Talouspolitiikan ohjaus ja koordinointi EU:ssa

Eläkemenot ovat keskeinen osa julkista taloutta ja vaikuttavat kokonaistalouden kehitykseen laajemminkin.

Talouspolitiikan laajat suuntaviivat

Jäsenvaltioiden ja unionin toimintaa ohjaavat yhteiset talouspoliittiset tavoitteet eli talouspolitiikan laajat suuntaviivat ovat voimassa toistaiseksi, ja ne perustuvat talouspolitiikan artikloihin. Tarvittaessa talousministereiden neuvosto (ns. ECOFIN-neuvosto) voi laatia uuden ehdotuksen suuntaviivoiksi komission esityksen pohjalta. Ehdotuksesta keskustellaan Eurooppa-neuvostossa. Tämän jälkeen ECOFIN-neuvosto antaa suosituksen, jossa suuntaviivat vahvistetaan.

Komissio valvoo, että jäsenmaiden harjoittama talouspolitiikka on annettujen suuntaviivojen mukaista. Jos näin ei ole, komissio voi antaa kyseiselle jäsenmaalle varoituksen. Neuvosto voi komission esityksen pohjalta antaa jäsenmaalle tarpeelliset suositukset korjaaviksi toimenpiteiksi.

Vakaus- ja kasvusopimus

Jäsenmaiden julkisten talouksien tilaa seurataan EU-tasolla vakaus- ja kasvusopimukseen perustuen. Sopimuksessa maat ovat sitoutuneet pitämään julkisen taloutensa vakaana ja tasapainossa. Sopimus perustuu perussopimuksen määräyksiin, viiteen asetukseen ja yhteen direktiiviin. Lisäksi on säädetty kaksi asetusta, jotka koskevat ainoastaan euromaita ja niiden julkistalouksien kattavampaa ohjausta ja valvontaa. Ne ovat tulleet voimaan toukokuussa 2013.

Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyy ennaltaehkäisevä osa ja korjaava osa. Ennaltaehkäisevän osan tavoitteena on varmistaa, että julkisia talouksia hoidetaan kestävällä tavalla. Ennalta ehkäisevän osan keskiössä ovat maakohtaiset keskipitkän aikavälin talousarviotavoitteet. Maat esittävät keskipitkän aikavälin talousarviosuunnitelmansa vuosittain vakausohjelmissa (euromaat) tai lähentymisohjelmissa (muut jäsenmaat), joita arvioidaan EU-tasolla monenkeskisessä valvonnassa eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

Sopimuksen korjaava osa muodostuu ns. liiallisen alijäämän menettelystä. Se on prosessi, jonka kuluessa jäsenmaa korjaa julkisen taloutensa liiallisen alijäämän. Alijäämä katsotaan liialliseksi, jos se ylittää kolme prosenttia bkt:sta tai jos julkinen velka ylittää 60 prosenttia bkt:sta (tai ei lähene tätä rajaa riittävästi).

Euromaille voidaan asettaa sanktioita (korolliset tai korottomat talletukset tai sakot), jos sopimuksen ennaltaehkäiseviä tai korjaavia toimia ei noudateta. Kaikilta jäsenmailta voidaan pidättää koheesiorahaston rahoitus, jos ne eivät toteuta niille sovittuja korjaavia toimia.

Euromaita koskevan kattavamman seurannan osana euromaat mm. toimittavat talousarvioesityksensä komission arvioitavaksi syksyllä ennen niiden hyväksymistä kansallisessa parlamentissa.

Finanssipoliittinen sopimus (Fiscal Compact)

Kun vakaus- ja kasvusopimusta uudistettiin vuonna 2011, euromaiden päämiehet täydensivät sitä valtiosopimuksella, joka tehostaa vakaus- ja kasvusopimuksen keskeisiä kohtia. Sopimuksen vakaudesta, yhteensovittamisesta ja hallinnasta (Treaty on Stability, Coordination and Governance, TSCG, lyhyesti Fiscal Compact) on allekirjoittanut euromaiden lisäksi suurin osa muista jäsenmaista. Vain Iso-Britannia, Kroatia ja Tšekin tasavalta ovat jääneet sen ulkopuolelle. Sopimus tuli voimaan vuoden 2013 alusta.

Sopimus sisältää uuden fiskaalisen säännön, jonka mukaan valtion talousarvion tulee olla tasapainossa tai ylijäämäinen. Tämän katsotaan toteutuvan, jos vuotuinen rakenteellinen alijäämä ei ylitä 0,5 % bkt:sta (raja on 1 % jos julkinen velka on huomattavasti alle 60 % bkt:sta). Suomi kirjasi säännön ns. fipo-lakiin, joka tuli voimaan vuonna 2013. Suomessa valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) valvoo säännön noudattamista.

Makrotalouksien epätasapainoa koskeva menettely

Joulukuussa 2011 otettiin käyttöön uusi makrotalouksien epätasapainoa koskeva seurantamenettely (The Macroeconomic Imbalance Procedure, MIP). Sen avulla pyritään havaitsemaan mahdolliset riskit epätasapainon syntymiselle varhain ja estämään niiden toteutuminen ja toisaalta korjaamaan syntyneet epätasapainotilat.

Menettely käynnistyy komission vuosittain syksyllä antamasta hälytysmekanismiraportista (Alert Mechanism Report). Raportti perustuu sovituista indikaattoreista muodostettuun tulostauluun, jonka perusteella komissio arvioi, minkä maiden osalta tarvitaan perusteellisempaa tilannearviota. Samoin kuin vakaus- ja kasvusopimuksessa tässä menettelyssä on ennaltaehkäisevä osa ja korjaava osa.

Ennalta ehkäisevässä mielessä komissio ja neuvosto voivat antaa jäsenmaalle suosituksia eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Korjaava osa toteutetaan ns. liiallista epätasapainoa koskevalla menettelyllä (Excessive Imbalance Procedure). Tähän menettelyyn joutuneen maan on esitettävä suunnitelma ja aikataulu epätasapainotilan korjaamiseksi. Komissio valvoo suunnitelman toteutumista. Euromaille voidaan asettaa sanktioita, jos ne eivät toteuta sovittua korjaussuunnitelmaa.

Euro Plus -sopimus

Euromaat, ja jotkin ulkopuoliset maat, solmivat maaliskuussa 2011 ns. Euro Plus-sopimuksen, jolla ne sitoutuvat aikaisemmin sovittua vahvempaan talouspolitiikkojensa yhteensovittamiseen ja lähentämiseen. Sopimuksen on allekirjoittanut yhteensä 23 jäsenmaata. Siinä on sovittu eläke-, terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien taloudellisen kestävyyden arvioimisesta ns. kestävyyskuiluindikaattoreiden avulla. Sopimuksessa on myös esitetty vaihtoehtoisia tapoja korjata tilanne, jos järjestelmät eivät ole taloudellisesti kestäviä.

Komissio valvoo sopimuksen toteutumista eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

EU:n talouspolitiikan ohjausjakso

EU:n talouspolitiikan ohjausjaksolla, eli Eurooppalaisella ohjausjaksolla (The European Semester) tarkoitetaan vuosittain alkuvuoden kestävää jaksoa, jonka puitteissa käydään EU-tasolla samanaikaisesti keskustelua jäsenmaiden julkisista talouksista, makrotalouden epätasapainoista, kasvua edistävistä rakenneuudistuksista ja rahoitussektorin asioista. Sen puitteissa tapahtuu talouspolitiikkojen koordinointi ja monenkeskinen valvonta EU-tasolla. Myös yhteistyö työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alueella on liitetty osaksi tätä ohjausjaksoa.

Ohjausjakso alkaa komission julkaisemalla vuotuisella kasvuselvityksellä. Siinä komissio esittää talouspoliittiset prioriteetit seuraaville 12-18 kuukaudelle. Helmikuussa komissio julkaisee jäsenvaltioita koskevat maaraportit, joissa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin makrotalouden tilaa ja rakenteellisia uudistuksia. Huhtikuussa jäsenvaltiot esittävät julkisen talouden ohjelmansa (vakaus- ja lähentymisohjelmat). Uudistusohjelmissa kerrotaan maakohtaisten suositusten toimeenpanosta sekä vahvistetaan jäsenvaltioiden suunnittelemat rakenneuudistukset.

Komissio arvioi näitä ohjelmia ja antaa niiden pohjalta ehdotuksen maakohtaisiksi suosituksiksi toukokuussa. Näistä keskustellaan neuvoston eri kokoonpanoissa ja niiden asettamissa komiteoissa. Kesäkuun Eurooppa-neuvosto ottaa kantaa suosituksiin ja heinäkuussa neuvosto antaa lopulliset suositukset. Tarkoituksena on, että jäsenmaat ottavat suositukset huomioon kansallisia talousarvioita laatiessaan loppuvuoden aikana.

Euromaat toimittavat vielä kansalliset talousarvioesitykset komission arvioitavaksi lokakuussa ennen niiden hyväksymistä kansallisella tasolla.

Aiheesta muualla: