Faktaa työeläketurvasta


Työ kartuttaa eläkettä

Työeläke kertyy työansioista. Työeläke-etuuksien tavoitteena on turvata työuran jälkeen kohtuullinen toimeentulo. Vanhuuseläkkeelle voi siirtyä joustavasti 63–68-vuotiaana.

Suomessa lakisääteinen eläketurva koostuu ansiotyöhön perustuvasta etuusperusteisesta työeläkkeestä ja vähimmäisturvan antavasta asumiseen perustuvasta kansaneläkkeestä.

Työeläkevakuutus on tärkeä osa suomalaista sosiaaliturvaa. Työstä kertyy eläkettä kunkin vuoden ansioista henkilön iän mukaisen karttumisprosentin perusteella seuraavasti:
• 18 – 52-vuotiailla 1,5 prosenttia vuodessa
• 53 – 62-vuotiailla 1,9 prosenttia vuodessa
• 63 – 67-vuotiailla 4,5 prosenttia vuodessa.

Työeläke karttuu ansioiden ja iän mukaan porrastetun karttumisprosentin mukaan. Eri eläkelajien esimerkeissä avautuu laaja kokonaiskuva työeläke-etuuksista.

Oikopolut:

Työeläkevakuutus kattaa kaiken työskentelyn

Työeläketurva kattaa lähes kaiken ansiotyön. Työnantaja järjestää työeläkevakuutuksen työntekijöillensä. Vastaavasti yrittäjät ovat velvollisia vakuuttamaan työtulonsa.

Työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan yksityisen työnantajan velvollisuus on ottaa 18–67-vuotiaille työntekijöille eläkevakuutus, kun ansiot ylittävät vakuuttamisvelvollisuuden alarajan.

Vakuuttamisen alaraja on 54,08 euroa kuukaudessa (vuonna 2012). Koska alaraja on matala, käytännössä eläketurva kattaa kaiken ansiotyöskentelyn.

Työnantaja tilittää eläkelaitokseen koko vakuutusmaksun, mutta pidättää työntekijän osuuden hänen palkastaan. Työnantajan maksuosuus on suurempi kuin palkansaajan.

Työeläkemaksu on kokonaan vähennyskelpoinen verotuksessa.

Työeläkelakien mukaan vakuutettuja eli työeläketurvaa ansainneita oli vuoden 2010 lopussa lähes 2,5 miljoonaa.

Oikopolut:

Peruspiirteet kaikille samat, tosin lakeja on useita

Työeläke-etuuksien peruspiirteet ovat kaikille samat riippumatta siitä, mitä työtä tekee. Pääsääntö on, että työstä voi jäädä joustavasti vanhuuseläkkeelle 63–68-vuotiaana. Etuuksien peruspiirteet ovat yhteneväiset, mutta lakien yksityiskohdissa on eroja.

Palkansaajat ansaitsevat työeläketurvaa
• työntekijän eläkelain (TyEL)
• merimieseläkelain (MEL)
• kunnallisen eläkelain (KuEL)
• valtion eläkelain (VaEL) ja
• evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (KiEL) mukaan.

Yrittäjätoiminta vakuutetaan
• yrittäjän eläkelain (YEL) ja
• maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) piirissä.

Yksityisen puolella palkansaajien ja yrittäjien työeläketurvaa hoitavat työeläkevakuutusyhtiöt, eläkekassat, eläkesäätiöt sekä merimiesten ja maatalousyrittäjien erityiseläkelaitokset.

Julkisten alojen, kuntien ja valtion, henkilöstön eläkeasioita hoitaa pääosin Keva. Valtiokonttori huolehtii edelleen valtion työntekijöiden vakuuttamisesta.

Eduskunta säätää työeläkelait

Eduskunta säätää työeläkelait. Työeläkejärjestelmässä vallitsee kolmikantainen hallintotapa: valtio, työntekijät ja työnantajat ovat vaikuttamassa työeläkelainsäädännön kehittämiseen.

Työeläkelainsäädännön koordinointi ja valmistelu kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Finanssivalvonta valvoo nimensä mukaisesti työeläkelaitosten sijoitustoimintaa.

Työeläkealan toimijoiden lakisääteisenä yhteiselimenä, asiantuntijana ja palvelujen tuottajana toimii Eläketurvakeskus. Työeläkelaitosten edunvalvontaa hoitaa Työeläkevakuuttajat TELA ry.  

 

Työeläkejärjestelmästä maksettavat etuudet:
• vanhuuseläke (myös varhennettu ja lykätty vanhuuseläke)
• osa-aikaeläke
• työttömyyseläke
• työkyvyttömyyseläke (myös osatyökyvyttömyyseläke)
• kuntoutusetuudet (kuntoutusraha, osakuntoutusraha ja kuntoutuskorotus)
• perhe-eläke 
• luopumistuki.

Työeläkelajit ja ikä, jossa eläke voidaan myöntää:

Vanhuuseläke
- varhennettu vanhuuseläke
- lykätty vanhuuseläke

63–68
62
68–

Täysi- ja osatyökyvyttömyyseläke

18–62

Osa-aikaeläke
(1951 ja 1952 syntyneillä oikeus osa-aikaeläkkeeseen ennen 60 vuoden ikää)
58–67

Työttömyyseläke
(vain ennen vuotta 1950 syntyneet)

60–61

Perhe-eläke
- lapsi
- leski, jos lapsia
- leski

0–17
ei ikärajaa
50
Ammatillinen kuntoutus18–62

Oikopolut:

Työeläkkeet rahoitetaan pääosin vakuutusmaksuilla

Työeläkkeet rahoitetaan pääosin kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Kun työeläkemaksua tarvittaessa korotetaan, korotus kohdistetaan puoliksi työnantajien ja työntekijöiden maksuosuuksiin.

Työeläketurva on osa työn tuomaa hyvinvointia. Se on selkeästi myös sukupolvien välinen ketju: kukin sukupolvi vuorollaan saa pääosan eläkkeidensä rahoituksesta nuoremmilta ikäluokilta. Työllisyydellä ja väestön ikärakenteella on ratkaiseva merkitys eläkejärjestelmän toimivuuden kannalta.

Osa TyEL- ja MEL-alojen eläkemenosta, noin viidennes, rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan. Siten eläkemenon kustantamiseen käytetään myös aiempien vuosien maksuista kertyneitä eläkerahastoja ja sijoitustuottoja.

Lisäksi osa työeläkkeiden rahoituksesta koostuu Työttömyysvakuutusrahaston työeläkejärjestelmään maksamista suorituksista. Kerättyjen työeläkemaksujen lisäksi tarvitaan valtion panosta maatalous- ja muiden yksityisten yrittäjien ja merimiesten eläketurvan rahoitukseen.

Valtion eläkkeet rahoitetaan budjetista ja kuntien eläkkeet jakojärjestelmällä eli saman vuoden maksuilla. Kansaneläkkeet rahoitetaan kokonaisuudessaan verovaroin.

Oikopolut:

Työeläkemaksut suhteessa palkkasummaan

Työnantaja ja palkansaaja maksavat kumpikin eläkevakuutusmaksua palkansaajan bruttopalkan perusteella. Työntekijän eläkelain mukainen TyEL-maksu ilman tilapäisiä alennuksia vuonna 2012 on keskimäärin 22,8 % palkkasummasta.

Työeläkemaksut suhteessa palkkasummaan ovat nousseet lähes suoraviivaisesti koko työeläkejärjestelmän olemassaolon ajan. Nousun arvioidaan kiihtyvän 2010-luvun puolivälin paikkeilla. TyEL-maksun nousu taittuu 2030-luvulla asettuen noin 25 prosentin tasolle palkkasummasta.

Tulevaisuudessa maksujen nousu on selvästi menojen nousua hitaampaa. Korkeimmillaan TyEL-menot nousevat lähes 30 prosenttiin palkkasummasta. Koko historiansa ajan (paria poikkeusvuotta lukuun ottamatta) työeläkejärjestelmä on kerännyt enemmän maksuja kuin on maksanut eläkkeitä.

Menot ylittävät maksut 2010-luvulla, ja pysyvät sen jälkeen maksuja korkeammalla tasolla. Menot ja rahoitus ovat kuitenkin tasapainossa, sillä sijoitustuotot kattavat erotuksen.

Eläketurvakeskuksessa tehdään lyhyen ja pitkän aikavälin laskelmia tulevista eläkemenoista, -rahastoista ja eläkevakuutusmaksuista.

Oikopolut:

Sijoitusten tuotto vaikuttaa maksuihin

Työeläkemenojen ja -maksujen kehitys riippuu talouden ja väestön kehityksestä sekä työllisyydestä. Myös työeläkevarojen sijoitusten tuotto vaikuttaa maksuihin.

Yhden prosenttiyksikön nousu sijoitusten pitkän aikavälin keskituotossa alentaa työeläkemaksua noin 2–3 prosenttiyksikköä. Vuoden 1997 sijoitusuudistuksesta alkaen työeläkesijoitusten vuotuinen reaalituotto on ollut keskimäärin noin neljä prosenttia.

Työeläkelaitosten sijoituskanta vuoden 2011 lopussa oli 136,3 miljardia euroa, kun se edellisvuonna oli 138,2 miljardia euroa. Varat supistuivat siis 1,9 miljardilla eurolla. Vuonna 2011 yksityisen ja julkisen sektorin työeläkevarojen sijoitusten nimellistuotto oli -2,7 prosenttia ja reaalinen tuotto (eli inflaatiolla vähennettynä) -5,4 prosenttia.

Työeläkelaitosten sijoitustoimintaa selitetään tarkemmin Työeläkevakuuttajat TELAn sivuilla.

Aiheesta muualla:

Kokonaiseläke- ja työeläkemenot 2011

Yhä enemmän kansalaisten ostovoima perustuu eläkkeeseen. Työeläkkeitä maksettiin vuoden 2011 lopussa noin 1,38 miljoonalle henkilölle.

Vuonna 2011 maksettiin lakisääteisiä eläkkeitä 23,6 miljardia euroa (22,6 miljardia, 2010). Yksityisen sektorin osuus eläkemenosta oli runsas puolet (55 prosenttia), julkisen sektorin noin kolmannes (32 %), Kelan 11 prosenttia ja SOLITA-eläkkeiden kaksi prosenttia.

Vuonna 20101maksettiin työeläkkeitä 20,5 miljardia euroa (19,6 miljardia, 2010). Yksityisen sektorin osuus työeläkemenosta oli 63 prosenttia. Vanhuuseläkkeiden osuus työeläkemenosta oli 78 prosenttia, työkyvyttömyyseläkkeiden 11 prosenttia ja perhe-eläkkeiden 8 prosenttia.

Kokonaiseläkemenon osuus sosiaalimenoista oli 42 prosenttia.

Vuonna 2011 lakisääteisten eläkemenojen osuus bruttokansantuotteesta (bkt) on noin 12,3 prosenttia (ennakkotieto). Väestön ikärakenteen muutoksesta johtuen eläkemenojen osuuden arvioidaan nousevan 14–15 prosenttiin bkt:sta.

Jo lähes 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa

Noin joka neljäs suomalainen saa jotain eläkettä. Vuoden 2011 lopussa oli 1 483 000 eläkkeensaajaa: heistä asui Suomessa 1 419 000 ja ulkomailla 64 000 henkilöä.

Henkilö voi saada samanaikaisesti usean eri eläkelajin mukaista eläkettä, kuten alla oleva grafiikka kertoo.

Vuonna 2011 työeläkkeelle siirtyi 71 600 henkilöä. Heistä vanhuuseläkkeelle jäi noin 46 700 henkilöä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 23 000 henkilöä, mikä on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Työttömyyseläkkeelle siirtyi enää 1 300 henkilöä.

