Eläkejärjestelmästä saatavasta tuotosta

Työeläkejärjestelmän päätarkoitus on maksaa ansaitut eläkkeet. Sen hyvyyttä tulee ensisijaisesti arvioida eläkkeiden riittävyydellä ja toisaalta taloudellisella kestävyydellä. Silti on myös tarpeen arvioida, miten eläkejärjestelmä kohtelee eri sukupolvia.

Sukupolvivaikutusten arvioinnissa yksi tapa on katsoa eri ikäluokkien eläkejärjestelmästä saamaa tuottoa: millainen tuotto maksetuille eläkemaksuille saadaan eläke-etuuksien muodossa. Tuotoista käytävässä keskustelussa sanotaan usein, että nuoremmat ikäpolvet saavat takaisin vähemmän kuin maksavat, esimerkiksi ”eurosta vain 70 senttiä”.

Tällainen toteamus on tietyillä oletuksilla ja lähtökohdilla perusteltukin. ”70 senttiähän” syntyy siten, että vertailukohdaksi otetaan jokin tietty tuoton taso (käytän tästä tasosta jäljempänä nimitystä diskonttokorko). Jos eläkejärjestelmän antama tuotto jää tätä alemmaksi, euron katsotaan muuttuvan ”70 sentiksi”. Rahaa ei kuitenkaan konkreettisesti häviä, vaikka asiaa tuntemattomampi lukija saattaisi niin päätelläkin, tuotto vain on jäänyt pienemmäksi kuin käytetty vertailutaso.

Hyvinkin erilaisille diskonttokoroille on löydettävissä asiallisia perusteluja. Siten myös ”70 senttiä” voi vaihdella paljonkin diskonttokoron valitsijan mieltymyksistä riippuen. Tämän monitulkintaisuuden ja väärinymmärrysmahdollisuuksien vuoksi itse yritän välttää ”70 senttiä” tyyppistä argumentointia. Pidän parempana tapana laskea eläkejärjestelmän eri ikäluokille antamaa tuottoa (ns. sisäinen korko) ilman oletuksia diskonttokorosta. Nämä luvut ovat melko yksiselitteisiä, vaikka siis varsinkin nuorempien osalta ne perustuvat pitkälti tulevaisuutta koskeviin odotuksiin. Niitä voi sitten vertailla haluamaansa diskonttokorkoon.

Ikäluokkien erilaiset tuotot

Alla on kuva Eläketurvakeskuksen viimeisimmän pitkän aikavälin peruslaskelman mukaan lasketuista tuotoista. Mitä eläkejärjestelmän näin saaduista tuottoluvuista olisi pääteltävä?

Ensinnäkin kuvasta nähdään, että tuotot ovat erisuuruisia eri ikäluokille. Ne vaihtelevat vanhimpien ikäluokkien 6,5 prosentista nuorempien ikäluokkien 2,2 prosenttiin. Kun tuottojen näinkin suurten erojen hyväksyttävyyttä arvioidaan, mielestäni ei tulisi rajoittua vain eläkejärjestelmään vaan ottaa huomioon tulonsiirrot laajemminkin. Siis tulisi arvioida, mikä merkitys on ollut verotuksella, lapsilisillä, ilmaisella koulutuksella, opintoetuuksilla, työttömyysturvalla, subventoidulla päivähoidolla jne.

Valitettavasti Suomesta ei löydy dataa sukupolvien välisten tulonsiirtojen kattavaan arviointiin. Muualla tämän tyyppisiä arvioita on jonkin verran tehty. Osviittaa vaikutuksista voitaneen saada Ruotsista, jossa julkisesta taloudesta on saatavissa kohtalaisen kattavia tilastoja 1930-luvulta lähtien.

Regeringskanslietin raportissa kävi ilmi, että eri sukupolvien saamat ja maksamat tulonsiirrot jakautuivat suhteellisen tasaisesti. 1940-lukulaisilla nettotulonsiirrot olivat monien odotusten vastaisesti joukon pienimmät. Rahan aika-arvona selvityksessä käytettiin BKT:n kasvua.

Nuorempien ikäluokkien tuoton ja riskin arviointia

Toinen aiheellinen kysymys on nuorempien ikäluokkien odotetun tuoton arviointi sinänsä ilman vertailua vanhempiin ikäluokkiin. Vertailukohdaksi voidaan kai lähinnä ottaa se sinänsä teoreettinen vaihtoehto, jossa kukin voisi itse sijoittaa eläkemaksunsa. Vertailussa on luonnollisesti otettava huomioon sekä sijoituksiin liittyvät tuotto-odotukset että riskit.

Millainen riski liittyy eläkejärjestelmän antamaan tuottoon? Nuorempien ikäluokkien 2,2 prosentin reaalituotto perustuu pääosin oletuksiin talous- ja väestökehityksestä ja oletukseen lainsäädännön (kohtalaisesta) muuttumattomuudesta.

Nuorempien ikäluokkien 2,2 prosentin odotettu tuotto perustuu ansiotason 1,5 prosentin reaalikasvuoletukseen, oletukseen eläkerahastojen reaalituotosta 3–3,5 prosenttia sekä suhteellisen vakaaseen maksutasoon. Lisäksi maksukehitykseen vaikuttaa maksajien määrä. Millaisia riskejä näihin liittyy?

On luultavaa, että ansioiden reaalikasvun heilahtelu on sijoitustuottojen heilahteluun nähden melko lievää, pysyvä trendi on pahempi juttu. Sama päättely koskee maksajien eli työllisten määrää (syntyvyys, maahanmuutto).

Eliniän vaihtelu neutraloituu nykymallissa aika pitkälle: jos elinikä pitenee, elinaikakerroin leikkaa enemmän eläkettä ja eläkeikä nousee, mutta myös eläkkeellä oloaika pitenee.

Entä lainsäädännön muutokset eli ns. poliittinen riski? Ansaittuja eläkkeitä ei muutoksissa yleensä leikata, joten juuri nyt maksettavien maksujen odotettu tuotto voinee muuttua lähinnä indeksiheikennysten tai eläkeiän nykyistäkin nopeamman noston seurauksena. Jälkimmäistä en usko ihan helposti tehtävän, koska noston rahoitukselliset edut nykynäkymin kuittaantuvat työttömyyden ja työkyvyttömyyseläkkeiden kasvuna. Lisäksi eläkehuononnukset lienevät tulevaisuudessakin aika monen lukon takana.

”Eläkejärjestelmäsijoituksen” riski aika lähellä valtionlainojen riskiä

Yllä luetellut riskit ovat aika lailla samoja kuin valtion lainoihin vaikuttavat riskit. Tämä päättely johtaisi siis siihen, että ”eläkejärjestelmäsijoituksen” riski on aika lähellä valtionlainojen riskiä. Kun vielä otetaan huomioon yksilöllisen eläkesäästämisen korkeammat kulut, 2,2 prosenttia reaalisesti ei kuulosta kovin huonolta varsinkaan nykyisellä korkotasolla. Tietenkin on aina niitäkin, joiden mielestä riskitason pitäisi paremman tuoton toivossa olla korkeampi.

Eläkevakuutuksessa tuottovertailu on vain yksi osa kokonaiskuvaa. Kuukausieläke tarjoaa toimeentuloa pitkäänkin elettäessä ja tuotteeseen sisältyy työkyvyttömyys- ja perhe-eläketurvaa, joiden merkitys voi yksilötasolla olla huomattava. Ilman vakuutuksen pakollisuutta kovin monelta myös jäisi vastaava ”vaihtoehtoinen” sijoitus tekemättä.

