EU:n sosiaaliturva-asetus

Euroopan unionissa jäsenvaltioiden välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaa säätelee EU:n sosiaaliturva-asetus 883/2004, joka tuli voimaan 1.5.2010. Tätä ennen oli voimassa asetus 1408/71. EU:n sosiaaliturva-asetuksen perusteella ratkaistaan, minkä maan sosiaaliturvan piiriin EU:n alueella liikkuva henkilö kuuluu. EU-säännökset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansalliset lait.

Uusi asetus 883/2004 koskee toistaiseksi vain EU-maita. Vanhaa asetusta 1408/71 sovelletaan siis edelleen ETA-maissa ja Sveitsissä liikkuviin henkilöihin.

EU-maat: Belgia, Bulgaria, Espanja, Hollanti, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari ja Viro.

ETA-maat: Islanti, Liechtenstein ja Norja.

EU:n sosiaaliturva-asetusta 883/2004 sovelletaan seuraaviin sosiaaliturvan aloihin:

sairausetuudet
äitiysetuudet ja vastaavat isyysetuudet
työkyvyttömyysetuudet, mukaan lukien ne, joiden tarkoituksena on ansiokyvyn ylläpitäminen tai parantaminen
vanhuusetuudet
perhe-eläke-etuudet
työtapaturma- ja ammattitautietuudet
kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset (hautausavustus)
työttömyysetuudet
varhaiseläke-etuudet (osa-aikaeläke)
perhe-etuudet (lapsilisät).

Asetus koskee vain lakisääteistä sosiaaliturvaa. Siten esimerkiksi työehtosopimuksiin perustuvat eläkejärjestelmät, jotka ovat yleisiä Euroopan maissa, jäävät asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Asetusta sovelletaan:

EU-maiden kansalaisiin, jotka asuvat jossakin EU-maassa
EU-maissa asuviin pakolaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa
kolmansien valtioiden kansalaisiin (poikkeuksena Tanska ja Iso-Britannia).

Aiheesta muualla:

25.10.2011