Liechtensteinin eläkejärjestelmä

Yleistä  

Liechtensteinin eläkejärjestelmä jakautuu lakisääteiseen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutukseen (Alters- und Hinterlassenenversicherung, AHV), työnantajaperusteisiin järjestelmiin (yksityisen sektorin eläkkeet ja virkamiesten eläkkeet) ja yksityisiin eläkejärjestelyihin. Lakisääteiseen vakuutukseen kuuluvat kaikki maassa asuvat tai työskentelevät henkilöt. Vuonna 2007 yli 40 000 henkilöä maksoi vakuutusmaksuja järjestelmään.

Pakollinen työnantajan eläkevakuutus koskee kaikkia vähintään 23-vuotiaita työntekijöitä, jotka kuuluvat lakisääteiseen vakuutukseen ja joiden työsopimus on vähintään kolmen kuukauden pituinen ja joiden ansiot ylittävät tietyn rajan (20 520 CHF vuonna 2010). Yrittäjät ja järjestelmän ulkopuolelle jäävät työntekijät voivat liittyä vakuutukseen vapaaehtoisesti. Perhe- ja työkyvyttömyyseläkevakuutus koskee kaikkia vähintään 17-vuotiaita riippumatta työsuhteen kestosta.

Yrittäjät kuuluvat pakollisesti lakisääteiseen sosiaalivakuutusjärjestelmään ja voivat maksaa vapaaehtoisesti työmarkkinaperusteisen eläkkeen vakuutusmaksuja.

Eläkeläisille voidaan maksaa myös tarveharkintaisia lisäetuuksia (Ergänzungsleistungen).

Lakisääteiset vanhuus- ja perhe-eläkkeet perustuvat vuonna 1952 säädettyyn lakiin ja työkyvyttömyyseläkkeet vuonna 1960 säädettyyn lakiin. Pakollisia työmarkkinaperusteisia eläkkeitä koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin vuonna 1988.

Etuudet

Kaikkiin sosiaalivakuutusjärjestelmän etuuksiin vaaditaan vähintään vuoden vakuutusmaksuaikaa.

Lakisääteisen vanhuuseläkevakuutuksen etuudet määräytyvät vakuutusajan ja keskimääräisten vuositulojen perusteella. Eläkkeeseen tehdään varhennusvähennys tai lykkäyskorotus.

Sosiaalivakuutusjärjestelmän ja työmarkkinaperusteisen järjestelmän vanhuuseläke-etuuksia koskevat samat ikärajat. Vanhuuseläkeikä on 64 vuotta. Vanhuuseläkkeen varhentaminen on mahdollista 60 vuoden iästä alkaen ja sen voi lykätä 70 vuoden iän saavuttamiseen saakka (lykkäämisen yläikäraja koskee vain sosiaalivakuutusjärjestelmän etuuksia).

Sosiaalivakuutusjärjestelmän vanhuuseläkkeeseen voidaan maksaa lisää alle 18-vuotiaan (tai alle 25-vuotiaan ammattikoulutuksessa olevan) lapsen osalta. Ennen vuotta 1945 syntyneet miehet voivat saada lisää, mikäli heillä on ennen vuotta 1955 syntynyt vaimo, jolla ei ole oikeutta omaan eläkkeeseen.

Työnantajan eläkejärjestelmästä maksettavan eläkkeen määrä riippuu järjestelmään kertyneiden varojen määrästä ja annuiteetin tasosta. Etuudet voidaan maksaa kertasuorituksena tai annuiteetteina. Etuuksia maksetaan tavallisimmin eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

Täyttä työkyvyttömyyseläkettä maksetaan sosiaalivakuutusjärjestelmästä, mikäli työkyvyn menetys on vähintään 67 %. Osittaista työkyvyttömyyseläkettä maksetaan 40–66-prosenttisesti työkyvyttömälle. Lisää maksetaan alle 45-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleille ja lapsista maksetaan työkyvyttömyyseläkkeeseen lisää, mikäli he ovat alle 18-vuotiaita (alle 20-vuotiaita opiskelevia). Työnantajakohtaisesta järjestelmästä maksettavat työkyvyttömyyseläke-etuudet määräytyvät ansaintakyvyn heikentymisen perusteella. Järjestelmästä maksetaan myös osatyökyvyttömyyseläkettä.

Perhe-eläkkeeseen sosiaalivakuutusjärjestelmästä tai työnantajan eläkejärjestelmästä ovat oikeutettuja edunjättäjän puoliso, edunjättäjän entinen puoliso, jota edunjättäjä elätti, ja alle 18-vuotiaat (tai alle 25-vuotiaat opiskelevat tai ammattikoulutuksessa olevat) lapset.

Vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläke-etuuksista tarkemmin

Rahoitus

Lakisääteinen eläkevakuutus AHV rahoitetaan vakuutusmaksuilla, verovaroin ja sijoitustuotoilla. Vakuutusmaksuja maksavat työnantajat ja työntekijät (yhtä suuret osuudet), yrittäjät sekä maassa asuvat työtä tekemättömät henkilöt. Verovaroin katettava osuus on vuosittain 20 % järjestelmän kustannuksista.  Hallintokulujen kattamiseksi kerättävää maksua maksavat työnantajat, yrittäjät, työtä tekemättömät maassa asuvat henkilöt, vapaaehtoisesti vakuutetut ja joissakin tapauksissa myös työntekijät.

Lakisääteinen vanhuuseläkevakuutus rahoitetaan jakojärjestelmäperiaatteella.

Työnantajien järjestelmät rahoitetaan työntekijä- ja työnantajamaksuilla (työnantajamaksun on oltava vähintään työntekijämaksun suuruinen) sekä yrittäjien vapaaehtoisilla maksuilla. Hallintokulujen kattamiseksi perittävää maksua maksavat sekä työnantajat, työntekijät että yrittäjät. Järjestelmiä rahoitetaan myös sijoituksista saatavilla tuotoilla.

Työnantajien eläkejärjestelmät ovat tavallisesti täysin rahastoituja.

Työntekijä maksaa 3,8 % vakuutusmaksua vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksia varten ja 0,75 % työkyvyt-tömyysetuuksia varten. Vakuutusmaksuilla ei ole kattoa.

Työmarkkinaperusteisen eläkkeen työntekijämaksu on vähintään 6 % ansioista. Maksuja maksetaan ansioista välillä 20 520 – 82 080 CHF, josta on vähennetty 13 260 frangin verovähennys. Työtä tekemättömät henkilöt voivat maksaa vakuutusmaksuja vapaaehtoisesti.

Työnantaja maksaa sosiaalivakuutusjärjestelmän vanhuus- ja perhe-eläkkeeseen 3,8 % ansioista ja työkyvyttömyyseläkkeeseen 0,75 %. Hallintokuluihin työnantaja maksaa 3,6 % yhteenlasketuista työntekijä- ja työnantajamaksuista. Vakuutusmaksuilla ei ole ylärajaa

Työmarkkinaperusteisen eläkkeen työnantajamaksu on vähintään 8 % työnantajan palkkasummasta tai 6 % työntekijän ansioista. Työnantajan vakuutusmaksun on oltava vähintään yhtä suuri kuin työntekijämaksun. Vakuutusmaksuja maksetaan ansioista välillä 20 520 – 82 080 CHF, josta on vähennetty 13 260 frangin verovähennys.

Valtio maksaa 20 % sosiaalivakuutusjärjestelmän kustannuksista. Lisäksi 66,7 % raskaiden ajoneuvojen maksusta (vähintään 4,2 mrd CHF vuodessa) käytetään vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksiin. Lisäksi valtio maksaa työkyvyttömyyseläke-etuuksien alijäämän (enintään 50 % vuosikustannuksista).

Valtio ei osallistu työmarkkinaperusteisten eläkkeiden kustannuksiin.

1.1.2007 alkaen Sveitsin takuurahasto LOB on toiminut takaajana myös pääosalle Liechtensteinin pakollisista työmarkkinaperusteisista eläkerahastoista. Loput rahastoista ovat maan hallituksen takaamia.

Hallinto

AHV-järjestelmän eli sosiaalivakuutusjärjestelmän vanhuus- työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden hallin-nosta vastaa AHV-laitos (Alters- und Hinterlassenenversicherungsanstalt, AHV), jota valvovat parlamentti ja maan hallitus.

Työnantajien eläkejärjestelmien toimeenpanosta huolehtivat yksityiset eläkerahastot. Niitä valvoo valvon-taviranomainen (Finanzmarktaufsicht, FMA).

Aiheesta muualla 

16.01.2012