Norjan eläkejärjestelmä lyhyesti

Kattavampi kuvaus Norjan eläkejärjestelmästä: Norjan eläkejärjestelmä 2007 (pdf, 273 kt)

Eläkejärjestelmät

Kansanvakuutusjärjestelmästä (Folketrygden) maksetaan asumisperusteisia peruseläkkeitä ja työntekoon perustuvia lisäeläkkeitä. Molempia eläkkeitä maksetaan vanhuuseläkkeinä, työkyvyttömyyseläkkeinä ja perhe-eläkkeinä.

Norjassa on lisäksi useita ammatti-, toimiala- tai työnantajakohtaisia lisäeläkejärjestelmiä (tjenestepensjonsordninger). Näistä vain valtion palveluksessa olevien, sairaanhoitajien, kalastajien ja merimiesten eläkejärjestelmät ovat EU:n sosiaaliturvakoordinaation piirissä.

Eläkeikä

Lakisääteinen eläkeikä on 1.1.2011 alkaen joustava 62 ja 75 ikävuoden välillä. Ennen vuotta 1943 syntyneiden vanhuuseläkeikä on edelleen 67 vuotta, ja sitä voi lykätä korkeintaan 70 ikävuoteen.

Etuudet ja eläkkeen määräytyminen

Norjassa myönnetään vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Jotta henkilö voi saada eläkettä Norjasta, tulee hänellä olla vähintään kolmen vuoden jäsenyys Norjan sosiaaliturvassa siellä asuvana tai työskentelevänä. Näistä kolmesta vuodesta kaksi voi olla Suomessa tai muussa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä vakuutettuja asumis- tai työskentelykausia.

Vanhuuseläke

Norjan vanhuuseläkeuudistus on tullut pääosiltaan voimaan 1.1.2011. Eläkkeen kartuttamissäännöt ja indeksointisäännöt ovat tulleet voimaan jo vuonna 2010.

Uuteen vanhuuseläkkeeseen kuuluvat työhön perustuva ansaintaeläke (inntektspensjon) ja sitä täydentävä asumisperusteinen takuueläke (garantipensjon). Ansaintaeläkkeestä 80 % vähentää takuueläkettä.

Lainmuutoksen jälkeen kaikki työ 13 ja 75 ikävuoden välillä kartuttaa eläkeoikeutta. Veronalaiset sosiaaliturvaetuudet ovat myös eläkettä kartuttavia ansiotuloja. Eläkkeeseen oikeuttavien ansioiden katto on noin 5 520 euroa kuukaudessa (eli 7,1 x ns. perusmäärä).

Eläkkeeseen oikeuttavista ansioista kirjataan vuosittain 18,1 % henkilön nimiin kartuttamaan henkilön eläkepääomaa (pensjonsbeholdning). Eläkeiässä eläkepääoma muunnetaan eläkkeeksi jakamalla se jakoluvulla (delingstall). Jakoluku on sitä isompi mitä nuorempana eläke nostetaan ja eläke vastaavasti pienempi.

Asepalvelus, pienen lapsen hoito ja iäkkään, sairaan tai toimintarajoitteisen henkilön palkaton hoito (omsorgsopptjening) kartuttaa myös eläkettä.

Vanhuuseläkkeen voi nostaa täytenä tai eriasteisena osaeläkkeenä (20-, 40-, 50-, 60- tai 80-prosenttisena).

Norjan vanhan eläkelain mukaan täysi vanhuuseläke karttuu 40 vuodessa. Täysi peruseläke ilman eläkelisää on ns. perusmäärän (G, grunnbeløp) suuruinen. Lisäeläke on 42 % 20 parhaan vuoden keskiansioista. Portaittainen tulokatto n. 9 360 € kuukausituloihin asti.

Aiheesta muualla:

Uudet vanhuuseläkesäännöt

Vuonna 1942 ja aikaisemmin syntyneiden eläke lasketaan kokonaan vanhojen sääntöjen mukaan. Eläkeikä on 67 vuotta eikä joustava eläkeikä koske heitä. He voivat kartuttaa työeläkettä korkeintaan 70 ikävuoteen asti, jos jatkavat töitä. Tätä ikäluokkaa koskevat vain vuonna 2010 voimaan tulleet indeksijärjestelmän muutokset.

