Eläkkeiden rahoitus

Skenaariolaskelmia muuttoliikkeen vaikutuksista eläkejärjestelmän kestävyyteen -raportissa (26.11.2019) tarkastelen muuttoliikkeen vaikutuksia työllisten määrään, eläkemenoon, -maksuun ja etuustasoon. Tässä kirjoituksessa keskityn siihen, miten maastamuuton väheneminen vaikuttaisi eläketurvan rahoitukseen. Käsittelen tarkemmin skenaariota, jossa maastamuutto vähenee 10 000 henkilöllä vuodessa. Nettomaahanmuutto kasvaa siis 10 000 henkilöllä tässäkin skenaariossa.

Eläketurvakeskus julkaisi tänään raportin Skenaariolaskelmia muuttoliikkeen vaikutuksista eläkejärjestelmän kestävyyteen. Skenaariolaskelmien tarkoitus on selvittää eri tavoin työllistyvien maahanmuuttajien ja toisaalta maastamuuton vaikutuksia eläkemenoon ja -maksuun. Tässä bloggauksessa avaan laskelmien tuloksia erityisesti maahanmuuttajien työllistymisen näkökulmasta.

Ennen vuotta 2001 työnantaja saattoi ottaa työntekijöilleen rekisteröidyn TEL-lisäeläkevakuutuksen. TEL-lisäeläkevakuutus syntyi täydentämään lakisääteisen eläkejärjestelmän alkuvaiheen matalaa eläketasoa. Vakuutus lopetettiin kokonaan vuoden 2016 lopussa. Viime vuonna maksussa olleiden TEL-lisäeläkkeiden keskimääräinen etuus oli 143 euroa kuukaudessa.

Eläkekarttumien tai maksussa olevien eläkkeiden leikkaaminen vähentäisi luottamusta eläketurvaan. Leikkaus ei myöskään parantaisi nuorempien ikäluokkien asemaa millään tavoin.

Eläkkeet rahoitetaan suurilta osin vuosittain perittävillä eläkemaksuilla. Siksi ei ole yhdentekevää, kuinka paljon vauvoja syntyy ja kuinka pitkään eläkkeitä maksetaan. Tässä kirjoituksessa tarkastelen väestörakenteen vaikutuksia eläkkeiden rahoitukseen.

Työeläke on hyvä sijoitus samalla tavalla kuin vakuutus. Tarkastelen asiaa muutaman havainnollistavan esimerkin avulla, ja pyrin vastaamaan kysymykseen: Kuinka suuri tuotto itse säästetyille eläkevaroille vaaditaan, jotta kertyneestä eläkepotista voisi maksaa työeläkkeen suuruisen eläkkeen?

Työeläkkeiden rahoituksen peruspalikoita ovat eläkemenojen lisäksi palkoista perittävät eläkemaksut ja -varat sekä niille saadut sijoitustuotot. Yleensä julkisessa keskustelussa korostetaan eläkemaksujen merkitystä. Sijoitusten roolia ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä eläkkeiden rahoituksen suurimmat uhat ja mahdollisuudet saattavat liittyä jatkossa juuri sijoitustuottoihin.

Viime aikoina on keskusteltu paljon eläkejärjestelmän reiluudesta. Huomiota on herättänyt alhainen syntyvyysaste, joka jatkuessaan heikentää eläketurvan rahoituspohjaa. Keskustelua on käyty myös suurituloisten eläkeläisten määrästä. Samanlaista keskustelua käydään myös muualla Euroopassa. Kysymys reilusta sukupolvisopimuksesta on tulenarka ja monimutkainen. Yksi keino selkeyttää keskustelua on hahmottaa sitä Musgraven säännöllä.

Jos eläkejärjestelmän rahoitusta pitäisi vahvistaa, otsikon kolmesta vaihtoehdosta mieluisin olisi eläkemaksujen korottaminen. Lähes puolet eläkeikää lähestyvistä suomalaisista pitää eläkemaksujen nostoa perusteltuna vaihtoehtona järjestelmän rahoituksen vahvistamiseksi. Eläkeiän nostoa kannattaa reilu kolmannes ja kuukausieläkkeen pienentämistä viidennes.

Väestön ikääntyminen luo paineita eläkkeiden rahoitukseen. Paljonkaan liioittelematta voidaan väittää, että viimeisen neljännesvuosisadan ajan eläkeuudistusten punainen lanka on ollut eläkejärjestelmämme sopeuttaminen väestön ikääntymiseen. Ajoittain esitetään, että koko nykyinen eläkejärjestelmämme tulisi korvata yksilöllisillä eläketileillä.