Rahoittavatko työntekijät ylempien toimihenkilöiden eläkkeitä?
Eläke on riskivakuutus. Ihmiset vakuutetaan pitkän iän varalle. Maksu mitoitetaan keskimääräisen elämän pituuden mukaan. Jotkut kuolevat nuorempana, toiset vanhempana. Nuorena kuolleet rahoittavat pitkäikäisten eläkkeitä, kun maksua ei tarvitse mitoittaa pisimpään elävän mukaan.
Yksilön kannattaa olla mukana vakuutuspoolissa, koska ei tiedä omaa pitkäikäisyys”riskiään”. Väestötieteellinen ja muu kansanterveystutkimus on kyennyt tunnistamaan monia elämää lyhentäviä riskitekijöitä, mutta yksilön elämän pituus jää arvoitukseksi. Runsaasti tupakoiva liikuntaa välttelevä ylipainoinen henkilö voi elää pitkään, ja moni hyväkuntoinen on tuupertunut hiihtoladulle.
Erilaisten ryhmien kannalta pitkän elämän ”riskissä” on kuitenkin muutakin kuin satunnaisuutta. Tyttövauvan eliniän odote on yli 83 vuotta, poikavauvan noin seitsemän vuotta lyhyempi. Eläkeiän kynnyksellä, 62 vuoden iässä, ylempien toimihenkilömiesten jäljellä olevan elinajan odote oli 2000-luvun alkuvuosina lähes 21 vuotta, työntekijämiehillä 17 vuotta. Eroa oli siis lähes neljä vuotta. Naisilla ero oli ”vain” kaksi vuotta.
Tästä voisi nopea päättelijä tulla johtopäätökseen, että työntekijät rahoittavat pitempään elävien ylempien toimihenkilöiden eläkkeitä ja miehet naisten eläkkeitä. Ehkäpä nopea päättelijämme rientäisi esittämään myös eläkepoliittisia johtopäätöksiä.
Hän voisi ajatella, että näillä eroilla ei ole eläkepoliittista merkitystä. Eläkejärjestelmä sinänsä on neutraali. Se kohtelee kaikkia vakuutuksen piiriin kuuluvia täsmälleen samojen sääntöjen mukaan. Sosioekonomiset ja sukupuolien erot syntyvät muualla ja jos ne ovat ongelmia, niihin pitää puuttua syntysijoillaan.
Tai sitten hän kysyisi tai ehkä jopa vaatisi, että työntekijöiden ja miesten eläkemaksujen pitäisi olla alemmat kuin ylempien toimihenkilöiden ja naisten. Hän voisi myös esittää muita keinoja kompensoida näitä eroja, esimerkiksi naisille ja ylemmille toimihenkilöille korkeampaa eläkeikää kuin miehille ja työntekijöille.
Nopea päättelijämme on kuitenkin hätäinen. Ennen näiden vaihtoehtojen syvällisempää pohdintaa on syytä penkoa esiin faktoja. Tapahtuuko eläkejärjestelmässä tosiasiassa tulonsiirtoa miehiltä naisille ja työntekijöiltä ylemmille toimihenkilöille?
En käytä tilaa sen todisteluun, että tulonsiirto miehiltä naisille on mittavaa. Eläkepoliittisten johtopäätösten pohtiminen on kuitenkin turhaa, koska jo EU-lainsäädäntö kieltää erilaisten kuolevuustaulukoiden käytön naisille ja miehille. Voihan tässä ajatella niinkin, että eläkejärjestelmä kompensoin naisten 0,8 euroa.
Sen sijaan ei ole ollenkaan itsestään selvää, että eläkejärjestelmä siirtää varoja työntekijöiltä ylemmille toimihenkilöille. Työntekijämiehet jäävät eläkkeelle noin kolme vuotta nuorempina kuin ylemmät toimihenkilömiehet. Naisilla ero on runsas vuosi. Työntekijämiehet ehtivät siis olla eläkkeellä pidempään kuin elinajanodotteiden perusteella voisi päätellä. Siksi ei ole selvää, millaisia eroja eri sosioekonomisten ryhmien työ- ja eläkevuosien määrissä on ja millaisia varojen siirtoja niiden perusteella mahdollisesti tapahtuu.
Asiaa tutkitaan Eläketurvakeskuksessa. Ongelma ei monesta syystä johtuen ole ihan yksinkertainen, mutta lisävalaistusta saataneen aikanaan.
Hannu Uusitalo
Kirjoittaja on ETK:n johtaja, vastuualueenaan tutkimus, tilastot, suunnittelu ja hallinto.
Seuraava kirjoittaja on Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus, hänen kolumninsa ilmestyy syyskuun lopulla.
08.09.2011