Työmarkkinaeläkkeiden merkitys eri maissa

Suomen työeläkejärjestelmästä poiketen useissa maissa samasta ansiotoiminnasta syntyy eläkettä useammasta kuin yhdestä eläkejärjestelmästä. Kokonaiseläke muodostuu lakisääteisestä eläkkeestä ja sitä täydentävistä työmarkkinoille sovituista lisäeläkejärjestelyistä.

Työmarkkinaeläkkeet ovat pääsääntöisesti lakisääteistä turvaa täydentäviä järjestelyjä, jolloin niistä myös usein puhutaan lisäeläkkeinä. Työmarkkinoilla sovittu lisäeläketurva voi olla vapaaehtoista tai pakollista ja se voi olla työnantajakohtaisesti tai yksilöllisesti järjestettyä tai kollektiivisesti laajoja palkansaajaryhmiä koskevaa. Yleisesti ottaen työmarkkinaeläkkeet eivät ole niin kattavia kuin lakisääteiset eläkejärjestelmät.

Kansainvälisesti käytetyssä eläketurvan kokonaisuutta kuvaavassa niin sanotussa EU:n perinteisessä kolmen pilarin mallissa työmarkkinaeläkkeet edustavat tyypillisimmillään eläketurvan toista pilaria.

Työmarkkinoilla sovittujen lisäeläkkeiden merkitys eläketurvan kokonaisuudessa vaihtelee eri maiden välillä ja on osittain yhteydessä lakisääteisen eläketurvan tasoon.

Lakisääteisen eläkkeen korvausaste ja työmarkkinaeläkkeen kattavuus (% palkansaajista) eri maissa.
työmarkkinaeläkkeiden_kattavuus

Eläkejärjestelmien kansainväliset vertailut rajautuvat usein lakisääteiseen eläketurvaan. Työmarkkinaeläkkeiden puuttuminen vertailusta paitsi vääristää maiden välistä vertailua antamalla  vaillinaisen kuvan maiden eläketurvasta.

Suomen työeläke on osa lakisääteistä sosiaaliturvaa, mutta työeläkejärjestelmässämme on kuitenkin piirteitä, jotka voidaan liittää myös työmarkkinoilla sovittuihin lisäeläkkeisiin. Näitä ovat muun muassa työeläkejärjestelmän katottomuus, työmarkkinajärjestöjen keskeinen rooli järjestelmän kehittämisessä ja hallinnossa, hajautettu hallintomalli ja eri toimijoiden välinen kilpailu sekä eläkkeiden rahastointi.

Eläketurvakeskus julkaisee selvityksiä, joissa työmarkkinaeläkkeet ovat lakisääteisen eläketurvan lisäksi vertailuissa mukana. Lähtökohtana on tarve selvittää usein varsin monikerroksisen ja hallinnollisesti hajanaisen ansiosidonnaisen eläketurvan muodostumista eri maissa sekä samalla tuottaa vertailukelpoisempaa tietoa Suomen eläkejärjestelmän erityispiirteet huomioiden.

Oikopolut:

 

AIHEEN ASIANTUNTIJAT: ANTTI MIELONEN, MIKA VIDLUND, NIKO VÄÄNÄNEN