Osa-aikaeläkkeelle siirtyi viime vuonna 6 800 henkilöä. Kaikkiaan osa-aikaeläkettä sai vuonna 2011 yhteensä 27 500 henkilöä. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneitä ei katsota varsinaisesti eläkkeelle siirtyneiksi, koska eläkkeen saaminen edellyttää työssä käyntiä.

Kaikki työ- ja kansaneläkkeen saajat 31.12.2011

 

Kokonaiseläke keskimäärin 1 415 euroa kuukaudessa

Eläketurvan tasoa voidaan mitata tarkastelemalla esimerkiksi keskimääräisiä eläkkeitä.

Kokonaiseläketurva muodostuu työeläkkeestä, kansaneläkkeestä sekä joko yksityisesti tai työnantajan toimesta maksetusta lisäeläkkeestä. Myös ns. LITA-eläkkeet tarjoavat eläketurvaa lakisääteisen liikenne- ja tapaturmavakuutuksen kautta.

Työeläkettä karttuu vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen kaikesta työeläkelakien mukaisesti vakuutetusta työstä jo 18 vuoden iästä lähtien. Keskimääräisen työuran tehneen henkilön eläkeaikainen toimeentulo muodostuukin pääosin työeläkkeestä.

Jos eläkkeensaajien joukosta tarkastellaan Suomessa asuvia ja omaa eläkettä saavia, muodostuu keskimääräiseksi kokonaiseläkkeeksi 1 415 euroa kuukaudessa (taulukko alla).

Suomessa asuvien omaa eläkettä saavien keskimääräinen kokonaiseläke eläkkeen rakenteen ja sukupuolen mukaan 31.12.2010.

 MiehetNaisetKaikki
Keskimääräinen kokonaiseläke €/kk1 6101 2581 415
- Työeläkkeen osuus1 4631 0681 245
- Kelan eläkkeen osuus122172149
- SOLITA-eläkkeen osuus251821
Eläkkeensaajien lukumäärä601 100 742 7001 343 800
Taulukko ei sisällä osa-aikaeläkettä saavia.

Lähde: Eläketurvakeskus, Heidi Nyman

Alkavat työeläkkeet keskimäärin 1 658 euroa kuukaudessa

Uudet alkavat työeläkkeet ovat keskimääräisesti korkeampia kuin jo maksussa olevat työeläkkeet. Tämä johtuu pääasiassa nuorempien ikäluokkien korkeammista eläkettä kartuttavista palkoista sekä pidemmistä karttumisajoista.

Keskimääräistä eläkettä kuvaava luku voi vaihdella paljon riippuen näkökulmasta ja tarkasteltavasta joukosta.

Vuoden 2011 aikana omaan työuraan perustuvalle vanhuuseläkkeelle siirtyneillä keskimääräinen työeläke oli 1 658 euroa kuukaudessa, joka on noin 243 euroa korkeampi kuin kokonaiseläke kaikilla eläkkeensaajilla (taulukko alla).

Työeläkkeessä ei ole euromääräistä eläkekattoa.

Omaan työuraan perustuvaa eläkettä saavat 31.12.2011 ja työeläkkeelle siirtyneet sekä keskimääräinen työeläke eläkelajeittain.

 Työeläkettä saavat (kaikki)Työeläkkeelle 2011 siirtyneet
EläkelajiLukumääräKeskieläke €/kkLukumääräKeskieläke €/kk
     
Vanhuuseläke1 076 9001 27046 7001 658
Työkyvyttömyyseläke202 90095623 0001009
Työttömyyseläke13 3001 2791 3001 478
Maatalouden erityiseläke22 200624700823
Kaikki1 264 600 1 236  71 6001 439
  
Lähde: Eläketurvakeskus, Heidi Nyman

Työeläkkeen jäädessä pieneksi Kela maksaa asumisajan perusteella määräytyvää kansaneläkettä ja takuueläkettä. Ne molemmat etuudet ovat työeläkevähenteisiä eli eläkkeen määrä pienenee työeläkkeen kasvaessa.

