EU:n sosiaaliturva-asetus

Euroopan unionissa jäsenvaltioiden välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaa säätelevä EU:n sosiaaliturva-asetus 883/2004 tuli voimaan 1.5.2010. Tätä ennen oli voimassa asetus 1408/71. EU:n sosiaaliturva-asetuksen perusteella ratkaistaan, minkä maan sosiaaliturvan piiriin EU:n alueella liikkuva henkilö kuuluu. EU-säännökset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansalliset lait.

Asetus 883/2004 koskee EU-maita, ETA-maita (1.6.2012 alkaen) ja Sveitsiä (1.4.2012 alkaen).

EU-maat: Belgia, Bulgaria, Espanja, Hollanti, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro.

ETA-maat: Islanti, Liechtenstein ja Norja.

EU:n sosiaaliturva-asetusta 883/2004 sovelletaan seuraaviin sosiaaliturvan aloihin:

  • sairausetuudet
  • äitiysetuudet ja vastaavat isyysetuudet
  • työkyvyttömyysetuudet, mukaan lukien ne, joiden tarkoituksena on ansiokyvyn ylläpitäminen tai parantaminen
  • vanhuusetuudet
  • perhe-eläke-etuudet
  • työtapaturma- ja ammattitautietuudet
  • kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset (hautausavustus)
  • työttömyysetuudet
  • varhaiseläke-etuudet (osa-aikaeläke)
  • perhe-etuudet (lapsilisät).

Asetus koskee vain lakisääteistä sosiaaliturvaa. Niinpä esimerkiksi Euroopan maissa yleiset työehtosopimuksiin perustuvat eläkejärjestelmät jäävät asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Asetusta sovelletaan:

  • EU-maiden kansalaisiin, jotka asuvat jossakin EU-maassa
  • EU-maissa asuviin pakolaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa
  • kolmansien valtioiden kansalaisiin (poikkeuksena Tanska, Iso-Britannia, ETA-maat ja Sveitsi).

Aiheesta muualla: