Blogilistaus
17.4.2020 Vidlund Mika

Yrittäjien eläkevakuuttamisessa eri maiden välillä on selkeitä eroja. Suomen vahvuus on eläketurvan kattavuus. Kriittisiä huomioita Suomelle OECD antoi vuoden 2019 maa-arviossaan yrittäjien vapaudesta määritellä itse työtulonsa suuruus, koska tästä voi aiheutua yrittäjien eläketurvan matala taso, myös palkansaajiin verrattuna.

Yrittäjien eläkevakuuttaminen ja yrittäjien sosiaaliturva on ollut yleiseurooppalainen puheenaihe viimeiset muutamat vuodet. Suomessakin yrittäjien eläketurvan kehittämisratkaisuja on etsitty viimeksi sosiaali- ja terveysministeriön kolmikantaisessa työryhmässä vuonna 2019.

Suomessa yrittäjien lakisääteinen sosiaaliturva on kehitetty kattavammaksi kuin useimmissa Euroopan maissa. Eläketurvassa yrittäjät ovat lähtökohtaisesti samassa asemassa kuin palkansaajat, sillä eläkettä karttuu samoilla säännöillä, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys kaikissa maissa.

Monessa maassa yrittäjien eläketurva on palkansaajia heikompi

Suurimmassa osassa Euroopan maita yrittäjillä on pakollinen ansiosidonnainen työeläkevakuutus. Tanskassa, Alankomaissa ja Britanniassa yrittäjillä ei ole lakisääteistä ansiosidonnaista eläketurvaa, ja lakisääteinen eläke muodostuu tällöin pelkästä kansaneläkkeestä.

Saksassa lakisääteinen työeläke kattaa vain noin 10 prosenttia yrittäjistä, ottamatta huomioon vapaiden ammattien harjoittajia, joilla on omat lakisääteisen eläketurvan korvaavat rahastoivat eläkejärjestelmänsä. Yrittäjillä on mahdollisuus liittyä lakisääteiseen järjestelmään vapaaehtoisesti, mutta harva kuitenkaan niin tekee.

Yrittäjät eivät pääsääntöisesi kuulu myöskään lakisääteistä eläketurvaa täydentäviin lisäeläkejärjestelmiin, jotka esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Alankomaissa kattavat 80-90 prosenttia palkansaajista. Tämä on omiaan kasvattamaan eläke-eroja palkansaajien ja yrittäjien välillä. Yrittäjillä palkansaajia vastaavan lisäeläketurvan hankinta on oman aktiviteetin varassa.

Yrittäjien muu sosiaaliturva usein rajoitetumpaa

Maiden väliset erot yrittäjien ja palkansaajien välillä vain kasvavat, kun vertaillaan muuta sosiaalivakuutusta laajemmin. Esimerkiksi sairauspäivärahojen karenssiajat voivat olla palkansaajia pidempiä. Ruotsissa karenssiajan pituus on yrittäjän itsensä päätettävissä, ja sairausvakuutusmaksun suuruus on sidottu karenssiajan pituuteen. Tapaturma- ja työttömyysvakuutuksessa ero palkansaajiin on selvin, sillä useassa maassa yrittäjillä ei ole oikeutta näihin etuuksiin.

Yrittäjien sosiaalivakuutusmaksut ovatkin osassa maita matalampia kuin palkansaajilta ja työnantajilta yhteensä palkasta perittävät maksut, ensisijaisesti repaleisemman sosiaaliturvan takia. Eläkemaksuissakin löytyy eroja. Lisäksi aloittavalle yrittäjälle maksut ovat useassa maassa matalampia.

Suomessa vakuutetaan työpanos, muualla yrityksen tulos on ratkaiseva

Suomessa yrittäjän sosiaaliturva pohjautuu YEL-vakuutuksessa ilmoitettuun työtuloon. Yrittäjän eläke- ja sosiaalivakuutuksen pohjautuminen itse arvioituun työtuloon on kansainvälisesti harvinaista. Vastaavanlaista käytäntöä sovelletaan esimerkiksi Espanjassa, Latviassa, Puolassa ja Unkarissa.