Kansaneläkettä ei makseta lainkaan työeläkkeen määrän ylittäessä yksin asuvalla 1 212,21 euroa kuukaudessa ja avo- tai avioliitossa olevalla 1 079,71 euroa kuukaudessa (vuonna 2011).

Takuueläkettä maksetaan, jos eläketurva muuten jää alle 687,74 euroa kuukaudessa. Kaikki eläketulot vähentävät täysimääräisesti takuueläkettä. Eläketasoon vaikuttavat useat tekijät.

Oikopolut:

Elinaikakerroin sopeuttaa työeläkkeen eliniän nousuun

Elinaikakerroin on automaattinen vakauttaja, jolla ansaittu työeläke sopeutetaan eliniän nousuun.

Jos keskimääräinen elinaika pitenee, alentaa elinaikakerroin karttunutta kuukausieläkettä. Elinaikakertoimen kuukausieläkettä pienentävää vaikutusta voi tasoittaa jatkamalla työuraa pidempään. Kertoimen tarkoituksena on ohjata osa kasvavasta elinajasta työuran aktiivivuosiin ja rajoittaa näin elinajan pitenemisestä johtuvaa eläkekustannusten kasvua.

Elinaikakerroin lasketaan vuosittain erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä. Kerroin määritellään viiden edeltäneen vuoden kuolevuustilastojen perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa kertoimen vuosittain.

Elinaikakertoimen vaikutus eläkkeeseen, kompensoivan lisätyöskentelyn tarve ja arvio elinajan pidentymisestä kävuosittain esitetaan elinaikakerroin-sivustolla, jossa aihepiiristä laajemmin.

Elinaikakerroin otettiin käyttöön vuonna 2010, ja vuonna 1948 syntyneet ovat vanhin ikäluokka, joiden alkaviin vanhuuseläkkeisiin kerroin vaikuttaa.

Vuoden 2012 vahvistettu elinaikakerroin (0,98531) pienentää 1,649 prosenttia vuonna 1950 syntyneiden vuonna 2012 tai sen jälkeen alkavia työeläkelain mukaisia vanhuuseläkkeitä. Kerroin pienentää myös vuonna 2012 myönnettäviä työkyvyttömyyseläkkeitä ja perhe-eläkkeitä.

Oikopolut:

Indeksit vaikuttavat eläketasoon

Työeläkkeiden indeksiturvan tavoitteena on osaltaan

  • varmistaa eläkkeelle siirtyvän henkilön aktiiviaikaiseen tulotasoon nähden kohtuullinen eläkkeen alkumäärä ja
  • maksussa olevan eläkkeen ostovoiman säilyminen.

Työeläkeindeksi
Työeläkeindeksillä tarkistetaan maksussa olevat eläkkeet.

Työeläkeindeksiä käytetään kaikkien maksussa olevien työeläkkeiden tarkistamiseen eläkkeensaajan iästä ja eläkkeen alkamisajasta riippumatta.

Työeläkeindeksiin vaikuttaa sekä ansioiden että hintojen kehitys. Palkkojen paino indeksissä on 20 ja hintojen 80 prosenttia.

Kaikkia maksussa olevia työeläkkeitä tarkistetaan vuosittain tammikuun alussa työeläkeindeksillä. Vuonna 2012 työeläkeindeksin pisteluku 2407 korottaa maksussa olevia työeläkkeitä 3,61 prosenttia.

Palkkakerroin
Palkkakertoimella tarkistetaan työuran aikaiset ansiot.

Palkkakertoimeksi kutsutaan indeksiä, jolla korotetaan ennen eläkkeelle jäämistä ansaittuja tuloja. Uutta eläkettä määrättäessä palkkakertoimella työuran aikaiset palkat ja työtulot tarkistetaan eläkkeen alkamisvuoden tasoon.

Palkkakertoimessa hintatason muutoksen osuus on 20 prosenttia ja palkansaajien ansiotason muutoksen 80 prosenttia.

Vuoden 2012 palkkakerroin nousi 3,03 prosenttia edellisvuodesta, ja sen pisteluku on 1,291.

Oikopolut:

30.03.2011