Yhdysvaltojen eläkejärjestelmä

Yleistä

 Valuuttakurssi:  1 USD = 0,7625 EUR  (07/2013 keskikurssi)
 Väkiluku:  317 milj.  (07/2013 arvio)
 Odotettavissa oleva elinikä:
 – Miehet:  76,19 v.  (2013 arvio)
 – Naiset  81,17 v.  (2013 arvio)
 Vanhushuoltosuhde (65+/15–64 v.):  20,96  (2013 arvio)
 BKT:n reaalikasvu:  2,2 %  (2012 arvio)
 Inflaatio:  1,6 %  (2012)
 Keskipalkka:  3 769 $/kk (n. 2 874 €)  (05/2011)
 Keskimääräinen eläke:  1 230 $/kk (n. 938 €)  (2012)
 Eläkemenot BKT:sta:  6 %  (2008)

Yhdysvalloissa on lakisääteinen yleinen työeläkejärjestelmä, jota kutsutaan OASDI-järjestemäksi (Old Age, Survivors and Disability Program). Siitä myönnetään vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Vähimmäistoimeentulo taataan verovaroin rahoitettavalla SSI-toimeentuloavustuksella, joka on tulo- ja varallisuusharkintainen.

OASDI-järjestelmä kattaa lähes kaikki yksityisen sektorin palkansaajat ja yrittäjät sekä osittain myös julkisen sektorin työntekijät. Vuonna 2011 työntekijänä tai yksityisyrittäjänä järjestelmässä vakuutettuina oli noin 158 miljoonaa henkilöä, noin 94 % työvoimasta.

Yhdysvaltain eläkejärjestelmän osalta viimeisten vuosikymmenten aikana suurin muutos on tapahtunut työnantajan tarjoamassa lisäeläketurvassa, jossa etuusperusteisten järjestelmien suosio on romahtanut yksityisellä sektorilla. Tilalle ovat tulleet erilaiset maksuperusteiset ja hybridijärjestelmät.

Lisäeläkejärjestelmät ovat työnantajan järjestämiä tai työmarkkinoilla sovittua eläketurvaa. Yksityinen eläkesäästäminen ja eläkeaikainen työnteko muodostavat myös usein merkittävän osuuden eläkeläisen toimeentulosta. Varsinaista asumisperusteista kansaneläkejärjestelmää ei ole.

Vuonna 2012 eläkkeelle siirtyi 5,7 miljoonaa henkilöä. Näistä 48 % siirtyi vanhuuseläkkeelle ja 17 % työkyvyttömyyseläkkeelle sekä 35 % alkoi saada perhe-eläkettä.

Keskimääräiset kuukausittaiset lakisääteiset eläkkeet (joulukuu 2012):  Miehet  Naiset
 Työntekijät
 Vanhuuseläkeläiset  1 417 $ (n. 1 080 €)  1 103 $ (n. 841 €)
 Työkyvyttömät  1 256 $ (n. 958 €)  993 $ (n. 757 €)
 Puolisot
 Vanhuuseläkeläisten puolisot  443 $ (n. 338 €)  633 $ (n. 483 €)
 Työkyvyttömien puolisot  267 $ (n. 204 €)  306 $ (n. 233 €)
 Perhe-eläkkeen saajat
 Työkykyiset puolisot  1 057 $ (n. 806 €)  1 218 $ (n. 929 €)
 Työkyvyttömät puolisot  522 $ (n. 398 €)  723 $ (n. 551 €)
 Vanhemmat  771 $ (n. 588 €)  912 $ (n. 695 €)

Vanhuuseläke

Eläkeoikeus

Henkilöllä on oltava vanhuuseläkeoikeutta varten vähintään 40 vakuutusvuosineljännestä. Koska kalenterivuoden aikana voi ansaita enintään neljä vakuutusmaksuneljännestä, työskentelyä täytyy olla vähintään kymmenen vuotta.

Vakuutusvuosineljännes on kausi, jolloin henkilö on ansainnut vähintään 1 160 $ eli n. 885 € (v. 2013).

USA:n ja Suomen välisen sosiaaliturvasopimuksen perusteella vakuutusvuosineljännesten minimiedellytysten täyttämiseksi voidaan lukea hyväksi Suomen työskentelykausia. Henkilöllä on kuitenkin oltava vähintään kuusi USA:ssa täytettyä vakuutusvuosineljännestä.

Vanhuuseläkeikä nousee asteittain 67 vuoden ikään 2027 mennessä. Alla olevassa taulukossa tarkemmat siirtymäsäännökset.

 Syntymävuosi  Eläkeikä
 1943–1954  66 vuotta
 1955  66 v 2 kk*
 1956  66 v 4 kk*
 1957  66 v 6 kk*
 1958  66 v 8 kk*
 1959  66 v 10 kk*
 1960 ja sen jälkeen syntyneet  67 vuotta

* Eläkeikä nousee 2 kk/ikävuosi, kunnes se on 67 vuotta.

Varhennettu vanhuuseläke on mahdollista ottaa maksuun aikaisintaan 62 vuoden iässä. Tällöin jokainen vanhuuseläkeiästä varhennettu kuukausi alentaa eläkettä. Alennuksen suuruus on ensimmäisiltä 36 varhennetulta kuukaudelta 0,555 %/kk ja tämän jälkeen 0,416 %/kk.

Eläkkeelle jäämistä voi lykätä enintään 70-vuotiaaksi, jolloin saa lykkäyskorotuksen. Vuonna 1943 tai sen jälkeen syntyneillä korotus 8 % on vuodessa.

Vanhuuseläkkeellä olevan työntekijän puolisolle maksetaan puolison eläkettä lakisääteisestä eläkeiästä lähtien, jos hänellä ei ole oikeutta omaan vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka olisi vähintään 50 % puolison eläkkeestä.

Puolisoneläke voidaan myöntää myös varhennettuna samoin kuin varsinainen vanhuuseläke 62 vuoden ikäiselle, mutta eläkkeen määrä pienenee silloin pysyvästi. Puolisolla on kuitenkin iästä riippumatta oikeus eläkkeeseen, jos hän hoitaa alle 16-vuotiasta lasta. Lapsi voi olla minkä ikäinen tahansa, jos hän on vammautunut ennen kuin oli täyttänyt 22 vuotta.

Eläkkeellä olevan työntekijän alle 18-vuotiaalle lapselle (alle 19-vuotiaalle, jos koululainen; ei ikärajaa jos lapsi on vammautunut ennen kuin hän täytti 22 vuotta) maksetaan lapsen eläkettä.

Eläkkeen määräytyminen

Eläke lasketaan seuraavasti:

  1. Lasketaan vuodet 21 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta (aikaisintaan vuodesta 1951) 62 ikävuoden täyttämistä edeltävään kalenterivuoteen asti (tämä vuosi mukaan lukien). Vuosien lukumäärästä vähennetään viisi vuotta, jolloin saadaan ns. laskentavuosien lukumäärä.
  2. Selvitetään tulot kaikilta vuosilta 21 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta (aikaisintaan vuodesta 1951) eläkkeen myöntämistä edeltävään vuoteen asti.
  3. Jokaisen vuoden tulot siihen vuoteen asti, jona eläkkeensaaja täytti 60 vuotta (se mukaan lukien) tarkistetaan työntekijöiden keskiansioiden kehitystä seuraavalla indeksillä.
  4. Tarkasteltavista vuosista poistetaan niin monta huonotuloisinta, että jäljelle jää laskentavuosien lukumäärää vastaava määrä vuosia (yleensä 35 vuotta). Näiden vuosien tuloista lasketaan vuositulojen keskiarvo, joka jaetaan 12:lla ja saadaan henkilön keskimääräiset indeksillä tarkistetut kuukausiansiot (AIME, Average Indexed Monthly Earnings).
  5. Eläkkeen perusmäärä eli PIA (Primary Insurance Amount) vastaa kuukausieläkkeen määrää. Se lasketaan seuraavasti: 90 % keskimääräisistä kuukausiansioista (AIME) otetaan huomioon 791 dollariin (n. 603 €) asti.
    Tähän määrään lisätään 791–4 768 dollarin (n. 603–3 636 €) välisistä ansioista 32 %.
    Yli 4 768 dollarin (n. 3 636 €) ylittävistä mutta vakuutusmaksukaton alle jäävistä kuukausiansioista perusmäärään lisätään 15 %.
    Raja-arvoja tarkistetaan vuosittain työntekijöiden keskiansioiden (National Average Wage) muutoksen mukaan.
  6. PIA:ta tarkistetaan kuluttajahintaindeksillä eläkkeen alkamisvuoden tasoon vuodelta, jona henkilö täytti 62 vuotta ja sen jälkeisiltä vuosilta.Puolison eläke ja lapsen eläke ovat 50 % työntekijän eläkkeen perusmäärästä (PIA:sta).Yhden työntekijän vakuutuksen perusteella maksettavilla etuuksilla on katto. Oman, puolison ja lapsen eläkkeen enimmäismäärä voi olla yhteensä 150–180 % oman eläkkeen suuruudesta, jos eläkkeensaajalla on korkein mahdollinen eläkkeen perusmäärä (PIA). Eronneelle puolisolle maksettavaa eläkettä ei oteta huomioon.USA:lla on käytössä ansiokatto, jonka ylittävältä osalta eläkettä ei enää kartu. Vuonna 2013 eläkepalkkakatto on 113 700 $/vuosi (n. 86 696 €).

    Vuonna 2013 enimmäiseläke on 2 533 $/kk (n. 1 931 €) vanhuuseläkeiässä eläkkeelle jäävällä vakuutetulla, jonka ansiot ovat koko työhistorian ajan olleet vähintään eläkepalkkakaton suuruiset.

    Lakisääteisen vanhuuseläkkeen korvaustaso on muodostunut keskimäärin noin 40 prosentiksi keskituloisen työntekijän palkasta. Koska eläkettä kartuttavilla tuloilla on katto, jää korkeammilla tulotasoilla korvaustaso tätä matalammaksi. Eläke on siis tulojen kasvaessa aleneva prosentti henkilön keskimääräisestä kuukausitulosta.

Eläkkeen ja työnteon yhdistäminen

Vanhuuseläke on tuloharkintainen vanhuuseläkeikään asti. Vanhuuseläkeiän saavuttanut voi jatkaa työntekoa ilman, että eläkettä vähennetään.

Sinä vuonna, jona vakuutettu täyttää lakisääteisen eläkeiän, työtulot alentavat eläkettä, jos ne ylittävät 40 080 dollaria eli n. 30 561 € vuodessa (vuonna 2013). Eläke pienenee yhden dollarin jokaista kolmea dollaria kohden, jolla tulot ylittävät tulorajan. Huomioon otetaan kuitenkin vain kuukaudet ennen lakisääteisen eläkeiän täyttämistä.

Alle vanhuuseläkeiän olevat voivat vuonna 2013 ansaita 15 120 dollaria (n. 11 529 €) vuodessa ilman, että eläke pienenee. Tämän ylittävistä tuloista eläkettä pienennetään yhdellä dollarilla kahta ylittävää dollaria kohti.

Työkyvyttömyyseläke

Eläkeoikeus

Eläke maksetaan täyden työkyvyttömyyden perusteella henkilölle, joka ei lääketieteellisin perustein kykene mihinkään riittävän toimeentulon antavaan työhön. Riittäväksi toimeentuloksi katsotaan yli 1 010 dollarin (n. 770 €) kuukausitulot näkökykyiseltä ja 1 690 dollarin (n. 1 289 €) kuukausitulot sokealta vuonna 2013. Rajaa tarkistetaan vuosittain keskipalkkojen kehityksen mukaan. Työkyvyttömyyden tulee jatkua arviolta vähintään vuoden ja työkyvyttömyyden jatkumista tarkkaillaan määräajoin.

Vakuutetulla tulee olla 21 vuoden iän jälkeiseltä ajalta työkyvyttömyyshetkeen mennessä vähintään yksi vakuutusneljännes per vuosi. Eläkkeeseen tarvittavat vakuutusvuosineljännekset riippuvat vakuutetun iästä. Vakuutusvuosineljänneksiä vaaditaan enintään 40, joista edeltävän 10 vuoden ajalta vähintään 20.

