Norjan eläkejärjestelmä

Valuuttakurssi: 1 NOK = 0,1284 EUR (06/2013 keskikurssi)
Väkiluku: 4,7 milj. (07/2013 arvio)
Odotettavissa oleva elinikä:
– Miehet: 77,76 v. (2013 arvio)
– Naiset: 83,27 v. (2013 arvio)
Vanhushuoltosuhde (65+/15–64 v.): 25,6 (2013 arvio)
BKT:n reaalikasvu: 3,1 % (2012 arvio)
Inflaatio: 0,6 % (2012 arvio)
Keskipalkka: 37 300 NOK/kk (n. 4 790 €) (2012)
Keskimääräinen eläke: 17 659 NOK/kk (n. 2 267 €) (06/2013)
Eläkemenot BKT:sta: 9,3 % (2010)

Lakisääteinen eläkejärjestelmä on osa kansanvakuutusjärjestelmää (Folketrygden), josta maksetaan asumisperusteisia peruseläkkeitä ja työntekoon perustuvia lisäeläkkeitä. Molempia eläkkeitä maksetaan vanhuuseläkkeinä, työkyvyttömyyseläkkeinä ja perhe-eläkkeinä.

Norjassa on lisäksi useita ammatti-, toimiala- tai työnantajakohtaisia lisäeläkejärjestelmiä (tjenestepensjonsordninger). Näistä vain valtion palveluksessa olevien, sairaanhoitajien, kalastajien ja merimiesten eläkejärjestelmät ovat EU:n sosiaaliturvakoordinaation piirissä.

Norjan viimeisintä eläkeuudistusta valmisteltiin 10 vuotta, kunnes se pääosiltaan tuli voimaan vuoden 2011 alussa. Pakolliset työmarkkinaeläkkeet tulivat osana uudistusta voimaan vuonna 2006 ja eläkkeen kartuttamis- ja indeksointisäännöt vuonna 2010. Uusien sääntöjen mukaan vanhuuseläke karttuu maksuperusteisesti. Eläkeikä muutettiin joustavaksi ja eläkkeen laskennassa otettiin käyttöön Suomen elinaikakerrointa vastaava mekanismi, joka sopeuttaa eläkkeen määrän elinajanodotteen kehitykseen. Eläkeuudistus tulee voimaan asteittain ja voimassa ovat siirtymäkauden säännökset.

Eläkeuudistuksen viimeisimmässä vaiheessa uusitaan työkyvyttömyyseläkejärjestelmä, joka tulee voimaan vuoden 2015 alusta lähtien.

Etuudet ja eläkkeen määräytyminen

Norjassa myönnetään vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä. Jotta henkilö voi saada eläkettä Norjasta, tulee hänellä olla vähintään kolmen vuoden jäsenyys Norjan sosiaaliturvassa siellä asuvana tai työskentelevänä. Näistä kolmesta vuodesta kaksi voi olla Suomessa tai muussa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä vakuutettuja asumis- tai työskentelykausia.

Perusmäärä

Perusmäärä (grunnbeløp, G) on keskeinen käsite koko Norjan sosiaalivakuutuksessa. Eläkepalkkakatto ja eläkkeet ovat sidottuja perusmäärään ja määräytyvät suhteessa siihen. Perusmääriä tarkistetaan ansiotason muutoksen mukaan vuosittain toukokuun alusta.

Aiheesta muualla:

Eläkeikä

Lakisääteinen eläkeikä on 1.1.2011 alkaen joustava 62 ja 75 ikävuoden välillä. Ennen vuotta 1943 syntyneiden vanhuuseläkeikä on edelleen 67 vuotta, ja sitä voi lykätä korkeintaan 70 ikävuoteen.

Vanhuuseläke

Siirtymäsäännökset

Vuonna 1942 ja aikaisemmin syntyneiden eläke lasketaan kokonaan vanhojen sääntöjen mukaan. Eläkeikä on 67 vuotta eikä joustava eläkeikä koske heitä. He voivat kartuttaa työeläkettä korkeintaan 70 ikävuoteen asti, jos jatkavat töitä. Tätä ikäluokkaa koskevat vain vuonna 2010 voimaan tulleet indeksijärjestelmän muutokset.

Vuosina 1943–1953 syntyneiden eläke lasketaan myös kokonaan vanhojen sääntöjen mukaan. Mutta koska heidän eläkeikänsä on joustava 62 ja 75 ikävuoden välillä, eläkkeelle jäämisikä vaikuttaa eläkkeen määrään erillisen jakoluvun (forholdstall) kautta.

Vuosina 1954–1962 syntyneiden eläke lasketaan osittain vanhojen sääntöjen mukaan ja osittain uusien. Elinajanodote ja jakoluku vaikuttavat eläkkeen määrään. Vuonna 1954 syntynyt saa vielä yhdeksän kymmenesosaa (9/10) eläkkeestään vanhan laskennan mukaisesti, vuonna 1962 syntynyt vain kymmenesosan (1/10). Ensimmäiset eläkkeet, joissa on mukana uuden järjestelmän mukaan karttunutta eläkettä, voivat alkaa vuonna 2016.

Vuonna 1963 tai sen jälkeen syntyneet saavat koko vanhuuseläkkeensä uusien sääntöjen mukaan. Ensimmäiset kokonaan uuden järjestelmän mukaan karttuneet eläkkeet voivat alkaa vuonna 2025.

Uudet säännöt

Uuteen vanhuuseläkkeeseen kuuluvat työhön perustuva ansaintaeläke (inntektspensjon) ja sitä täydentävä asumisperusteinen takuueläke (garantipensjon).

Lainmuutoksen jälkeen kaikki työ 13 ja 75 ikävuoden välillä kartuttaa eläkeoikeutta. Veronalaiset sosiaaliturvaetuudet ovat myös eläkettä kartuttavia ansiotuloja. Eläkkeeseen oikeuttavien ansioiden katto on noin 6 480 euroa kuukaudessa (eli 7,1 x ns. perusmäärä) vuonna 2013.

Työeläkkeeseen oikeuttavista ansioista kirjataan vuosittain 18,1 % henkilön nimiin kartuttamaan henkilön eläkepääomaa (pensjonsbeholdning). Eläkeiässä eläkepääoma muunnetaan eläkkeeksi jakamalla se jakoluvulla (delingstall). Jakoluku määritetään kullekin kohortille 61-vuotiaana ja se kuvaa elinajanodotteen pituutta kyseisen kohortin osalta. Jakoluku on sitä isompi mitä nuorempana eläke nostetaan ja eläke vastaavasti pienempi.

Asepalvelus, alle 6-vuotiaan lapsen hoito ja seniorin, sairaan tai toimintarajoitteisen henkilön palkaton hoito (omsorgsopptjening) kartuttaa myös eläkettä. Vanhuuseläkettä kertyy 4,5-kertaisen perusmäärän osalta.

Takuueläkkeeseen ovat oikeutettuja henkilöt, joilla on 16–66 ikävuoden ajalta vähintään kolme vuotta työhön perustuvaa vakuutusaikaa. Tämä ei koske henkilöitä, jotka ovat olleet vakuutettuja muista syistä (esim. asumisperusteisesti) vähintään 20 vuoden ajan. Takuueläkkeen määrään vaikuttaa siviilisääty ja avio-/avopuolisontulot.

Itse takuueläkkeen suuruus määräytyy vakuutusjakson pituuden perusteella. 40 vuoden vakuutusaika takaa täyden takuueläkkeen, ja sitä lyhyempi aika vähentää eläkkeen määrää. Täysi takuueläke on 2 x perusmäärä yksinasuvalle ja 1,85 x perusmäärä avio-/avoliitossa olevalle. Ansaintaeläkkeestä 80 % vähentää takuueläkettä.

Vanhuuseläkkeen voi nostaa täytenä tai eriasteisena osaeläkkeenä (20-, 40-, 50-, 60- tai 80-prosenttisena).

Vanhat säännöt

Vanhojen sääntöjen mukaisesti vanhuuseläke koostuu peruseläkkeestä (grunnpensjon), työeläkejärjestelmän lisäeläkkeestä (tilleggspensjon) ja/tai erityislisästä (særtillegg) sekä mahdollisesta tulosidonnaisesta lasten ja puolison eläkelisästä (pensjonstillegg).

Norjan vanhan eläkelain mukaan täysi vanhuuseläke karttuu 40 vuodessa. Täysi peruseläke ilman eläkelisää on ns. perusmäärän (G, grunnbeløp) suuruinen. Lisäeläke on 42 % 20 parhaan vuoden keskiansioista. Portaittainen tulokatto n. 10 950 € kuukausituloihin asti (eli 12 x ns. perusmäärä).

Peruseläke (grunnpensjon) ja sen korotukset

Vähimmäiseläketaso määritellään erilaisten taksojen, siviilisäädyn ja puolison/kumppanin tulojen perusteella. Peruseläkkeeseen ovat oikeutettuja henkilöt, joilla on 16–66 ikävuoden ajalta vähintään kolme vuotta vakuutusaikaa. Henkilö, joka ei enää ole vakuutettu, on oikeutettu eläkkeeseen, jos hän on asunut maassa vähintään 20 vuotta tai hänellä on oikeus kansanvakuutuksen lisäeläkkeeseen.

Peruseläke lasketaan vakuutusajan perusteella, eikä sen suuruus riipu työuran ansioista tai maksetuista sosiaalietuisuuksista. Täysi peruseläke edellyttää vähintään 40 vuoden vakuutusjaksoa. Jos vakuutusaikaa ei ole täyttä 40 vuotta, pienenee eläkkeen perusmäärä, siihen mahdollisesti maksettava puoliso- ja lapsikorotus sekä eläkelisä 1/40 jokaista puuttuvaa vuotta kohti.

Eläkettä varten vakuuttamattomien, alle 20 vuoden vakuutusajan (esim. asumisperusteisesti vakuutettujen) henkilöiden peruseläke lasketaan lisäeläkkeen ja vakuutusajan pituuden mukaisesti.

Lähtökohtaisesti täysi peruseläke on ns. perusmäärän suuruinen. Mikäli kuitenkin eläkeläisen puoliso (tai entinen puoliso, jonka kanssa vakuutettu oli aiemmin naimisissa ja on yhteisiä lapsia tai on asunut yhdessä vähintään 12 kuukautta edellisestä 18 kuukaudesta) saa yli kaksinkertaisen perusmäärän suuruista eläkettä tai vuosituloa, peruseläkkeen suuruus on 85 % perusmäärästä.

Puolisokorotuksen voi saada 67 vuotta täyttänyt täyteen vanhuuseläkkeeseen oikeutettu henkilö, joka elättää eläkettä saamatonta puolisoaan (tai entinen puoliso, jonka kanssa oli ollut aiemmin naimisissa ja on yhteisiä lapsia). Korotuksen suuruus on enintään 25 % suurimman luokan mukaisesta vähimmäiseläkkeestä.

Alle 18-vuotiaita lapsia elättävä vanhuuseläkeläinen voi olla oikeutettu lapsikorotukseen, jota maksetaan lasta kohden enintään 20 % suurimman luokan mukaisen vähimmäiseläkkeen verran.

Mikäli eläkeläisen tulot ylittävät tietyn katon, huollettavan puolison tai lasten eläkekorotuksia pienennetään 50 prosentilla ylittävästä tulon osasta.

Erityislisä (særtillegg) ja eläkelisä (pensjonstillegg)

Ne ennen vuotta 1943 syntyneet eläkeläiset, joilla on pieni lisäeläke tai ei lisäeläkettä lainkaan, ovat oikeutettuja sosiaalivakuutusjärjestelmän erityislisään. Vuonna 1943 tai myöhemmin syntyneille vuonna 2010 tai myöhemmin myönnettyihin vanhuuseläkkeisiin voidaan myöntää eläkelisää. Lisäeläke (työeläke) vähentää eläkelisän määrää koko määrällään. Täysi eläkelisä on yhden perusmäärän suuruinen ja edellyttää vähintään 40 vuoden vakuutusaikaa.

Vähimmäiseläkkeen taso Edellytykset Määrä (G = perusmäärä)
Matala määrä (lav sats) Puoliso saa eläkettä 1,59 G (peruseläke 0,85 G + erityislisä 0,74 G)
Tavallinen määrä (ordinær sats) Puolisolla ei ole eläkettä, mutta tämän vuositulot ovat yli 2 G 1,85 G (peruseläke 0,85 G + täysi erityislisä 1 G)
Korkea määrä (høy sats) Yksinasuva eläkeläinen tai eläkeläinen, jonka puolison vuositulot ovat alle 2 G eikä puoliso ole eläkkeellä 2 G (täysi peruseläke 1 G + täysi erityislisä 1 G)
Erityismäärä (særskilt sats) Hoitaa yli 60-vuotiasta puolisoon ja puolisolisän edellytykset täyttyvät 3 G (täysi peruseläke 1 G + täysi  erityislisä 2×1 G)

Kansanvakuutuksen lisäeläke (tilleggspensjon)

Henkilö on oikeutettu lisäeläkkeeseen, mikäli hänen vuositulonsa ylittää vuoden keskimääräisen perusmäärän vuoden 1966 jälkeen vähintään kolmen vuoden aikana. Täyden lisäeläkkeen (enimmäismäärän eläkepisteitä) saa kuuden perusmäärän vuositulolla. Lisäksi 1/3 vuosituloista kuuden ja 12 perusmäärän välillä lasketaan eläketuloksi. Yli 12 perusmäärän vuositulojen osuudesta ei lasketa enää eläkettä.

Lisäeläkkeen suuruus riippuu ansiovuosien ja vuotuisten eläkepisteiden määrästä. Täyteen lisäeläkkeeseen vaaditaan lähtökohtaisesti 40 vakuutettua työvuotta. Alle 40 työvuoden tapauksissa eläkettä pienennetään 1/40:lla puuttuvaa vuotta kohti.

Eläkepisteet jokaiselta kalenterivuodesta saadaan vähentämällä enintään kuuden perusmäärän eläketulosta perusmäärä ja jakamalla tämä vielä perusmäärällä. Kuuden ja 12 perusmäärän väliset tulot jaetaan kolmella perusmäärällä.

Esimerkki: Jos eläketulo on vuoden 2013 perusmäärä x 6:

[(6 x 85 245 NOK) – 85 245 NOK] / 85 245 NOK = 5 eläkepistettä

Suurin mahdollinen vuosittainen eläkepisteluku on 7. Kuitenkin vuosina 1971–1991 maksimipistemäärä oli 8,33.

Täysi vuosittainen peruslisäeläke on 42 % (lisäeläkeprosentti) siitä luvusta, joka saadaan jakamalla vuotuinen perusmäärä vakuutetun 20 parhaan ansiovuoden keskimääräisellä eläkepistemäärällä. Tätä kutsutaan lopulliseksi eläkepistemääräksi.

Jos vakuutettu on ansainnut eläkepisteitä vähemmän kuin 20 vuoden ajan, käytetään kaikkien vuosien eläkepisteiden keskiarvoa. Vuotta 1992 aiempien vuosien lisäeläkeprosentti on 45.

Lisäeläke jaetaan eläkeläisen vuosittaisella jakoluvulla (forholdstall) eläkkeelle jäädessä ja määrä sopeutetaan sen mukaan, nostetaanko eläke kokonaisena vai osittain.

Alle 7-vuotiaita lapsia, invalideja, sairaita ja senioreja kotona hoitavat henkilöt saavat eläkepistesummaansa enintään 3 pisteen korotuksen vuosilta 1992–2009 ja enintään 3,5 pisteen korotuksen vuodesta 2010 eteenpäin.

Työkyvyttömyyseläke

Työkyvyttömyyseläke (uførepensjon) muodostuu asumisperusteisesta peruseläkkeestä (grunnpensjon), eläkelisästä (pensjonstillegg) ja erityisistä lisäosista (særtillegg) sekä ansioihin suhteutetusta lisäeläkkeestä (tilleggspensjon).

Vakuutetulle voidaan maksaa sairauspäivärahakauden jälkeen tai, mikäli oikeutta sairauspäivärahaan ei ole, vuoden työkyvyttömyyden jälkeen myös kuntoutusrahaa. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisehtoja uudistettiin vuoden 2004 alusta. Uudistuksen seurauksena työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään ensisijaisesti määräaikaisena etuutena (tidsbegrenset uførestønad).

Osatyökyvyttömyyseläke ja osavanhuuseläke on mahdollista ottaa samanaikaisesti (esim. 50 % tk-eläke ja 50 % osavanhuuseläke), kuitenkin niin, että osuuksien summa ei ylitä 100 prosenttia.

Oikeus eläkkeeseen

Kansanvakuutuksen peruseläkkeenä maksettava työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 18–66-vuotiaalle, Norjassa asuvalle vakuutetulle. Eläkkeen myöntämisen alaikärajaa korotettiin 16:sta 18 vuoteen vuoden 1998 alusta.

Työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi edellytetään pääsääntöisesti, että vakuutettu on asunut maassa vähintään kolme vuotta välittömästi ennen työkyvyttömyyden alkamista. Tätä kolmen vuoden välitöntä asumisaikaa ei edellytetä niiltä, jotka ovat asuneet Norjassa vähintään 20 vuotta.

Täyden eläkkeen saaminen edellyttää, että asumisaikaa ns. tuleva aika mukaan lukien on vähintään 40 vuotta 16:n ja 66 ikävuoden välisenä aikana. Eläke myönnetään koko tulevalta ajalta, jos eläkkeensaaja on asunut Norjassa vähintään 4/5 16 ikävuoden ja eläketapahtuman välisestä ajasta tai jos hän oli alle 16-vuotias tullessaan työkyvyttömäksi.

Muussa tapauksessa tuleva aika on 40 vuotta vähennettynä 4/5:lla 16 ikävuoden ja eläketapahtuman välisestä ajasta. Esimerkiksi jos 40 vuoden iässä Norjaan tullut henkilö tulee työkyvyttömäksi 46 vuoden iässä, lasketaan tuleva aika seuraavasti: 40 v – 4/5 x (46 v – 16 v) = 16 vuotta. Jos vakuutetulle myönnetään lisäeläke, myönnetään aina asumisajasta riippumatta myös eläkepistevuosia vastaava osuus peruseläkkeestä.

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää vakuutetulle, jonka työkyky on sairauden, vian tai vamman vuoksi alentunut pysyvästi vähintään 50 % työssä, jota vakuutettu terveenä kykenisi tekemään. Mikäli vakuutetun työkyvyn oletetaan palautuvan, voidaan myöntää määräaikainen työkyvyttömyysetuus 1–4 vuoden ajaksi. Työntekijän työkyky arvioidaan uudelleen määräajan jälkeen.

Eläkkeen lääketieteellisiä myöntämiskriteereitä tiukennettiin vuonna 1991 ja edelleen kesäkuussa 1995 niin, että pääsyynä työkyvyttömyyteen tulee olla sairaus, joka täyttää lääketieteellisen sairauden käsitteen kriteerit. Vasta tämän edellytyksen täyttyessä voidaan yksilöllisesti arvioida työmarkkinatilanteen vaikutusta työkyvyttömyysasteeseen. Aikaisemmin työmarkkinasyillä oli keskeisempi merkitys erityisesti arvioitaessa ikääntyneiden työntekijöiden työkykyä.

Vakuutetun voidaan edellyttää ottavan vastaan kaikkea työtä, jota hän kykenisi tekemään. Vakuutetun voidaan myös edellyttää osallistuvan uudelleenkoulutukseen tai muuttavan asuinpaikkakuntaa työtä saadakseen.

Eläke voidaan kuitenkin myöntää myös kotityötä tehneelle vakuutetulle, joka on tullut työkyvyttömäksi tähän työhön. Ennen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä on selvitettävä kuntouttamismahdollisuudet. Kuntouttamisajalta maksetaan kuntoutusrahaa. Kuntoutusrahaa maksetaan yleensä vuoden ajan.

Toistaiseksi myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen voi jättää lepäämään 5 vuoden työkokeilun ajaksi. Määräaikaisen työkyvyttömyysetuuden voi jättää lepäämään myönnetyn etuuden määräajaksi. Jos työkokeilu ei onnistu, voi eläkkeelle palata ilman uutta hakemusta. Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä voi vuoden kuluttua eläkkeen myöntämisestä ansaita perusmäärän verran ilman, että työkyvyttömyyttä arvioidaan uudelleen.

Työskentelyn lisäämiseen ja työkyvyttömyyseläkemenojen pienentämiseen pyritään myös kokeilulla, jossa osatyökyvyttömyyseläke voidaan työhön osittain palaavalle maksaa vielä 20 prosentin työkyvyttömyyden perusteella. Edellytyksenä on, että työkyvyttömyyseläkettä on maksettu vuoden ajalta ennen työskentelyn lisäämistä. Eläke on vastaavasti 20 % eläkeperusteesta.

Kansanvakuutuksen lisäeläkkeenä myönnettävä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 18–67-vuotiaalle vakuutetulle, joka on kuulunut kansanvakuutukseen vähintään kolme vuotta välittömästi ennen eläketapahtumaa.

Eläkkeen myöntäminen ns. tulevalta ajalta (aika eläketapahtumavuodesta vuoteen, jona vakuutettu täyttää 66 vuotta) edellyttää lisäksi, että eläkkeen hakijalla on eläkkeelle siirtymisajankohtana:

1) vähintään perusmäärän suuruiset vuositulot tai,

2) hänellä on eläkepisteitä edelliseltä vuodelta tai että hän oli silloin suorittamassa varusmiespalvelua tai siviilipalvelua tai,

3) hänellä on eläkepisteitä vähintään kolmelta vuodelta viimeisten neljän kalenterivuoden aikana.

Täyden eläkkeen saamiseksi eläkepisteitä tulee tuleva aika mukaan lukien olla 40 vuodelta. Työkyvyttömänä syntyneille tai alle 26-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleille on kuitenkin taattu määrätty vähimmäislisäeläke todellisten eläkepisteiden määrästä riippumatta.

Nuorena työkyvyttömäksi tulleet säilyttävät oikeuden takuueläkkeeseen 36-vuotiaaksi, vaikka he olisivat työelämässä. Eläkettä tulee kuitenkin hakea ennen kuin on täyttänyt 36 vuotta. Tarkoituksena on, että takuueläke ja pelko sen menettämisestä eivät tulisi esteeksi työhön menemiselle.

Työkyvyttömyyteen liittyvät myöntämiskriteerit ovat samat kuin peruseläkkeessä.

Eläkkeen määräytyminen

Työkyvyttömyyseläkkeenä maksettavan peruseläkkeen määrä riippuu työkyvyttömyyden asteesta. Täysi työkyvyttömyyseläke on sen vanhuuseläkkeen suuruinen, jonka vakuutettu olisi saanut, jos hän olisi jatkanut työntekoa eläkeikään saakka.

Osatyökyvyttömyyseläke on työkyvyttömyysprosentin suuruinen osuus eli 50–90 % täydestä eläkkeestä. Eläkkeeseen voidaan maksaa puolisokorotus, lapsikorotus ja eläkelisä samoin perustein ja samansuuruisena kuin vanhuuseläkkeeseen.

Työkyvyttömyyseläkkeeseen voidaan lisäksi maksaa peruslisää (grunnstønad) ja hoitolisää (hjelpestønad). Peruslisä myönnetään, jos työkyvyttömyydestä aiheutuu huomattavia lisäkustannuksia.

Peruslisä on porrastettu kuuteen suuruusluokkaan. Suurin peruslisä on 38 580 kruunua vuodessa (n. 413 €/kk) ja pienin 7 716 kruunua (n. 83 €/kk) vuonna 2013.

Hoitolisä myönnetään erityisen avun tai hoidon tarpeessa olevalle työkyvyttömälle. Hoitolisä on porrastettu neljään suuruusluokkaan, joista kolmea suurinta voidaan maksaa vain alle 18-vuotiaalle. Vuonna 2013 suurin hoitolisä on 83 016 kruunua vuodessa (n. 888 €/kk) ja pienin 13 836 kruunua (n. 148 €/kk).

Määräaikainen työkyvyttömyysetuus määräytyy samoin kuin kuntoutusraha. Molemmat etuudet määräytyvät joko työkyvyttömyyttä edeltäneen vuoden tulojen tai, jos se on vakuutetulle edullisempaa, kolmen työkyvyttömyyttä edeltäneen vuoden tulojen keskiarvon perusteella. Etuutta määrättäessä otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevat tulot kuusinkertaiseen perusmäärään asti. Maksettava etuus on 66 prosenttia em. laskentaperusteesta.

Maksettava etuus on 1,8-kertainen perusmäärä niille, joiden tulot ovat pienet tai joilla ei ole tuloja lainkaan. Työkyvyttömänä syntyneille tai alle 26-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleille maksettava etuus on 2,4 x perusmäärä. Molempiin etuuksiin voidaan lisäksi maksaa jokaisesta alle 18-vuotiaasta lapsesta lisäavustusta. Täyden lisäavustuksen määrä on 0,4 x perusmäärä per lapsi. Määräaikaiseen työkyvyttömyysetuuteen voidaan lisäksi maksaa lapsikorotusta samoin kuin vanhuuseläkkeeseen (40 % perusmäärästä).

Työkyvyttömyyseläkkeenä maksettava lisäeläke määräytyy siten, että tulevaan aikaan sisältyville vuosille annetaan määrätty laskennallinen eläkepisteen arvo ja eläke lasketaan sen jälkeen samoin kuin vanhuuseläke.

Tulevan ajan eläkepisteiden arvo on joko kolmen työkyvyttömyyttä edeltäneen vuoden eläkepisteiden keskiarvo tai, jos se on vakuutetulle edullisempaa, todellisten eläkepistevuosien keskiarvo siten, että puolet huonoimmista vuosista jätetään pois. Lopullinen eläke määrätään 20 parhaan vuoden eläkepisteiden keskiarvon perusteella samoin kuin vanhuuseläke.

Työkyvyttömänä syntyneen tai alle 26-vuotiaana työkyvyttömäksi tulleen vähimmäislisäeläke määräytyy siten, että tulevan ajan eläkepisteiden keskiarvoksi määrätään vähintään 3,3.

Lapseneläke määräytyy siten kuin peruseläkkeen yhteydessä on kerrottu.

Uusi järjestelmä voimaan 2015

Norjan hallitus antoi 27.5.2011 lakiehdotuksen työkyvyttömyyseläkejärjestelmän uudistamisesta. Lakiehdotus hyväksyttiin joulukuussa 2011. Seuraavassa on listattuna uudistuksen keskeiset muutokset:

  • Etuuden nimi vaihtuu uførepensjonista uføretrygdiksi.
  • Työkyvyttömyyseläke on 66 % ansiokaton alittavista tuloista. Ansiokatto on 6 kertaa perusmäärä. Osatyökyvyttömyyseläke on työkyvyttömyysprosentin suuruinen osuus täydestä eläkkeestä.
  • Vähimmäismäärä on yksinasuvalle 2,48-kertainen perusmäärä (høy sats) ja yhdessä puolison kanssa asuvalle 2,28-kertainen perusmäärä (ordinær sats).  Alle 26-vuotiaalle vastaavasti 2,66 ja 2,91 kertaa perusmäärä.
  • Eläke määräytyy 3 parhaan vuoden perusteella työkyvyttömyyttä edeltävien 5 viimeisen vuoden ajanjaksolta. Nykyään eläke määräytyy samoin kuin vanhuuseläke eli koko työuran perusteella.
  • Uudistus parantaa työkyvyttömän mahdollisuuksia työskennellä mahdollistaen työtulojen ja eläkkeen nykyistä joustavamman yhdistämisen. Työtulot vaikuttavat työkyvyttömyyseläkkeen määrään, kun työtulot ylittävät 0,4-kertaisen perusmäärän (30 800 NOK vuonna 2013). Nykyisten työkyvyttömien osalta raja on vuoteen 2019 saakka 60 000 kruunua. Ansiotulorajan ylittävältä tulon osalta eläkettä vähennetään 66 %. Nykyjärjestelmässä ansiotulorajaksi on määritelty 1 kertaa perusmäärä, jonka ylittyessä työkyvyttömyys määritellään uudelleen. Uudistuksen jälkeen työkyvyttömyyttä ei enää arvioida uudelleen tulojen ylittäessä tulorajan.
  • Työnteon voi aloittaa heti työkyvyttömyyden toteamisen jälkeen, kun nykyään karenssiaika on yksi vuosi.
  • Oikeus myönnettyyn työkyvyttömyyseläkkeeseen säilyy 5 vuotta (hvilende rett).
  • Siirtyminen vanhuuseläkkeelle tapahtuu 67-vuotiaana. Uuteen työkyvyttömyysjärjestelmään kuuluvat voivat kartuttaa vanhuuseläkettä 62-vuotiaaksi asti. Vanhuuseläkettä karttuu 18,1 % työkyvyttömyyseläkkeen laskentaperusteesta. Ansiot otetaan kuitenkin huomioon aina 7,1-kertaiseen perusmäärään asti (eli samoin kuin vanhuuseläkkeessä).  Täyden eläkkeen saamiseksi vaaditaan 40 vuotta vakuutusaikaa tuleva aika mukaan luettuna.
  • Tuloille, joista vanhuuseläkettä kertyy on määritelty tietty vähimmäistaso: yksinasuvalla vähintään 3,5-kertainen perusmäärä ja yhdessä puolison kanssa asuvalle 3,3-kertainen perusmäärä. Alle 26-vuotiaille vanhuuseläkettä kertyy vähintään 4,5-kertaisen perusmäärän suuruisista tuloista.
  • Vuosina 2011–2018 vanhuuseläkkeelle siirtyvien (eli 1944–1951 syntyneiden) työkyvyttömien vanhuuseläkkeisiin sovelletaan lievennettyä elinajanodotetta. Elinajanodotteen vaikutuksesta vähennetään 0,25 prosenttiyksikköä syntymävuotta kohti, joka nykylaskelmien mukaan vastaa noin puolta odotteen vaikutuksesta. Lievennys on väliaikainen ja saatujen kokemusten valossa tullaan arvioimaan millainen eläketason sopeuttajan tulisi olla vuoden jälkeen 2018 jälkeen.
  • Työkyvyttömyyseläkettä verotetaan samoin kuin palkkatuloa. Aiemmin työkyvyttömyyseläkettä koskivat omat verosäännöt.
  • Veromuutoksista johtuen eläkkeen bruttomäärä nousee, mutta vaikutus nettotasoon on pieni. Nykyään maksussa olevat työkyvyttömyyseläkkeet säilyvät nettotasolla muuttumattomana.
  • Nuoremmille maksettavat korkeammat työkyvyttömyyseläkkeet
  • Työkyvyttömyyseläkkeiden indeksointi on sidottu palkkojen kehitykseen.
  • Nykyinen tarveharkintainen lapsilisä (barnetillegget) säilyy nykytasolla, mutta etuuden sisältöä tarkasteltaisiin uudestaan Brochmann-valiokunnan sekä lasten ja nuorten etuisuuksien valiokunnan (Fordelingsutvalget) avulla.

Seuraavassa on esimerkkitapaus (100 % työkyvytön) työtulojen ja eläkkeen yhteensovittamisesta.

Työkyvyttömyyseläke 229 100 NOK ja työtulot 60 000 NOK. Työtulot ylittävät rajatulon 30 800 NOK (0,4 G), joten:

 Eläkettä vähennetään: 0,66*(60 000 – 30 800)  19 300 NOK
 Eläke: (229 100 – 19 300)  209 800 NOK
 Tulot yhteensä: (209 800 + 60 000)  269 800 NOK

Perhe-eläke

Perhe-eläkettä voidaan maksaa nais- ja miesleskelle, avopuolisolle, edunjättäjän lapselle, entiselle aviopuolisolle ja joissakin tapauksissa myös muulle lähiomaiselle. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät rinnastetaan aviopuolisoihin, joten heillä on oikeus eläkkeeseen samoin kuin leskillä. Parisuhteen on voinut rekisteröidä 1.1.1994 alkaen. Kansanvakuutuksen perhe-eläke muodostuu peruseläkkeestä ja mahdollisesta eläkelisästä sekä lisäeläkkeestä. Eläkkeet ovat tulo- ja tarveharkintaisia.

Oikeus eläkkeeseen

Oikeus leskeneläkkeenä maksettavaan peruseläkkeeseen on omista tuloista riippuen alle 67-vuotiaalla leskellä tai avopuolisolla, joka on vakuutettu ja jolla on oikeus kansanvakuutuksen eläkkeisiin, jos myös edunjättäjä oli vakuutettu ja työkykyinen tai eläkkeensaaja vähintään kolmen vuoden ajan välittömästi ennen kuolemaansa.

Edunsaajan ei kuitenkaan tarvitse olla vakuutettu, jos joko edunsaaja tai edunjättäjä on asunut Norjassa vähintään 20 vuotta, tai jos edunjättäjällä oli oikeus lisäeläkkeeseen. Perhe-eläkkeenä maksettavaan lisäeläkkeeseen maksetaan aina myös eläkepistevuosia vastaava osuus peruseläkkeestä.

Leskeneläkkeen saaminen edellyttää lisäksi, että avioliitto oli kestänyt vähintään viisi vuotta tai että leskellä on tai on ollut lapsia edunjättäjän kanssa tai että hän hoitaa edunjättäjän lapsia ja avioliitto ja lasten hoitoaika puolison kuoleman jälkeen ovat yhteensä jatkuneet vähintään viisi vuotta.

Eronneella puolisolla on omista tuloista riippuen oikeus leskeneläkkeeseen, jos hän ei entisen puolisonsa kuollessa ollut avioitunut uudelleen, erosta oli kulunut vähemmän kuin viisi vuotta ja avioliitto oli kestänyt vähintään 25 vuotta tai 15 vuotta, jos avioliitosta on syntynyt lapsia.

Eläke voidaan myöntää tuloista riippuen myös naimattomalle lähiomaiselle, joka on hoitanut vähintään viiden vuoden ajan vanhempaansa tai muuta lähisukulaista eikä sen vuoksi ole voinut olla kodin ulkopuolella ansiotyössä eikä oman työkyvyn huonontumisen vuoksi voi enää mennä ansiotyöhön vanhempansa tai lähiomaisen kuoltua.

Väliaikaista leskenetuutta voidaan maksaa leskelle tai avopuolisolle, jota edunjättäjä on elättänyt ja joka tilapäisesti on kykenemätön elättämään itseään puolison kuoleman jälkeen. Väliaikaista leskenetuutta voidaan maksaa, jos oikeutta leskeneläkkeeseen ei ole tai ennen varsinaisen leskeneläkkeen myöntämistä. Väliaikaista etuutta maksetaan, jos leski hoitaa pieniä lapsia, osallistuu ammattikoulutukseen, työharjoitteluun tai etsii työtä.

Leskelle voidaan maksaa tilapäisesti myös koulutus- ja lastenhoitoavustusta sekä eräitä muita avustuksia. Näitä avustuksia voidaan maksaa vaikka edunjättäjä ei olisi ollut vakuutettuna edellä mainittua vähimmäisaikaa. Edunsaajan tulee kuitenkin olla vakuutettu.

Lapseneläkkeeseen on vanhempansa jälkeen oikeus alle 18-vuotiaalla lapsella, joka on vakuutettu ja oikeutettu kansanvakuutuksen eläkkeisiin, jos myös edunjättäjä oli vakuutettu ja työkykyinen tai eläkkeellä vähintään kolme vuotta välittömästi ennen kuolemaansa. Täysorvolla lapsella on oikeus eläkkeeseen 20-vuotiaaksi asti, jos hän opiskelee päätoimisesti.

Oikeus perhe-eläkkeenä maksettavaa lisäeläkkeeseen edellyttää, että edunjättäjä oli vakuutettu tai lisäeläkkeen saaja vähintään kolme vuotta välittömästi ennen kuolemaansa. Edunsaajan ei tarvitse olla vakuutettu. Muuten eläke myönnetään samoin edellytyksin kuin perhe-eläkkeenä maksettava peruseläke. Jos leskellä ei ole oikeutta lisäeläkkeenä maksettavaan leskeneläkkeeseen, voidaan hänelle maksaa väliaikaista leskenetuutta.

Lapseneläkettä maksetaan lisäeläkkeenä vain täysorvoille, jolloin leskeneläke maksetaan lesken sijasta heille.

Eläkkeen määräytyminen

Peruseläkkeenä maksettava täysi leskeneläke on ns. perusmäärän suuruinen. Eläkkeeseen voidaan maksaa eläkelisää samoin perustein kuin vanhuuseläkkeeseen. Jos lesken omat ansiot ylittävät puolet perusmäärästä, vähennetään täyttä eläkettä 40 prosentilla ylitteestä.

Todellisten ansiotulojen lisäksi otetaan huomioon myös se ansiotulo, joka asianomaisen voidaan ansiokyky ja ansiomahdollisuudet huomioon ottaen olettaa saavan. Oletusarvona on, että alle 55-vuotiaan lesken tulot ovat kaksi kertaa perusmäärän suuruiset. Tällöin esimerkiksi leski, jolla ei ole ansiotuloja tulee saamaan 49 273 kruunua (n. 6 327 €) pienemmän leskeneläkkeen, ellei leskellä ole esittää painavia syitä sille, että hän ei ole ansiotyössä.

Jos edunjättäjällä ei ollut oikeutta täyteen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen puuttuvan asumisajan vuoksi, maksetaan myös leskeneläke vastaavasti vähennettynä. Väliaikainen leskenetuus määräytyy samoin kuin leskeneläke.

Puoliorvon eläke on ensimmäiselle lapselle 40 % perusmäärästä vuodessa ja seuraaville 25 % kullekin. Jos molemmat vanhemmat ovat kuolleet, maksetaan ensimmäiselle lapselle vanhempien leskeneläkkeistä suurempi. Toisen lapsen eläke on 40 % perusmäärästä ja kunkin seuraavan 25 %.

Sisarusten eläkkeet lasketaan yhteen ja maksetaan samansuuruisena kullekin. Jos edunjättäjällä ei ollut oikeutta täyteen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen puuttuvan asumisajan vuoksi, maksetaan lapseneläkkeet vastaavasti vähennettyinä.

Lisäeläkkeenä maksettava leskeneläke on 55 % maksussa olleesta tai siitä työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeestä, johon edunjättäjällä olisi täyden työkyvyttömyyden perusteella ollut oikeus. Lesken omat tulot vähentävät sekä lisäeläkettä että peruseläkettä. Väliaikainen leskenetuus on samansuuruinen kuin leskeneläke.

AFP-varhaiseläke

Norjassa ei ole ollut lakisääteistä varhaiseläkejärjestelmää kalastajien ja merimiesten eläkejärjestelmää lukuun ottamatta. Keskeiset työmarkkinajärjestöt ovat kuitenkin 1980-luvun loppupuolella sopineet varhaiseläkejärjestelmästä, joka on kattanut valtion ja kuntien työntekijät sekä arviolta puoli miljoonaa yksityisen sektorin työntekijää. AFP-eläke on voitu maaliskuusta 1998 alkaen myönnetty 62 vuotta täyttäneelle työntekijälle.

Erilaisia työntekijäryhmiä kattavia AFP-varhaiseläkejärjestelmiä on ollut viisi. Näistä suurin on työntekijäjärjestö LO:n ja teollisuuden työnantajajärjestö NHO:n sopimusjärjestelmä (LO/NHO-ordningen), joka kattaa sopimusosapuolten yksityisen sektorin palkansaajat. Rahoitusalan työnantajärjestöllä (Finansnæringens Arbeidsgiverforening, FA) sekä julkisella sektorilla (AFP – stat ja AFP – kommunal sektor) on ollut omat sopimusjärjestelmänsä. Lisäksi työnantajajärjestö Spekterin (ent. NAVO) jäsenillä on oma järjestelmänsä. Eri järjestelmien välillä ei kuitenkaan ole ollut kovin suuria eroavaisuuksia.

Järjestelmää uudistettiin vuonna 2011 ja yksityisen sektorin varhaiseläkejärjestelmät ovat yhdistyneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Vanha järjestelmä poistuu asteittain vuosina 2011–2015. AFP muutettiin vuoden 2011 alussa yksityisellä sektorilla vanhuuseläkettä täydentäväksi lisäeläkkeeksi, jota maksetaan koko loppuelämän ajan. AFP-eläkettä kertyy 62 ikävuoteen asti 0,314 % vuodessa vuosituloista 7,1-kertaiseen perusmäärään asti. Eläkkeen voi nostaa 62 ikävuodesta alkaen. Myös AFP:hen sovelletaan jakolukua. Julkisella sektorilla on edelleen oma määräaikainen 62–67 ikävuoden välillä maksettava etuus.

Uuden AFP-järjestelmän voimaantulo

Vanha AFP 1943 tai aiemmin syntyneet
Uusi tai vanha AFP 1944-11/1948 syntyneet (määräaika liittyä vanhaan AFP:hen 1.12.2010)
Uusi AFP 12/1948 tai myöhemmin syntyneet (siirtymäsäännöksiä vähimmäistyöskentelyajoissa 1944-1954 syntyneillä)

Nav maksaa AFP-etuudet. Järjestelmän rahoittavat työnantajat ja valtio.

Työmarkkinaeläkkeet

Norjassa tuli vuoden 2006 alussa voimaan laki pakollisista lisäeläkejärjestelmistä (lov om obligatorisk tjenestepensjon, OTP). Noin 86 prosenttia työvoimasta kuuluu työmarkkinaeläkejärjestelmiin. Julkisella sektorilla lisäeläkejärjestelmät ovat olleet pakollisia jo aiemmin.

Tämän lisäksi Norjan lisäeläketurvaa säätelevät vuonna 2001 voimaan tulleet vapaaehtoisia lisäeläkejärjestelmiä koskevat lait, joista toinen koskee etuusperusteisia (lov om foretakspensjon, LOF) ja toinen maksuperusteisia eläkkeitä (lov om inskuddspensjon, LOI).

Lisäeläkejärjestelmien (tjenestepensjon) toimijat jakautuvat pääosin henkivakuutusyhtiöihin sekä eläkekassoihin. Yksityisellä puolella henkivakuutusyhtiöt muodostavat suurimman lisäeläkevakuuttajaryhmän noin 78 prosentin osuudella sektorin vakuutusmaksutuloista eläkekassojen osuuden jäädessä 22 prosenttiin.

Julkisella puolella Kunnallinen eläkekassa (KLP) on suurin kunnallissektorin työntekijöiden lisäeläkevakuuttaja. Kunnallisen puolen työntekijöitä vakuuttavat myös muut henkivakuutusyhtiöt sekä kuntien omat eläkekassat. Valtion eläkekassassa (Statens pensjonskasse) on puolestaan järjestetty valtion työntekijöiden eläketurva.

Lisäeläketurva on pääsääntöisesti rahastoitua eläketurvaa. Valtion eläkekassan eläkejärjestelmä toimii kuitenkin jakojärjestelmäperiaatteella. Julkisella sektorilla lisäeläkejärjestelmät ovat myös etuusperusteisia. Yksityisellä puolella järjestelmät voivat olla sekä etuus- että maksuperusteisia. Uudet järjestelmät (v. 2006 jälkeen perustetut) ovat kuitenkin yleensä pääsääntöisesti maksuperusteisia järjestelmiä. Varoja etuusperusteisissa järjestelmissä oli vuoden 2011 lopussa noin 1 000 mrd. kruunua ja maksuperusteisissa vuoden 2010 lopussa noin 50 mrd. kruunua.

Pakollisia lisäeläkkeitä koskevan lain mukaan työnantajan tulee maksaa vähintään 2 prosenttia palkansaajien ansioista maksuperusteiseen järjestelmään.

Indeksiturva

Karttuneet työeläkeoikeudet indeksoidaan palkkakehityksen mukaan kerran vuodessa (toukokuun 1. pv).

Työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeet tarkistetaan indeksillä, jossa ansioiden muutoksesta vähennetään kiinteä 0,75 prosenttiyksikön osuus. Uutta indeksiä käytetään myös vanhojen, jo maksussa olevien eläkkeiden tarkistamiseen. Takuu- ja peruseläkkeen tarkistuksessa ansioiden muutoksesta vähennetään puolestaan 67-vuotiaiden elinajanodotteen muutos. Muutos ei voi olla matalampi kuin työeläkkeiden tarkistus.

Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeiden taso on sidottu perusmäärän (G) arvon eli ansiotason muutoksiin.

Rahoitus

Eläkkeiden rahoituksesta vastaavat vakuutetut, työnantajat ja valtio. Vakuutusmaksut maksetaan verotuksen yhteydessä suoraan verottajalle.

Sosiaalivakuutusmaksulla rahoitetaan kansanvakuutuksen eläkkeiden lisäksi myös muut kansanvakuutuksesta maksettavat etuudet (lapsilisiä ja joitakin yksittäisiä etuuksia lukuun ottamatta).

Palkansaajien vakuutusmaksu on 7,8 % bruttopalkasta. Alle 39 600 kruunun (n. 5 080 €) vuosituloista ei peritä vakuutusmaksua.

Työnantajamaksu vaihtelee kunnittain. Maksu on 0–14,1 %. Yrittäjien vakuutusmaksu on 11 %.

Muusta kuin palkka- ja yrittäjätulosta (esim. eläkkeistä) vakuutusmaksu on 3 %. Tämän suuruista vakuutusmaksua peritään myös alle 17-vuotiailta ja 69 vuotta täyttäneiltä vakuutetuilta.

Uuden AFP-varhaiseläkejärjestelmän työnantajamaksu on 2 %, kun ansiot ovat 1–7,1-kertaisen perusmäärän verran. Maksu nousee vuosina 2011–2015 samalla kun vanha varhaiseläkejärjestelmä sulkeutuu. Työnantaja rahoittaa 2/3 ja valtio 1/3 maksusta.

Valtio osallistuu myös vanhan AFP-järjestelmän rahoitukseen. Valtio maksaa 64 vuotta täyttäneiden eläkkeistä 40 prosenttia. Loput kustannuksista katetaan työnantajien neljännesvuosittain suorittamilla vakuutusmaksuilla ja omavastuuosuudella, joka on 25 prosenttia vakuutetun vuosieläkkeestä. Valtio ei osallistu tätä nuoremmille (62–64-vuotiaiden) maksettavien AFP-eläkkeiden kustannuksiin.

Norjan valtion eläkerahasto (Statens pensjonsfond) perustettiin vuonna 2006, kun entinen öljyrahasto (Petroleumfond) ja kansanvakuutusrahasto (Folketrygdfond) yhdistyivät.Tällöin syntyivät kansainvälinen eläkerahasto (Statens pensjonsfond –Utland, SPU) ja pääosin kotimaahan sijoittava eläkerahasto (Statens pensjonsfond –Norge, SPN). Kansainvälistä eläkerahastoa hallinnoi Norjan keskuspankki, kotimaahan sijoittavaa eläkerahastoa Folketrygdfondet.

Valtion eläkerahasto on osa valtion budjettia. Eläkerahaston tuottoa käytetään valtion budjettialijäämän kattamiseksi. Rahaston arvo maaliskuussa 2012 oli noin 3 500 mrd. kruunua. Vuonna 2001 määriteltyjen finanssipoliittisten ohjesääntöjen mukaan rahaston varoista (reaalituotosta) voi (pitkällä aikavälillä) käyttää vuosittain keskimäärin 4 %.

Hallinto

Norges arbeids- og velferdsetaten (NAV) vastaa Kansanvakuutusjärjestelmän hallinnosta.

The Pensions Insurance for Seaman hoitaa Merimiesten lisäeläkejärjestelmää.

Garantikasse for fiskare hoitaa Kalastajien lisäeläkejärjestelmää.

Kommunal Landspensjonskasse hoitaa Sairaanhoitajien lisäeläkejärjestelmää.

Statens Pensjonskasse (SKP) hoitaa Valtion palveluksessa olevien lisäeläkejärjestelmää.

Verovirasto kerää sosiaalivakuutusmaksut.

Oikopolut:

Aiheesta muualla:

 

AIHEEN ASIANTUNTIJA: MIKA VIDLUND