Pääsääntöisesti yrittäjän tulo määräytyy muissa maissa verotuksen perusteella. Sosiaaliturvamaksun ja eläkkeen määräytymisen perusteena on tällöin liiketoiminnan tulos, joista on vähennetty kunkin maan verolainsäädännössä määritellyt yrityksen tulon hankkimisesta aiheutuneet menot ja muut kulut.

Verotettava tulo tai voitto voi olla yrittäjän itsensä etukäteen arvioima tai se voi perustua edellisen tai edellisten vuosien toteutuneisiin lukuihin. Esimerkiksi Belgiassa ja Itävallassa tulot määräytyvät keskiarvona kolmen edellisen kalenterivuoden tulojen perusteella.

OECD ehdottaa verotietoja eläkemaksun pohjaksi

OECD kehottaa Suomea seuraamaan työtulojen kehitystä ja harkitsemaan yrittäjien eläkemaksun perusteen uudistamista. Se ehdottaa, että eläkemaksujen perusteena olisivat työtulojen sijaan verotuksessa ilmoitettavat tulot.

Suomessakin yrittäjän työeläketurvan kehittämistä pohtineen työryhmän raportissa esitetään, että verotietoja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän työtulojen tason määrittelyssä.

Yrittäjän eläketurva jää Euroopan maissa matalammaksi kuin palkansaajilla keskimäärin. Taustalla ovat edellä mainitut eläkejärjestelmien rakenteelliset syyt. Alankomaissa ja Saksassa maiden hallitukset ovat jo pitkään etsineet keinoja saattaa yrittäjät nykyistä laajemmin työeläketurvan piiriin. Yrittäjät itse eivät kuitenkaan ole kovin halukkaita muutoksiin.

Huoli yrittäjien eläketurvan tasosta on yhteinen

Suomessa lähes 30 prosenttia yrittäjistä vakuuttaa itsensä alarajan (noin 8 000 euroa) tuntumaan. Minimin mukaan eläkevakuuttavien yrittäjien osuus on meillä ollut myös kasvussa. Suomi ei ole tämän huolen kanssa yksin, sillä Euroopan komission teettämän selvityksen mukaan yrittäjät vakuuttavat itsensä alatulorajoilla useissa erityisesti Itä- ja Etelä-Euroopan maissa. Espanjassa ja Portugalissa näin toimii 80 prosenttia yrittäjistä.

Kuitenkin monessa maassa yrittäjän vapaudesta päättää eläkemaksunsa suuruus on haluttu pitää kiinni. Riskinä on tällöin yrittäjän koko sosiaaliturvan tason jääminen matalaksi. Huoli yrittäjien eläketurvasta näyttää kuitenkin yhdistävän kaikkia maita.

Suomessa esiintyy näkemyksiä, joiden mukaan kannattaa sijoittaa melkein mihin tahansa muuhun kuin yrittäjäeläkkeeseen. Yksilöllinen varautuminen on aina viisasta. Aika ajoin toistuvat kriisit ovat osoittaneet, että se ei aina riitä. Suomessa lakisääteinen työeläke on kuitenkin elinikäinen etuus, jonka suuruus ei ole riippuvainen sijoitusmarkkinoiden kehityksestä.

Koronakriisi haastaa yrittäjien vakuuttamisen mallit, on työtulon perusteena sitten verotiedot tai yrittäjän itselleen määrittämän työpanoksen arvo. On perusteena kumpi tahansa, poikkeusoloissa tarvitaan joustoja ja YEL tarjoaa erilaisia joustokeinoja yrittäjälle.