Työkyvyttömyyseläkkeeseen on oikeus henkilöllä, joka on ”täysin vakuutettu” (fully insured) eli jolla on yhtä paljon vakuutusmaksuneljänneksiä (credit) kuin on vuosia 21 ikävuoden täyttämistä seuraavasta vuodesta työkyvyttömäksi tulemiseen.

Lisäksi maksuneljänneksiä tulee olla 20 työkyvyttömyyden alkamisen ja sitä välittömästi edeltävien 40 kalenterivuosineljänneksen aikana. Tämä merkitsee käytännössä yleensä työskentelyä viitenä vuotena viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Alle 31-vuotiaana työkyvyttömäksi tulevalta edellytetään, että vakuutetulla on vakuutusmaksuneljänneksiä puolet siitä kalenterivuosineljänneksien määrästä, joka on kulunut 21 vuoden täyttämisestä työkyvyttömyyden alkamiseen, kuitenkin vähintään kuusi maksuneljännestä.

Eläkkeen määräytyminen

Eläke määräytyy periaatteessa samoin kuin vanhuuseläke. Eläkkeen perusmäärä (PIA) lasketaan niiden tulojen perusteella, jotka työntekijällä on ollut 21 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta työkyvyttömyyden alkamiseen asti.

Laskentavuosia määrättäessä voidaan vähentää viisi vuotta, jos henkilö on täyttänyt 47 vuotta. Tätä nuoremmilla vähennysvuosien määrä vähenee iän myötä:

  • Alle 27-vuotiaalta vuosia ei voida vähentää lainkaan
  • 27–31-vuotiailla vähennysvuosien määrä on yksi
  • 32–36-vuotiailla kaksi
  • 37–41-vuotiailla kolme
  • 42–46-vuotiailla neljä.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan työntekijän puolisolle ja lapsille voidaan maksaa puolison eläkettä ja lapsen eläkettä samoin kuin vanhuuseläkkeellä olevan puolisolle ja lapsille.

Perhe-eläke

Eläkeoikeus

Perhe-eläkettä maksetaan sekä nais- että miesleskille, edunjättäjän lapselle ja edunjättäjästä taloudellisesti riippuvalle vanhemmalle tai entiselle puolisolle.

Eläkkeensaajan muut kuin eläketulot vähentävät eläkkeen määrää, jos eläkkeensaaja on alle 70-vuotias. Muut tulot eivät vaikuta eläkkeen määrään, jos eläkkeen myöntämiseen on vaikuttanut lesken työkyvyttömyys.

Perheenjäsenillä ja entisellä puolisolla on oikeus perhe-eläkkeeseen, jos edunjättäjä oli kuollessaan ”täysin vakuutettu” (fully insured) eli hänellä oli vakuutusmaksuneljänneksiä yhtä monta kuin on vuosia 21 ikävuoden täyttämistä seuraavasta vuodesta eläketapahtumaan.

Edunjättäjän iästä riippuen vakuutusmaksuneljänneksiä tulee olla vähintään kuusi ja enintään 40. Jos edunsaajalla on huollettavia lapsia, riittää, että edunjättäjällä on vähintään kuusi vakuutusmaksuneljännestä kuolemaansa edeltäneiden kolmen vuoden ajalta.

Perhe-eläke-etuuksia voidaan maksaa täytenä:

  • 60 vuotta täyttäneelle leskelle
  • 50 vuotta täyttäneelle työkyvyttömälle leskelle ja työkyvyttömälle entiselle puolisolle lesken iästä riippumatta, jos hänellä on huollettavanaan edunjättäjän alle 16-vuotias tai yli 16-vuotias vammautunut lapsi
  • 60 vuotta täyttäneelle entiselle puolisolle, jonka kanssa edunjättäjä oli naimisissa vähintään 10 vuotta
  • edunjättäjästä taloudellisesti riippuvaiselle 62 vuotta täyttäneelle vanhemmalle.

Etuutta saavan entisen puolisolta vaaditaan vähintään 10 vuoden pituinen avioliitto edunjättäjän kanssa. Ennen 60 vuoden ikää solmittu avioliitto lakkauttaa perhe-eläkkeen. Leskeneläke lakkaa, kun lesken oman vanhuuseläkkeen maksaminen alkaa ja leskeneläke on pienempi tai yhtä suuri kuin vanhuuseläke.

Eläkkeen maksaminen voidaan myös keskeyttää tai lopettaa, jos eläkkeensaajan muut kuin eläketulot ylittävät määrätyn tulorajan.

Lapseneläkettä voidaan maksaa:

  • alle 18-vuotiaalle naimattomalle lapselle
  • alle 19-vuotiaalle naimattomalle opiskelevalle lapselle
  • lapselle, joka tuli kykenemättömäksi työhön alle 22-vuotiaana ja on edelleen kykenemätön työhön.

Eläkkeen määräytyminen

Lakisääteisen eläkeiän saavuttaneen lesken leskeneläke on sen vanhuuseläkkeen perusmäärän (PIA) suuruinen lisättynä mahdollisilla lykkäyskorotuksilla, johon edunjättäjällä olisi kuollessaan ollut oikeus tai jota hänelle maksettiin.

Eläke myönnetään pysyvästi vähennettynä 60-vuotiaasta lakisääteiseen eläkeikään asti. Vähennys on 0,475 % jokaista kuukautta kohden, jolla eläke alkaa ennen kuin edunsaaja on täyttänyt lakisääteisen eläkeiän.

Alle 60-vuotiaalle työkyvyttömälle leskelle maksettavaa eläkettä vähennetään 60 vuoden iästä maksettavan eläkkeen tasoon. Lasta huoltavan alle 60-vuotiaan lesken eläke on 75 % edunjättäjän eläkkeen perusmäärästä.

Lapsen eläke on 75 % edunjättäjän eläkkeen perusmäärästä. Se voidaan maksaa leskeneläkkeen lisäksi.

Edunjättäjän vanhemmalle maksettava eläke on tavallisesti 82,5 % edunjättäjän eläkkeen perusmäärästä tai molemmille vanhemmille yhteensä 150 %.

Yhden edunjättäjän jälkeen maksettavat etuudet voivat yhteensä olla enintään samansuuruiset kuin vanhuuseläkkeen, puolisoeläkkeen ja lapsen eläkkeen yhteenlaskettu enimmäismäärä. Kun etuuksien yhteismäärää lasketaan, ei eronneelle puolisolle maksettavaa leskeneläkettä oteta huomioon.

Jos edunsaajalla on oikeus omaan eläkkeeseen OASDI-järjestelmästä, maksetaan leskeneläkkeenä (oman eläkkeen lisäksi) leskeneläkkeen ja oman eläkkeen erotus.

Muut kuin eläketulot vähentävät perhe-eläkkeen määrää samoin kuin ne vähentävät vanhuuseläkettä. Muut tulot eivät kuitenkaan vaikuta työkyvyttömälle leskelle myönnettävään eläkkeeseen eivätkä 70 vuotta täyttäneen eläkkeensaajan eläkkeeseen.

Eläketurva avioeron yhteydessä

Eronneelle puolisolle voidaan maksaa puolison eläkettä ja leskeneläkettä, jos avioliitto kesti vähintään 10 vuotta. Puolisoneläke voidaan myöntää aikaisintaan 62 vuoden iässä ja eronneen puolison leskeneläke 60 vuoden iässä.

SSI-toimeentuloavustus

Jos lakisääteinen työeläke jää alle vähimmäistoimeentuloon vaadittavan määrän, Yhdysvalloissa pysyvästi asuvilla työkyvyttömillä, sokeilla ja 65 vuotta täyttäneillä henkilöillä on sosiaaliturvalain mukaan oikeus toimeentuloavustukseen (Supplemental Security Income, SSI).

SSI-järjestelmä kattaa koko liittovaltion ja takaa yhtenäisen vähimmäistoimeentulotason kaikille maassa asuville. Avustus on tulo- ja varallisuusharkintainen. Avustuksen määrää tarkistetaan vuosittain kuluttajahintaindeksin muutoksen mukaan.

Vuonna 2013 liittovaltion maksama avustus on lähtökohtaisesti 710 $/kk (n. 541 €) henkeä kohti ja 1 066 $/kk (n. 813 €) pariskuntaa kohti. Vuonna 2012 keskimääräisen avustuksen määrä jäi 519 dollarin (n. 396 €) kuukausitasolle.

Vuonna 2012 noin 2,76 miljoonaa (4 %) OASDI-järjestelmän edunsaajaa sai myös toimeentuloavustusta SSI-järjestelmästä. Kokonaisuudessaan SSI-järjestelmän edunsaajia oli 8,3 miljoonaa

Lisäeläkejärjestelmät

Yleistä

Yhdysvalloissa työnantajan ei ole pakollista järjestää lisäeläketurvaa, ja lisäeläketurvasta voidaan sopia myös työmarkkinoilla. Työnantajan järjestämää lisäeläketurvaa on noin puolella yksityisen sektorin työntekijöistä.

Julkisen sektorin lisäeläkejärjestelmien kattavuus onkin korkeampaa kuin yksityisellä sektorilla. Tähän on ollut osittain syynä lakisääteisen työeläketurvan puuttuminen useilta julkisen sektorin työntekijöiltä, toisin kuin yksityisellä puolella, sekä myös usein automaattinen liittyminen työnantajan järjestelmään.

Jos työnantaja aikoo järjestää lisäeläketurvaa, on lisäeläkejärjestelmän täytettävä lisäeläkelainsäädännön velvoitteet, jotta sekä työnantajan että työntekijän eläkemaksut olisivat verotuksessa vähennyskelpoisia.

Lisäeläkejärjestelmät ovat Yhdysvalloissa joko maksuperusteisia (Defined Contribution), etuusperusteisia (Defined Benefit) tai näiden yhdistelmiä (hybridi). Yksityisellä sektorilla etuusperusteiset järjestelmät ovat menettäneet suosiotaan jo vuosikymmeniä, mutta niihin kuuluu yhä noin viidennes vakuutetuista. Suosiotaan ovat puolestaan lisänneet maksuperusteiset järjestelmät, joihin kuuluu jo noin 80 prosenttia yksityisen sektorin lisäeläkevakuutetuista.

Työnantajalla voi olla myös useita järjestelmiä. Tällöin on mahdollista kuulua sekä etuus- että maksuperusteiseen järjestelmään. Hybridijärjestelmät ovat edelleen suhteellisen harvinaisia. Hybridit tilastoidaan etuusperusteisiin järjestelmiin, ja niissä vakuutettuja oli 31 prosenttia kaikista etuusperusteisten järjestelmien vakuutetuista vuonna 2007.

Julkisella sektorilla lisäeläkejärjestelmät ovat yhä lähes kauttaaltaan etuusperusteisia, joskin maksuperusteisia järjestelmiä on alettu tarjota yhä enemmän etuusperusteisten rinnalla.

Etuusperusteiset järjestelmät

Eläke-etuuksina maksetaan vanhuuseläkkeitä ja leskeneläkkeitä. Leskeneläkkeen täytyy sisältyä eläke-etuuksiin vanhuuseläkkeen lisäksi, mikäli työntekijän puoliso ei kirjallisesti luovu oikeudestaan leskeneläkkeeseen.

Lapseneläkkeet ovat harvinaisia. Työkyvyttömyyseläke on usein järjestetty eläkevakuutuksesta erillisenä pitkäaikaisena ansionmenetyskorvauksena.

Eläkeikä on yleensä 65 vuotta. Erilaiset varhennetut eläkejärjestelyt ovat yleisiä. Varhennetulle eläkkeelle voi usein siirtyä 55 vuoden iässä.

Etuusperusteisessa järjestelmässä vanhuuseläke on useimmiten tietty prosenttiosuus loppupalkasta kerrottuna vakuutusvuosien määrällä. Eläke voi myös määräytyä koko työuran ansioiden perusteella. Eläkkeen määrästä vähennetään tavallisesti lakisääteisestä eläkejärjestelmästä maksettava eläke.

Kokonaiseläkkeen tavoitetasoksi on usein asetettu 50–75 % eläkkeelle jäämistä edeltävistä keskiansioista 30 tai 40 palvelusvuoden jälkeen. Varhennetut eläkkeet maksetaan usein vakuutusmatemaattisesti vähennettyinä, mutta tavallista on myös, että 62 vuoden iästä maksetaan koko siihen mennessä karttunut vanhuuseläke ilman vähennystä.

Leskeneläkkeen täytyy olla vähintään 50 % edunjättäjän eläkkeestä. Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden perusteella maksettava korvaus on yleensä 50–70 % palkasta yhdessä lakisääteisen työkyvyttömyyseläkkeen kanssa.

Eläke voidaan maksaa myös kertakorvauksena. Viime vuosina kertakorvauksia maksavien järjestelmien määrä on yleistynyt.

Maksuperusteiset järjestelmät

Maksuperusteisia järjestelmiä on useita erilaisia, mm. 401(k)-järjestelmät, joissa vakuutusmaksut vähennetään tuloista ennen verotusta, ”Stock Bonus Plan”, jossa etuudet perustuvat yrityksen osakkeisiin sekä ns. IRA-järjestelmät (Individual Retirement Arrangements), jotka voivat olla joko yksilöllisiä eläketilejä tai vakuutussopimuksia.

Tuleva eläke määräytyy maksettujen maksujen ja niille saadun tuoton perusteella. Pension Benefit Guaranty Corporation (PBGC) ei turvaa maksuperusteisten järjestelmien eläkkeitä.

401(k)-järjestelmät ovat saaneet nimensä siitä, että ne täyttävät lisäeläkelain kohdan 401(k) säännökset, joissa määrätään mm. vakuutusmaksujen enimmäismäärästä. Säännökset asettavat 401(k)-järjestelmille tiukemmat kriteerit kuin muille lisäeläkejärjestelmille.

Järjestelmän rahoittaa yleensä työntekijä, työnantaja voi osallistua rahoitukseen, jolloin työnantajan maksu riippuu yleensä työntekijän maksusta. Vuonna 2013 vakuutusmaksut voivat 401(k)-järjestelmässä olla enintään 17 500 $ (n. 13 344 €) ja yli 50-vuotiaille 23 000 $ (n. 17 538 €).

Vakuutetulle voidaan myöntää oikeus nostaa varoja tililtä ennen eläkeikää. Eläkkeet maksetaan usein kertakorvauksena. Työntekijälle syntyy oikeus karttuneeseen eläkkeeseen riippumatta työsuhteen jatkumisesta joko siten, että kolmen vuoden työsuhteen perusteella syntyy oikeus koko karttuneeseen eläkkeeseen, tai siten, että kahden työvuoden jälkeen on oikeus 20 prosenttiin karttuneesta eläkkeestä ja prosenttiosuus kasvaa vuosittain kunnes se on 100 % viimeistään kuuden työvuoden jälkeen.

Oikopolut:

Rahoitus

USA:n eläkejärjestelmä perustuu pääosin jakojärjestelmään. Rahoitukseen osallistuvat työnantajat, työntekijät ja valtio. Verotuksen yhteydessä perittävät vakuutusmaksut ja valtion osuudet siirretään ns. puskurirahastoon. Puskurirahastoja on kaksi kappaletta, vanhuus- ja perhe-eläkerahasto sekä työkyvyttömyyseläkerahasto.

Eläkevakuutusmaksua (OASDI) peritään palkkakaton (113 700 $ eli 86 696 € v. 2013) alle jäävästä palkasta:

  • työnantajalta 6,2 %
  • työntekijältä 6,2 %
  •  yhteensä 12,4 %.

Yrittäjän vakuutusmaksu on 12,4 % palkkakaton alle jäävästä yrittäjätulosta. Yksityisyrittäjät saavat myös eläkemaksuja helpottavan erityisen verovähennyksen.

Maksuprosentit ovat olleet jo useita vuosia samalla tasolla (tosin vuosina 2011–2012 palkansaajilla yhteensä 8,4 % ja yrittäjillä 10,4 %). Eläkepalkkakattoa on kuitenkin nostettu keskipalkkojen kehityksen mukaisesti.

OASDI-järjestelmä on ollut pitkään ylijäämäinen ja puskurirahastoihin on kertynyt vuosikymmenten aikana merkittävä varallisuus. Vuoden 2010 lopussa rahastoissa oli yhteensä 2,6 biljoonan dollarin (n. 1,99 biljoonaa euroa) verran varoja, jotka ovat sijoitettuna erityisiin liittovaltion obligaatioihin.

Sairausvakuutusmaksulla (Medicare) rahoitetaan yli 65-vuotiaiden ja työkyvyttömien sairaalakustannukset. Maksu on sekä työnantajalta että työntekijältä 1,45 % palkasta ilman palkkakattoa, yhteensä 2,9 %.

Maksussa olevia lakisääteisiä eläkkeitä tarkistetaan elinkustannusindeksin (COLA-indeksi) muutosten mukaisesti. Jos puskurirahastoina toimivien vanhuus- ja perhe-eläkerahastojen varat ovat vähemmän kuin 20 % vuotuisesta eläkemenosta, on tarkistuksia mahdollisuus rajoittaa.

Lakisääteistä velvoitetta lisäeläkkeiden tarkistamiseen ei ole.

Yksityisen sektorin lisäeläkejärjestelmät ja liittovaltion FERS-järjestelmä ovat täysin rahastoituja järjestelmiä. Samoin osavaltio- ja paikallishallinnon eläkejärjestelmät ovat yleensä täysin rahastoituja.

Oikopolut:

Hallinto

Lakisääteisten OASDI-eläkejärjestelmän ja SSI-järjestelmän hallinnosta, lainsäädännöstä ja eläkkeiden maksamisesta vastaa Sosiaaliturvan keskushallinto (Social Security Administration, SSA). Sen ylimpänä johtajana toimii presidentin nimeämä komissaari (Commissioner), joka nimitetään kuuden vuoden määräajaksi. SSA:n paikallishallinnosta vastaavat keskus-, alue- ja piiritoimistot.

Valtion verovirasto (The Internal Revenue Service, IRS) kerää vakuutusmaksut veron ennakonpidätyksen yhteydessä. Valtiovarainministeriö (Department of the Treasury) huolehtii järjestelmän rahastoista.

Työnantajakohtaisten ja työmarkkinasopimuksiin perustuvien lisäeläkejärjestelmien toiminta on hyvin valvottua ja säädeltyä. Lisäeläkejärjestelmien hallintomuoto on yleensä trusti- tai yhdistetty trusti-vakuutusyhtiöjärjestely, joissa valtuutettujen muodostama johtokunta (board of trustees) johtaa eläkerahaston hallintoa ja toimeenpanoa. Johtokunta vastaa eläkemaksuista, niiden sijoituksista sekä etuuksien maksamisesta.

Lisäeläkkeet voivat olla myös järjestetty vakuutusyhtiössä, pankissa tai eläkerahastopalveluyrityksissä (mutual fund provider). Tällöin niiden ei tarvitse olla trust-järjestelyn mukaisia, jos eläkejärjestelmä on tehty vakuutusmuotoiseksi.

Yksityisen sektorin lisäeläkejärjestelmien täytyy noudattaa ERISA-säännöksiä. ERISA-säännökset koskevat rahoituksen osalta erityisesti etuusperusteisia järjestelmiä, mutta myös muiden velvoitteiden kohdalta maksuperusteisia järjestelmiä. ERISA määrittelee minimistandardit sekä informaatiovelvoitteet, joita järjestelmien tulee noudattaa. ERISA-säännösten noudattamista valvoo työministeriö (Department of Labor).

ERISA:ssa säädetään myös Pension Benefit Guaranty Corporation -vakuutusyhtiöstä. PBGC on liittovaltion hallinnoima yhtiö, joka turvaa yksityisen sektorin etuusperusteiset eläke-etuudet tilanteessa, jossa järjestelmä lakkautetaan, eikä rahaston varat riitä karttuneiden etuuksien maksuun.

Julkisen sektorin eläkejärjestelmät eivät kuulu ERISA:n tai PPA:n (Pension Protection Act) alaisuuteen Ne eivät ole myöskään PBGC:ssä vakuutettuja, mutta maksuperusteisissa järjestelmissä noudatetaan verohallinnon asettamia maksurajoja.

Julkisella sektorilla liittovaltion siviilihenkilöstön eläkejärjestelmiä (FERS ja CSRS) sen sijaan hallinnoi U.S. Office of Personnel Management (OPM).

Aiheesta muualla: 

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: ANTTI MIELONEN