Aiheesta lisää:
Yksityisalojen palkansaajien työeläkkeet syntymävuoden ja sukupuolen mukaan (Eläketurvakeskuksen raportteja 09/2015)

 

4 kommenttia
  1. Mikael S
    Mikael S says:

    Onko argumentti tulonsiirroista ymmärrettävä niin että 70-luvulla syntynyt korkeatuloinen pääsee rahoittamaan tulonsiirtoja sekä nykyhetkessä poikkileikkauksellisesti että yli sukupolvien? Tämä on moniulotteinen argumentti eikä liity sukupolvitulonsiirto keskusteluun. Kaiken kaikkiaan eläketurva on pysyttävä yksityisenä säästämis/vakuutusmuotona, eikä siihen pidä liittää sosiaalipoliittisia elementtejä, koska silloin eläkevarojen käyttö ja ulosmaksaminen onkin yhtäkkiä poliittisen mielivallan kohde.

  2. Josa Jäntti
    Josa Jäntti says:

    Viimeinen lause on juuri kuten sanoit eli ilman nykyistä järjestelmäämme – itse tehdyt omat sijoitukset – toisivat isot jonot ” sossun ” luukuille, koska omat sijoitukset olisivat jääneet kuitenkin tekemättä. Oli hyvä, että otit huomioon myös monet muut vaikuttavat tekijät kuten verotus, lapsilisät, ilmainen koulutus, opintotuet, työttömyyskorvaukset , subventoidut päivähoitomaksut jne – mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Ne kaikki ovat aikaisemmat sukupolvet rakentaneet esimerkiksi kovalla verotuksella .

  3. Risto Rantanen
    Risto Rantanen says:

    Ei sanaakaan eläkerahastoista joiden arvo tällä hetkellä on yli 200 miljardia? Jos näin jatketaan rahastoissa on 600 -800 miljardia vuonna 2060?

  4. Jukka Rantala
    Jukka Rantala says:

    Kiitos kommenteista. Pari huomiota.

    Tulonsiirtojen idea on, että suunta on suurempituloisilta (ryhmänä) pienempituloisille (ryhmänä). Yksilötasolla asiaan vaikuttavat monet tekijät kuten lasten lukumäärä, työttömyys, sairastaminen; eläkkeissä eliniän pituus ja mahdollinen työkyvyttömyys. Useimmat näistä tekijöistä ovat ns. sosiaalisia riskejä, joita myös yksityisillä vakuutuksilla hoidetaan.

    Työeläkkeissä ei lähtökohtaisesti ole muita kuin vakuutuksellisia tulonsiirtoja. Verovaroin kustannettu kansaneläke on toinen juttu. Työeläkkeessä tienattu euro vaikuttaa jokaisen eläkkeeseen samalla tavalla ja samoilla säännöillä riippumatta, kuka sen on tienannut tai kuinka suuresta palkasta se on ansaittu.
    Käytännössä koko elinkaarella tarkasteltuna tulonsiirtoja jonkin verran on johtuen lähinnä siksi, että pakollisessa laajassa vakuutuksessa ei joko ole mahdollista tai järkevää soveltaa kovin hienojakoista tariffointia eli ottaa maksussa huomioon laajaa joukkoa erilaisia riskitekijöitä.

    Tällaiset ryhmien väliset elinkaaren aikaiset tulonsiirrot ovat kuitenkin yllättävänkin pieniä. Ne riippuvat eniten eläkkeellä oloajan pituudesta (erilaiset varhaiseläkkeet mukaan lukien). Suurimmat elinaikaiset tulonsiirrot ovat miesten ja naisten välillä naisten eduksi ja jonkin verran sosioekonomisen aseman mukaan enemmän koulutettujen eduksi. Aiheesta löytyy tarkempaa analyysiä raportista https://www.etk.fi/julkaisu/sosioekonomiset-erot-tyourat-elakkeelle-siirtyminen-ja-elakejarjestelma/. On myös syytä muistaa, että toimeentulon kannalta kuukausieläke on kuitenkin ratkaiseva ja se esimerkiksi naisilla on keskimäärin pienempi kuin miehillä.

    Rahastojen koosta en tosiaan tässä blogissa kirjoittanut. Aiheesta löytyy erillinen teksti täältä https://www.etk.fi/blogit/miksi-elakerahastojen-annetaan-kasvaa/.

Kommentointi on päättynyt.