Lisää aiheesta:

YEL-blogikirjoituksia Etk.fi:ssä:

Kommentit (1)

  1. Yrittäjien eläketurva on Suomessa ainakin ollut historiassa ollut monia muita maita kattavampi, ja on sitä nytkin, mutta Suomessa yrittäjien tuleva eläketurva on myös riippuvainen poliittisista päätöksistä, kuten valtion rahoitushaluista tai -kyvyistä. Yrittäjäeläkemaksut eivät ole pariin vuosikymmeneen riittäneet kattamaan saman vuoden ulos maksettavia yrittäjäeläkkeitä, minkä johdosta valtio on maksanut tukena vuosittain sen osan eläkkeistä, joita edes saman vuoden eläkemaksut eivät riitä kattamaan. Rahastoituna yrittäjien aikoinaan maksamia eläkemaksuja ei ole ollenkaan, koska ne on maksettu jo samana vuonna pois puolestaan silloisille eläkeläisille. Uusimmassa valtion talousarvioesityksessä valtion maksaman tukimäärärahan YEL-järjestelmälle arvioidaan olevan 358 700 000 euroa vuonna 2020, ja on riskiä, että subventio nousee vielä sitäkin olennaisesti isommaksi, jos moni yrittäjä lopettaa YEL-maksun maksamisen ainakin väliaikaisesti tai alentaa vakuutusmaksujaan. Sen lisäksi monet muutkin valtion eläkemenokohteet ovat paisumassa, ja työttömyyden kasvaessa työttömyysrahaston kautta maksettavat valtion eläkemenotkin ansiosidonnaiselta työttömyysajalta kertyvistä eläkkeistä ovat nyt nopeasti kohoamassa.

    Jos ja kun koronatoimenpiteiden ajettua talouden ongelmiin valtiolle on kaatumassa huomattavasti aiempaa enemmän sosiaaliturvamenoja, ja tulopuoli kutistunut ehkä pitkäaikaisestikin, on avoin kysymys, mitä kaikkea valtio tulee tekemään 2020- ja 2030 -luvuilla menoilleen ja tuloilleen. Edes valtion nykyinen suunta ei kerro siitä, koska linjauksia määrittävät päättäjät vaihtuvat vähintään 4 vuoden välein vaalien jälkeen.

    On työtulon perusteena sitten verotiedot tai yrittäjän itselleen määrittämän työpanoksen arvo, yrittäjäeläkkeiden tuleva maksu riippuu molemmissa tapauksissa valtiosta, jos yrittäjäeläkejärjestelmä perustuu keskeisesti valtion tukiin. Jos valtio ajautuu koronan ehkäisemisellä perusteltujen toimenpiteiden jälkiseurauksena pitkäaikaisesti talousvaikeuksiin, voi tulevien yrittäjäeläkkeidenkin summiin alkaa vähitellen liittyä enemmän poliittisia riskejä.

    Suomessa eläkkeiden tulevat määrät ovat keskeisesti riippuvia siitä, millaisella indeksiehdolla eläkkeitä milloinkin korotetaan. Indeksiehtoa on muutettu jo monta kertaa menneinä vuosikymmeninä, eikä YEL-maksuja maksaneilla ole mitään taetta sille, etteikö eläkkeiden indeksikorotusehtoihin saattaisi eduskunta puuttua jatkossakin.

    Eräs väliinputoaja sosiaaliturvassa on sellainen yrittäjä, joka on yrittäjä vain osa-aikaisesti ja toimii samaan aikaan myös palkansaajana. Esimerkiksi ansiosidonnainen työttömyysetuus karttuu vain jommista kummista tuloista. Vastaavasti työttömyysaikainen eläkekarttuma, jota voi saada ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen ajoilta kertyy enintään vain joko yrittäjyyteen tai palkansaajuuteen perustuen. Esimerkiksi 20 000 euroa vuodessa palkkaa saava henkilö, jolla on työttömyyskassan jäsenyys ja lisäksi YEL-vakuutus 15 000 euron vuositulojen edestä, saisi täysin työttömäksi jäädessään ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksensa palkkatulojensa perusteella. Edeltäneet YEL-työtulot eivät tuollaisessa tilanteessa vaikuttaisi lainkaan työttömyyskorvauksen määrään, toisin kuin yksinomaan yrittäjänä toimivilla. Eläkelupauksia YEL-maksuista kuitenkin toki karttuu, vaikkei kaikkia sosiaaliturvan lajeja aina karttuisikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Eläketurvakeskus (ETK) on lakisääteinen työeläketurvan kehittäjä, asiantuntija ja yhteisten palvelujen tuottaja.