakeskus julkaisi lokakuun lopulla uudet pitkän aikavälin laskelmat, jossa teimme joitain muutoksia pitkän aikavälin oletuksiimme. Uudet laskelmat löytyvät täältä: https://www.etk.fi/julkaisu/lakisaateiset-elakkeet-pitkan-aikavalin-laskelmat/

  25. jari2208
    jari2208 says:

    Heikki Tikanmäki says:
    14.11.2016 klo 12:36

    Kiitos vastauksesta. Täytyy lueskella paremmin myöhemmin. Pikakatselulla pisti yksi asia silmään TyEL-rahoituslaskelmasta, nimittäin se, että mihin häviää varoja (2016 alkaen) kun edellisen vuoden tilanne on jotain 30.12. ja seuraavana vuotena alkuvarallisuus onkin runsaasti pienempi 1.1.? Syytä en nopeasti keksinyt.

  26. jari2208
    jari2208 says:

    https://www.etk.fi/uutinen/koottua-tietoa-elakeindeksista/

    Tutustuin tuossa olevaan indeksilaskelmien dataliitteeseen.

    Tuon taulukon laskelmista on vaikea saada kiinni. Huomasin nyt, että rahastot esitetään 2015 eteenpäin kiintein hinnoin, joten se epäselvyys selvisi. Miksi ei laskettu vain suoraan 3,5%:n reaalituotolla? Laskelmissa puhutaan vain TyEL-rahoituslaskelmista, mutta esim. työlliset ja eläkeläiset ilmoitetaan koko maan lukuina, jolloin vertailu on vaikeaa ja laskeminen mahdotonta. Ainakaan minulle ei käynyt selville, että missä laskettiin nimellisillä luvuilla ja missä reaalisilla. Pelkkiä lukuja tutkimalla näyttäisi siltä, että laskukaavojen takana on paljon muuttuvia tekijöitä, joita ei tuosta kyllä pysty päättelemään.

    Yhden merkittävän seikan tuosta pystyy kyllä lukemaan, mikäli pystymme luottamaan oletusarvoihin, nimittäin sen, että ongelmana ei ole suuret ikäluokat vaan pitkälle tulevaisuuteen jatkuva huoltosuhteen heikkeneminen.

Comments are closed.