EMU-puskureista ei saa vauhtia kasvuun ja työllisyyteen

Työmarkkinajärjestöt päättivät vuonna 1997 varautua EMU-jäsenyyteen perustamalla työeläke- ja työttömyysturvajärjestelmien EMU-puskurit. Taustalla oli huoli siitä, että Suomen mahdollinen liittyminen Euroopan talous- ja rahaliittoon ja omasta valuutasta luopuminen poistaisivat valuuttakurssimuutoksien käyttämisen apuna talous- ja työllisyysongelmissa.

Tässä kirjoituksessa tarjotaan taustatietoa työeläkepuolen EMU-puskurin kehityksestä tulevina vuosina. Arviot perustuvat tuoreisiin Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmiin.

EMU-puskurin määritelmä

Ennen EMU-puskurin määrittelemistä lähdetään liikkeelle perusasioista. Työntekijän eläkelain mukaiset eläkkeet ovat osittain rahastoituja. Osa eläkemenoihin tarvittavista varoista saadaan siis rahastoista ja loput kustannetaan yhteisesti kunakin vuonna perittävien maksujen avulla.

Sitä osaa maksusta, jota käytetään samana vuonna maksettavien eläkkeiden kustantamiseen, kutsutaan tasausmaksuksi. Koska vuoden aikana maksettavat rahastoimattomat eläkemenot saattavat olla perittävää tasausmaksukertymää korkeammat, tarvitaan puskurirahasto nimeltä tasausvastuu. Eläkkeiden maksun varmistamiseksi tasausvastuulla on myös lakisääteinen alaraja.

Vuoden 1997 EMU-puskurisopimuksessa työmarkkinajärjestöt päätyivät tulokseen, jonka mukaan riittävä puskuri normaaleja suhdannevaihteluja ajatellen olisi noin 2,5 prosenttia palkkasummasta. Normaalitilanteessa tasausvastuuseen pitäisi siis varata varoja sen verran, että alaraja ylittyisi määrällä, joka vastaa 2,5 prosenttia palkkasummasta.

Ok, EMU-puskuri on siis 2,5 prosenttia palkkasummasta yli tasausvastuun alarajan? No, se riippuu keneltä kysytään. Joidenkin tulkintojen mukaan EMU-puskuri on koko alarajan ylittävä osa ja joidenkin tulkintojen mukaan 2,5 prosenttia palkkasummasta yli alarajan. Nyrkkisääntönä näyttäisi olevan se, että EMU-puskurin käyttöä esittävät tahot tulkitsevat EMU-puskurin suuremmaksi ja EMU-puskurin käyttöä vastustavat tahot pienemmäksi. Onneksi työmarkkinajärjestöt osaavat varmasti tarvittaessa tehdä oikean tulkinnan.

EMU-puskureissa ei ylimääräistä pelivaraa

ETK:n pitkän aikavälin laskelmat lähtevät liikkeelle vuodesta 2015 ja ulottuvat vuoteen 2085 asti. Lähtötilanne näyttää ruusuiselta, sillä tasausvastuun vähimmäismäärä ylittyy lähes 6 miljardilla eurolla. Palkkasummaan suhteutettuna pelivaraa on siis yli 10 prosenttia. Tasausvastuun määrä on kuitenkin laskevalla uralla jo peruslaskelmassa maksun ollessa kiinnitetty 24,4 prosenttiin vuoden 2021 loppuun asti. Tasausvastuulle on siis käyttöä jo tulevina vuosina.

Maksutaso nousee laskelmassa vuodesta 2022 alkaen. Maksua korotetaan väliaikaisesti korkeimmillaan 24,8 prosenttiin, jolloin maksunkorotus varmistaa sen, että tasausvastuun alarajaan liittyvistä säännöksistä on mahdollista pitää kiinni 2020- ja 2030-luvuilla. Alimmillaan tasausvastuun alarajan ylittävä osa on 2030-luvulla, jolloin ylitys suhteessa palkkasummaan on hieman yli 1,5 prosenttia palkkasummasta. Näyttää siis siltä, että ylimääräistä pelivaraa ei ole saatavilla EMU-puskuria käyttämällä, jos nykylainsäädännöstä halutaan pitää kiinni. Etenkään siinä tapauksessa, että toteutuva kehitys on laskelmissa oletettua synkempää.

Pidemmällä aikavälillä TyEL-maksun tasoittamista tasausvastuun avulla jatketaan ja tasausvastuun vähimmäismäärän ylittävä osa vaihtelee hyväksyttävissä rajoissa. Ihmeisiin tasausvastuun avulla ei kuitenkaan pystytä, ja maksutaso lähtee kasvamaan 2050-luvulla eläkemenojen kasvaessa.