Vuosina 1943–1953 syntyneiden eläke lasketaan myös kokonaan vanhojen sääntöjen mukaan. Mutta koska heidän eläkeikänsä on joustava 62 ja 75 ikävuoden välillä, eläkkeelle jäämisikä vaikuttaa eläkkeen määrään erillisen elinaikakertoimen (forholdstall) kautta.

Vuosina 1954–1962 syntyneiden eläke lasketaan osittain vanhojen sääntöjen mukaan ja osittain uusien. Elinaikakerroin ja jakoluku vaikuttavat eläkkeen määrään. Vuonna 1954 syntynyt saa vielä yhdeksän kymmenesosaa (9/10) eläkkeestään vanhan laskennan mukaisesti, vuonna 1962 syntynyt vain kymmenesosan (1/10). Ensimmäiset eläkkeet, joissa on mukana uuden järjestelmän mukaan karttunutta eläkettä, voivat alkaa vuonna 2016.

Vuonna 1963 tai sen jälkeen syntyneet saavat koko vanhuuseläkkeensä uusien sääntöjen mukaan. Ensimmäiset kokonaan uuden järjestelmän mukaan karttuneet eläkkeet voivat alkaa vuonna 2025.

Karttuneet työeläkeoikeudet indeksoidaan palkkakehityksen mukaan yleensä kerran vuodessa. Uutta indeksiä käytetään myös vanhojen, jo maksussa olevien eläkkeiden tarkistamiseen.

Työkyvyttömyyseläke

Norjan työkyvyttömyyseläke (uførepensjon) voidaan myöntää 18–67-vuotiaalle henkilölle, jonka työkyky on pysyvästi alentunut vähintään 50-prosenttisesti. Työkyvyttömyyden tulee johtua vammasta tai sairaudesta ja sen tulee aiheuttaa ansionmenetystä. Eläke myönnetään vasta kun kaikki kuntoutustoimenpiteet on suoritettu loppuun. Eläke voi olla täysi eläke tai osaeläke.

Perhe-eläke

Perhe-eläkkeeseen voivat olla oikeutettuja nais- ja miesleski, avopuoliso, edunjättäjän lapsi ja entinen aviopuoliso. Leski, joka on täyttänyt 67 vuotta, ei voi saada varsinaista leskeneläkettä, mutta hän voi saada omaa vanhuuseläkettä lesken eduin puolison työskentelykausien perusteella.

Lapseneläkkeeseen on oikeutettu

  • alle 18-vuotias lapsi, jonka vanhempi tai vanhemmat ovat kuolleet
  • alle 20-vuotias täysorpo, joka opiskelee
  • alle 21-vuotias, joka opiskelee ja jonka vanhemman kuoleman on aiheuttanut työtapaturma.

Leskeneläkkeet ovat tulo- ja tarveharkintaisia.

Rahoitus

Eläkkeiden rahoituksesta vastaavat vakuutetut, työnantajat ja valtio. Vakuutusmaksut maksetaan verotuksen yhteydessä suoraan verottajalle.

Sosiaalivakuutusmaksulla rahoitetaan kansanvakuutuksen perus- ja lisäeläkkeiden lisäksi myös muut kansanvakuutuksesta maksettavat etuudet (lapsilisiä ja joitakin yksittäisiä etuuksia lukuun ottamatta).

Palkansaajien vakuutusmaksu on 7,8 % bruttopalkasta. Alle 39 600 kruunun (n. 4 950 €) vuosituloista ei peritä vakuutusmaksua.

Työnantajamaksu vaihtelee kunnittain. Maksu on 0 % – 14,1 %. Yrittäjien vakuutusmaksu on 10,7 %.

Muusta kuin palkka- ja yrittäjätulosta (esim. eläkkeistä) vakuutusmaksu on 3 %. Tämän suuruista vakuutusmaksua peritään myös alle 17-vuotiailta ja 69 vuotta täyttäneiltä vakuutetuilta.

Hallinto

Oikopolut:

Aiheesta muualla 

16.01.2012