Työntekijän vakuutuspalkka

Ulkomaan työkomennuksen aikana työnantajan ja työntekijän työeläkemaksut peritään vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkan mukaan työntekijälle karttuu työeläkettä. Myös esimerkiksi vanhempain- ja sairauspäivärahat määräytyvät vakuutuspalkan mukaan.

Vakuutuspalkkana pidetään:

  • palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava tai
  • palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.

Sopiessaan ulkomaantyöstä työnantaja ja työntekijä yhdessä määrittelevät vakuutuspalkan, jonka työnantaja ilmoittaa eläkelaitokselle. Vakuutuspalkkaa ei saa kuitenkaan sopia vapaasti, vaan sen perusteiden on oltava säännösten mukaiset. Vakuutuspalkka on hyvä merkitä työkomennuksesta tehtyyn sopimukseen.

Ulkomailla tehtävä työ vaatii usein erityisiä tietoja ja taitoja tai siinä voi olla suurempi vastuu kuin kotimaassa tehtävässä työssä. Myös työaika saattaa olla olennaisesti pidempi kuin Suomessa. Nämä seikat on otettava huomioon vakuutuspalkan määrässä. Jos ulkomaantyöhön liittyy luontoisetuja tai bonuspalkkaus, nämäkin huomioidaan vakuutuspalkassa, jos myös vastaavassa työssä Suomessa ne ovat osa palkkausta.

Vakuutuspalkkasäännös koskee lähetettynä työntekijänä missä tahansa ulkomailla tehtävää työtä, joka vakuutetaan työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan Suomessa.

Lisätietoja vakuutuspalkasta saa eläkevakuutusyhtiöstä tai Eläketurvakeskuksesta. Tapaturman osalta vakuutuspalkasta voi kysyä omasta tapaturmavakuutusyhtiöstä. Sosiaaliturva- ja sairausvakuutusmaksuista saa lisätietoja verottajalta.

Tarkempaa ohjeistusta vakuutuspalkan määrittelystä löytyy myös Työeläkelakipalvelusta.

Oikopolut:

Aiheesta muualla: